Kirjoitus kertoo äitini käytöksestä, vaikkakin olen huomannut ettei äitini ole mikään poikkeus tässä (hän ei ole erityisen ilkeä ihminen, pikemminkin niin kiltti että muut ovat aina talloneet häntä maahan).
Äidilläni on ollut aina erikoisia arvostelevia kommentteja miesten ulkonäöstä. Hän on mm. naureskellut kaljuille miehille, vähän siihen tyyliin että se on ikävä kohtalo kun nuorena kaljuuntuu. Noh, itselläni alkoi hiuspehko harventua siinä 17-vuotiaana. Äidilleni tämä oli järkytys. Hän yritti saada minut käyttämään kaikkia mahdollisia aineita, joilla hiuksia saisi takaisin. Käytinkin niitä useamman vuoden, mutta mitään merkittävää hyötyä niistä ei ollut.
Viimein joskus 21-vuotiaana päätin että haluan ajaa koko tukan pois. Äiti leikkasi hiukseni kotona ollessani, joten hän yritti pistää vastaan ja sanoi että pitäisi odottaa vielä että alkaako lääkkeet tehoamaan. Olisi ehkä pitänyt mennä itse parturiin ajelemaan hiukset (tuohon aikaan käytin aina pipoa päässä koska hiukset eivät todellakaan näyttäneet hyvältä), mutta suostuin pitkän väittelyn jälkeen siihen että odotetaan vielä muutama kuukausi.
Lopulta lähestulkoon pakotin äitini ajelemaan hiukseni. Kun kaikki karvat oli ajeltu käveli äitini muutaman metrin päähän, tuijotti maahan ahdistuneena ja päästeli tuskastuneita äännähdyksiä. Multa meni hermot ja rupesin huutamaan äidille jotain tyyliin "Ei mun hiukset oo sun asia. Lopeta toi typerä touhu."
Tämä tarinani on muistutus naisille siitä, että jos arvostelette miehiä ylimielisesti sellaisilla typerillä perusteilla, joihin miehet eivät itse voi vaikuttaa, voi olla että se asia osuu joskus oman poikasi kohdalle. Ja jos se poika on hyvin kasvatettu, niin se osaa kyllä puolustaa itseään ja haistattaa sulle p..kat. Ja jumal**ta jos teidän pojallanne on joku ongelma mihin se ei itse pysty vaikuttamaan, niin älkää nyt rupeko laukomaan sille mitään totuuksia siitä miten joku ominaisuus tekee miehestä vähemmän kiinnostavan, vaan tukekaa ja kannustakaa lastanne asiassa. Sanokaa sille pojalle että "kalju sopii sulle hyvin", vaikkei se ehkä sopisikaan Unohtakaa se oma pikkuegonne.
Äidilläni on ollut aina erikoisia arvostelevia kommentteja miesten ulkonäöstä. Hän on mm. naureskellut kaljuille miehille, vähän siihen tyyliin että se on ikävä kohtalo kun nuorena kaljuuntuu. Noh, itselläni alkoi hiuspehko harventua siinä 17-vuotiaana. Äidilleni tämä oli järkytys. Hän yritti saada minut käyttämään kaikkia mahdollisia aineita, joilla hiuksia saisi takaisin. Käytinkin niitä useamman vuoden, mutta mitään merkittävää hyötyä niistä ei ollut.
Viimein joskus 21-vuotiaana päätin että haluan ajaa koko tukan pois. Äiti leikkasi hiukseni kotona ollessani, joten hän yritti pistää vastaan ja sanoi että pitäisi odottaa vielä että alkaako lääkkeet tehoamaan. Olisi ehkä pitänyt mennä itse parturiin ajelemaan hiukset (tuohon aikaan käytin aina pipoa päässä koska hiukset eivät todellakaan näyttäneet hyvältä), mutta suostuin pitkän väittelyn jälkeen siihen että odotetaan vielä muutama kuukausi.
Lopulta lähestulkoon pakotin äitini ajelemaan hiukseni. Kun kaikki karvat oli ajeltu käveli äitini muutaman metrin päähän, tuijotti maahan ahdistuneena ja päästeli tuskastuneita äännähdyksiä. Multa meni hermot ja rupesin huutamaan äidille jotain tyyliin "Ei mun hiukset oo sun asia. Lopeta toi typerä touhu."
Tämä tarinani on muistutus naisille siitä, että jos arvostelette miehiä ylimielisesti sellaisilla typerillä perusteilla, joihin miehet eivät itse voi vaikuttaa, voi olla että se asia osuu joskus oman poikasi kohdalle. Ja jos se poika on hyvin kasvatettu, niin se osaa kyllä puolustaa itseään ja haistattaa sulle p..kat. Ja jumal**ta jos teidän pojallanne on joku ongelma mihin se ei itse pysty vaikuttamaan, niin älkää nyt rupeko laukomaan sille mitään totuuksia siitä miten joku ominaisuus tekee miehestä vähemmän kiinnostavan, vaan tukekaa ja kannustakaa lastanne asiassa. Sanokaa sille pojalle että "kalju sopii sulle hyvin", vaikkei se ehkä sopisikaan Unohtakaa se oma pikkuegonne.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mikä ongelma miehille kaljuus on enää nykypäivänä..?!
Siis pitäen mielessä, että iso osa miehistä itse valitsee sen kalju-lookin, vaikka mimmoinen pehko kasvaisi luonnostaan.
Itse pidin kymmenisen vuotta kaljua/sänkeä...lähinnä käytännön syistä. Nyt olen poikkeuksellisesta antanut ton letin kasvaa vähän pidemmäksi..lähinnä laiskuuttani.. ;)
Miksi sun piti äitiäs tolla vaivata? Oisithan voinu ite höylätä tukkas pois.
Ei monille ominaisuuksilleen voi mitään. Mun mielestä on tyhmää ja huono malli äidiltäs puhua peetä ulkoisten ominaisuuksien tai muutenkaan pahaa muista ihmisistä sun kuullen. Itse en ainakaan puhu pahaa kenestäkään lasteni kuullen. Miehelle tai kavereille voin sanoa "olipa outo mies" "ärsyttävä nainen" jne. mutta mielestäni lasteni ei tarvitse tällaista kuulla. He muodostavat oman mielipiteensä sitten joskus.
Onhan se toisen helpompaa ja nopeampaa tehdä ja toisekseen ihan oikein äidille että joutuu sen itse tekemään jos on tollaset asenteet. Ja sillä oli täysi mahdollisuus pyytää faijaa tai siskoa tekemään se puolestaan. Ei kai kehdannu.
Onhan se vitun rumaa kulkea uimalakin kera, mutta minkäs teet. Omat hiukseni alkoivat harventua 23-vuotiaana ohimoilta ja päälaelta. Pari vuotta olin todella ahdistunut ja sitten luovutin.
Ei kaljussa mitään vikaa ole, usein jopa hyvännäköinen. Harventuva tukka puolestaan ei näytä mielestäni hyvältä ja jos se aiheuttaa itsetunto-ongelmia niin kalju on hyvä vaihtoehto. Ikävää että äitisi suhautui asiaan noin huonosti. Muista että sinussa on muitakin ominaisuuksia kuin tukka, jokaisessa on jotain kaunista/komeaa, korosta niitä puolia ja iloitse niistä.
Itselläni on paljon ulkonäkö-komplekseja joten tiedän miltä epävarmuus tuntuu, olen opetellut miettimään hyviä puoliani huonojen sijasta ja iloitsemaan siitä mitä kaunista minussa on. Toivottavasti sinäkin opit huomioimaan hyvät puolet itsessäsi ja löytämään itsevarmuutta.