Olen siis mies ja tämä ystäväni on nainen ja olemme olleet ystäviä n.8 vuotta ja minä olen ollut ihastunut häneen jo pitkään mutta nyt viime aikoina liekki roimahti oikein kunnolla. Varsinki juhannuksena nukuin hänen kanssaa ja halailimme paljon mutta pidemmälle en uskaltanut viedä koska en tiedä hänen tunteitaan minua kohtaan, ongelma onkin pitäisikö kertoa tunteistani? ja jos kerron niin miten se pitäisi kertoa? Koska epäilen ettei tää mene normaalin kaavan kautta? Apua kiitos!:)
hulluna parhaaseen ystävään
ihastunut2
9294
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ja olemme molemmat reilu parikymppisiä
Kai olette molemmat vapaita, ettette seurustele tahoillanne? Silloin olette vapaita tekemään mitä sielu sietää. Tokihan voit hienovaraisesti vihjailla että hänestä tullut erityisen tärkeä jne. hienotunteisesti koputella kepillä jäätä. En ole ikinä itse henk. koht uskonut että kaverisuhteet vastakkaisten sukupuolien välillä voisi toimia pidemmän päälle, siinä yleensä aina käy noin että toisella herää tunteita ennenpitkää... toki on niitä eeerittäin harvinaisia poikkeuksiakin, ja silloinkin se ystävyys on sellaista että toiseen pitää tietynlaista hienotunteista välimatkaa...
Jos olet päätäpahkaa mennyt ihastumaan, niin tuskin se ohikaan menee? miksi siis kärvistelemään. Toki hintana saattaa olla välien viileneminen, jos toinen ei tunnekaan samalla tavalla kuin sinä... mutta toisaalta, voisihan siitä kehkeytyä "vuosisadan rakkaustarina"kin? Sinä valitset (:
Joo ollaan molemmqt vapaita ja sitä tässä just yritän arvuutella että uskaltaako koska mahdollisesti voi olla kaveruuspanttina... mutta kiitos tosta vastauksesta :)
Mut lisää vaa mielipiteit ja hyvii pointtei!
Ota asia vain rohkeasti puheeksi, joskus vain niitä näitä keskustellessanne. Tässä ei auta muuta kuin nostaa kissa niin sanotusti pöydälle.
Voi olla että hänellä ei ole vastatunteita ja joudut siinä suhteessa pettymään. Mutta jos kerran olette niin hyviä kavereita, niin en näe ainakaan mitään syytä, miksi ystävyytenne tunnustuksestasi kärsisi.
Itse olisin vain iloinen, jos ystäväni olisi minulle avoin kaikista tunteistaan. Enemmän asia voi sitten häiritä ihastunutta osapuolta, kun ollaan lähekkäin ihmisen kanssa, jonka kanssa haluaisi tehdä muutakin. Se tunne voi ottaa aluksi koville.
Ja tästä jäkimmäisestä minulla on omakohtaista kokemusta, itse parikymppinen mies, ja juuri vähän aikaa sitten sain parhaalle ystävälleni tunteeni tunnustettua. Rukkasethan sieltä tuli, mutta ei auta kuin jatkaa elämää. Elämä hymyilee taas kohta, kun jaksaa uuteen ihastumiseen uskoa, ja paras ystävä kun on edelleen tukena, niin kaikki on hyvin. Se olisi toinen juttu, jos hänetkin menettäisin, mutta tosiystävä ei niin vain lähde. Ja monesti paras ystävä on arvokkaampi kuin rakastettu.
Ja tosiaan parhaassa tapauksessa teille tulee se vuosisadan rakkaustarina, joka kestää hamaan tulevaan! Niinhän meillekin uskoin käyvän, kunnes kuulin ettei toisella ollut tunteita. Samalla murskautui kaikki suurimmat haaveet, mutta samalla alkoi uusi elämä. Mitä pidemmin tietoa pannaat, sitä pidemmin kärsit epätietoisuudesta. Kannattaa avautua mahdollisimman ajoissa, sitten voi alkaa katsella muitakin.
Hmmm.... tos on kyl hyvä pointti:D täytyy siis siirtää tää mun perus suomalaisuus etten puhu tunteist ellen oo iha sata varma!:D mut eikai täs muu auta ko tosiaa nostaa kissa pöydäl ja kattoo vaa mitä tapahtuu! Täytyy vaa löytää sopiva paikka ja aika et oltais kahestaa en hirvee innoissani missää porukan keskrl kuitenkaa heittäis:D mut ei auta ko vaa kiittää täst ko tuli vähä erilaibe näkökulma taas asiaa!:) oon kans miettiny jos vaan kylmästi pyydän treffeille ja siellä kerron hänelle tästä? Vai onk tää idea ei niin hyvä ?:) ko tosiaa voi olla ettei sen tunteet ookkaa samanlaisia? Näkemyksiä?:)
Kerro ihmeessä! Voit saada mahtavan suhteen, mutta sen tehdessäsi ole myös valmis menettämään kyseinen ystävä. Itse olen menettänyt yhden todella hyvän naispuoleisen ystävän, kun kerroin olevani häneen vähän ihastunut. Yhdelle en kertonut siitä, mutta oli raastava vuosi yrittää tappaa kaikki tunteet, onneksi hänen poikaystävä vaati häntä katkaisemaan kaikki suhteet minuun, noten silloin helpotti. Ei tarvinnut kohdata häntä enään ja pääsi tunteista yli.
Tässä pohdintaa:
Onko hän todella paras ystäväsi, jos toisen yksipuoliset tunteet ovat hänelle ylitsepääsemätön este? Olisi ennemminkin immarreltu sellaisesta. Tässä herää kysymys, että onko sinulla kunnon ystäviä ollenkaan? Jos paras ystävä ei halua tunnustuksesi jälkeen olla tekemisissä kanssasi, niin tosiystävä hän ei ainakaan ole. Epäilisin jatkossa myös muiden ystäviesi aitoutta.
Tänää oli nii hyvä paikka kertoo mut eibvaa pystyny eli jänistin... -.- ko en vaa keksi mite asian kertoo tietty jos ois tuhanne tuubas ni sithä se ois helppoo mut ei sekää ehkä oo oikee ratkasu