Alkoholisti mieheni on ollut nyt jonkun aikaa juomatta antabuksen avulla.
Tänään sitten selvästi alkoi tehdä taas viinaa mieli,kun jäi töistä pois (haki saikkua) ja alkoi riehumaan ja raivoamaan miten paska olen,kun kiellän häneltä normaalin elämän (=juomisen) Hän ei ota antabusta enää ja jos en pidä turpaani kiinni asiasta ottaa minusta eron..ym. ym.
Tulostin koneelta avioerohakemuksen ,täytin sen ja vein postiin.Sitten keräsin vähän kamppeitani ja lähdin pois.
Näin loppui 10v. avioliitto.Sitä saa mitä tilaa!
En kerta kaikkiaan jaksa enää jos juominen alkaa taas.Henkistä ja fyysistä pahoinpitelyä...uhkailuja...kiristystä...kodin rikkomista...päälle käymistä...haukkumista....aagh! Lista olisi loputon.
Olen luullut etten pystyisi tekemään tätä,mutta nyt kun tein sen,olo on jotenkin helpottunut.Ehkä se vaan mitta lopultakin tuli täyteen.Parempi näin ja takaisin en palaa!!!
Tänään sitten selvästi alkoi tehdä taas viinaa mieli,kun jäi töistä pois (haki saikkua) ja alkoi riehumaan ja raivoamaan miten paska olen,kun kiellän häneltä normaalin elämän (=juomisen) Hän ei ota antabusta enää ja jos en pidä turpaani kiinni asiasta ottaa minusta eron..ym. ym.
Tulostin koneelta avioerohakemuksen ,täytin sen ja vein postiin.Sitten keräsin vähän kamppeitani ja lähdin pois.
Näin loppui 10v. avioliitto.Sitä saa mitä tilaa!
En kerta kaikkiaan jaksa enää jos juominen alkaa taas.Henkistä ja fyysistä pahoinpitelyä...uhkailuja...kiristystä...kodin rikkomista...päälle käymistä...haukkumista....aagh! Lista olisi loputon.
Olen luullut etten pystyisi tekemään tätä,mutta nyt kun tein sen,olo on jotenkin helpottunut.Ehkä se vaan mitta lopultakin tuli täyteen.Parempi näin ja takaisin en palaa!!!
Vastaukset 23
Vanhimmat
vuosikymmeniä kestin uskotonta miestä, mutta alkoholisia vain kaksi vuotta ja sekin oli liikaa..
Älä vaivaudu uhraamaan tunteitasi häneen enää. Itse Olin niin pöljä että odotin että mies lopettaisi juomisen kokonaista 20 vuotta ennenkö uskoin ettei lopeta. Kerran vaan otin ja päätin että se on loppu nyt. Tottakai mies soitteli perään ja itki halusi keskustella kanssani, itse oli yrittänyt keskustella 20 vuotta onnistumatta joten katsoin turhaksi kaikki keskustelut enkä antanut enää hänelle tilaisuutta yhteyden pitoon. Lopulta kävi niin että haä jatkoi juomistaan tuplaten viinan määrän ja kuoli lopulta kun keho ei enää kestänyt, mutta hänen sanojensa mukaan hänellä ei ollut ongelmia viinan käytön kanssa, joten miksi olisin jatkanutkaan yhdessäoloa, kun toinen ei itse halua nähdä ongelmaansa. Kertaakaan en ole katunut enkä surrut, kyyneleet loppuivat jo alkuvuosina hänen kanssaan. En syytä häntä, vaan itseäni , jos olisin ollut viisaampi niin olisin jo vaistonnut heti alussa miten hän oli. Joten tänään olen onnellinen ja päätän itse omista asioistani ilman kenenkään sekaantumista, ja on myöskin rauhallista olotilaa.
Onnittelut ja tsemppiä vaan meille kaikille alkoholistista eroon päässeille! Puoli vuotta nyt omillaan 15 v jälkeen, ja elämä on helpottunut paljon. Rahat riittää, menojaan voi suunnitella ja jopa toteuttaa, ei mustasukkaisuutta, ei pelkoa, ei alistamista jne. Ihanaa kesää!
vähän samaa kuin pettäjä puolisossa, sitä päivää ei tule, et käytös muuttuu..
Muuttuu, jos alkoholinkäytön lopettaa kokonaan 100%.
Mieheni lopetti 4 v sitten kokonaan.
Niin tai käy kuin meillä, exä vaihtoi ensin viinan hysteeriseen harrastamiseen ja muiden ihmisten, ei perheen, auttamiseen. Sitten kun tämä ei enään riittänyt ja käsi kipeytyi tuli kuvioon lääkkeet. Niistä ei sitten enään eroon päässytkään.
Perheestään kyllä pääsi eroon.
Homma on vasta ensiaskeleilla. Älä vain peru eroa ja usko että sama vanha kuvionne muuttuisi. Asu erillänne, sieltä käsin näet, että muuttuuko. Hyviä kertomuksia rohkeista naisista, tässä ketjussa. Pysy nyt sinäkin rohkeana. Ukon juominen VOI muuttua, mutta ei hänen pahaluonteisuutensa.
Kaikki eivät ole pahaluonreisiä, vaan enimmiksen heikkoluonteisiä, mutta joo, minunkin mieheni vaihtoi juomiseen kovaan harjoitteluun. Joitakin lääkkeitäkin on kuviossa, mutta ihan asiallinen nykyään.
Tuo alkoholiriippuvuus on jännä juttu. Itse en viikolla ota viinaksia lainkaan, mutta perjantaina ja lautaina vähän. Tuossa juomisessani ei ole mitään ideaa, koska pidän määrän vakiona, ja siten viikonlopun annokset eivät tunnu juuri miltään. Kyse on lähinnä pahasta tavasta.
Työkaverien iltarientoihin en osallistu, koska en halua ryypätä enempää kuin tavallisesti.
Mjaa, enpä nyt tiedä onko pe la vähän siemailu niin pahakaan tapa... Saahan sitä jotain nautintoja ihmisellä olla. Tapaakin voi hieman muuttaa. Jättää joskus perjantain tai lauantain väliin :).
Ei noiden työkaverien kanssakaan täydy ryypätä. Juo vaikka alkotonta olutta koko ilta.
Helposti siinä vaan käypi niin että se ei siihen jää.
Sen takiahan alkoholi on niin vaarallinen aine, se kun on salakavalaa tavaraa.
Oma isäni harrasti pienimuotoista pe ja la-siemailua monta vuotta, pikkuhiljaa määrät kasvoi ja sitten alkoi tulle keskiviikon saunakaljaa mukaan. Jossain vaiheessa sitten kuningas alkoholi otti vallan, äiti pakkas kamansa ja lähti, oneksi minä olin siinä vaiheesas jo täysi-ikäinen.
Onneksi olet pystynyt olemaan vahva! Itse olen liian kauan yrittänyt toivoa muutosta ja prempaa. Sitä kesti jonkin aikaa. Nyt sama ruletti pyörii taas. Ilmaan lentää lapset ja perhe. Pysy sinä vahvana!
Olet kaikkesi jo tehnyt, nyt on uuden alku. Pysy vahvana ja panosta itseesi..
Oikean ratkaisun teit!
Itselläni kokemusta vastaavasta tilanteesta seitsämältä vuodelta..nykyään pystyn hengittämään ja elämään itselleni..viisas teko!
Ainoa järkevä veto on tehdä selväksi HETI kun njuominen alkaa ketuttamaan, että nyt tuli stoppi tai sitten ero.
Jos muija/äijä juo (kunnolla) joka vaikkapa kerran viikonloppu, niin jo siinä on mielestäni rätingien paikka. Jos ei meno muutu niin sitte vaan kylmästi ero. Se nimittäin on tuossa vaiheessa jopa ehkä mahdollista se lopettaminen ja jos ei suostu lopettamaan, niin valinta on jatkossakin ihan selvä: aina pullo. Ei mitään toivoa kun juominen alkaa leviämään viikolle.
Onko mieheni alkoholisti ja pitäisikö minun siis jättää hänet? Hän juo ke ja pe itsensä kunnon känniin. Mutta ei kotona, tulee ajoissa ja menee suoraan nukkumaan, koska olemme sopineet niin. Muuten hän tissuttelee la-su kokopäivän ja arkena iltaisin, ei kuitenkaan tule niistä tissutteluista humalaan.
Mua kiinnostaa, mikä on odotettavissa kun nyt ukko juo joka vkl ja oksentelee maanantait. Viikollakin kalja maistuu. Näin ollut jo pari vuotta. Onko kokemuksia miten tästä tie jatkuu, jos samanlaista menoa?
On kokemusta sellaisen vaimona olemisesta, mutta voisin jutella kahdenkeskein. Miten voin saada yhteystiedot, vaikka meiliosoite?
alkoalko ja vaimona, miehistänne on lupaavaa vauhtia tulossa alkoholisteja, elleivät ole jo. Ja senhän tietää kaikki, että kun viinakset menee kaiken edelle, oman perheen arvokin on hänen silmissään nolla. Minä en ainakaan jäisi katselemaan tilanteen pahentumista.
Homma jatkuu niin, että arkijuominen lisääntyy ja juomisesta tulee hissukseen pääasia elämässä. Kaikki muu jää, mies masentuu ja hoitaa kamalaa oloaan juomalla aina vaan uudelleen... joka päivä. Joka päivä kun juo, on seuraavana päivänä aina pykälää syvemmällä suossa ja uusi juominen senkun kutsuu itseään kylään.
Ulkopuolisen on vaikea ymmärtää (eikä tarvikaan) alkoholin aiheuttaman ahdistuksen ja masennuksen määrää ihmisessä. Sivustakatsoja helposti ajattelee, että onpa itsekäs ja typerä tyyppi kun juo... ja sitähän se käytös onkin vaikkei se juojasta ollenkaan tunnu siltä . Mies haisee pahalle, on poissaoleva, ällöttävä ja kaikki järkevä tekeminen jää antaen tilaa hönötykselle. Niin älytöntä kun se onkin, niin sitä kaipaa turtumisen tuomaa helpotusta vaikka tietäisi, että kaikki menee päin p:tä kun juo.
Alkoholi ei koskaan anna mitään vaan vie. Aina.
Alkoholin kanssa on tehtävä selkeitä, rohkeita päätöksiä ja tekoja. "Pikkuisen sitä, pikkuisen tätä" ei muuten toimi. Kun läheinen alkaa miettimään toisen alkoholinkäyttöä on se jo vakava ongelma. Pikkuongelma kehittyy melkein aina isommaksi ongemaksi.
Olen silti valmis väittämään, että on todella monia ihmisiä jotka haluaa murtautua irti tuosta typeryyden kierteestä ja alkaa voimaan jälleen hyvin. He eivät useimmiten siitä itse irti pääse vaikka ovatkin itsensä henkiseen hautaan kaivaneetkin. Läheisen huolenilmaisut torjutaan yleensä "minun ja alkoholin yksityisyyden luokkauksina" ja johtavat älyvapaisiin riitoihin. Tämä siitä huolimatta, että sama ihminen olisi kuukauden selvän kauden jälkeen jälleen se sama ihana tyyppi johon alunperin rakastuit.
Palasin katsomaan tätä n.vuosi sitten kirjoittamaani aloitusta.
Ei,en edelleenkään ole katunut ratkaisuani. Olen iloinen siitä,että
sain vetäistyä itseni eroon moisesta elämästä.
Pystyn taas olemaan oma itseni,ilman jatkuvaa pelkoa siitä, koska toinen
aloittaa ryyppyputkensa ja mitä sillä kertaa tapahtuu.
Toivon että muutkin,tällä hetkellä samanlaisessa tilanteessa elävät ,saisivat
jostain rohkeutta repäistä itsensä tilanteesta pois.
Mitä sitä omaa elämäänsä tuhlaa toisen ihmisen ongelman takia...saati vielä jos on lapsiakin mukana kuviossa kärsimässä.
Näin jälkeenpäin kadun vain yhtä asiaa. Miksi en tehnyt tätä aikaisemmin.Miksi tuhlasin elämästäni 10v ??? No,kyllä tuo liitto varmaan ainakin kasvatti minua ihmisenä ja jatkossa osaan taatusti katsoa seurani tarkemmin.
Kiitos kaikille tähän ketjuun vastanneille! Aurinkoista kesää!
-AP
Teit ihan oikein. Rajansa se on kaikella.
Mulla on kaksi päivää aikaa käydä viemässä käräjäoikeuteen kakkosvaiheen hakemus. Ukon kanssa ei paljoo oo keskusteltu erosta, mutta eipä tuo ole mitään tehnytkään avioliiton pelastamiseksi. Viime kesänä oli kolmisen kuukautta selvinpäin antabuksilla....
En tiedä mitä hittoa oon ajatellu viimeset 15 vuotta, kun oon kattonu kaljan tissuttelijaa. Onnea aloittajalle maailman viisaimmasta päätöksestä.