Valheet tappaa.

Ei nyt millään pahalla, mutta mahtaako kauniin, älykkään ja kiltin sisaresi miesvalitakriteerit olla ihan kohdallaan? Ettei se vain ihastuisi ominaisuuksiin, jotka eivät välttämättä ole otollisia pitkää parisuhdetta ajatellen?

Noin muutenkin kiltinkään ei kannata olla nahjus vaan pitää puolensa. Ylensä kun suhteessa aina jossain vaiheessa mittaillaan kaapin paikkaa ja jos liikaa myötäilee, joutuu helposti kynnysmatoksi. Valitettavasti.

"...hän on älykäs ja kaunis..."

Eli mikään ihan ns. "perusjamppa" ei hänelle takuulla kelpaa..

http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtml/ongelma-parisuhdemarkkinoilla-nainen-katsoo-koulutusta-mies-ulkonakoa/2011/12/1459496

Kuten huomaat, empatiakyky puuttuu. Sisarellesi on hyväksi ollakin sellaisesta porukasta erossa.

Elämä miehen kanssa on aika raadollista ja kovaa. Pitää kestää valheet, juonittelut, se miehen luontainen kilpailuvietti, olla huora ja madonna yhtäaikaa jne.

Olen oikeasti todella herkkis (päältä kovis) ja sama veuhtominen tappoi mun kiinnostuksen miehiä kohtaan. Parempi olla yksin ja muutamien hyvien ystävien seurassa. Säilytän edes osan itsekunnioituksestani.

Jos on joku kiltti elovenamekkoinen, niin 100 % varmasti siinä on joku panohaaveineen ja elvistelemässä kavereilleen mitä on saanu. Paljaalla tietysti, kumi vie fiiliksen.

Jatkuvat hylkäykset, pettymykset ja hyväksikäytöt todella masentavat. Ei ihmisessä tarvitse olla muuta vikaa kuin "liian kiltti". Varsinkin vanhanpolven kasvatusmetodi teki naisista liian kilttejä ja tottelevaisia.

Kerro siskolle terveisiä, että pitää taukoa treffimarkkinoilta ja kasvattaa ensin itseään. Nillä markkinoilla pitää olla aika kova ja sietävä. Eikä hän ole yksin.

Jaksamisia

Sanoja terävämpää asetta ei ole olemassakaan. Viiltää ja pistää yhtä aikaa.

Ap:n tarinassa olisi tärkeää muistuttaa ja rohkaista onnetonta siskoa siitä, että häntä ihmisenä ei määrittele saati arvota mitenkään isokaan nippu paskanjauhajia. Niistä pitää vaan ottaa etäisyyttä, rypekööt omissaan.

Näiltä toivottavasti välttyy, kun ei alakaan ns. seurustella, vaan tutustuu ihmisiin ajan kanssa ja säästää itsensä avioliittoon, kun on saanut tarpeeksi todistusta toisen hyvästä luonnosta ja sopivuudesta itselle. Ei ehkä ihan nuorena kannata ruveta tällekään asialle. Tietysti kannattaa oppia ihmisluonnosta muuta kautta ja oppia myös muiden kokemuksista kuuntelemalla ja lukemalla. Vaistoaan ei pidä myöskään halveksia, vaikka muut ivailisivatkin.

Sitä saa mitä tilaa. Jos me kunnon miehet emme kelpaa, niin pitää tyytyä hännystelijöihin ja pettäjiin.

puhuttehan murheistanne keskenänne?

Huolestuttavaa, kun alkaa antaa tavaroitaan pois ja vetäytyy kuoreensa.

Toivottavasti mielessä on vaikka maastamuutto, eikä se karumpi vaihtoehto.

Vielä kerran, puhukaa, ja kuuntele siskoasi herkällä korvalla. Vetäkää vaikka perskännit keskenänne ja haukkukaa miehet maan rakoon.

Koeta takoa sisaresi päähän kerta toisensa jälkeen, ettei ihmisen ihmisarvo ole kiinni parisuhteesta tai perheestä. Hän on hyvä, tarpeellinen ja kunnioitettava ihminen ihan omana itsenään. Voisit vaikka pyytää häntä aina välillä auttelemaan omissa hommissasi. Muista kehua ja kiittää.


Puhun kokemuksesta. Veljeni lähti tästä maailmasta oman käden kautta, kun itsetunto meni. Suurena syynä luulen olevan parisuhteettomuus / perheettömyys. Enkä minäkään osannut tuolloin tukea ja kuunnella tarpeeksi. Itsekin olin vielä tuolloin ikuinen poikamies ja muutenkin kokematon naisasioissa, eikä minusta silloin ollut riittäväksi tueksi. Karua, mutta totta.

Kai hänellä on nyt edes jotain sisältöä elämässään, jotain muuta kuin miehet?! Kuulostaa taas luvallasanoen kolmen kybän kriisin ylidramatisoidulle loppukohtaukselle, jossa dramaqueen heittää kihlasormuksen jokeen ja maailma räjähtää.