Pelkureitako?

Hei!

Sain jokin aika sitten tietää että miesystäväni on muutama vuosi sitten pettänyt minua. Todella ikävää, MUTTA vielä ikävämpää on se, että kaverini olivat tästä kaiken aikaa tietoisia (sekä miehet että naiset). Silti KUKAAN heistä ei tullut sanomaan asiasta minulle.

Osa henkilöistä on todella pitkäaikaisia kavereitani, mikä tekee salailusta käsittämätöntä.
Mikä siinä on ettei suutaan voi avata? Vanha sanonta että "sanansaattaja saa kaiken paskan niskaansa" ei mielestäni riitä syyksi, sillä eihän asiasta kertova ole minua pettänyt, vaan pikemminkin auttanut. Se, että kaikki päättävät yhdessä vaieta asiasta on pettämistä.

Voisiko olla niin että ihmisillä on jokin perverssi kateuteen? kytketty ominaisuus, jonka vuoksi hän tuntee ylemmyyden tunnetta siitä, että tietää jonkun ihmisen elämästä jotain mitä hän ei itse tiedä. Parempi aina jos on kyse jostain ikävästä tai nolosta asiasta. Ehkä se antaa sitten ihmisille jonkin näköisen yhteenkuuluvuuden tunteen, on yhteinen salaisuus. Eli kukaan ei juorupiiristä poiston pelossa viitsi paljastaa asiaa asianomaiselle, sillä mitä juoruja hänelle enää kerrottaisiin...
Tai hän voisi itse joutua kokemaan juoruilun kohteeksi joutumisen. niinkö?

Itseni kohdalla asia paljastui sitä kautta että minulla todettiin klamydia, joka ei siis pariin vuoteen antanut mitään oireita. Siinä sitten kaverilleni ihmettelin, että miten tartunta voi edes olla mahdollinen kun vakituisessa parisuhteessa olin eikä kummallakaan ollut mitään tauteja(testattu suhteen alussa).

No kaveri siinä sitten vaikeana, että "tää on nyt vähän noloa, mutta mä oon kuullu sellasen jutun, että..." "Kyl mul oli tarkotus kertoo, mut sit.." jne. Kysyin että ketkä siitä ties ja senkin kertominen oli työn takana. Eihän kavereita viitti sillai pettää. Ne tulee sit kyselemään että säkö sille kerroit. (niinkun olis väärin kertoo totuus!)

Tämä kaveri joka sitten onneks edes tässä vaiheessa kertoi totuuden, sanoi jotain että "ME aateltiin, et se tieto vaan satuttais sua ja päätettiin et kerrotaan vast sit jos sulle tulee jotain oireita, ku se ei kai kuulemma käyttäny kortsuu".(oireitapa ei ollut!)

Pistää vähän mietityttään, että mitä ihmisillä oikeen liikkuu päässä, vai liikkuuko mitään? Jos en olisi kaverilleni puhunut kummallisesta tilanteesta, he eivät olisi koskaan kertoneet minulle. Nyt minulla on ollut ilmeisesti kaksi vuotta hoitamaton klamydia, joka saattaa aiheuttaa esim. lapsettomuutta. Suurin väärintekijä oli tietenkin entinen miesystäväni, mutta kaikkein petetymmäksi tunnen itseni kaverien taholta. Jos he olisivat kertoneet minulle oma-aloitteisesti eikä vasta kun "jäävät kiinni", olisimme vieläkin kavereita ja olisin säästynyt lapsettomuus peloilta.

Tässä vähän miettimistä KAIKILLE ihmisille. Sanonta "tee muille niin kuin toivoisit itsellesi tehtävän" ei koskee pelkästään väärintekijää vaan myös kaikkia siitä tietäviä. Jos itse olet tietoinen jostain vastaavanlaisesta tapauksesta, niin älä ole pelkuri ja mieti, ettet enää kehtaa siitä kertoa. "Uhri" haluaa sen varmasti tietää, vaikka aikaa olisi kulunutkin. Enkä nyt tarkoita pelkästään perinteistä syrjähyppyä vaan elämää yleensäkin.