puhuakko vai olla hiljaaaa

Vaikeata. Voi joskus muuttua, jos molemmat sitä haluaa, mutta joku syyhän siihen on ollut ettei ole alunperin aloitettu oikeaa suhdetta. Varmaan kannattaa kysellä miehen ajatuksia haluaako yleisestikään vielä seurustella kenekään kanssa ym. eikä heti sanoa tunteistaan. Naisille tulee usein tunteita tuollaisessa tilanteessa, miehelle ne kehittyy, jos kehittyy, hitaammin. Se siis pitää paikkansa yleensä, että naiset haluaa seksiä kun rakastuvat ja miehet rakastuvat kun saavat seksiä. Miehen on kuitenkin helpompi pitää nainen kaverina ja panona, vaikka hengaisi hänen kanssaan muutoinkin kuin sängyssä. Etenkin jos muualta ei saa. Mies voi odottaa sitä oikeaa, olla rakastunut johonkuhun, jota odottaa saavansa suhteeseen ja samalla jos samalla saa seuraa ja seksiä joltakulta kivalta naiselta niin mikäs siinä on ollessa. Tämä siis kokemuksella sanottuna. Ja jos olet jo rakastunut ja jatkat ilman, että mies vastaa tunteisiin, niin kyllä tulet satuttamaan itsesi. Tsemppiä.

Eli nyt on tapahtunut se "tunteiden" mukaan tulo, jonka jälkeen suhde ei enää voisikaan olla "avoin" tai "vähemmän vakava"...

Ymmärränkö oikein, että pidät hänestä? Ehkä olet rakastumassa häneen tai jo rakastunut? Ensinnäkin, se on normaalia ja jopa oletettavaa; naiset rakastuvat vakituisiin seksikumppaneihinsa. Mitä näistä lämpimistä tunteista sitten seuraa? Mitä Sinun mielestäsi pitäisi seurata?

Mitä silloin tapahtuu, jos avoin suhde muuttuu "suhteeksi"? Kysyn vaan sillä, että olen itse "avoimessa suhteessa" - olemme naimisissa, asumme yhdessä ja suhde on edelleen avoin muille seksi- ja/tai rakkaussuhteille. Suhteen avoimuus ei muuttunut mihinkään siinä kohdassa, kun tajusimme haluavamme elää yhdessä myös arkea. Kuvaile minulle "suhde", jonka haluaisit tämän miehen kanssa... saattaisi itsellesikin valjeta jotain tärkeää.

Tunteita ei saa syrjään. Niistä kannattaa puhua. Sen sijaan ei kannata olettaa yhtään mitään - kuten vaikkapa sitä, että "tunteet" johtavat automaattisesti suljettuun yksiavioiseen suhteeseen. Ole rehellinen itsellesi, ole rehellinen kumppanillesi - niin saavutat elämässäsi hyvää. Pelko on huono isäntä, vaikka se kumppanin menettämisen pelko. Selvitä itsellesi mitä haluat, esim. riittääkö sinulle "vähemmän vakava" tapailusuhde näistä heränneistä tunteista huolimatta. Toista voi ihan hyvin rakastaa, vaikkei hänen kanssaan viettäisi kaikkea aikaansa.

Itsepetos on kamalaa, joten kannattaa ottaa puheeksi... Minusta ei kannata yrittää määritellä niin kovasti suhteen laatua niin, että jos kumppani vie vaikka leffaan, niin se on parisuhdetta, jos kumppani ei jää yöksi luokse, niin se on avointa suhdetta. Että antaa vaan olla "ihmissuhteena" ja edetä siten omalla painollaan.

Tunteita ei saa syrjään, mutta niitä voi hillitä vaikka miettimällä sitä, että mitä oikeastaan tiedät miehestä, ehkä hän on viettänyt aikaa jonkun toisenkin kuin sinun kanssa, entä miehen huonot puolet.... Ainakin itselläni on toiminut tunteiden hillintään. Ja muista sekin, että ei ole häpeä myöntää itselleen, että jos ei kuulukaan niihin ihmisiin, jotka pystyvät avoimeen suhteeseen. Jokainen ei nimittäin pysty.

Jep, olen edellisen kirjoittajan kanssa samoilla linjoilla. Etenkin toi suhteen määrittelyn tarve tuntuu olevan ennen kaikkea naisilla. Tai tosiaan itsekin naisena ja oon aikalailla samanlaisessa tilanteessa kuin aloittaja. Oon pitkään puntaroinut, että haluanko puhua tunteistani, mutta tähän asti oon salannu ne. Kohta vuoden.

Nään miestä suunnilleen kerran viikossa ja vietetään aikaa yhdessä ja nukutaan joka kerta yö sylikkäin. Mies pussailee ja silittelee ja halailee muutenkin kuin seksin aikana tai ennen sitä. Oon tavannut miehen kavereita ja se mun kavereita. Ollaan juteltu vaikka mistä ja mies tietää musta todella paljon. Ei kuitenkaan seurustella eikä varmasti koskaan tulla seurustelemaan. Mietin usein, että miten tää kaikki tulee päättymään. Silloin mua ahdistaa todella paljon. En voi edes kuvitella, miltä tulee tuntumaan, kun mies ehkä joku päivä kertoo olevansa rakastunut. Ei muhun vaan johonkin muuhun. Jään itkemään perään, mutta siinä tilanteessa mun on vaan hymyiltävä ja toivotettava onnea niille. Eikä mies ole koskaan tullut tietämään, mitä tunteita mulla sitä kohtaan on.

Mutta tosiaan, ehkä sen neuvon voisin antaa, että jos haluat nähdä kyseistä miestä, niin koveta ittes siinä mielessä, että kykenet elämään vaan hetkessä ja nauttimaan teidän hetkistä ilman, että mietit tulevaa tai sitä, mihin teidän juttu johtaa vai johtaako mihinkään. Ota rennosti äläkä yritä määritellä teidän suhdetta. Ei se helppoa ole, mutta ei myöskään mahdotonta. Jossain vaiheessa tulee sattumaan kenties helvetisti, mutta kipu voi olla myös kaiken sen hyvän arvosta, mitä voitte yhdessä kokea. Kaikki riippuu susta ja siitä, mitä sä haluat. Tunteiden tunnustaminenkaan ei oo huono vaihtoehto, mutta ainakin kokemuksesta voisin sanoa, että liian aikasin sitä ei kannata tehdä, koska miehen tunteet voi syttyy vähitellen ja kiintymys kasvaa ajan myötä. Mutta sitten se just, että kun aikaa on kulunu jo enemmän, niin tunteiden kertominen vaikeutuu huomattavasti ja yhtäkkiä niitä ei saakaan enää ulos. Tee niinkuin susta tuntuu oikeelta ! TsemppiÄ !