Kirkko olemme me. Mikä kirkossa ja sen toiminnassa kiinnostaa? Mikä on hyvää, missä tahtoisit olla mukana? Mikä on sellaista, jota arvostat?
Sana on vapaa!
Antti-pappi
Mikä kirkossa kiinnostaa?
kuunteleva_kirkko
30
123
Vastaukset
- tämönen tul
Kylhän ne skandaalit silleen kiinnostaa.
Huonoo on se, et kirkossa ei paljoa kiinnosta muu kuin ne skanddaalit.
No Jumala kyl kiinnostaa, mut en mää oikken tiijjä asustaako se enää kirkossa. - Thoon
Kirkko edustaa sitä perinnettä, jonka kautta meillä on ollut tapana lähestyä hengellisiä kysymyksiä. Hyvää on, että kirkko oikeastaan ainoana maan instituutiona edustaa hengellistä lähtökohtaa elämään ja tapaan asua tätä maata. Näitä myös arvostan. En taida kuitenkaan vielä olla ihan niissä katumuskymmenissä, joissa kirkon toiminta muuten kiinnostaa.
- pitäs määritellä
Mitä otsikon kirkolla tarkoitetaan ?
- k h k
Hyvää kirkossa on se, että se pitää yllä kristinuskon sanomaa langenneesta ihmisestä ja ihmiset ihmisenä pelastamaan tulleesta Jumalasta. Siis ihan sitä perussanomaa.
Sen sijaan monet kirkon omat opit ja asenteet ovat sellaisia, että niiden takia en saata osallistua kirkon toimintaan. Pahimpia ovat synkkä kasteoppi sekä se kirkon väen piirissä yleinen asenne, että taloudellisen epäoikeudenmukaisuuden hyväksyminen ei kuulu hengellisyyden piiriin eikä ole syntiä. - FUCKIFUU
Kirkon toiminassa kiinnostaa ateistien rahojen käyttö ja varastaminen. Hyvää ja kadehdittavaa on juurikin se miten kirkko voi varastaa toisen omaisuutta jäämättä kiinni ja joutumasta vastuisiin. Tahtoisin olla mukana siirtämässä kirkon tavoin toisten omaisuutta omalle tililleni. Arvostan kirkon tapaa väheksyä väärintekojansa vain täysin harhautunut instituutio voi todistella itselleen ei tee vääryyttä.
Käytin Vapaata Sanaa!
Rienausta kaikille! Otsikon kirkolla tarkoitetaan Suomen evankelis-luterilaista kirkkoa, johon kuuluu valtaosa suomalaisista ja jonka ylläpitämä myös tämä palsta on.
Tässä voi siis ideoida ja keskustella siitä mikä kirkossa kiinnostaa. Suomalaiseen uskonnollisuuteen ei kuulu kovin aktiivinen osallistuminen ja on myös sanottu, että suhde kirkkoon on ohut, mutta sitkeä. Onkohan siis niin, että on tärkeää, että kirkko on olemassa ja pitää yllä hengellisiä asioita, vaikkei itse toimintaan osallistuisikaan? Näin edellä on sanottu. Kirkko on eräänlainen takuu ja vakuutus.
Antti-pappi- nyt meni vähä ?
Takuu ja vakuutus.
Mistä ?
Näytäs mustaa valkosella ? - ettei pehmosia
nyt meni vähä ? kirjoitti:
Takuu ja vakuutus.
Mistä ?
Näytäs mustaa valkosella ?Ja samalla takaajan ja vakuutuksen antajan "allekirjotus"
- Kyrkpressen
Itse uskon, että valtaosa kirkkoon kuuluvista ovat jäseniä perinteestä johtuen. Lapset kastetaan ja liitetään kirkkoon ja monet jäävät passiivijäseneksi, sitä enempää ajattelemattta.
Mitä itse kysymykseen tulee, niin minua ei kiinnosta mikään kirkossa.
Miksi sitten olen päätynyt tänne?
Koska minua kiinnostaa yhteiskunta kokonaisuudessaan ja kirkko on osa yhteiskunta.
Kovin helposti ette luovuta, sillä minäkin vastaanotan Kyrkpressenin vaikka olen kirkosta eronnut. On myönnettävä, että lehti on ihan hyvä. - k h k
nyt meni vähä ? kirjoitti:
Takuu ja vakuutus.
Mistä ?
Näytäs mustaa valkosella ?Minäkin ihmettelin, että mikä takuu ja vakuutus. Antti ehkä ajatteli että ihmiset pitävät kirkkoa vähän kuin henkilökohtaisena takaturvanaan, että jos tästä tulisi vaikka lähtö tuonpuoleiseen, niin on varmempaa kun on kirkko ja itse kuuluu kirkkoon ja sitä rataa. Kyllä tuollaista varmasti on.
Itse ajattelen kristinuskon kannalta. On hyvä, että Suomessakin on jokin iso instituutio pitämässä sitä yllä, ettei se vallan sammuisi. Täällä se nyt sattuu olemaan luterilainen kirkko, valitettavasti, mutta parempi sekin kuin ei mikään. Vaikka ei ne muutkaan kirkot mitään ihannetapauksia ole, ihmisten tekeleitä kaikki vikoineen.
Minusta on tärkeää, että kirkko ja seurakunta on yhteisö. Me yhdessä. Että jos on joku juhla, pastori ei tule sinne "edustamaan seurakuntaa", kun (melkein) jokainen läsnäolija kuitenkin kuuluu seurakuntaan.
Arvostan melkein kaikkea kirkossa, mutta en byrokratian määrää. Se on toki tarpeellista läpinäkyvyysperiaatteen takia, hallinnon pitää olla tasapuolista kaikille, mutta silti se paperin määrä on välillä aika turhauttava, näin työntekijän näkökulmasta.
Sinikka-pappi- epämääräinen "me"
Ketkä me.
Me Jeesukseen uskovat, me kirkkoon kuuluvat, me kristityt, me paikallisseurakunnan X jäsenet. Me.
Sinikka-pappi- ei ole ei
Ei suuorinkaan osa ev.lut kirkkoon kuuluvista usko mihinkään Jeesukseen. Ei ainakaan Kristukseen. Eikä ole siis mitään kristittyjä.
Ei ole siis mitään "me" - ei meitä
Se on henkinen raiskaus jos tällä palstalla käytät me-muotoa. Iso osa kirjoittajista on kuitenkin ateisteja.
- 0569
ei meitä kirjoitti:
Se on henkinen raiskaus jos tällä palstalla käytät me-muotoa. Iso osa kirjoittajista on kuitenkin ateisteja.
mutta kirkon ylläpiämällä palstala voi puhua me-muodossa. varsinkin, kun kolme nejlästä suomalaisesta kuuluu luterilaiseen kirkkoon.
- Ihmettelevät
Papeille Jeesukseen uskominen on tietty tärkeää, mutta tuskin siltä pohjalta saa nykyisestä kirkon jäsenistöstä erityistä yhteisöä. Eikö voisi riittää, että pitää Jeesusta esikuvana tai muuten tärkeänä ihmisenä, että voisi täysivaltaisesti olla seurakuntayhteisön jäsen.
Ihmettelevät kirjoitti:
Papeille Jeesukseen uskominen on tietty tärkeää, mutta tuskin siltä pohjalta saa nykyisestä kirkon jäsenistöstä erityistä yhteisöä. Eikö voisi riittää, että pitää Jeesusta esikuvana tai muuten tärkeänä ihmisenä, että voisi täysivaltaisesti olla seurakuntayhteisön jäsen.
Tuo toki riittää ja onhan se huomattu, että kirkko/seurakunta ei kokoa kovin usein suuria joukkoja toiminnan piiriin. Se on ihan hyväkin. Suomalainen usko on usein sellaista hiljaista ja yksityistä, josta ei paljon muille puhuta eikä sitä näytetä.
Itse olen kuitenkin edelleen sen kannalla, että tarvitsemme kirkkoa ja etenkin sen ylläpitämää hengellistä elämää siihen, että opimme Jumalasta uutta ja saamme uskonvahvistusta. Minään harrastuspaikkana en seurakuntaa näe, vaan yhteisönä, joka harjoittaa hengellistä elämää.
Antti-pappi- suomennosta
Ihmettelevät kirjoitti:
Papeille Jeesukseen uskominen on tietty tärkeää, mutta tuskin siltä pohjalta saa nykyisestä kirkon jäsenistöstä erityistä yhteisöä. Eikö voisi riittää, että pitää Jeesusta esikuvana tai muuten tärkeänä ihmisenä, että voisi täysivaltaisesti olla seurakuntayhteisön jäsen.
Nimimerkki Ihmettelevät
Ei sillä seurakunnan X jäsenillä tarkoitettu suinkaan todella seurakunnan X jäseniä, vaan vain uskovaisia aktiivisia seurakuntalaisia, sitä sisäpiiriä mikä siellä pyörii.
Muiden jäsenten tehtävänä on käydä jumalanpalveluksissa mutta pysyä muuten pois häiritsemästä ja pitää sitä touhua yllä verorahoillaan, niinkuin Anttikin tuossa sanoi, että sellainen systeemi on aktiiveille hyvä ja mukava.
Ongelma on vain siinä, että ne ylläpitäjät vieraantuvat kovaa vauhtia kirkosta ja kristinuskosta ja lähtevät tiehensä ja vievät rahansa mukanaan. - onko sitä
kuunteleva_kirkko kirjoitti:
Tuo toki riittää ja onhan se huomattu, että kirkko/seurakunta ei kokoa kovin usein suuria joukkoja toiminnan piiriin. Se on ihan hyväkin. Suomalainen usko on usein sellaista hiljaista ja yksityistä, josta ei paljon muille puhuta eikä sitä näytetä.
Itse olen kuitenkin edelleen sen kannalla, että tarvitsemme kirkkoa ja etenkin sen ylläpitämää hengellistä elämää siihen, että opimme Jumalasta uutta ja saamme uskonvahvistusta. Minään harrastuspaikkana en seurakuntaa näe, vaan yhteisönä, joka harjoittaa hengellistä elämää.
Antti-pappiMitähän hengellistä elämään sullakin mahtaa olla.
- yksi etsijä
En ole varma, mihin tällä aloituksella pyrittiin. Jos rivien välissä oli ajatus ottaa selvää, mikä ihmisiä puhuttelee kirkossa ja sitä kautta miettiä, mihin suuntaan kirkkoa pitäisi taas muuttaa, niin mielestäni ei välttämättä edetä pitkälle. Silloin voidaan lopulta olla pisteessä, jossa ateisteja yms kosiskelemalla kirkosta poistetaan uskonto, jotta uskonnottomat ihmiset sinne tulisivat. Tähän suuntaan nähdäkseni ollaan menossa.
No, ehkä tulkitsen liikaa.
Itse en viitsinyt aluksi vastata, koska suurinta ääntä täällä pitävät trollit ja ateistit, jotka jaksavat muistuttaa, kuinka uskonto heitä häiritsee. Jostain kumman syystä he silti päivästä toiseen jaksavat roikkua kirkon palstalla.
En ole itsekään mikään varsinainen uskovainen, enemmän etsijä. Arvostan kirkon humanitääristä työtä. Olen pitkän aikaa suunnitellut meneväni jonnekin kirkon tilaisuuteen, mutta en ole saanut aikaiseksi. Syynä on masennus, energianpuute, huono aloitekyky ja ihmispelko. Kaipaisin ystäviä, mutta en uskalla ottaa kontaktia. Kysyin sähköpostitse papilta jopa raamattupiiristä, mutta en saanut aikaiseksi soittaa numeroon, jonka häneltä sain (jännitän soittamista). Viime vuonna kävin Tuomasmessussa.Hei, yksi etsijä
Kiitos mielipiteestäsi. Se mitä kirkko meille merkitsee on varmaan hyvin erilainen jokaiselle. Toiselle on tärkeää olla osa yhteisöä, toinen tykkää toimia ja kantaa vastuuta. Kirkosssa ei aina tarvitse olla aktiivinen toimija tai osallistuja.Voi myös olla se hiljainen rivijäsen. Minusta syrjään onmyös jäänyt ajatus esirukoilijoista. Kirkko ja sen jäsenet tarvitsevat myös niitä, jotka jaksavat rukoilla kirkon puolesta.
Toivottavasti sinä yksi etsijä löydät kirkosta mitä toivot löytäväsi. Oletko ottanut yhteyttä diakoniatyöhön? Sen kautta voisi löytyä mahdollisesti sellainen ryhmä, jonne olisi helpompi mennä. Voimia sinulle ja hyvää kesää.
Merja Lampila, pappi- yksi etsijä
kuunteleva_kirkko kirjoitti:
Hei, yksi etsijä
Kiitos mielipiteestäsi. Se mitä kirkko meille merkitsee on varmaan hyvin erilainen jokaiselle. Toiselle on tärkeää olla osa yhteisöä, toinen tykkää toimia ja kantaa vastuuta. Kirkosssa ei aina tarvitse olla aktiivinen toimija tai osallistuja.Voi myös olla se hiljainen rivijäsen. Minusta syrjään onmyös jäänyt ajatus esirukoilijoista. Kirkko ja sen jäsenet tarvitsevat myös niitä, jotka jaksavat rukoilla kirkon puolesta.
Toivottavasti sinä yksi etsijä löydät kirkosta mitä toivot löytäväsi. Oletko ottanut yhteyttä diakoniatyöhön? Sen kautta voisi löytyä mahdollisesti sellainen ryhmä, jonne olisi helpompi mennä. Voimia sinulle ja hyvää kesää.
Merja Lampila, pappiHei Merja-pappi, kiitos vastauksestasi. Paitsi ystäviä, etsin kirkosta vastauksia hengelliseen etsintääni. Olen nuorempana käynyt raamattupiirissä ja muistan sen positiivisena kokemuksena. Pienryhmässä kaikki oppivat tuntemaan toisensa ja siellä on helppoa avautua.
En oikein kunnolla hahmota, mitä kaikkea diakoniatyön piiriin kuuluu. Katsoin seurakuntani nettisivuilta infoa aiheesta, mutta jotenkin arkailen yhteydenottoa, kun olen elänyt käsityksessä, että diakoniatyö painottuu sellaiseen konkreettiseen auttamiseen esim. akuutissa hädässä, kun ei ole rahaa edes ruokaan. Samalla häpeilen, saanko syrjäytyneen autettavan leiman... Ehkä olen liian ylpeä. Pitää miettiä asiaa.
Olen kyllä lukenut seurakuntani nettisivuilta lähellä olevista pienryhmistä yms. toiminnasta. Joskus jopa olen miettinyt, pitäisikö mennä kirkkoon ennen ehtoollista, kun pappi on paikalla sielunhoitoa varten (joskus arki-iltaisin). Mutta olen epävarma siitä, mitä sanoisin ja minun on vaikea motivoida itseäni tekemään mitään. Olisi saavutus ylipäätään mennä sinne ehtoolliselle.
Pari kertaa olen mennyt paikalle kahdella bussilla, kun lehdessä olevan ilmoituksen mukaan olisi ollut Taizé-messua edeltävä kaikille avoin lauluharjoitus (olen ennen laulanut kuorossa), mutta ilmeisesti olin erehtynyt ajasta tai paikasta kun ketään ei ollutkaan paikalla.
Kiitos ja hyvää kesää myös sinulle. yksi etsijä kirjoitti:
Hei Merja-pappi, kiitos vastauksestasi. Paitsi ystäviä, etsin kirkosta vastauksia hengelliseen etsintääni. Olen nuorempana käynyt raamattupiirissä ja muistan sen positiivisena kokemuksena. Pienryhmässä kaikki oppivat tuntemaan toisensa ja siellä on helppoa avautua.
En oikein kunnolla hahmota, mitä kaikkea diakoniatyön piiriin kuuluu. Katsoin seurakuntani nettisivuilta infoa aiheesta, mutta jotenkin arkailen yhteydenottoa, kun olen elänyt käsityksessä, että diakoniatyö painottuu sellaiseen konkreettiseen auttamiseen esim. akuutissa hädässä, kun ei ole rahaa edes ruokaan. Samalla häpeilen, saanko syrjäytyneen autettavan leiman... Ehkä olen liian ylpeä. Pitää miettiä asiaa.
Olen kyllä lukenut seurakuntani nettisivuilta lähellä olevista pienryhmistä yms. toiminnasta. Joskus jopa olen miettinyt, pitäisikö mennä kirkkoon ennen ehtoollista, kun pappi on paikalla sielunhoitoa varten (joskus arki-iltaisin). Mutta olen epävarma siitä, mitä sanoisin ja minun on vaikea motivoida itseäni tekemään mitään. Olisi saavutus ylipäätään mennä sinne ehtoolliselle.
Pari kertaa olen mennyt paikalle kahdella bussilla, kun lehdessä olevan ilmoituksen mukaan olisi ollut Taizé-messua edeltävä kaikille avoin lauluharjoitus (olen ennen laulanut kuorossa), mutta ilmeisesti olin erehtynyt ajasta tai paikasta kun ketään ei ollutkaan paikalla.
Kiitos ja hyvää kesää myös sinulle.Hei yksi etsijä,
Kun ehdotin diakoniatyöhön tutustumista niin ajattelin, että diakoniatyön piirissä toimii usein esim. ystävätoimintaa ja lähimmäisapu. Eli monissa seurakunnissa toimii jokin kahvila tai vastaava, jonne ihmiset kokoontuu. Toiset saattavat tarvita apua ja toiset antaa apua. Eli jos sinua kiinnostaisi vaikka ystävänä oleminen jollekin toiselle esim. vanhukselle. Diakoniatyöntekijät myös keskustelevat ihmisten kanssa erilaisista asioista. Heiltä voisit saada myös vinkkejä miten pääsisit johonkin ryhmään mukaan. Toki kuka tahansa seurakunnan työntekijä voi tällaisessa asiassa auttaa.
Merja Lampila, pappi
- kiitos ..
Kävimme vanhimman lapsen syntymäpäivän kunniaksi yhdessä syömässä lähikaupungissa. Paluumatkalla kävelykadulla soi kesäiset sävelet. "Ja taas on aika auringon ..." pysäytti meidät. Jäimme laulamaan kesälauluja ja -virsiä. Oli mukava tilaisuus. Seurakunta laulatti ihmisiä. Jotain tuollaista kirkko voisi tehdä useammin, tulla ihmisten luokse.
Hei nimim. kiitos..
Kiitos palautteesta. Monissa seurakunnissa järjestetään tuollaisia kesäisiä yhteislaulutilaisuuksia. Niihin on varmasti helpompi osallistua, kun tapahtuvat siellä missä ihmiset muutenkin ovat. Varmaan olisi tärkeää, jos voisit antaa myös tätä myönteistä palautetta omaan seurakuntaasi. Palaute vaikuttaa siihen millaista toimintaa järjestetään. Hyvää jatkoa sinulle ja hyvää kesää.
Merja Lampila, pappi
- se on selvä
Kirkossa kiinnostaa Jeesus. Voihan se olla, että Jeesus on kirkossa työnnetty takavasemmalle ja Paavali eteen keskelle, mutta silti Jeesus löytyy kirkosta. Siksi kuulun kirkkoon. Mukava lisä ovat Kai Sadinmaan kaltaiset suorasanaiset - Jeesuksen näköiset - papit.
Luterilainen kirkko oli ainoa, joka otti vastaan myös minunkaltaiseni uskovan. Kävin papin kanssa keskustelua ennen liittymistä. Kysyin mitä ehtoja pitää täyttää ennen kuin pääsee jäseneksi. Muilla oli pitkä lista kaikesta siitä, mitä tuli ensin tehdä ja sitten mitä piti liittymisen jälkeen tehdä.
Luterilaisessa kirkossa on hyvää (ainakin vielä) se, että jokainen voi olla omalla tavallaan ja etsiä sen muodon, joka parhaiten toimii. Ei ole pakkoja. Voi käydä palveluksissa, voi osallistua kerhojen ym. toimintaan, voi olla aktiivinen tai passiivinen jäsen. Hengellistä elämää on mielestäni monenlaista, jopa se ”harrastaminen”.
Diakonia on ehdottomasti se, joka itselleni on tärkeää. Lähimmäisistä on pidettävä huolta. Kaikin tavoin. Etenkin kun yhteiskunta kovenee kaikkia vähänkin erilaisia ja vähäosaisia kohtaan.
Tämä palstakin on ollut erittäin hieno juttu. Näin on voinut osallistua keskusteluihin, joita ei olisi voinut muuten käydä. Hyvä areena!
Vaikka itse olen mukana vain silloin tällöin, niin hienoa on nähdä kun asioita kuitenkin tehdään. Kun nyt koittaa taloudellisesti yhä niukkenevat ajat, toivon että jotain kuitenkin jää. Toimintaa tulee muuttaa rohkeasti sen mukaan. Kai Sadinmaa on ollut iloinen löytö, mutta myös muut papit, joilla jokaisella on oma tapa tuoda evankeliumia esiin. Mukaan lasken muutamia konservatiivejakin, vaikka en aina samaa mieltä heidän kanssa olisikaan. Vanhan ajan tuomioiden julistajia en kaipaa, niitä löytyy aivan kylliksi vapaista sunnistakin.
Kirkon byrokraattisuus on se kaikkein ikävin juttu, samoin tiukka hierarkkisuus. Ne tekevät kirkosta jäykän ja hidasliikkeisen. Ehkä ne poistuvat hiljalleen kun talous niukkenee?- mietiskelyjäni
Aloin miettimään, että voidaanko enää tehdä mitään yhteisöllisyyden hajoamiselle. Itsekin vaikka uskon melko klassisen kristinuskon mukaan, en kuitenkaan käy kirkossa säännöllisesti eikä siitä ole tullut minulle tapaa. Samalla tavalla ihmiset eivät enää kuulu muihinkaan juttuihin niin kiinteästi kuin ennen. Silti varmaan olisi hyvä käydä kirkossa säännöllisesti, mutta kun ikään kuin tälle ei voisi tehdä mitään. Asiaa ei varmaan auta, jos kirkkokin lisäksi hajaantuu liikaa eikä siitä lopulta saa selvää, mikä sen "agenda" tai sanoma on. Mutta kun ei paluutakaan ole vanhaan, mitä siis pitäisi tehdä? Oikeastaan se on kuitenkin aika tylsääkin, ettei yhteisöllisyyttä enää löydy, muuta kuin joistakin pienemmistä erillisistä seurakunnista ehkä. Toisaalta luulisi, että sellaiseen juuri on pakko mennä viimeksi, ja olla aktiivinen, koska esim. jos seurakunnan olisi varaa palkata enää vain pappi, silloinhan muiden pitäisi olla vapaaehtoisia ja hyvin aktiivisia.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mikko Leppilampi ahdistellut useita!?
Jotenkin on aina jäänyt lipevän oloinen fiilis kun hänen esiintymisiä on katsellut. Nyt rikosepäily seksuaalisesta ahd1634848Nokialaisen koulun pihalta löytyi nuoren ruumis
Näin kertovat iltapäivälehdet ja Nokian uutiset. Mitähän on tapahtunut..?1152096- 421382
Aivan lääpällään vanhempaan mieheen.
Tilanne on lähes ärsyttävä. Eikä asialle voi mitään tehdä koska ikäero on oikeasti melko iso, vaikka sitä ei päällepäin811250Ohhoh! Ellen Jokikunnas saa hersyvää kuittia Jari-rakkaalta: "Jumalattoman komea italialainen..."
On nämä Ellen ja Jari kyllä super-symppiksiä… Tämän tv-sarjan katsomisesta ei voi tulla kuin hyvälle mielelle, eikös? L6959Et oikeen anna itsestäsi
Mitään. En minäkään jaksa sitten. Toinen juttu sellanen, että minusta tuntuu, että olet aika mustasukkainen sekä laskelm38820Ahti meni mökille perillä odotti pöyristyttävä näky Mökkitontti oli kokenut kovia.
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000010463815.html Puolustusvoimat olivat ilmoittaneet heillä olevan oikeus mennä23786Nainen, elämä on täyttä paskaa
Elämä olisi ihanaa, mikäli maailmassa olisi oikeutta. Ei ole mitään hyvää, ei mitään miksi kannattaisi elää. Elämä tälla90742Et edes voi
tietää miten tuo yksi pieni esine lohduttaa kamalassa ikävässä ja onneksi kukaan ei koskaan voi ottaa sitä minulta pois.39741- 33739