Mies on selvinpäin maailman huomaavaisin, rakastaa ja hellii, kertoo miten paljon välittää ja huomaa. Kun sitten alkoholi tulee kuvioihin, on edelleen huomaavainen ja rakastava mutta menee jotenkin ylivilkkaaksi. Puhe alkaa kovenemaan, "ego" alkaa nousemaan (äijäseurassa lähinnä). Tulee ehkä jopa vähän ylpeän oloiseksi, mitä ei taas selvinpäin ole ollenkaan.
Eihän tässä mitään, mutta vähän aika sitten tajusin, että mies taitaa oikein kovassa humalassa unohtaa olemassaoloni kokonaan. Vai onko ongelmani pääni sisällä, en tiedä. Lähdin viimeksi hetkeksi aikaa seurasta pois (ilmoitin miehelle). Kun tulin takaisin, mies bailaa istumapaikallaan kuin viimeistä päivää (ei kuulemma tykkää tanssia). Menen hakemaan juomaa ja kattelen vierestä, mies menee tanssilattialle (ei kuulemma tykkää tanssia). En tiedä miksi, mutta jotenkin tuli sellainen olo että mihin se mies oikein katosi? Tunnenko edes koko miestä? Ei tykkää tanssia ja siellä se joraa kuin viimeistä päivää? Ajattelin, että antaa jorata, mutta sisimmässäni alkoi tuntua tosi oksettavalta ja kuvottavalta. Ajattelin, että eikö sitä kiinnosta ollenkaan missä menen, vai unohtiko jopa. Miksei halua tanssia minun kanssa? Menen miehen luokse mainitsemaan asiasta, tulee perässäni lätisemään jotain umpikännissä. Ottaa juomat ja lähtee sanomatta mitään. En näe koko miestä. Jään tiskille vittuuntuneena juomaan juomaani, huomaan että mies tulee takaisin ja tottakai se tulee minun luokse. No, eipäs tulekaan vaan menee joraamaan vähän lisää vilkaisematta edes minuun päin. Sillä aikaa on jo joku mies tullut minua iskemään, ei kiinnosta, ei huomaa. Menen miehen luo ihmettelemään, että jättää tyttönsä vaan tiskille yksinään sanomatta mitään, riuhtoo itsensä otteestani ja meinaa lähteä kokonaan pois. Kunnes ehdottaa että voidaan lähteä pois. Ollaan lähdössä ja meneekin vielä moikkaamaan jotain ja jää sinne. Joudun taas mennä patistamaan toista ja tunnen itseni idiootiksi. Tunnen vain surua, oksetusta, tärisen, meinaan itkeä. En pysty olemaan rennosti illanvietossa, vaan aina mietin saanko kohta olla taas lapsenvahtina toiselle. Myös jos olen itse muualla, mies viestittelee alkuillasta mukavasti ja ilmoittaa edes jotain itsestään. Loppuillasta en meinaa kuulla miehestä yhtään mitään, ei vastaa viesteihin tai mihinkään. Miten ihmisten persoonat voi muuttua niin paljon kännissä? Luulet tuntevasi toisen läpikotaisin, mutta perskännissä ihminen on ihan erilainen persoona. Vai otanko asian vain liian vakavasti, koska itse olen aina suht selvänä ja näen kaiken kriittisesti.
Mies juo todella harvoin kännejä ja tuon kokemuksen jälkeen on vielä vaikeampi suhtautua toiseen perskännissä. Jos toinen unohtaa sinut kun olet lähellä, unohtaako kenties myös poissaolessa. Jaa-a. Niin ja itse en osaa edes juoda enää mitään "perseitä". Olen alkanut vihaamaan koko alkoholia ja humalaa, mitään hyvää siitä ei ole ikinä seurannut. Toisaalta tekisi taas hirveesti mennä vetämään ne perseet ja "unohtaa" kostoksi toisen olemassaolo ja tanssia kuin viimeistä päivää. Tosin ikinä en unohta toisen olemassaoloa ja aina mietin missä se toinen on. En ikinä voisi vain "unohtaa".
Eihän tässä mitään, mutta vähän aika sitten tajusin, että mies taitaa oikein kovassa humalassa unohtaa olemassaoloni kokonaan. Vai onko ongelmani pääni sisällä, en tiedä. Lähdin viimeksi hetkeksi aikaa seurasta pois (ilmoitin miehelle). Kun tulin takaisin, mies bailaa istumapaikallaan kuin viimeistä päivää (ei kuulemma tykkää tanssia). Menen hakemaan juomaa ja kattelen vierestä, mies menee tanssilattialle (ei kuulemma tykkää tanssia). En tiedä miksi, mutta jotenkin tuli sellainen olo että mihin se mies oikein katosi? Tunnenko edes koko miestä? Ei tykkää tanssia ja siellä se joraa kuin viimeistä päivää? Ajattelin, että antaa jorata, mutta sisimmässäni alkoi tuntua tosi oksettavalta ja kuvottavalta. Ajattelin, että eikö sitä kiinnosta ollenkaan missä menen, vai unohtiko jopa. Miksei halua tanssia minun kanssa? Menen miehen luokse mainitsemaan asiasta, tulee perässäni lätisemään jotain umpikännissä. Ottaa juomat ja lähtee sanomatta mitään. En näe koko miestä. Jään tiskille vittuuntuneena juomaan juomaani, huomaan että mies tulee takaisin ja tottakai se tulee minun luokse. No, eipäs tulekaan vaan menee joraamaan vähän lisää vilkaisematta edes minuun päin. Sillä aikaa on jo joku mies tullut minua iskemään, ei kiinnosta, ei huomaa. Menen miehen luo ihmettelemään, että jättää tyttönsä vaan tiskille yksinään sanomatta mitään, riuhtoo itsensä otteestani ja meinaa lähteä kokonaan pois. Kunnes ehdottaa että voidaan lähteä pois. Ollaan lähdössä ja meneekin vielä moikkaamaan jotain ja jää sinne. Joudun taas mennä patistamaan toista ja tunnen itseni idiootiksi. Tunnen vain surua, oksetusta, tärisen, meinaan itkeä. En pysty olemaan rennosti illanvietossa, vaan aina mietin saanko kohta olla taas lapsenvahtina toiselle. Myös jos olen itse muualla, mies viestittelee alkuillasta mukavasti ja ilmoittaa edes jotain itsestään. Loppuillasta en meinaa kuulla miehestä yhtään mitään, ei vastaa viesteihin tai mihinkään. Miten ihmisten persoonat voi muuttua niin paljon kännissä? Luulet tuntevasi toisen läpikotaisin, mutta perskännissä ihminen on ihan erilainen persoona. Vai otanko asian vain liian vakavasti, koska itse olen aina suht selvänä ja näen kaiken kriittisesti.
Mies juo todella harvoin kännejä ja tuon kokemuksen jälkeen on vielä vaikeampi suhtautua toiseen perskännissä. Jos toinen unohtaa sinut kun olet lähellä, unohtaako kenties myös poissaolessa. Jaa-a. Niin ja itse en osaa edes juoda enää mitään "perseitä". Olen alkanut vihaamaan koko alkoholia ja humalaa, mitään hyvää siitä ei ole ikinä seurannut. Toisaalta tekisi taas hirveesti mennä vetämään ne perseet ja "unohtaa" kostoksi toisen olemassaolo ja tanssia kuin viimeistä päivää. Tosin ikinä en unohta toisen olemassaoloa ja aina mietin missä se toinen on. En ikinä voisi vain "unohtaa".
Vastaukset 16
Vanhimmat
Oletkos huomannut kertoa hänelle hänen käytöksestään sitten, kun hän on selvinnyt kännistään ja on taas normaali tavallinen itsensä?
Etkö tiedä että humalatila muutta ihmisen käytöstä? Joillakin se muuttuu päinvastaiseksi normaalista. Kaikille ei viina sovi.
Olen huomannut kertoa, mutta itse ei näe mitään väärää käytöksessään. Kai hänen mielestään on ihan ok pitkässä suhteessa sellainen, ettei tartte sen muijansa kanssa kyhnätä vaan voi kirmata kuin adhd paikasta toiseen kertomatta mitään. Tuli vaan jotenkin niin v*ttuuntunut olo, kun joskus alkuaikoina kovassakin humalassa mies oli minun seurassa ja halusi viettää kanssani aikaa silloinkin. Itse hän mun aina mukaan viihteelle kutsuu (käydään todella harvoin!) mutta huolestuttaa vähän jos loppuillasta mies muuttuu tuollaiseksi. Olen joka kerta varpaillani, enkä uskalla juoda itse paljoakaan. Olen aina järjissäni ja "holhooja". Tottakai siitä tulee huono mieli, jos olet baarissa nätiksi laittautuneena ja oma mies ei edes vilkase päinkään vaan on kuin ei olisi olemassakaan! Ei siis iske muita naisia tosiaankaan, mutta olishan se nyt kiva että oma mies pyytäisi vaikka tanssimaan! Mutta ei, jättää yksin tiskille toisten iskettäväksi. Tulee sellanen viehättävä ja haluttu tunne. Aivan sama vaikka tulis 10 äijjää iskemään samaan aikaan, jos oma mies ei huomaa, niin tunnen olevani maailman rumin ja toki se vaikuttaa omaan fiilikseen. Tulen aina todella hiljaiseksi ja vetäytyneeksi. Selvinpäin olen kyllä oikein haluttuva, mutta kovassa humalassa näkymätön. Tietysti parempi noin päin? Toki kun kavereita näkee, tottakai niiden kanssa saa olla. Mutta jos ollaan yhdessä lähdetty jonnekin, ei ole kiva tuntea itseä ei-tervetulleeksi. En ole muutenkaan mikään itseni tyrkyttäjä, jos seura ei kiinnosta, niin ei sitten. Olis vaan kiva viettää yhdessä niiden kavereiden kanssa aikaa. Mies tosin on ihan ylisosiaalinen, minä taas nimimerkillä nolla ystävää tai kaveria. En ole tavannut ihmisiä, jotka tekisi minulle hyvän tunteen tai kenen kanssa viihtyisin. Minkäs sille voi. Tai ongelma on pääni sisällä. Olen mielummin kaveriton. Olen kuitenkin aina ystävällinen ja avoin ja helposti lähestyttävä. Voi tietysti olla, että olen vain vaikea nainen. Normaali nainen vetäisi samassa tilanteessa perseet, menisi bailaamaan vähät välittämättä oman miehensä meiningeistä ja nauttisi. Jotenkin vain pelkään sitä että tekisin noin. Pitäisi kai hommata itselle enemmän kavereita niin ei tarttis miettiä miehen tekemisiä. Seuraavalla kerralla kutsun mukaan jonkun kaverin kenen kanssa voin bailata ihan rauhassa ja en huomaa miestä ollenkaan. Tajuisko viimestään siinä vaiheessa.
Onko sitten humalapersoonalla mitään osuutta ja arpaa ihmisen oikeaan persoonaan?
Kannattaa kertoa asiallisesti mitä mies on tehnyt, ja millaiseksi hän muuttuu, ehkä jos hän tietäisi /muistaisi mitään, hän voisi asiaan vaikuttaa lopettamalla vaikkapa viinankäytön kokonaan.
Sinuna en kuitenkaan jäisi sinne baariin enää sen jälkeen, kun näet miehen olevan humalassa. Sano hänelle jo ajoissa, että lähdet kotiin tai kerro yleinen totuus että et halua enää muutaman drinkin jälkeen olla, ja raaka peli, et jää katsomaan miehen perään sinne baariin. ja odottamaan muuttuuko mies jonain päivänä,
Tiedät millaine hän on humalassa, niin ole nyt fiksu, ja tiedä se kans. Ja toimi sen mukaan.
Ajattle niin, että hän on todennäköisesti juonut viinaa ennen sinua, ja tulee juomaan sinun jälkeesikin.
Jos hän töppäilee baareissa, siellä on henkilökunta sitä varten, ja hän pahimmassa tapauksessa joutuu varmaan putkaan tai jotain, jos menee liian överiksi.
"Ollaan lähdössä ja meneekin vielä moikkaamaan jotain ja jää sinne. Joudun taas mennä patistamaan toista ja tunnen itseni idiootiksi. Tunnen vain surua, oksetusta, tärisen, meinaan itkeä. En pysty olemaan rennosti illanvietossa, vaan aina mietin saanko kohta olla taas lapsenvahtina toiselle."
Se ei ole sinun murheesi, ja on parempikin että hän näkee juomisensa tulokset heti herättyään, etkä auta häntä ylläpitämään illuusiota että kaikki on hyvin, vaimokin on baarissa mukana pitämässä "hauskaa" tai anna hänelle sitä käsitystä että sä jaksat siellä olla ja hän on hyvä kännääjä.
Kerro että näin on näreet, olet jo toistuvasti käyttäytynyt näin, sinulla on oikeus tehdä mitä haluat, mutta sinun mittasi tuli täyteen viimeksi ja et enää katsele sen lajin illanviettoja sivusta. Sun vastuullas on PITÄÄ KIINNI mitä on sovittu, jos mies jää jahkailemaan käyt sanomassa että NYT en jaksa, ja menet vaikka yksin kotiin. NIin minä tekisin. Tuo sun tunteesi johtuu varmaan siitä, että pidät sisälläsi asian ja yrität käyttäytyä "hyvin" ja niellä sen raivon kun toista odottaa.
Kuule sun ei tarvi: Ihan kellä tahansa menisi tuossa tilanteessa jo hermo. Muistat vaan että sen mitä uhkaat, sen pidät. Eli jos sanot että kyyti lähtee kello 12, niin älä anna venyä minuuttiakaan, muuten vesität ihan itse koko uskottavuutesi. Siitä on turha miestä syyttää sitten, että käyttää hyödyksi toisen heikkotahtoisuuden, niin toimii kuka tahansa ihmienen joka on viinan ystävä. Etsitään ne jotka joustaa, ja käytetään heidän kärsivällisyys loppuun. Älä anna sen tapahtua.
Hänen vastuullaan on suuttuuko vai ei, mutta sun on turha odottaa mitään muutosta vaan joko hyväksyt että mies on tuollainen ja elät sen mukaan,
tai jätät hänet kokonaan ja etsit muunlaisen miehen.
Viinaa ei ole kenenkään pakko juoda, mutta ketään ei voi pakottaa olemaan juomattakaan.
Ei tuossa ole mitään ihmeellistä!
Aika lailla samat sävelet oli meidän liittomme alkuvaiheessa.
Pahimmoillaan mieheni heräsi vappupäivän illan suussa kädessään muovikassi.
Herra oli umpihumalassa tulitikulla testannut suuren pallon kaasun laadun. Silloin, 1970 se oli vielä vetyä.
Rasvasin käden palovammasalvalla ja teippasin siihen suojaksi muovikassin.
Joskus ravintolassa hänen kätensä unohtui kännipäissä turhan pitkäksi ajaksi vieraan pakaran päälle.
Yms.
Oli myös poikien kortti-iltoja, jaoston kokokouksia yms. joista ei koskaan palattu selvin päin.
En koskaan sanonut mitään enkä osoittanut mieltäni.
Huolehdin krapulaisesta hahmosta hyvin osaa ottavana.
Hiljalleen tuli äijälle tunnontuskia. Alkoi ääneenkin harmittelemaan aiheuttamaansa vaivaa ja minun häpeääni.
Sanoin vain, ettei hänen törttöilynsä ole minun häpeäni.
Mieheni hoiti työnsä hyvin eikä koskaan rähjännyt minulle eikä ollut muutenkaan riitaisa.
Vähän kerrallaan menot vähenivät ja ennen ensimmäisen lapsemme syntymää 3:n vuoden kuluttua, ne olivat jääneet tyystin pois.
Ei hän alkoholista luopunut mutta sen käyttötavat ja puitteet muuttuivat.
Kaikkein leimallista miehelleni on ollut hyväntuulisuus hiprakassa. Joskus jopa liiankin lepsu ja melkeinpä tahdoton.
Kirjoitin tämän pitkän sepustuksen koska kuvaamasi tilanne oli minulle hyvin tuttu.
Asiat kehittyivät meillä kuvaamallani tavalla. En väitä sitä mitenkään yleiseksi mutta mahdolliseksi kylläkin!
Ylläoleva aviossa 40 kirjoittaja osaa suhtautua, veikkaan että hänen miehensä raitistuminen on mahdollistunut osaltaan tämän kirjoittajan suhtautumisen ansiosta, vaikka hän ei olekan tehnyt paljon mitään. Mitä hän EI ole tehnyt:
hän ei ole ruvennut läheisriippuvaiseksi huolehtijaksi, joka ottaa toisen häpeän kontolleen. Hän ei ole nalkuttanut eikä valittanut, eikä yrittänyt muuttaa miestään. On antanut miehensä huolehtia omista dokaamisistaan ja mokistaan, lähinnä osoittanut lähimmäisen rakkautta antamalla varmaan krapulaiselle vettä.
Mitä opimme: Miehen perässä ei kannata yrittää ryypätä ja viihtyä, eikä myöskään ottaa kontolleen miehen häpeällisiä toimia ja häpeää niistä.Jokainen on vastuussa omasta viihtyvyydestään, eikä kannata ottaa sitä huolehtijan roolia..Tehokkainta on antaa toisen kantaa itse omat mokansa, niin voi osoittaa lähinnä sitä osanottoa sitten kotona, ja miehellä on koti johon tulla..voi sitten ihan ITSE miettiä kannattaako sieltä kotoa poistua baariin, kun lopputulos on aina hirveä morkkis. Mutta itse ihmisen on tiedettävä , sitä ei toiset voi sanella kuinka täytyy elää.
Samoin kuten aloittajallekaan ei voi kukaan sanoa, miten tulee toimia. Vaikka neuvoisi mitä, aloittaja tulee silti valitsemaan oman tapansa toimia.
I
Itse en jaksa krapulaisia hoitaa, joten olen valinnut jättää miehen kunnes oppii olemaan tai kunnes löydän paremman tilalle.
Tämä on minun ratkaisuni, koska mies on juoppo ja minulla hermo ei pidä toimia oikein miten kännäävien miesten kanssa pitäisi olla.
Jos mies on muuten ihana, ehkä kolme kertaa vuodessa niin lärveissä että käyttäytyy yllä mainitulla tavalla, onko kyse vain alkoholin aiheuttamasta käytöshäiriöstä? Itse oon ollut ehkä 2,5 vuotta sitten niin sanotuissa lärveissä, vai onkohan siitä kauemminkin ... joka tapauksessa joskus vedin niin paljon alkoholia (sinkkuakoina) että siinä ei ollut järjen hiventäkään eikä kyllä järki päässä hirveästi kulkenut. Nykyään en PYSTY vaan oikeasti vetämään sellaiseen kuntoon itteäni, ajattelen vissiin niin paljon toista tai pelkään että jommalle kummalle tapahtuu jotain. Tosin joskus olis hirveen virkistävää mennä vetämään ne perseet ja olla ajattelematta mitä se toinen nyt meinaa sitten. Ehkä olenkin liian kiltti ja itsestäänselvä.
Ärsyttää vaan kun tunnen olevani aina se ilonpilaaja, murjottaja. Oikeasti haluisin minäkin pitää hauskaa, mutta kun huolehdin toisesta ihan liikaa! Enkä halua alkaa uhkailla että jos nyt juot näin ja näin verran niin minä häivyn. Joku sanoisi että mies on tossun alla. Jos mies juo erittäin harvoin, niin onhan silloin lupa olla ihan hirveessä lestissä. Näin miehen logiikalla. :) Tosin tiedän, että on olemassa miehiä jotka tekee tuon joka viikonloppu. On miehiä jotka pettää. Jne. Mutta eihän sille voi mitään että joku asia tuntuu pahalta, tapahtui sitä sitten kerran vuodessa tai 56 kertaa.
"Enkä halua alkaa uhkailla että jos nyt juot näin ja näin verran niin minä häivyn. "
Uhkavaatimuksissa on se huono puoli, että ne täytyy sitten pitää kans. Joten on paras miettiä se mitä uhkailee toiselle juomisen suhteen.
Paras keino on uhata sellainen mitä pystyy pitämään, just vaikka että lähden kello 01.00 ja jos et tule mukaan niin lähden yksin.
Tai että en hae sua baarista, et soita humalassa jne..
Näitä voi ihminen käsitellä..
mutta suuret asiat kuten "jos juot vielä, mä jätän sut"..sen jos menee uhkaamaan, eikä sitten pidäkään, niin lopputulos voi olla pahempi kuin lähtöjään olikaan.
No kun en haluisi uhkailla ollenkaan. :/ Haluisin viettää iltaa yhdessä niin kuin muutkin! Tai en mä edes tiedä miten pariskunnat iltaa viettävät. Ehkä alussa on kiva esitellä sitä naistansa kaikille, loppujenlopuksi onkin kivempi tilaisuuden tullen mielummin juosta karkuun sitä, joutuuhan sitä nyt katsella päivittäin kodissa jo. Olkoon vaikka kuinka nätti flikka. Jos minua tulee miehet iskemään ja vanhoja tuttuja miehiä puhumaan, eikä oma mies edes huomaa tätä, niin on vähän kummallista. Kaipaan sitä kun toinen tuli viereen toteamaan, että tää tyttö on sori mun kun joku yrittää lähennellä. :) Ei tartte mustis olla, mutta edes jotain tuntea.
Kumpaa sä nyt etsit, kauhisteluja siitä kuinka väärin miehesi tekee,
vai selkeitä juttuja mitä täällä on jo monet heitelleet, joista voit ottaa oppia ja muokata käytöstäsi. Jos mies on humalikko, niin se on tosiasia mikä pitää hyväksyä, eikä pillittää että "mut kun mä en haluu"..
Sitä vaan joutuu vastaamaan metsän ominaisuudessa kuten huudetaan, eikä sille mitään voi, että joskus joutuu tekemään kanssaihmisille rajat. Muuten tulee kävellyksi ylitse.
Mä en kyllä ymmärrä, mikä ongelma tuossa on, jos mies haluaa tanssia. Jos pariskuntana lähdetään baariin, niin ei kai siellä ole tarkoitus nyhjätä kiinni toisissaan, vaan suuntautua ulospäin ja pitää hauskaa. Ja jos mies juo liikaa, niin et sä sitä kontrolloimalla kuriin saa. Itse sen on löydettävä rajansa omassa alkoholinkäytössään. Sä et voi myöskään kontrolloida sitä, että kuinka paljon sun mies huomioi sua siellä baarissa. Tuolla järjettömällä kontrolloinnilla työnnät sitä vain pois luotasi. Vaikuttaa läheisriippuvuudelta. Elät liikaa miehesi kautta. Ei ole tervettä.
Jos et kestä katsella, niin älä lähde sen kanssa baariin, tai pidä selkeät rajat, milloin lähdet pois. Jos sun mies ei siinä kohtaa jää itkemään sun perään, et voi sille mitään. Mutta jos annat sille tilaa hengittää, se haluaa aina tulla takas sun luo.
Jep, vähän samaa mieltä nimim. "ihmettelen vaan" kanssa, sori vaan ap. Eli kysymys on pikemminkin se, miksi kidutat itseäsi väkisin roikkumalla siellä baarissa, jos et kerran pidä siitä, miten miehesi humalassa käyttäytyy. Hän on selvästi sitä lajia, josta tulee humalassa (jopa hyper)aktiivinen, iloinen, ehkä hassuttelevakin - keskittyy kavereihin ja hauskanpitoon. Kokemuksesta voin sanoa, että toi on ehdottomasti yksi parhaita tapoja, joilla alkoholi voi ihmiseen vaikuttaa! Mieti nyt niitä monia, joita olet varmasti baareissakin nähnyt, joilla viina aiheuttaa vain nuokkumista tai vastakkaisen sukupuolen perään kuolaamista, saati sitten rähinän tarvetta.
Ota tosiaan se oma kaveri mukaan seuraavalla kerralla - mutta älä kuvittele, että se on jokin "kosto" miehellesi, hän päinvastoin todennäköisesti ilahtuisi siitä, että sinulla on omaakin seuraa. Tai sitten lähdet itse aiemmin - ei ole mikään pakko jäädä masentuneena seuraamaan, kun toisella on hauskaa, jos ei itsellä ole. Tai millaisissa baareissa käytte, auttaisiko toisenlainen paikka? Jos ette menisi suoraan tanssipaikkaan vaan aloittaisitte illan esim. ruokapaikassa tai jossain rauhallisemmassa pubissa, jossa voi pelata pöydässä trivial pursuitia tai jotain vastaavaa. Voisit viihtyä paremmin kuin yökerhossa, kun pubitkaan (ruokaravintoloista puhumattakaan) ei ole sellaisia paikkoja, joissa koko ajan säntäiltäisiin eestaas, niin et tuntisi ehkä oloasi niin yksinäiseksi. (Ja toki jos seurue tahtoo tanssimaan, sinne voi mennä sitten vähän myöhemmin.)
Ymmärrän kyllä hyvin, että jos itse juot hyvin hillitysti, kännisen seura alkaa ärsyttää. Älä silloin kiusaa itseäsi, lähde himaan vaan tai vaihda tyttökaverin kanssa toiseen paikkaan, miehesi ei mitään lastenvahtia tarvitse! Kyllä varsin humalainenkin ihminen pystyy itsestään pitämään huolta. Tietysti jos perskännit on jokaviikonloppuinen juttu, miehen olisi aihetta vähentää terveyssyistä, mutta sain sen kuvan, että näin ei kuitenkaan ole. Hellitä siis vähän, ei sulla ole mitään velvollisuutta väkisin notkua siellä diskossa valomerkkiin, jos sulla ei kerran ole hauskaa.
Mun mies unohtaa mut aina juodessaan. Kaverit ja muut naiset alkaa heti kiinnostaa. Olen jo tottunut että itse poistun paikalta kuin huvittaa ja mies saa jäädä säätämään. Ei sitä toisen toilailua ole pakko jäädä katsomaan.
Se miksi roikun mukana, on se, että haluisin että nähdään yhdessä tuttuja joskus. Ja minut PYYDETÄÄN mukaan. Ettei aina vain niin, että äijjä seikkailee harrastuksissa yms vain omien kavereidensa kanssa. Halusin jotain yhteistä, mitä oli joskus "ennen vanhaan". Haluan että ihmiset näkee meidät yhdessä edes jossain ja näkevät kuinka mies rakastaa juuri minua. Kuinka hauskaa meillä on jne. Että kun mentiin yhdessä jonnekin, niin oltiin oikeasti siellä yhdessä ja sain tutustua toisen kaveripiiriin jne. Yhteisiä kavereita muodostui ja sellaista. Ei tietenkään tarvitse kyhnätä toisessa kokoajan kiinni, toki saa mennä kavereiden kanssa tanssimaan jos huvittaa. Mutta jos minut UNOHTAA tiskille yksinään surullisena, niin ei se ihminen siinä vaiheessa hirveästi kyllä välitä. Ei pyydä mukaan, ei mitään. Lähtee sanomatta mitään. Tottakai siitä tulee ihan kamala olo, kun aina toinen ollut niin huomaavainen ja pitänyt minusta huolta eikä ole ikinä halunnut mieltä pahottaa. Sitten yhtäkkiä ensimmäistä kertaa vaan lähtee kylmän tyynesti ja tunteettomasti, eikä oikeasti muista että tosiaan, jäin sinne yksin. Sitten itse tulee iloisena bailaamaan eikä ole huomaavinaankaan. En vain voi sille mitään, että päässä kiehui! Tuli sellainen tunne, että en tunne miestä ollenkaan. En ikinä olisi uskonut, että voi edes humalassa vain jättää mut oman onneni nojaan. Jos en olisi mennyt miehelle puhumaan, niin ei varmasti olis edes muistanut että olen samassa paikassa. Olen ihan satavarma.
Ja joo, miehestä tulee erittäin yliaktiivinen humalassa. Kaikkien kaveri, kaikkia kiva nähdä, pitää puhua kaikille, ilmeisesti myös se tanssiminen innostaa vaikka onkin mulle valehdellut ettei siitä tykkää. Ehkä olen aina liian selvinpäin, että jaksaisin katsoa sitä meininkiä. Itse kovassa humalassa olen ollut myös iloisempi ja aktiivisempi, mutta nykyään en tunne alkoholin aiheuttavan kuin väsymystä ja koko juominen ahdistaa. Ehkä yhdistän miehen juomisen ja iloisuuden jotenkin omiin sinkkuaikoihin. Silloin olin itse samanlainen humalassa mutta myös sinkkuna tottakai miehiä riitti. Käytin alkoholia masennukseen. Ehkä jotenkin oletan, että nyt kun toinen on hirveässä humalassa ja pitää muiden kanssa hauskaa, hän huomaa lopulta miten kivaa oli olla vapaa ja tehdä mitä milloinkin huvittaa. Itse olen syönyt masennuslääkkeitä, olen kärsinyt edellisessä suhteessa erittäin vaikeasta mustasukkaisuudesta, en ole pitänyt itseäni mitenkään erityisenä ja aina vertailemassa muihin itseäni. Myönnän kärsiväni jonkinasteisesta menettämisen pelosta, en pelkää pettämistä, vaan sitä että toinen yksinkertaisesti huomaa että ilman minua olisi parempi. Sellainen olo tuosta yksin jättämisestä tuli. Että ihminen joka rakastaa sinua juuri sellaisena kuin olet, ei yhtäkkiä kestäkään sinua ja haluaa sinut pois silmistä ja menee mielummin muiden seuraan ilman minua. Ja kun yrität saada toista kädestä kiinni, hän riuhtaisee otteensa. Muistin taas tappavasti, että toinen voi minä hetkenä lähteä ja jättää minut yksin, lopullisesti, jos haluaa. Eniten tietysti hävettää se, että joku ulkopuolinen näkee koko tapahtuman ja ajattelee, että eipä toi mies hirveästi välitä. Tai sitten joku ajattelee että mikä urpo muija. Molemmat ajatukset tuntuu yhtä pahoilta. Jokatapauksessa mies oli seuraavana päivänä erittäin ihana ja pahoillaan, mutta ei silti ymmärtänyt mistä mieleni pahoitin. Ei ehkä edes muistanut koko tapahtumaa.
Jollekin varmaan mitätön juttu, mutta minun pieni pääni meinaa räjähtää ja tunnen tukehtuvani. On täysin mahdollista, että asiat suurentuu päässäni 100 kertaiseksi, en sitä kiellä. Tai niin varmaan käykin. Itseasiassa vihaan itseäni ja ajatuksiani, toivoisin olevani joku muu. Toivoisin saavani ystäviä ja olevani rennompi, niin että kelpaisin toiselle paremmin enkä olisi itsestäänselvyys.
Niin ja oikeasti tykkään olla yökerhoissa, tykkään itse tanssia. Vaikka olis kuinka hauskaa, en unohda ihmistä ketä rakastan. Mutta ilmeisesti mun ei kannata mennä toisen kanssa enää samaan aikaan mihinkään kapakkaan, jos tulee vain paha mieli. Tosin jos en itse ole paikalla, tottakai tämän viimeisimmän tapahtuman takia oletan, että nyt se unohtaa minut kun tarpeeksi kittaa. Joo ja en kuulu niihin, jotka soittelee perään ja viestittelee tuhat kertaa. Mutta jos en itse ole mukana ja toisesta ei kuulu mitään pilkun loppumisen jälkeen, olen huolissani toisesta.
Mä en ainakaan sano, että tunteesi olisivat yhtään vääriä tai turhia.
Mä puhun vain sun toiminnasta.
Kun tiedän täsmälleen, miltä tuo tuntuu, olen kokenut sen.
Ainoa mikä siihen auttoi, on ymmärtää, että alkoholi sen aiheuttaa joka kerta.
Se ei tule koskaan muuttumaan, miehen on joko lopetettava juominen, tai sun on lakattava haluamasta mennä hänen kanssaan baariin.
Sulla on miehen vaihtaminen edessä, jos et pysty kestämään miestä jonka kanssa EI VOI juoda, eikä olla baarissa. ainakaan siten, että siitä jäisi hyvä mieli.
Jos baarissa yhdessä oleminen on sulle suhteessa niin tärkeää, sun täytyy etsiä sellainen mies, joka ei mene juopottelun seurauksena tuollaiseen tilaan. Voithan sä yrittää toki pyytää miestä, jos hän vaihtaisi käytösmalliaan, mutta jos yritettyäkin vielä jatkuu sama linja niin joko hyväksyt tai sitten jätät.
Niin. :/ Onneksi kuitenkin mies on ihan fiksu tiettyyn pisteeseen asti ja huomioi minutkin, mutta tiedän aina jo etukäteen että kun on shottilasi kädessä, niin siitä ei seuraa mitään hyvää. Tai siis hyvää oloa minulle. Miehestä tulee muutenkin todella erilainen kuin selvinpäin, saattaa haastaa jopa riitaa mitä ei kyllä selvänä ikinä tee. Saattaa jopa huudella törkeyksiä ja minähän häpeän silmät päästäni. :) Ei tosin huutele onneksi minulle, mutta joskus saanut mennä johkin väliin kun aiheutti riidan jonkun kanssa. Tulee ihan toivoton olo kun toiseen ei saa mitään kontaktia ja toinen vaan jatkaa ja jauhaa täyttä p*skaa. On myös joskus sammunut jonnekin aivan tiedottomassa tilassa ja jotenkin pelkään sen tapahtuvan uudestaan, vaikka väittää että tuntee jo rajansa.
Ei baarissa yhdessä käyminen ole tärkeää, mutta yhdessä kavereiden kanssa aikaa viettäminen on ihan toivottavaa. Mutta seuraavalla kerralla kun mies haluaa jatkaa menoa baarissa, tiedän jo valmiiksi että minun ei kannata mukaan lähteä. Viimestään siinä vaiheessa kun vahvemmat aineet on kuvioissa, on pakko häipyä jos ei itsellä ole muuta seuraa. Tai ehkä vain vaihdan baaria niin ei tarvitse toista katsella. Voi sitten itse jatkaa hauskanpitoa pahoittamatta mieltä.
Alkoholi on ihan jees kun haluaa rennon ja hauskan olon, mutta jos pitää aina koskea noihin vahvoihin juomiin ja olla täys persläpi siinä alkoholi persoonassaan, niin ehkä kannattais jättää väliin sellaset. Tosin aikuista ihmistä ei voi määrätä. Joskus tosiaan mietin, miten jotkut jaksaa katsoa joka ainoa viikonloppu sitä että joku sammuu eteisen lattialle ja örveltää?
Mutta tosiaan nyt on ollut sellainen fiilis, että tekis mieli itse mennä vetämään ne perskännit ihan muuten vain. Kun ei ole pitkään aikaan vetäny, niin ehkä se toinen on jo unohtanut kuinka veemäistä se on katella (ei hirveästi ole tykännyt jos olen itse joskus ollut pahassa kunnossa).