Miehellä oli nainen kun tapasimme ja jonka jätti. Oli joka lähtöön naista ja kavereita kun olimme tiesin että nainen jota hän rakasti muutti pois. Tulin raskaaksi miehelle ja päätimme muuttaa yhteen. Mies haikaili jatkuvasti exän perään. Ei viihtynyt kotona vaan ystävien parissa. Jäi pettämisistä kiinni mutta ajattelin että olen tärkein koska meillä oli lapsi ja mies halusi lisää lapsia. Lapsia saimmekin. Mies jäi kiinni pitkästä suhteesta. Koska asiasta ei puhuttu oletin suhteen olevan ohi. Ja tein kaikkeni että lapseni saisivat pitää isänsä ja minä kotona avun saatavilla. Saimme vielä kaksi lasta ja oletin kaiken viimein olevan hyvin. Kunnes mies ilmoitti muuttavansa kotoa pois naisen luo. Ettei rakasta minua, on hylännyt muttei koskaan rakastanut eikä nimisiinkaan halunnut. Miten voi kymmenen yhteistä vuotta kuitata sillä ettei rakasta minua ja en kiihoita häntä? Olen omistautunut liikaa lapsille. Eron jälkeen ei edes jaksa lapsiaan joka päivä tavata. Huono mies ja isä joka hylkää perheensä ja antaa jonkin naisen rikkoa perheemme.
ei rakasta
onko toivoa
8144
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Jo suhteen alussa, hän oli tunteissaan kiinni siinä muualle muuttaneessa. Ehkä hän aloitti sinussa vain "laastarisuhteen" ja tai halusis seksikumppanin. Ei ihminen voi rakastaa sillain lai kahta hekilöä. Sinun ei olisi pitänyt rynnätä noin heti suhteeseen. Varmaan asia on sitten niin, että hän ei ole sinua koskaan todella palavasti rakastanut.
Jo tuo että hän ei ole viihtynty kotona on osoitus, että hän ei ole sinuun kiintynyt.
Tuossa on käynyt ns. vanhanaikaisesti. Tulit raskaaksi ja sen takia muutitte yhteen. Et ole ollut miehelle koskaan tärkein. Miten voit olla yhdessä miehen kanssa, joka haikailee exän perään eikä viihdy kotona? Sinun olisi pitänyt viheltää peli poikki. Mutta viis siitä nyt enää. Se on ollutta ja mennyttä.
Eron jälkeen kukaan mies ei tapaa lapsiaan joka päivä.
Joku nainen ei ole rikkonut perhettänne vaan se sun mies. Mä en kyllä sääli sua yhtään. Teit lapsia miehen kanssa, joka petti jatkuvasti. Ette keskustelleet asioista, sä vaan oletit, että suhteet on ohi. Miten voi nainen noin tyhmä olla, olettaa ja olettaa? Ja sitten teit lisää lapsia? Voi tyttö parka, missä sun järki on?
Eihän tuo mies ole rakastanut sua koskaan.
App, myötätuntoni. Kokemattomuus, tyhmyys ja sinisilmäisyys on monen nuoren ihmisen elämänpettymysten syy. Elämä opettaa. Ja älä ole toiste tyhmä, ota selvää. Kannattaisi lukea läheisriippuvuudesta (liiasta kiltteydestä, jota sinulla on) ja narsismista. On yksinkertaisen tyhmää olettaa että "petti koska ei rakastanut" ja sitten väärinkääntää syy miehen käytökseeen itsesyyttelyksi. Miehen käytöksen takana linee kyvyttömyys rakastaa, mikä näkyy mm. siitä, miten huonosti hän kohtelee omia lapsiaan, joita kaikki normaalit ihmiset rakastavat, ainakin, jos eivät ketään muuta. Normaalilla miehellä omien lasten hyvinvointi menee suurten rakkauksienkin ja kaikkien naissuhteiden edelle, mutta sinun exmiehelläsi asia on kierolla tavalla päinvastoin -uusi kumppani on hänelle omia lapsia tärkeämpi juttu. Miehen kyvyttömyys rakastaa ei johdu sinusta, vaan miehen omasta henkilökohtaisesta vajavuudesta.
Läheisriippuvuus -sana ja mantra on usein pas*aa. Kaikki ihmiset ovat joskus toisista normaalisti välittäviä ja toisen hyväksynnästä/rakkaudesta/seurasta riippuvia osittain.
Mies sanoi ettei rakasta, eikä vaikuttanut koskaan rakastavalta. Koska exä ja uusi nainen oli aina mielessä. Törkeää asettaa nainen niin huonoon asemaan. Mies voi olla myös pelimies, oma etu aina ensin.
Pahinta näissä on se, että mies leimaa naisen sitten aina samanlaiseksi (ei pidettäväksi) ja on aivoissaan tottunut käsittelemään samaa ihmistä samoin ajatuksin. Vaikka ne olisivat pelkkää olettamusta suureksi osaksi, mitä toinen ihminen on sisäisesti ja ulkoisesti. Tai arvoiltaan. Vaikka vuosia kuluu... Kannattaisi miesten selvittää mitä toinen oikeasti on, eikä luulojensa perusteella tuomita!
Itsekin olen osunut joskus väärään aikaan, väärään paikkaan ja joutunut väärään suhteeseen koska MIES EI OLE KERTONUT TOTUUTTA! Että hänellä on toinen ja toisia mielessä aina. Ja että minä olen pas*a hänen mielestään. Että suoraan sanoisi päin naamaa, eikä kiertele. Mistä sen nuorena voi tietää kun ei ole ajatuksenlukija. 30 ikäisenä kyllä tietää takuulla. On hirveän masentavaa, että toinen kohtelee kuin roskaa tai ilmaa. Ja on mitätöinyt toisen ihmisen tuntematta hyvin ja aidosti. Ja muut naiset kelpaavat kuin kuumille kiville.
Mutta eipä se ulkonäkö miestä tee, vaan sisin. Kukapa sitä pas*kaa pelimiestä katsoisi, joka ei edes keikkea totuutta kerro kun pitäisi.
Ja siis en ole aloittaja, vaan muu kirjoittaja.
"Pahinta näissä on se, että mies leimaa naisen sitten aina samanlaiseksi"
Pahinta on myös se, että mies on yleensä vuosia mielessään viljellyt hyvin negatiivisia, arvostelevia, seksistisiä, omia paremmuusajatuksia toisesta (suosien eri naista ja naisia). Ihan varmasti ne sinne (jo alussa) piintyvät, koska ei ota toisesta selvää ja korjaa niitä mitä on korjattavissa. -Kuin tuomio ilman oikeudenkäyntiä! Ja sitten vielä väkisin yrittänyt toisesta pitää, siinähän tulee ahdistus ja yökötys reaktio. Inho. Ei oikein naista kohtaan. Toki ymmärrän että voi olla tapauksia joissa on joku oikeakin syy, ettei pidä. Mutta jos ajattelee mustavalkoisesti kaikki asiat muista ihmisistä, eikä anna toisen selittää koskaan. Näkee vaan toisen mokat suurina, epäreilua. Myös ulkonäön suhteen ei riitä kaunis nainen, vaan piti/pitää olla superkaunis ja hoikka. Ei miehissäkään ole niin komeita sentään vaikka itse luulevat... Kemiakaan ei auta, jos mies tuomitsee heti alkuunsa toisen ja "kemiaa ei ole". Nainen myös muuttuu vuosien myötä, jalostuu.
Sitä mies saa, mitä tilaa - elämä antaa? Ehkä miehet joskus itse tajuavat miltä vuosien piina tuntuu, eri tunteiden tai tilanteiden kanssa.
Kauniimman ne yleensä valitsevat. Ulkoinen. Ihan kuin muuta ei oliskaan olemassa, sielua.