Kuinka usein teidän mielestänne pitäisi käydä anoppilassa (kuukaudessa/vuodessa)? Asiaan tietysti vaikuttaa huomattavasti välimatka, mutta oletuksena, että matkustamiseen menee tunti tai pari. Omasta mielestäni riittää, että kerran kuukaudessa käydään jommassakummassa anoppilassa, eli yhteenä visiittejä vuodessa tulisi noin kuusi kumpaankin suuntaan. Käytännössä aina ollaan yksi tai kaksi yötä välimatkan takia. Poden välillä huonoa omaatuntoa siitä, että käyn vanhempieni luona vain noin kerran puolessatoista kuukaudessa, mutta haluan omistaa viikonloppujani muullekin kuin (välillä raskaalla) vierailulle.
Kuinka usein anoppilaan?
naakkataakka
10672
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Kuinka usein pitää?
Siis haluaa kyläillä vanhemmillaan tai anoppilassa.
Ainakin omilla vanhemmillaan sen mukaan kuinka kokee ikävöivänsä heitä ja yleensä sen rakkauden määrän mukaan, mikä on välillänne.
Universumissa ei ole mitään yleistä lakikirjaa asiasta, vaan tässä toimivat sydämen lait.
Itse en kyllä koe asiaa ihan näin, sillä jatkuva matkustaminen vie rahaa ja voimia. Ei vierailujen määrä kerro rakkauden määrästä, silloinhan voisi yksinkertaistaa: mitä useammin vierailet, sitä enemmän rakkautta välillänne on. Eri asia on toki muulla tavalla yhteydessä olo, sähköpostin lähettäminen tai soittaminen vaikka, ne eivät vaadi kahden päivän pituisi matkoja satojen kilometrien päähän.
Ei kun kyse oli sanasta pitää. Pitää käydä.
Rakkaus ei ole velvollisuus, vaan silloin ne käynnit tulevat luonnollisena laskematta kertoja.
Kyllä rakkaudellisten suhteiden vaaliminen edellyttää yhteydenottoja. Olivat ne sähköposteja tai muita.
Jos ei tapaamisia, eikä mitään viestimistä, niin äkkiä siinä rakkauskin kituu.
Anopin kanssa sen verran viileän viralliset välit, että vierailen noin 4-5 kertaa vuodessa, mies käy useammin.
Perheeni pysyttelee kotosalla omissa ympyröissään. Emme me osoita mitään mieltä, vaikka tapaamme eri vuosin eri tavalla. Jokaisella on ola elämänsä. Kun kaikilla on mahdollisuus yhteiseen tapaamiseen, niin slloin tapaamme.
Emme me laske tapaamiskertoja ja mieti tapaako isovanhemmat toisia lapsia useammin kuin omiamme. Tilanteiden mukaan.
En ymmärrä, miksi vertaillaan keskenään vierailuja ja lasketaan kuinka lämpimät välit kenelläkin on.
Miehen äidin luona ehkä kerran kuussa, hän meillä myös sen verran kaikki juhlapyhät. Mies hoitaa hänen asioitaan kerran viikossa.
Minun vanhempieni luona 900 km:n päässä ollaan käyty viimeksi reilu viisi vuotta sitten. Matka on kallis ja ajallisesti omalla autolla 12 t per suunta ja ollaan useampi päivä. En itse jaksa matkustaa, eikä ole kaipuutakaan. Mies menee vain jos minä menen. Soittelen äitini kanssa keskimäärin kerran/6 vkoa.
Nuorimmaiseni 3 v on nähnyt mummonsa kaksi kertaa ja pappansa kerran. Välillä iskee velvollisuudentunne, että pitäisi mennä, mutta käytännössä homma jää aina hetkellisen suunnittelun asteelle.
Aika harvat välit vanhempiisi. Itse en kykenisi noin väljiin väleihin. Äiti on minulle kuitenkin aika läheinen ihminen.
Kerran päivässä soittelemme ja kerran viikossa käväisemme puolin tai toisin.
Jotenkin... ystävät ovat ystävii.
Aviomies tietysti läheisin ja lapset. Mutta senjälkeen tulee tietysti omat vanhemmat ja sisarukset.
En voisi kuvitella tilannetta, että äitin näkisin vain kerran vuodessa tai kahdessa. HUI!
2-6 kertaa vuodessa on ihan sopiva määrä ja itsellä äiti elossa ja välimatkaa 160 km ja ei viitti iltasella ajella semmoita matkaa mutta kun mökillä käyn niin poikkean välillä ja 2-4 tuntia riittää iahn hyvin.
kerran vikossa
kERAN BIIKOSA