Pystytkö puhumaan

Aivan varmasti. Ei ylivoimainen tehtävä varmaan kenellekkään.

Tunteita on niin montaa sorttia. Negatiiviset tunteet yritän pitää omana tietonani. Aina se ei onnistu. Joskus on pakko avautua ja päästää höyryjä pihalle.

Positiivisista tunteista on helppoa puhua läheiselle. Tutun ihmisen kanssa voin luottavaisesti vaihtaa ajatuksia ja tuntemuksia milloin vaan.

Jos on uusi tuttavuus, suhtaudun varautuneesti. Haluan tutustua häneen ensin. En kovin helposti juttele omista asioistani.
Herkimmät ja syvimmät tunteet avautuvat vasta myöhemmin. Luottamus syntyy/ vahvistuu ajan kanssa. Ei kannata kiirehtiä.

yleensä on tapana puhua vähä liikaaki, sama onko uus vai vanha tuttavuus.

Joo, helposti. Tosin joskus sanat ovat tarpeettomia...

http://www.youtube.com/watch?v=mDsR1JJCeG0

Ei kun minä pidän naisia ajatustenlukijoina ja odotan, että ne tietävät tunteeni ja aloittavat puhumisen puolestani.

Pystyn puhumaan, erityisesti sen jälkeen kun keskinäinen luottamus on syntynyt.

Mä lähden siitä, että nyt tehdään miehen lailla.
Tai tasa-arvon lailla.....jokatapauksessa mies saa nyt olla se ajatustenlukija, ok.

Mä tulen ja menen, hän arvatkoon.

( no ei vaa)

Pystyn. Vaikeinta on kuulemma kanssani se, että jos itselläni on jotain ongelmia, joissa apu olis hyväksi, pidän sellaset asiat helposti sisälläni. En ole ihan samaa mieltä kyl.

Pystyn, eri asia onkin että haluanko puhua tunteistani niiden kohteille. Aina ei haluta puhua kaikkia tuntemuksiaan julki.

Riippuu kuinka hyvin kohteen tunnen. Jos hän on uusi tuttavuus, en todennäköisesti saa sanaa suustani kovinkaan nopeasti.