Mikä teitä miehiä riivaa???

Jaa’a … yhtä hyvin voidaan hakea tai keksiä naisista samoja esimerkkejä … kysytään vaikka nimimerkiltä ”kunnollinen mies”. Mutta heitetään nyt ajatuksia noihin listaamiisi :


1. VÄITTÄMÄ



Osituksen riitauttaminen … äääh, olkoon…
Lähivanhemmalle maksetaan elareita, riippumatta tuloista itsessään, vaan niiden suhteessa (yleensä) … noinhan se olisi mennyt.
Mies ehkä lähti sihteerin matkaan koska parisuhde oli hänelle toimimaton tai rakkaudeton, ja lapsille parempi että isä elää hyvässä suhteessa kuin on jojona pihakoivussa sen jälkeen kun pää hajonnut kulissiavioliitossa.


2. VÄITTÄMÄ



Osin kuten yllä. Ehkä isä koki että hänen lapsen etu ei ole ”joka-toinen-viikonloppu” vaan jotain muuta … jostain syystä puupäät vanhemmat eivät päässeet sopuun … ja sitten yhteiskunta päättää. Voi olla että is oli oikeassa, tai molemmat väärässä … emme voi sanoa mikä on lapsen etu näillä lähtöarvoilla. Sama voi päteä elareihin, jotka eivät ole olleet oikein määritetty.


3. VÄITTÄMÄ



Outo kuvio kokonaisuudessaan .. kun erotaan, niin sitten omaisuus jaetaan, suhde lopetetaan (vanhemmuus yhteisiin lapsiin toki jatkuu) ja kumikin jatkaa eloaan tahollaan.


4. VÄITTÄMÄ



Noh, elarit määritetään lapsen tarpeen mukaan … ja jaetaan vanhempien maksukyvyn suhteessa (yleensä nettotulojen suhde). Se suhde voi olla jotain 0% ja 100% välillä, mutta ei yli 100% kuten joskus kuulee. Miehen tulot eivät suoraan vaikuta elareihin, paitsi siis tuon ”suhteen” kautta.

Eiköhän vaimolle jää se osuus mikä hänelle avio-oikeuden mukaan kuuluukin, paitsi jos on avioehto … mikä kahden ihmisen vapaa sopimus (kukaan ei siihen pakota, onneksi).

Periaatteessa ositus on melko helppo, riitelyä lähinnä siitä mikä omaisuuden ”päivän arvo” ja kuka mitäkin ”saa” kun ositus suoritetaan. Sota syntyy varmasti, jos luullaan osituksen olevan hyvitys vääryydestä jota toinen kokee kärsineensä, tai tilaisuudeksi tasata tilit siitä kumpi on enemmän rahaa vuosien mittaan pesään kantanut.




Ja sen huomaa.

Otsikko kaiketi piti olla muotoa: "Mikä näitä miehiä riivaa???" ellen erehdy.

Jos kuitenkin otsikko on korrekti ja kysymyksessä on Suomen kansalaiset, listastasi uupuu vielä 2 552 891 miestä. Tässä valossa otsikko ei ole validi, eikä velvoita vastaamaan kysymykseen.

Mitä tulee noihin tapauksiin, suosittelen kysymään heiltä itseltään mikä heitä riivaa. Tietääkseni miehet eivät omista kykyä telepatiaan eikä kollektiiviseen tietoisuuteen toisistaan.
Over and out.

miehiä riivaa vastuuntunnottumuus ja tauti nimeltä kaikki-mulle-heti-nyt. Monet eronneet miehet eivät halua maksaa kuin mahdollisimman pientä elatusmaksua vaikka olisivat isotuloisiakin eivät halua osallistua mihinkään ylimääräisiin lasten menoihin. Miesten omat menot ja mahdollisuus lahjoa uusi puoliso on tärkeämpää kuin lapset. Niitä lapsia kyllä vingutaan avioliitossa mutta sen lakattua, halutaan kyllä yhteishuoltajuus ilman vastuuta ja mahdollisimman pieni elatusmaksu.

Ehkä on kunnollisia ja vastuuntuntoisiakin isiä, jotka eivät anna eron vaikuttaa suhteeseensa lapseen ja joille lapset ovat eron jälkeenkin edelleen tärkeitä. Valitettavasti näitä kunnottomia vaan tuntuu riittävän maailmalla; kummallista, että vielä nykyään mies voi valita ollako isä vai ei, nainen ei voi koskaan valita ollako äiti vai ei.

Ja näiltä kaikilta oltaisiin vältytty jos vain miehet olisivat saaneet kotonaan tarpeeksi pesää!

Tasa-arvo työelämässä, tasa-arvo ydinperheessä ja vielä tasa-arvo eroasioissa. Silloin se olisi kohdallaan. Sitä kai haettiin. Naiset käyvät valtion maksaman väkivaltakoulutuksen tai luovat uraa, miehetkin voivat hoitaa lapsensa jne. Mikä tässä niin kummallista on? Ei kai se nyt ole mitenkään "kirkossa kuulutettua", että eron jälkeen miehen vanhemmuus typistetään pelkäksi "elatusvelvollisuudeksi". Mielestäni mikään rooli, missään vaiheessa, ei ole sukupuolen perusteella määrätty. Synnytysbiologia lienee niitä harvoja. Kaikki muu voidaan tarvittaessa muuttaa. Eikä toisen vanhemman roolia voi sanella ainakaan toinen lapsen vanhemmista (keskittyisi vain kukin omaansa ja huolehtisi edes siitä osuudesta kunnolla). Eikä sitä muuten muuten mielestäni voi tehdä kukaan muukaan. Mistä kenellekään olisi sellaista jumalallista tietoa siunaantunut, että he lapsen edun voisivat tuntea ja ihmisen vanhemmuuden tulevasta luonteesta päättää, kun eivät kykene edes menneisyydestä luotettavaa (objektiivista) tietoa keräämään saatika sitä analysoimaan ja vielä jotain johtopäätöksiä tekemään? Kuulen usein kysyttävän (vanhempien naisten taholta), mikä niitä nykyajan naisia riivaa, kun mikään ei riitä, ahneudella ei ole mitään rajaa, eikä mitään viitsittäisi itse tehdä (ainakaan kenenkään toisen, edes oman lapsensa, eteen). Vastaan näin: äitien lakiinkirjoittamaton ja perusteeton ns. ensisijaisuusperiaate tekee joistakin naisista selviä roistoja. Miehetkin voisivat sitä aivan samoin olla, mutta heillä ei ole siihen mahdollisuuksia. Mielestäni siihen ei pidä antaa mahdollisuuksia kummallekaan sukupuolelle. Kaikki "vedätys" on lapsen vahingoksi. Mitä et voi hyväksyä itseesi kohdistuvaksi, et voi asettaa myöskään toisen kannettavaksi. Oikeus toimikoon siten, että esitetyt vaatimukset (äidin isälle ja isän äidille) käännettäköön esim. sattumanvaraisesti 50 % todennäköisyyyllä päinvastaisiksi. Silloin loppuisi asiattomuus ja lapsilla olisi parempi olla.

Tunnut olevan erittäin katkera jostain syystä???
Sillä ei ole oikeudessa, eikä missään muussakaan asiaan liittyvässä MITÄÄN MERKITYSTÄ, miksi ero on tullut! Lähti mies sitten nuoremman naisen matkaan, työkaverinsa, rakastajattaren, halusi vaihtaa räksyttävän vaimonsa johonkin huomattavasti parempaan....etc.
Painotit noita asioita niin moneen kertaan, joilla ei todellakaan ole erotilanteessa yhtään mitään väliä!
Ero on ero, ja sillä selvä!
Toisilla on vain valtaa ja rahaa palkata huippujuristit hoitamaan asioitaan, kun taas joku toinen on valinnut elämäntyökseen lasten hoitamisen kotona. That´s It!
Elämä ei ole oikeudenmukaista.