..ujoja naisia?
Tai onko ujot naiset edes kiinnostavia? Miten miehet suhtautuu siihen, jos nainen änkyttää ja punastelee ja menee lukkoon ja loppujen lopuks melkein juoksee karkuun?
Olen ujo periaatteessa vain miehiä kohtaan, tai jos sanotaan suoraan niin lähes pelkään miehiä. En tiedä miksi, menen ihan lukkoon miesten seurassa, tai melkein paniikkiin ja toivon että pääsen äkkiä tilanteesta pois. Ystäväni esimerkiks menee noin vain juttelemaan vaikka jollekkin miehelle, mutta mitä minä tekisin? Ehkä haluaisin mennä juttelemaan, mutta kauhistun ajatuksestakin ja häippäsen mahollisimman kauas miehestä ja välttelen häntä. Miten ikinä löydän tämmösillä taidoilla miehen? :D Varsinkin kun kaikki miehet parveilee kaikkien sosiaalisten ja itsevarmojen naisten ympärillä. Usein on sellainen tunne, että kukaan tuskin edes näkee minua. Minulla on kauhean huono itsetunto myöskin. Mutta joku miehissä saa mut ihan typeräksi, esim. töissä (olen lähihoitaja) osastolla työskentelee paljon naisia, olin tekemässä sairaslomasijaisuutta uudessa paikassa, kaikki meni ihan hyvin, mutta sitten töihin saapui mieshoitaja.. Menin hiukan panikkiin, koska paikassa työskennellään pareittain ja en missään nimessä olisi halunnut joutua hänen parikseen, vaikka hän oli hyvin mukava mies. Mutta onnekseni minun vuoroni loppui pian ja ei tarvinnut joutua hänen parikseen.
Tommosissa tilanteissa on hirveetä olla niin pelkuri. Tiedän, että tää ujous ei sais enää jatkua, mutta miten sen ikinä saa pois, jos en tutustu miehiin ja pikku hiljaa rupea rakentamaan jotain öö luottamusta tai jotain että ei tarttis juosta miehiä karkuun... :D
Jos miehet huomaa ujoja naisia jotka "juoksee" karkuun, se ei aina tarkota sitä että naiset ei halua jutella tai tutustua, vaan oikeesti jotkut on niin ujoja tai pelkää.. Joskus ois kiva jos joku tulis juttelee mulle, mitä enemmän miehet tulisivat juttelee tai jotain niin sitä enemmän varmaan pikkuhiljaa saisin rohkeutta tulla itsekin juttelee. Minulla on paljon kaveri miehiä, joiden seurassa olen kaveriporukassa, mutta en koskaan ainoana naisena. Olisi mukavaa jos ihan kaverityypitkin tulisi juttelemaan ihan kaverina tai jotain... :) Eksyin näköjään tänne avautumaan oikein kunnolla, mut no en mä mitään menetä jos mä tän tänne nyt laitan... :D
Tai onko ujot naiset edes kiinnostavia? Miten miehet suhtautuu siihen, jos nainen änkyttää ja punastelee ja menee lukkoon ja loppujen lopuks melkein juoksee karkuun?
Olen ujo periaatteessa vain miehiä kohtaan, tai jos sanotaan suoraan niin lähes pelkään miehiä. En tiedä miksi, menen ihan lukkoon miesten seurassa, tai melkein paniikkiin ja toivon että pääsen äkkiä tilanteesta pois. Ystäväni esimerkiks menee noin vain juttelemaan vaikka jollekkin miehelle, mutta mitä minä tekisin? Ehkä haluaisin mennä juttelemaan, mutta kauhistun ajatuksestakin ja häippäsen mahollisimman kauas miehestä ja välttelen häntä. Miten ikinä löydän tämmösillä taidoilla miehen? :D Varsinkin kun kaikki miehet parveilee kaikkien sosiaalisten ja itsevarmojen naisten ympärillä. Usein on sellainen tunne, että kukaan tuskin edes näkee minua. Minulla on kauhean huono itsetunto myöskin. Mutta joku miehissä saa mut ihan typeräksi, esim. töissä (olen lähihoitaja) osastolla työskentelee paljon naisia, olin tekemässä sairaslomasijaisuutta uudessa paikassa, kaikki meni ihan hyvin, mutta sitten töihin saapui mieshoitaja.. Menin hiukan panikkiin, koska paikassa työskennellään pareittain ja en missään nimessä olisi halunnut joutua hänen parikseen, vaikka hän oli hyvin mukava mies. Mutta onnekseni minun vuoroni loppui pian ja ei tarvinnut joutua hänen parikseen.
Tommosissa tilanteissa on hirveetä olla niin pelkuri. Tiedän, että tää ujous ei sais enää jatkua, mutta miten sen ikinä saa pois, jos en tutustu miehiin ja pikku hiljaa rupea rakentamaan jotain öö luottamusta tai jotain että ei tarttis juosta miehiä karkuun... :D
Jos miehet huomaa ujoja naisia jotka "juoksee" karkuun, se ei aina tarkota sitä että naiset ei halua jutella tai tutustua, vaan oikeesti jotkut on niin ujoja tai pelkää.. Joskus ois kiva jos joku tulis juttelee mulle, mitä enemmän miehet tulisivat juttelee tai jotain niin sitä enemmän varmaan pikkuhiljaa saisin rohkeutta tulla itsekin juttelee. Minulla on paljon kaveri miehiä, joiden seurassa olen kaveriporukassa, mutta en koskaan ainoana naisena. Olisi mukavaa jos ihan kaverityypitkin tulisi juttelemaan ihan kaverina tai jotain... :) Eksyin näköjään tänne avautumaan oikein kunnolla, mut no en mä mitään menetä jos mä tän tänne nyt laitan... :D
Vastaukset 29
Vanhimmat
Se, että huomaako jonkun ihmisen "sillee", niin se on kiinni myös siitä että onko se ihminen muuten sellainen joka herättää muuten mielenkiintoa.Se ei ole pelkästään siitä kiinni, että huomaako.
Ainakin itsellä on se, että 95% prosenttia ihmisistä menee ohi ja ja 1% on sellaisia että ne jää mieleen jonkun aivan käsittämättömän kämmin takia ja sitten 4 % tekee vaikutuksen ja siitäkin osasta varmasti valtaosa unohtuu syystä tai toisesta hyvin nopeasti. Aikaikkunassa 20v taaksepäin on jäänyt 30 ihmisestä mieleen joku viisi tai kuusi.
Niissä ihmisissä osa on ilmeitä, eleitä sanoja... hyvin pieniä asioita..... Määrä on toki isompi kuin 5%, mutta aika taas tekee sen, että tuskin edes joka vuosi tapaa ketään sellaista joka säväyttäisi ja jos ihmisestä ei tiedä muuta kuin jonkun paikan missä on kohdannut, niin ei se paljoa mieleen jää.... Kun näkee ihmisvirrassa 10 000 ihmistä, nii tuskin muistaa sitä yhtäkään.
Pelkkä nimenkin tietäminen auttas. Ja itseasiassa, mistä sen tietää onko joku ujo, jos ei sitä tarkemmin tunne.
No siinä vaiheessa huomataan, kun tuo lähtee juoksemaan karkuun ihan normi kanssakäymistilanteessakin, vaikka ole edes mitään kaatotarkoitusta.
Eihän noihin tapaa yhteyttä saada. Rehellisesti jos ujous paistais päältä jo etäisyydeltä, niin semmoistahan lähestyisi varmaan herkemmin... Ku siinä saisi anteeksi helposti oman lipevyyden puutteensa.
Itseasissa semmoset kovat, yli-itsevarmat tms. ... Niitä ei tee mieli lähestyä. Joku sanoo sit että pelätään vahvoja naisia, mutta minusta sillä ja vahvuudella ei nyt välttämättä ole kovin paljoa tekemistä keskenään.
Riippuu henkilöstä varmaan joka tulee juttelee, en nyt ihan kirjaimellisesti juokse karkuun, mutta jos henkilö sen verran epäilyttää niin saatan keksiä äkkiä jonkun tekosyyn että voin häippästä tilanteesta ja en paljastaisi paniikkia.
Mutta jos sattuu kyseessä olemaan joku kaveri tai joku mielenkiintoinen tyyppi niin koitan kovasti pinnistellä ja olla mahollisimman normaalisti, mutta sitten kun yritän niin paljon todennäkösesti rupeen änkyttämään tai en saa sanoja suusta tai sanon jotain tyhmää, ja rupee hävettää ja sitten tekis mieli vajota maan alle. Joskus pelottaa kahtoa toista silmiin, en tiiä miks, mutta jos joku kattoo mua silmiin ni mulle tulee olo että se näkee kaiken musta tai jotain tollasta, lukee kuin avointa kirjaa ja aattelee että joo toi on tommonen nössö ni mää voin tehä sille mitä vaan.. :D Mulla on varmaan liikaa mielikuvitustakin kaiken kukkuraks ja rupeen kuvittelee kaikkea. Esim. kadulla kun kävelee ni saatan miettiä miten puolustaudun tai pelastan jonkun lapsen tai mummon jos se joutuu vaaraan.... Joo mää luen paljon kirjoja... :D
Tässä rupesin miettimään ni on paljon asioita jotka vaikuttaa tähän mun ujouteen, varautuneisuuten yms... Menneisyydessä on tapahtunu monenlaisia asioita. Ehkä mun pitää vaan pikkuhiljaa kerätä rohkeutta ja ajatella enemmän positiivisia asioita. :D
En tiedä, taas tuli jotenkin typerä olo kun tulin tänne kirjottelemaan.. Muistin vaan yhtäkkiä et ainiin mä kirjotin tänne jotain, ja näin jälkeen päin mua jo vähän huvitti toi teksti mut minkäs teet kun on tämmönen.. No mut ehkä maailma ei kaadu tohon ujouteen, ehkä mulla sitten on jotain muuta mitä joillain rohkeilla ihmisillä ei sit taas oo.. :P No ainakin se on että ymmärrän muita ujoja ja osaan ottaa ne huomioon erilailla kuin muut. Pitää ettiä asioista positiivisia puolia! :)
Jos sen änkytyksen ja punastelun lomasta huomaan naisessa kiinnostuneisuutta minua kohtaan, ei haittaa yhtään. Oikeastaan päinvastoin, tuollaiset ujostelevat tytöt ovat niitä kaikkein parhaimpia, koska ovat yleensä sellaisia herkkiä ja kilttejä luonteeltaan
Kyllä minä huomaan. Ujot ei puhu mitään, ovat melkein tylyjä ja lähtevät pois kunn iille yrittää jutella. Tyypillinen suomi nainen ujokin on.
En halua olla kenellekkään tyly. Toimin yleensä ystävällisesti ja koitan hymyillä vaikka hymyn takana saattaakin olla jonkinlainen paniikki.
Otetaan nyt vaikka joku esimerkki että jos sinä joutuisit vaikka tappavan karhun nenän eteen, kuin monta sanaa pystyisit muodostamaan suullasi ja millaisen hymyn saisit loihdittua huulillesi?
Itse pelkään enemmän varmaan miehiä ku tappavaa karhua, kuulostaa hölmöltä tiedän, karhua en oo kyllä vielä joutunut kohtaamaan, mutta kuitenkin enemmän pelkään sosiaalisia tilanteita kuin jotain fyysistä kipua, kuolemaa tai jotain..
Kyllä näkee, että olette viettäneet kaiken elämänne ihmisistä ja ulkomaailmasta eristyksissä, kun ei tajuta mistään mitään. Kuule, voit vaikuttaa pelkoosi olematta tekemisissä miesten kanssa, jos siltä tuntuu..monet joutuvat sietämään fyysistä kipua tai muita vaikeita oireita päivästä toiseen voimatta tehdä niille mitään.
Elä, ja lakkaa valittamasta, siinä sinulle ei tyly, mutta viisas neuvo kuitenkin.
Mitä, jos joutuu olemaan miesten kanssa tekemisissä ja olis se kyllä hienoa varmaan muutenkin pystyäkin siihen.
Minulla on menneisyydessä monia asioita joita en olisi halunnut koskaan tapahtuvan, ja niistä on seurannut minulle ongelmia. Haluan sanoa että psyykkinen tuska voi olla myös paha asia. Kerran minulla oli niin ahdistunut olo, en vain voinut pysyä paikoillaan, hyvä että pystyin hengittämään, ahdisti niin vietävästi, käsivarsia särki jä vähän otti sydämestä. Itku ei auttanut. Vasta kun minulla oli veitsi kädessä rupesin takomaan itelleni järkeä päähän ja rauhottamaan omaa tuskaa, yrittämällä unohtaa tuskan. Tuo tuska on edelleen minussa, välillä unohdan sen kun olen vaikka ystävieni kanssa, välillä se taas nousee niin korkealle, kerran olen tehnyt itselleni palovammoja sen tähden, fyysinen kipu helpottaa psyykkistä tuskaa. Näin jälkikäteen kuulostaa tyhmälle, mutta silloin se auttoi. Olen hakenut itselleni apua, joskus vieläkin ahdistaa, mutta pahimmat kohtaukset olen saanut pois.
Molemmat ovat pahoja, fyysinen ja psyykkinen kipu, enkä haluaisi kumpaakaan niistä.
Et taida olla ujo itse. Ujous oikeasti voi käydä oikeasti vähän psyykeen päälle. Jos pelkää niin silloin pelkää.
Itse olen ujo nainen. Olen tyhmänuhkarohkea ja saatan itseni usien vaaraan, en pelkää että kuolen tai minulle tapahtuu jotain (jos kyseessä on joku muu niin tottakai pelkään että hänelle sattuu jotain, en halua että muut menevät vaarallisiin tilanteisiin), mutta sosiaalisia tilanteita pelkään.
Moni ei oikeasti ymmärrä ujoutta, ja se on yksi asia joka tässä harmittaa. Itse yritän aina löytää positiivisia asioita kaikesta ja koitan olla valittamatta, mutta jokaisella ihmisella on varmaan joku joka vaikeuttaa elämää ja sen kanssa on pakko oppia elämään.
Ihmisluonteen ääripäät itseasiaa ärsyttää aivan yhtä paljon. Jos joku on tyrkky ja kokoajan päälle puskeva, tai ei saa sanaa suustaan, mutta osoittaa sen asiansa muuten, niin.... ei hyvä!
Mutta se, että joku on ujo, niin ei sitä ihmistä tiedä sitten ollenkaan, koska eihän se päälle käyminen aktiivisempanakaan ole mikään juttu....
Itse on kohdannut näitä jotka ottaa kiinni tai tuo itseään esiin muuten, niin..... siinä ei voi sanoa mitään..... se on vaan odotettava se tilanne, että se aktiivinen sanoo jotain. Ei se auta, että menee sanomaan sille toiselle, että mites olis..... pieni leikki
Jos sanot noin, nii aivan sata varmaan saat heti turpaan tai tulee haaste oikeuteen
Jos näyttää hyvältä niin huomaa. Luonteesta viis.
Huomaavat varmasti, jos ujo nainen on vain jossain josta hänet voi huomata. Mutta jos kyse on taas siitä, että kadun toisella puolella olevan kahvilan nurkassa ujo nainen istuu ja koukistaa vaivihkaa toista pikkusormeaan (eli tekee aloitteen), voi olla että menee ohi.
jos ei uskalla tuoda persoonaansa esiin niin sitten se on täysin ulkonäön varassa, ovatko kiinnostavia vai ei.
tämän jälkeen sitten - kelle sopii hiljainen tyyppi ja kelle ei
Mulla on huono itsetunto, en kovin nättinä itseäni pidä, mutta kaippa sitten olen edes jonkin verran, koska on mulle sanottu monesti että olet kaunis ja jotain tommosta.
Mutta tosiaan olen ihan sosiaalinen tutussa porukassa ja tuon persoonaani esiin, mutta olisi huippua jos uskaltaisin tuoda sitä useammin ja muuallakin kuin pelkässä tutussa porukassa esiin. Kerran tutustuin erääseen kaveriin kunnolla, oltiin tunnettu jo kauan, mutta ei sillein kunnolla ennen kuin sitten, niin se sanoi myöhemmin, että se ei oo ikinä nähny mua noin paljon äänessä. Tietty se oli aina pitäny mua hiljasena, kun ei tuntenut mua. Ni siinä mää sillon tajusin, että kyllä mä osaan olla sosiaalinen, jos mää vaan uskaltaisin ja saisin rohkeutta. Ehkä sitä täytyy vaan yrittää kerätä ja pakottaa ittensä sosiaalisiin tilanteisiin. Ja mulla on taipumus jäädä mielessä vatvomaan liikaa vanhoja mokia mitä on sattunut, pitäs vaan unohtaa ne eikä jäähä miettimään, että voi vitsi miten nolo mää taas olin. Ennemminkin pitäs ettiä ja miettiä niiitä onnistumisia.
kyll tykkäisin ujosta naisesta
Huomaa varmasti, mutta pysyy kaukana. Miehet, etenkin Suomessa, tykkää tyrkyistä. Se selvis jo ala-asteella.
Tuo nyt ei pidä paikkaansa kuten täällä todettiin, niin miehet vähät välittävät siitä onko ujo tai rohkea kunhan on nätti, söpö, kaunis tai isot tissit. Koulussa pojat eivät käyneet niiden rumien tiesseihin välkällä kiinni, mutta me söpöliinit jouduttiin koko välitunnin juoksemaan poikien tissikourimista pakoon.
Sama pätee edelleenkin, jos olet povekas kaunis blondi tai muuten näpsäkkä söpöliini, niin kyllä miehet sen huomaa. Kukaan mies ei välitä pyörällä polkevan namusterin takapuolesta kuuluuko se ujolle vai rohkealle, miehet näkevät vain tissit ja takapuolen..niin ja tietysti nätit kasvot.
Jos kaikki näkee edes nättiä kasvojakaan.. :D
Ei ole kyse mistääm tyrkyistä tykkaamisestä. Kyse on siitä että se ujo antaa usein sellaisen kuvan, että ei edes halua jutella miehille. Valitettavasti moni ujo vaikuttaa usein ylimieliseltä ja tylyltä, vaikka ei sitä olisikaan, eikä haluaisi vaikuttaa sellaiselta. Hymyilevää ja avointa naista vaan on paljon helpompi lähestyä, kun olemus ei ole sellainen että joutuu miettimään että haluaako tuo nainen edes tutustua, vai toivoo että painuisin **ttuun. Useimmat eivät halua väkisin tunkea toisen seuraan, jos toinen vaikuttaa siltä ettei kiinnosta jutella.
"Tai onko ujot naiset edes kiinnostavia? Miten miehet suhtautuu siihen, jos nainen änkyttää ja punastelee ja menee lukkoon ja loppujen lopuks melkein juoksee karkuun? "
Itse henkilökohtaisesti etsimällä etsin juuri tämänkaltaista naista. Olen itsekin ujo ja en varmasti tulisi toimeen jonkun menevän ekstroverttibilehileen kanssa.
Mun mielestä ujous on viehättävää ja kaikinpuolin positiivinen asia.
Ei kait se ujous sinällään haittaa koska ujoudesta päästyään voi olla vaikka kuinka kiva.. Ainoa este on se ettei pysty ottamaan kontaktia. Kiinnostuksen puutetta voidaan myös erheellisesti pitää ujoutena.
Änkytys ja ujostelu olisi jopa plussaa naiselta JOS sen tajuaisi johtuvan ujoudesta ja ehkä pienestä ihastuksesta. Jos sen taas tulkitsee vain tylyydeksi tai peräti vammaisuudeksi, niin tietysti turn-off.
Vakava änkytys menisi tosiaan jo liian pitkälle. Ajattelisin, ettei tyttö taida olla ihan tavallisessa elämässä pärjäävä jos puhuminenkin aivan mahdotonta. Pieni kakominen vielä hyväksyttävää. Ainakin aluksi, pidemmän päälle täytyy jo osata puhua.
JOS JOS mutta kun ei tajua. Miten voisikaan kun toinen on kuin patsas eikä näytä mitään merkkejä. Miksi puhua oudolle tyypille?
ujous luultavasti vähenee iänmyötä ja sitä kautta helpottaa tilannettasi ,mutta ajatteletkohan sinä nyt vähän liiottellusti miehistä tuskin mies puolinen kolleeka ensimmäiseksi sinua sänkyyn on vonkaamassa jonkinlainen itsekontrolli se miehilläkin on ja normaali kaverit osaavat kunnioittaa jokaisen yksityisyyttä.ei miehet mitään eläimiä ole niikuin koirat että heti nokka takapuoleen kiinni.yritä muuttaa asennoitumistasi tietoisesti ja puhele normaaleista asiosta esim työpaikallasi niistä työ juttuista
Kyllä ujot naiset on söpöjä. Se vaan et ne ei saa sanaa suusta jos niitä lähestyy ja sit siinä luulee et se ei tykkää minusta eikä halua tutustua
:/ Niin.
Olet varmaan jo itse huomannut, etteivät huomaa. Mietipä ketkä ovat aina suhteessa. Ne kovaäänisimmät ja reippaimmat naiset. Ne iloluontoisimmat ja anteliaimmat naiset, vaikka heitä tälläkin palstalla parjataan. Totuus on se, että seksikkäillä naisilla on aina vipinää, ulkonäöstä loppujen lopuksi kaikki kiinni.
Kovaäänisimmät eivät ole seksikkäimpiä.
Mutta joo, varmaan äänekäs, rohkea ja aktiivinen osaa itsekin "ottaa" miehen, kuten myös osaa vastata, kun mies häntä tulee iskemään. Osaa muutenkin antaa signaalia kiinnostuksestaan. Totta kai nämä tekijät edesauttavat suhteen syntyä. Mutta aika hyvin kauppansa tuntuvat tekevän ujommatkin tytöt. Vaikka yhtään sairaalloisen ujoa en ehkä tunnekaan.
Niin ja jos onkin kiinni ulkonäöstä, niin sehän ei sulje ujoja pois. Paitsi Lottamarin mielestä.