Otsikko on lievästi provosoiva, mutta tässä tarinaa. Mieheni on todella lapsirakas ja vetää sen ilmeisesti vähän yli, sillä jos hän tykkää kovasti jonkun sukulaisemme/ystävämme lapsesta/kummilapsestaan, hän haluaisi tehdä tämän kanssa kaikkea usein (noin kerran viikossa tms). Sitten kotona myös puhuu aiheesta koko ajan. Noh, lapsethan tästä tietysti ovat ihan innoissaan, mutta minua se vaivaa. Itse olen lasten suhteen varauksellisempi, johtunee ehkä siitä että olen ainoa lapsi ja olen aina saanut pitää oman rauhani. En osaa esimerkiksi kuvitella että meillä kävisi jatkuvasti joku, joten tapaisin mielelläni lapsia vähän harvemmin. Pidän kyllä itsekin lapsista ja haluaisin tutustua lähipiirimme lapsiin, mutta mieheni suorastaan estää sen olemalla se, johon kaikki lapset ihastuvat. Lisäksi mieheni on tehnyt minulle monta kertaa selväksi, että minun rauhallisempi suhtautumiseni lapsiin on täysin väärä; lapsien kanssa pitäisi leikkiä ja heidän kanssaan pitäisi olla tietyllä tavalla ja yhteyttä pitäisi pitää jatkuvasti. Kun itse olen jotain tehnyt, olen saanut siitä noottia jos ei ole mennyt siten kuin mies haluaisi. Kuulemma haluaa antaa vain hyväntahtoisia neuvoja, mutta ei se todellakaan tunnu siltä vaan pelkältä arvostelulta. Olen pyytänyt että voisimmeko tutustua lähipiirin lapsiin yhdessä pariskuntana, eikä niin että mies pyörittää showta jatkuvasti ja minä vierailen sidekickinä paikalla aina joskus, mutta tämä on toistaiseksi ollut mahdotonta. Aiheesta on saatu aikaiseksi repiviä riitoja mm. mieheni liiallisesta intoilusta minun kummilapseni suhteen. Olisiko jollakulla tällaisesta mitään kokemusta? Omia lapsia meille ei ole tulossa ja se on molempien yhteinen päätös.
Mies omii läheisten lapset
ouh78
16307
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Sun miehesi on outo..Onko puhtain aikein liikeellä lapsiasioiden kanssa(onko usein kahden lasten kanssa? )Tee selväksi rajasi ja jos ei sana mene perille -Irtaannu miehestä.Jotakin omituista tuossa on.
Samanlainen kokemus mulla.
Jep, ei ihan normaalia meininkiä. Tunsin yhden vähän vastaavan tapauksen, joka käyttäytyi aloituksessa kuvatulla lailla ja hänellä ei ollut ihan kaikki pallot hallussa. Melko psykopaattinen, lapsellinen ja lapsenkaltainen hän loppujen lopuksi paremmin tutustuttua oli itsekin. Aikuinen ihminen viihtyy aikuisten parissa, jos on "normaalisti kehittynyt". Karttele!
Tuohan še minunkin ensireaktioni asiaan oli; tuntui luonnottomalta ja jotenkin epänormaalilta kun en moiseen ollut tottunut. Kuulemma on ollut aina se, joka on leikkinyt lasten kanssa kun aikuiset juttelevat keskenään. Tätä on entisessä elämässä myös katsottu hyvällä ja hänelle on järkätty mahdollisuuksia olla lasten kanssa enemmän. Onkin ollut varsin tiiviisti omien kummilapsiensa kanssa ja ottanut raskaasti sen, kun yhteydet ovat vähentyneet paikkakunnalta muuton takia. Minä olen ilmeisesti ainoa, jolla on ollut asiasta jotain valittamista. Hän haluaa olla kummilastensa turva ja tuntea heidät hyvin, ja minä olen vain rajoittava jos en ymmärrä että hän haluaa tutustua lapsiin paremmin kuin mitä se minun tavallani onnistuisi. Ota tästä nyt sitten selvää.
Minua, jotenkin häiritsee, se ettei mies halua omia lapsia, vaan haluaa toisten lasten kanssa viettää aikaa. Tiedän pari tosi lapsirakasta miestä. Molemmat on opettajia, joilla on isohko perhe kotonakin. Toinen taitaa vielä valmentaa jotain joukkuetta. Itsellä on myös iso perhe, ja olen kouluttautunut lastentarhan opettajaksi. Palaan luultavasti töihin kunhan nuorin kasvaa.
Jotenkin tuntuu väärältä, että hän haluaa omia sinun kummilapsen. Olisi mukavaa jos lapsi saisi viettää aikaa ihan sinunkin kanssa.
Mikisi aikuinen mies roikkuisi lasten kanssa kaiken vapaa-ajan.? Minkä takia olisi oltava viikottain kummilapsen kanssa? Jossakin vaiheessa lapsi kasvaa ja alkaa kaivata enemmän kaverisuraa kuin kummisedän seuraa.Onko hän roikkuja? Joku kyllä kertoo ettei hän ole ihan ok.Itse en antaisi oman lapseni olla noin käyttäytvän sukulaisen kanssa ainakaan kahden missään!
Pedofiili?
Olisiko tässäkään loppuviimeksi mitään ongelmaa, jos kyseessä olisi nainen eikä mies?! Tuntuu että jos olet mies ja pidät lapsista, heti katsotaan kieroon.
Minusta tuo vaikuttaisi yhtä odolta, jos kyseessä olisi nainen.
Mies on entisessä elämässään ollut paljon tekemisissä kummilastensa kanssa, ollut mukana ko. perheiden kanssa huvipuisto- ja Korkeasaari- jne reissuilla. Ei siis missään tapauksessa aina kahdestaan tai mitenkään "omivasti". Perheet itse ovat kannustaneet tähän. Nytkin erään kummilapsen perheestä ehdotellaan, että milloinkas lapsonen voisi tulla taas meille.
Mies on saanut kotoa esimerkkiä siitä, että aikuiset leikkivät lasten kanssa ja viettävät näiden kanssa aikaa. Oma kumminsa esimerkiksi on ollut sellainen ja heillä on tänäkin päivänä erittäin hyvät välit. Mies ottaa esim. kummiuden todella vakavasti ja ajattelee, että hädän tullen kummin pitäisi pystyä huolehtimaan lapsesta. Omia lapsia ei halua, koska kokee olevansa jo siihen liian vanha ja on sitä mieltä että nykymaailma on ikävä paikka lapsille haluaa omalta elämältään muutakin kuin vain lastenhoitoa. Lasten kanssa oleminen ei siis todellakaan ole koko elämä kyseiselle henkilölle, mikäli sellainen kuva välittyi ensimmäisestä viestistäni.
Entisessä elämässään?
Mihin se entinen elämä päättyi?
Miksei hän enää ole niiden lasten kanssa tekemisissä?
Ja mikä sua sitten ahistaa?
Avaajaa ahistaa varmaan tämä:
"...sillä jos hän tykkää kovasti jonkun sukulaisemme/ystävämme lapsesta/kummilapsestaan, hän haluaisi tehdä tämän kanssa kaikkea usein (noin kerran viikossa tms). "
Ukko varmaan puuhastelee aina - siis joka päivä jonkun lapsen kanssa vai hylkääkö hän aiemmat lapsituttavuudet heti välittömästi, kun uusi lapsi, josta "hän tykkää kovasti" tulee kehiin?
Minulla oli samanlainen mies kuin aloittajalla. Lopulta selvisi että hän oli hiplaillut lapsia ja lopuksi lahjonut heitä ettei he kertoisi mitään.
Entinen elämä = aika, jolloin oli vielä naimisissa entisen vaimonsa kanssa. Kummilapset olivat tietty yhteisiä, mutta eron jälkeen välit tiettyihin perheisiin ovat viilentyneet (olivat alun perin enemmän vaimon ystäviä). Lisäksi perheiden muutto satojen kilometrien päähän on vähentänyt yhteydenpitoa. Ei "hylkää" lapsia uusien tullessa kuvioihin.
Jollei hylkää uusia, niin hänellä menee siis monta päivää viikossa lapsien kanssa harrastaessa, koska tokihan heidät täytyy huomioida tasapuolisesti?