naiset ja miehet mitä toinen sukupuoli heistä oikein ajattelee?
Olen miettinyt ihmisen sisintä ajatusmaailmaa. Voin ajatella, että ompa siinä ystävällinen naapurin mies, tervehtii hymyillen ja katsoo silmiin kauniisti ja avaa minulle oven, mutta mielessään tuo mies voi ajatella "herkullisen huoran ja pantavan näköinen muija, pääsisipä sitä naimaan"
Sitten tämä herrasmies toivottelee hyvän päivän jatkoja ja painaa polkupyörällään menemään päästäen yli tien kulkevan mummon ensin tervehtien tätä hymyssä suin kättä heiluttaen, mutta ajatellen tästä että, "helvetin kanttura, pakkokos siinä on hidastella tahallaan".
Ja mitä minä ajattelen:,,,,."äijä parka taitaa olla puutteessa ja näyttää kuolaavan joka helman perään" ...Ja: "mahtaako mummo olla vähän ihastunut tuohon ukkoon, kun ei millään pääse tien yli ja yrittää niiiin vaikka on jo toinen jalka haudassa"..
Oikeasti, minusta tuntuu että elämämme perustuu aika paljon näyttelemiseen ja siihen, että joudumme vetämään tiettyä roolia ja olemaan paljon kulissien takana, jotta emme paljastaisi sisimpäämme ja niitä todellisia sisimpiä ajatuksiamme toisistamme.
Sinkkupalstaa kun lukee voi tämän ilmiön hyvin havaita olevan olemassa. Miehet kosiskelevat naisia mitä hienoimpia termejä käyttäen live-elämässä, mutta täällä huorittelevat ja kertovat totuuden siitä mitä todella ajattelivat sen naisen ulkomuodosta, sosiaalisesta asemasta, älykkyydestä, käytöksestä ja antavat ymmärtää, että naiset ovat kaikki jokatapauksessa vain miehen käyttöä varten olevia huoria, joilla ei sen kummemmin kannata päätään vaivata, kunhan käyttää ja puhuu sen mitä tarvitaan, jotta saa tarvitsemansa.
Ja entä mitä ajattelee nainen miehistä,...uskon että nainen on aina epäileväinen miesten suhteen ja tulee olemaan, koska tämä näytelmä toteutuu niin useasti, että ihanasta miehestä kuoriutuukin sitten oikea sittisontiainen, joka laukoo suustaan kaikki mitä ajattelee, kun nainen on saatu valloitettua.
Olen miettinyt ihmisen sisintä ajatusmaailmaa. Voin ajatella, että ompa siinä ystävällinen naapurin mies, tervehtii hymyillen ja katsoo silmiin kauniisti ja avaa minulle oven, mutta mielessään tuo mies voi ajatella "herkullisen huoran ja pantavan näköinen muija, pääsisipä sitä naimaan"
Sitten tämä herrasmies toivottelee hyvän päivän jatkoja ja painaa polkupyörällään menemään päästäen yli tien kulkevan mummon ensin tervehtien tätä hymyssä suin kättä heiluttaen, mutta ajatellen tästä että, "helvetin kanttura, pakkokos siinä on hidastella tahallaan".
Ja mitä minä ajattelen:,,,,."äijä parka taitaa olla puutteessa ja näyttää kuolaavan joka helman perään" ...Ja: "mahtaako mummo olla vähän ihastunut tuohon ukkoon, kun ei millään pääse tien yli ja yrittää niiiin vaikka on jo toinen jalka haudassa"..
Oikeasti, minusta tuntuu että elämämme perustuu aika paljon näyttelemiseen ja siihen, että joudumme vetämään tiettyä roolia ja olemaan paljon kulissien takana, jotta emme paljastaisi sisimpäämme ja niitä todellisia sisimpiä ajatuksiamme toisistamme.
Sinkkupalstaa kun lukee voi tämän ilmiön hyvin havaita olevan olemassa. Miehet kosiskelevat naisia mitä hienoimpia termejä käyttäen live-elämässä, mutta täällä huorittelevat ja kertovat totuuden siitä mitä todella ajattelivat sen naisen ulkomuodosta, sosiaalisesta asemasta, älykkyydestä, käytöksestä ja antavat ymmärtää, että naiset ovat kaikki jokatapauksessa vain miehen käyttöä varten olevia huoria, joilla ei sen kummemmin kannata päätään vaivata, kunhan käyttää ja puhuu sen mitä tarvitaan, jotta saa tarvitsemansa.
Ja entä mitä ajattelee nainen miehistä,...uskon että nainen on aina epäileväinen miesten suhteen ja tulee olemaan, koska tämä näytelmä toteutuu niin useasti, että ihanasta miehestä kuoriutuukin sitten oikea sittisontiainen, joka laukoo suustaan kaikki mitä ajattelee, kun nainen on saatu valloitettua.
Vastaukset 38
Vanhimmat
Naiset ajattelee että olen ruma joten naiset ei ikinä lähesty minua eikä halua tutustua.
Niiin,ensinnäkin palsta...on palsta.Katkerat nuoret miehet jotka syytäävät kaikkia muita paitsi itseään epäonnistumisistaan,ei näiden mielipiteitä kannata tosisaan ottaa.
Toisekseen,kyllä,näyttellemme työpaikoilla,baareissa ja kaupoissa.Mutta,toisaalta,jos kaupan kassa on töykeä sanoo töykeistä sinulle,niin miksi sinun pitäisi ladata samalla todellinen ajatuksesi "mitäs vittua siinä kanttura aukoo päätänsä!?!".Miksi käyttäisit,energiää tälläiseen kun voit todeta itseksi olipas töykeätä.
Työpaikalla taas,ei kauhean rakentavaa,jos jokainen kertoisi oman mielipiteensä ja todelliset ajatuksensa ihmisistä.Se on vain valitettavasti niin,että "ajatella saa,mutta ei sanoa".Monesti,ihmiset jotka ovat esim.työelämässä vaikeita,niin eivät ole sitä vain sinulle sitä vaan myös muille.Joten,nämä saavat kyllä itselleen nipottajan tai vittumaisen ihmisen leiman työyhteisössä hyvin äkkiä.
Ja vielä tuosta ajatuksessa asetelemasta mies-nainen,niin ei ne asiahan ei ole noin musta-valkoinen.Samalla tavalla molemmista löytyy hyödyntäjiä;Joku mies haluaa seksiä ja nainen itselleen ylläpidon.Näin ollen kohteliaasta herrasmiehestä voikin tulla seksin nälkäinen sittisontiainen ja naisellisesta naisesta rahan perässä juokseva huora.Ja tietysti,näitä voi koittaa välttääkkin,pidättäytymällä seksistä tai antamalla sitä harvoin taiikka,ettei maksa naiselle kaikkea,aluksi ei mitään.
Elämä on vain sellaista,että pettymyksiä tulee,eikä niistä saisi katkeroitua.
Luotettavia,aitoja ihmisiä on olemasa mutta niitä on ikävä kyllä vähemistönä.
Ei, kysymys ei olekaan siitä pitääkö meidän avata suumme kaikkeen mitä mieleen juolahtaa vaan ettekö te taliaivot nyt ymmärrä mitä ajan takaa!! :))
Meidän sisällämme on paljon informaatiota muista ihmisistä, jotka joudumme hautaamaan sisäämme, koska se mitä ajattelemme on se oikea minäajattelija, mutta se mikä esittää jotain muuta julkisesti on meidän valhe minäajattelija. Eikö olekin nurinkurista, kun joudun tukahduttamaan puolet ajatuksistani ja tunteistani ja koko elämä lopulta koostuukin ja perustuukin loppujen lopuksi valheminän ajatuksiin...ymmärrätkö mitä tarkoitan?
ehkä et saa ajatuksestani kiinni...mutta näillä mennään :)
Onhan se vähän noin joo, mutta ei minusta tämän palstan huorittelut ole välttämättä mikään aito totuus sekään, koska kohdistuu johonkin mielikuvitusnaisiin ja on jotain katkeruuden purkua. Jos ei ihan sosiopaatti ole, niin kyllä kasvokkain toisen kohdatessa sitä toista huomioi vähän muutenkin kuin pelkkänä pantavana reikänä, rasittavana esteenä tai paksuna lompakkona/statuksen korotuksen tai vauvanteon välineenä. Tai näin ainakin itse ajattelen, uskon ja toivon.
Minä väitän silti, että kun edessäsi on mies tai nainen ja keskustelet hänen kanssaan jostain, niin samaan aikaan aivosi toinen osalohko työstää hänestä sitä arviointipuolta, jota ei voisi päivänvaloon toiselle julkisesti koskaan tuoda.
Meidän ajatusmaailmamme koostuu monenlaisista havainnoista ympärillämme, mutta pystymme julkituomaan niistä vain murto-osan suodattimen läpi, koska me ihmiset emme kestäisi ilman ydinsodan syttymistä kuulla todellisuutta toisistamme.
Olemme ihmisinä joutuneet opettelemaan tavan, jossa meidän täytyy mielistellä toisiamme, kertoa vain se mikä on positiivista ja jättää kaikki negatiivinen kertomatta, näytellä kasvoillamme hymyilevää, menestyvää, iloista, eikä koskaan näyttää toiselle todellisia tunteitamme tai murhetta ettei se toinen vain tulisi liian uteliaaksi ja alkaisi kateuttaan kyselemään ja ottamaan selvää minun todellisesta tilanteestani ja nauttisi sitten, kun paljastuisikin muuta mitä olen anatanut ymmärtää.
Väitän että ihminen joutuu kaiken aikaa pelaamaan eräänlaista suhdepeliä toisten ihmisten kanssa saadakseen oman asemansa vakauden pysymään balanssissa. Kaikki konfliktit syntyvät juuri näistä oikeista ajatuksista sisällämme, jotka joskus purkautuvat huuliltamme, kun olemme ylikuormitettuja ja stressattuja.
Oikea sisin on siis mielestäni piilotettava alituiseen toiselta ja käyttöön otettava vain puoliajatuksia, joista on sensuroitu kaikki sellainen, jolla vaikeutettaisiin vain omaa asemaa ja elämää.
Tämä sisäisen ajatusmaailman sulkeminen on meidän itsepuolustustamme, jolla säädellään ihmisuhteiden säilymistä.
Hmm...olen palannut lomalta..:)
En jaksanut kuin silmäillä kirjoituksesi läpi. Sen verran itsestäänselvyyksiä minusta kirjoitat. Pointti oli, että vaikka toisen haluttavuutta/statusta jne. arvioidaankin, niin se ei jää pelkästään sille tasolle, eli siis nainen ei ole pelkkä reikä, eikä mies pelkkä lompakko paitsi joillekin kaikkein kyynisimmille ja paatuneimmille tyypeille.
Ehkä et ymmärtänytkään mitä ajan takaa, kun et lukenut. En ihan tarkoittanut tuota vaikka annoin tuon esimerkin. Tuo ajatus voi myöskin olla toisinpäin, siis positiivinen. Joku voi olla kovinkin kiukkuisen, ilottoman, tympeän oloinen ja sinä voit ajatella, että se johtuu sinusta ja ajattelet, että varmasti ärsytät tuota toista olemuksellasi, mutta yllätys, yllätys...tuo toinen voikin ajatella sinusta, että:" voi olisinpa minäkin yhtä kaunis kuin tuo, tai, ompa kauniit silmät, tai, on tuolla miehellä hyvä kroppa miten timmissä kunnossa se onkaan" jne....siis..
itsestäänselvyyksiähän nämä, mutta todellisuudessa aika hupaisaa, kun ajatellaan, että joidenkin katse tosiaan kätkee nuo salaiset ajatukset ja niiden taakse voi joku herkempi tosiaan nähdä, jos osaa tulkita. Monelle kuitenkin toisten salattu sisin jää ikuiseksi arvoitukseksi ja emme saa koskaan tietää sitä koko totuutta edes siitä mitä puolisomme meistä todella on mieltä...hän joutuu pitämään sen oman raakavedosversionsa vain omassa tallelokerossaan, johon ei muilla ole mitään pääsyä.
No, vähän sekavaa, kun ajatuksia on niin paljon ja ne yrittää rynnistää kaikki yhtä aikaa ulos minun aivioistani, jonka oviaukko tietenkin on liian ahdas ja kapea näin suureen ajatteluun :)
Onhan tässä jotain totuuden siementä, mutta mielestäni menet vähän metsään tuossa, että muita vain mielisteltäisiin oman aseman takia. Kohteliaisuus on muiden huomioon ottamista. Joskus kohteliaisuus on enemmän "väkisin väännettyä", esim juuri silloin kun mummeli hidastelee edessä ja päässään huutaa kirosanoja, mutta vääntää naamalle hymyn. Joissakin tapauksissa taas se on aivan vilpitöntä. Muiden huomioon ottaminen noin yleisesti ottaen ainakin itselleni antaa hyvän mielen, enkä koe sitä minään oman aseman pönkittäjänä. Se, että syyttä pahoittaa toisen mielen olemalla töykeä ja veemäinen ei ainakaan minun päivääni mitenkään paranna.
"Olemme ihmisinä joutuneet opettelemaan tavan, jossa meidän täytyy mielistellä toisiamme, kertoa vain se mikä on positiivista ja jättää kaikki negatiivinen kertomatta, näytellä kasvoillamme hymyilevää, menestyvää, iloista, eikä koskaan näyttää toiselle todellisia tunteitamme tai murhetta ettei se toinen vain tulisi liian uteliaaksi ja alkaisi kateuttaan kyselemään ja ottamaan selvää minun todellisesta tilanteestani ja nauttisi sitten, kun paljastuisikin muuta mitä olen anatanut ymmärtää."
Tämä on vähän niin ja näin, tottakai mielistelemme ja esitämme, mutta se liittyy tilanteisiin missä milloinkin olemme. Yksi asia mitä meidän tulee oppia on tunnistaa missä tilanteessa kannattaa esittää ja missä avautua. Jos vaikka työpaikalla jonkun naama tympii, niin turha siinä on mitään extra draamaa ruveta luomaan omalla reagoinnilla jos ei ole oikeasti tarpeen.
Itse en ole ikinä kokenut että minun pitäisi koko ajan näytellä iloista ja menestynyttä. Kyllä niistä ongelmista saa puhua ja murheetkin ovat osa elämää. Ilot ja surut on molemmat hyvä jakaa, jos suinkin on sellaisia ihmisiä kenen kanssa ne jakaa.
Tuntuu jotenkin vähän kyyniseltä tuo ajatusmaailmasi, ehkä olet joutunut kokemaan jotain joka sen on aiheuttanut.
Tuota ajattelinkin, kun sanot että "meidän tulee oppia tunnistamaan missä tilanteessa kannattaa esittää ja missä avautua"
Tuolla aloituksellani haen juuri sitä ideologiaa siitä miten salattu ihmisen sisin lopulta on ja miten pienen osan todellista minäämme me kykenemme itsestämme tuomaan tai uskallamme tuoda toisillemme esiin. Kun sanot, että meidän tulee oppia, niin eikö se olekin aika nurinkurista, että joudumme opettelemaan jotain sellaista, joka on vastoin meidän kaikkia periaatteitamme ja meistä tulee kuin politikkoja, jotka puhuvat kyllä kahta kaunista ja yhtä hyvää ja lupaavat ja vannovat, antavat vääränlaisen kuvan sekä itsestään että tilanteesta vain siksi, että kansa, me odotamme ja haluamme kuulla vain niitä ympäripyöreitä valhetotuuksia.
Politikko voi silti mielessään ajatella että "vittuakos siinä kyselet kait sen nyt omakin järki sanoo, että päin persettä kansantaloutemme on ja ostovoimamme hupenee ja eu on täydellinen katastrofi"...mutta hymyillen hän vakuuttaa kuinka hyvä meidän on kuulua euroopan unioniin ja kuinka tärkeä mielle on maksaa toisten maiden velkoja ja kuinka meidän vientimarkkinamme on vain meidän omasta halustamme kiinni tehdä yhä kovemmin töitä ja maksaa kovemmin veroja, niin kyllä se siitä....
Hah,,,en ole joutunut kokemaan mitään tuollaista mistä olisin kyyninen. Olen vaan Havukka-ahon ajattelija ja pohdin paljon asioita en niin aina omista kokemuksistani lähtöisin vaan yleisesti olen hyvin paljon tarkkailijan roolissa ja mielelläni tutkin ihmisten käyttäytymistä ja ajattelua, koska se kiinnostaa minua.
En ole kyyninen, enkä katkera, mutta on mielenkiintoista ajatella mitä kaikkea ihmisen päänsisällä tapahtuu ja miten eritavalla ihmiset kokevat ja näkevät asioita, mutta hämmästyttävää on myöskin nähdä miten samanlaisia ja samalla tavalla moni ihminen toimii ja ajattelee.
joo...olen hirveä pohdiskelija ja en tiedä jaksaisiko kukaan mies minua viittä minuuttia kauempaa, kun alkaisin esittämään hänelle omia teorioitani ja usuttamaan häntä keskustelemaan kanssani sellaisista asioista, joista aina olen kuullut "mitä niitä kannattaa pohtia, ihan turhaa!"....silti pohdin :D
"uskon että nainen on aina epäileväinen miesten suhteen"
Tämä on huomattu. Etenkin nuoret naiset tuntuvat olevan ihan default-asetukseltaan tylyjä miehiä kohtaan, jollei mies jollain konstilla (näkyvät vatsalihakset, magee tatska, silinterihattu) onnistu rikkomaan mielikuvaa limaisesta runkkarista ja puskaraiskaajasta, jollaisia kaikki miehet tietenkin ovat pohjimmiltaan.
Mutta entä normi tatuoimaton lihaksiltaan normaali mies, joka ei ulkoisesti tuo esille itsestään mitään vaan on tyyliltään tavallinen mies, niin eikö tämä mies annakin vaatimattomalla olemuksellaan juuri naiselle vinkkiä: "ota selvää kuka ja mikä olen" ?
Tatuoitu lihaksikas ulkomuodollaan selvästi viestittänyt mies kertoo jo mikä on miehiään, eikä ainakaan minua kiinnostaisi pätkän vertaa. Salaperäisyys on kiehtovaa ja se, että itse saa ottaa selville mitä tuo pää ja ulkoinen komeus pitää sisällään.
Ei, vaan tuollainen mies on oletusarvoisesti aina joku runkkari/raiskari, kunnes toisin todistetaan. Tatuoitu silinterihattumies sen sijaan lähettää ympäristölleen viestiä, että on omaleimainen jännäpoika, joka luo seikkailua ympärilleen minne vain meneekin. Eräänlainen kävelevä tivoli.
"Kävelevä tivoli" nauratti - hyvä lisä ADHD-klovnille. Jotenkin tästä tulee taas mieleen se ärsyttävä kappale "Charlie Brown", joka kertoo miten esimerkiksi banaaniin liukastuminen on toisten tekemänä uuden tanssin keksimistä ja hauskanpitoa, ja meidän joidenkin tekemänä kömpelyyden ja siis ilman muuta olematontakin huonompien sänkytaitojen ja täydellisen kelvottomuuden - eli alempitasoisuuden - osoitus.
Sinä puhut nyt ulkoisen statuksen herättämistä mielikuvista, minä taas en puhu nyt niistä vaan meidän kaikkien niin tatuoitujen kuin tavallistenkin ihmisten sisäisestä ajatusmaailmasta, johon meillä muilla ei ole pääsyä, eikä avainta.
Joo,, havaintoja toisten ulkoisesta habituksesta kyllä voidaan nopeastikin tehdä, mutta nyt en tarkoitakaan sitä mitä mieltä olemme ulkoisen ja sisäisen olemuksen persoonasta, täsmäävätkö ne.
Nyt puhun sen toisen ihmisen ajatuksista, joita ei mikään ulkoinen voi tuoda esille.
Ei, kyllä ne miehet on lähtökohtaisesti aina runkkaavia raiskareita ja raiskaavia runkkareita. Ulkoisella habituksella ja käytöksellä voi vain yrittää rikkoa tätä lähtöoletusta.
No, jos oletaan että tällä runkkaavalla raiskarillakin on joku sisäinen ajatusmaailma, joka hetken on poissa tuosta runkkaavan raiskarin roolista, kun hän näkee vaikkapa jotain muuta silmillään kuin kauniin naisen, josta tietysti heräävät heti seksuaaliset halut. Mutta, entä kun tämä runkkaava raiskari tapaa vaikka papin, lapsen, opettajan, vammaisen,...
entä, kun tämä runkkaava raiskari tapaa tytön tai naisen, johon huomaa olevansa rakastunut, niin millä tavalla hänen ajatuksensa muuttuvat vai muuttuvatko? Jospa hän huomaakin omien ajatustensa muuttuvan pehmeämmiksi, suojelevaisemmiksi, romattisemmiksi, pois tuosta seksuaalisesta kokonaisvaltaisesta ajattelusta luomaan vaikka omaa lemmenpesää tämän mielitietyn kanssa :)
Ei sillä ole mitään väliä mitä mies ajattelee tai tuntee sisimmässään, koska nainen on hänet raiskarirunkkariksi jo ennalta päättänyt. Vain silinterihattu voi tilanteen enää pelastaa.
Joo, mietin aamulla että miltä tyhmästä ja epävarmasta miehestä/ naisesta tuntuu?
Naapurin isäntä on tyhmä ja ilkeä. Sillä on pakkomielle minusta ja kun he innostuvat dokaamaan yötämyöden emäntänsä kanssa, odotan koska ne tulee päälle.
Ne molemmat ovat tyhmiä. Siis yksinkertaisia ja joka kerran kun suu aukeaa, sieltä tulee jotain typerää. Ne on noin 40v ikäisiä, eikä tuolla iällä enää visastuta. Toivoisin että sen akka pitää sen ukon aisoissa, mutta aika näyttää.
Tunteeko tyhmä elämäsä helpoksi? Miksi se on niin ilkeä kaiken lisäksi? Tai älkää kertoko. Voisiko nämä aivovammat eristää jonnekin? Miltähän siitä miehestä tuntuu kun joka kerran kun se laukasee jotain vajaata, mä en edes tiedä voiko sille vastata kuten lapselle vai aikuiselle? Jään katsomaan ja mietin ....voiko sen lopettaa siihen paikkaan?
Jos ihminen on tyhmä ja hän ehkä tajuaa sen, onko se automaatio että hänestä tulee myös ilkeä? Tiedättekö jokin syy-seuraus ilmiö? Huono itsetunto laittaa kompensoimaan henkistä pienuutta ilkeilemällä? Mutta kun se mies ei edes peräänny vaikka sitä käskyttää lopettamaan ja pysymään kaukana.
Ihan vankila tai sairaalamatskua. Hymy ei koskaan poistu naamalta. Se hymyilee varsinkin kun se vaivaantuu, ääni kimenee ja sitten alkaa sumea elvistely.
Miten sillä voi olla nainen? Ja se nainen hyssyttelee kaikki sen miehen aloittamat sotkut. Jokin hoito- ja suojelusymbioosi siinä on.
Tuossa naapuri pariskunnassasi ei siis ole mitään salaista mitä et jo tietäisi ja oletkin tehnyt heistä aika osuvan havainnon, joka kenties pitää paikkansa, että ovat ehkä vähän alkoholisoituneita ja muista piittaamattomia ihmisiä.
Mutta, entä ihminen josta ulkopäin et osaa sanoa tai tehdä noin selvää arviointia heti kättelyssä? Eivät kaikki ole alkoholisoituneita ja yömyöhään rehaavia rääväsuuhulttioita vaan suurin osa ihan normaaleja ihmisiä, jotka elävät hyvin, osaavat käyttätyä, mutta jotka ajatuksissaan sinustakin ajattelevat mitä kauheimpia juttuja, joita et koskaan saa tietää.
Niin varmaan ajattelevatkin. Olen oman tieni kulkija ja olin liian pitkään välttelevä. Se ei ole hyvästä. Jos on omalaatuinen täytyy pitää tietynlainen raja jonka sisälle ei päästä. Tiedätkö: outoja ja erilaisia kiusataan. Ne ovat "neutreja" jotka ovat yleisen kiusanteon piirissä. Jos suosiolla sulautuu massaan ja huutelee samoja kuorossa kuin muutkin on hyväksytty. Mä en ole sellainen, elämä on liian lyhyt sellaiseen.
Mua on kiusattu ja pahasti. Kotona, koulussa ja töissä. Mutta onneni taisi olla isäni. Hän ehti antaa minulle tunteen, että ole ok ja tärkeä. Se on kantanut. Tottakai tuossa oli ruuhkavuosia, jolloin olin väsynyt ja haavoittuvaisempi, mutta olen lepäillyt ja keräillyt voimia.
Ihmisen pitää uskoa itseensä. Olen kuitenkin melko ihmisrakas, puolustan oikeaa ja heikompaa. Olen ehdottomasti eläinrakas, koska he ovat syyttömiä ja puolustuskyvyttömiä.
Ihmisen pitää rakentaa itselleen arvopohja ja uskoa siihen. Mulla se on aina ollut ihmisarvo, hyväksyminen, oikeu silmaisuun jne. Raha on harhaa.
En siedä tahallista tyhmyyttä ja kiusaamista.
Kyllä, monetkin ajattelevat minusta pahaa, mutta en halua elää sitä heidän sisällään olevaa pahaa. Se tuhoaa minut. Ja miksi antaisin sen tuhota?
Jos se paska roiskuu tänne, väistän ja olen taas alkanut puolustaumaan. Välipitämättömyys ei ole hyvä ratkaisu, kenenkään kannalta. Tai siis riippuu tilanteesta. Nykyään pitää tehdä jonkinmoista riskikartoistusta. Esim edellisen kämpän naapurin juoppoukolle olisi pitänyt HETI SANOA missä raja kulkee, eikä antaa sen haaveilla hivutella lähemmäksi.
Katsos tulen alueelta jossa etäisyyden pitäminen naapureihin on kohteliaisuutta ja olen nyt alueella jossa kiusaamiseen pitää reagoida heti, tai se tulkitaan heikkoudeksi ja luvaksi tulla pahemmin päälle. Virolaiset, venäläiset ja hämäläiset ovat sellaisia.
En silti lähde siitä että tuntemattomat ovat syyllisiä kunnes toisen todistavat. Otan heidän sellaisenaan kuin ovat, he antavat itstään sen minkä antavat. En utele, en häiritse, elä ja anna elää.
Jos joku tulee vastaa kiukkuisena, kännissä ja veripäässä haukkuen mua huoraksi: se kertoo hänestä. Hän on sellainen kuin antaa ymmärtää.
Jos joku tulee vastaa kohteliaasti tervehtien: se kertoo hänestä. Sen lyhyen hetken. Muu ei kuulu minulle.
Tuo nykyinen naapuri on riesa ja olen pahoillani siitä: mutta mä en halua elää niiden tuskaa ja tyhmyyttä. Olis ihanaa jos siinä asuisi joku mukava ja vaaraton, jopa ystävällinen.
Tämä ei ihan suoraan aiheeseen, tai ainakaan kysymyksenasetteluun liity, mutta miesten ja naisten ajatusmaailmojen eroja kuvannee tämä: http://seikku.iki.fi/seikku/EnglishPaper.html
Aika hauska, vaikka olen vähän pettynyt, ettei tuolla Rebeccalla ollut enempää huumorintajua.
Ensinnäkin ihmisessä on pimeä, tuntematon puoli mistä alitajunta kumpuaa ja sitten meillä on tämä tietoinen arkiminä.
Mielestäni olet tässä kirjoituksessa vähän turhan neuroottinen ihmisen pimeän puolen kanssa. Tiesitkö että osa ihmisistä jopa kärsii sellaisesta vaivasta kuin pakkoajatukset? Omaa pimeää puolta ei aina voi tukahduttaa, mutta sitä ei ole pakko tuoda julki sellaisenaan. Tietyt asiat ja haavat sielussa pitää vain käsitellä ajatuksella läpi, ja joskus siitä voi syntyä jopa taidetta. Väitän että palstalla kirjoittavan Hämsyn laulutkin ovat tällaista oman pimeän puolen käsittelyä työstämällä siitä taidetta tietoisen puolen avulla.
Jokaisella ihmisellä on pimeältä puolelta kumpuavia ajatuksia, joita ei halua sanoa julki. Ne eivät ole "ihmisen todellinen minä" verrattuna tietoiseen minään, vaan ihminen on omalla tavallaan näiden synteesi, ja joskus toinen puoli korostuu. Vain tyhmä molopää joka antaa pimeän puolensa hallita itseään, sanoo näitä ajatuksiaan kovaan ääneen julki, ja sellaisen ihmisen todellinen minä on todellakin typerys.
Batmanin vanha viisaus kuuluu, eivät sanat vaan teot määrittelevät meitä. Älä vahtaa neuroottisena ajatuksiasi, niin elämä on rennompaa. Suo itsellesi ja kanssa ihmisillesi työstää pimeää puoltaan.
Toinen viisaus kuuluu, synkimmät varjot ovat siellä, missä on kirkkain valo. Kaikissa yhteisöissä joissa suhtaudutaan ihmisen pimeään puoleen mielisairaan neuroottisesti esiintyy salattua pahuutta, kuten lasten hyväksikäyttöä jne. Kun ihmiset eivät saa käsitellä omaa pimeää puoltaan vaan joutuvat tukahduttamaan sen, pimeä puoli muuttuu muita vahingoittavaksi.
Pimeä puoli ei siis sinällään tarkoita vielä pahuutta vaan ihmisen tuntematonta puolta. Mutta kun tuntematon puoli leimataan saatanaksi ja ihminen pakotetaan tukahduttamaan se itsestään, mitä ei voi tukahduttaa, se tulee ulos väkisin vahingoittaen kaikkia ympärilleen.
Jos siis ystävällisesti hymyilevä mies avaa sinulle oven, niin salli hänelle ajatuksensa. Jos nainen on seksikäs, niin kyllä minäkin ajattelen, että onpas herkullinen. Ajatuspoliisit eivät tee maailmasta parempaa, kuten ääriuskovaiset teoillaan sen todistavat.
Batman on/oli viisas mies.
Tietysti annan jokaisen ajatella ja olla mitä ovat en nyt lähtenyt sitä arvostelemaankaan vaan tuo tuntemattoman tuntemattomuus herätti vain mielenkiintoni, että mitä kaikkea me ihmiset ajattelemmekaan ja mitä joudummekaan salaamaan.
Olen katsellut sellaista ruotsalaista sarjaa kuin solsidan, joka on todella herisyvää huumoria juuri tästä kulssielämästä...suosittelen todella katsoa..en ole pitkään aikaan nähnyt yhtä hauskaa ja hyvällä huumorilla tehtyä ja höystettyä kuin tämä sarja. Nauraa saa ihan poskilihaksensa kipeäksi ja suolensa ulos, kun siinä todella sattuu ja tapahtuu.
Jätte bra...kannattaa katsoa kaikki jaksot :D
http://areena.yle.fi/tv/1708707
Ei siitä mitään tulisi jos kaikki ihmiset pelkkien vaistojensa mukaan käyttäytyisivät ja lausuisivat muista ihmisistä niitä kaikkein negatiivisimpia ajatuksiaan. Tosin tähän malliin käyttäytyviä ja puhuvia ihmisiä meillä on alkanut olla aina vaan enemmän, eivätkä nämä voi oikein sietääkkään muunlaista käytöstä ja puhetta.
Anonyyminä nettipalstoilla on tietysti kynnys matala vaikka minkälaisten juttujen kertomiseen, ja niitä voidaan kertoa jo pelkästään siksikin jotta saataisiin selville muiden reaktio niihin.
Totta. Ja valitettavan yksinäinen polku edessä sillä, joka uskaltaa sanoa, mitä oikeasti ajattelee ja olla, mitä on.
Muiden huomioiminen on ihan hyvä taito myös.
Ja olen miettynyt erästä tuttavaani joka on älykäs, sanavalmis ja näyttävä ihminen. Hänellä on lasikatto (ehkä itserakennettu) ja joskus....yhden kiitävän hetken hän heittää huumorimielessä jotain niin totally alistavaa ja töykeää, että se saa minut perääntymään.
Koska meissä kaikissa on monta puolta ja myös se musta puoli. Toisilla suurinosa näkyvästä ilmaisusta on näyteltyä, sovinnaista ja yleisten säädösten piirissä. Se ohikiitävä solvaus ON sitä mitä hän myös ajattelee minusta. Oikeastaan se on se rehellisempi kuva siitä mitä hän ajattelee. Eli hän halveksii minua. Olen joskus miettinyt miksi hän soittaa ja pitää yhteyttä jos hän perimmältään inhoaa tai halveksii minua?
Se ei ole tourettea vaan enemmin Freudilais-tyyppinen lipsautus.
Kilpailuvietti ja halveksunta.
Viimeisimmän puhelun jälkeen päätin, etten enää soita hänelle. Vastaan jos hän soittaa, mutta en enää kerro itsestäni (mielelläni) hänelle mitään. Puheenaiheet ovat non-tärkeässä säässä jne.
Hän on vuosien mittaan tehnyt pari sellaista temppua, etten voi käsittää. Luottamus on mennyt jo aikaa sitten. Kannattaako sellaisia "ystäviä" pitää lähellään?
Eli jos joku teki jotain "pikaistuksissa" tai väittää että "luulin niitä ufoiksi, siksi tapoin" : valehtelee silmät suut täyteen. Se viha ja halveksunta on siellä olemassa ja toiset päästää sen pintaan, toiset ei. Joskus se on enrgiaa muutoksessa, eikä silti vahingoita ketään.
Sinä ilmeisesti tunnet tämän henkilön hyvin, hän ehkä on sinun exäsi ja silloin tuo juttu, että voidaan sanoa mitä halutaan on ymmärrettävää, koska ollaan opittu jo tuntemaan se toinen ja oletetaan, että se toinenkin tuntee sinut. Kynnys sanoa mitä sylki suuhun tuo madaltuu sitä mukaan mitä paremmin ihmiset toisensa tuntevat tai kuinka läheisiä he ovat.
Mutta, entä kun et tunne sitä toista ja se toinen vaikuttaa sinusta mukavalle, kiinnostavalle, on sinulle ystävällinen, aina auttavainen ja kuuntelevainen, mutta et näe todellakaan hänen sisimpäänsä mitä hän sinusta todellisuudessa ajattelee. Hän ei ole sinulle tuttu, eikä läheinen, täysin tuntematon ja vieras, mutta uskot hänen olevan juuri sitä mitä hän sinulle esittää kiva ja mukava ja hyvä ihminen, mutta exäsi joka laukoo sinulle totuuksia päin naamaan, vaikka eivät olisikaan totta on sinun mielestäsi paha, ilkeä ja ei ystävyyden arvoinen...
niin,...se mitä näemme ja kuulemme ei välttämättä ole totuus,,.kumpaankin suuntaan. Tuo ystäväsi olkoon hän exäsi tai kuka vaan voi rakastaa sinua enemmän ja ajatella sinusta itsekseen paljon hyvää, mutta turhautuneena, kateellisena, mustasukkaisena tai sairaana haukkuu sinut, kun ei tiedä miten saisi muuten sinulta sitä huomiota....
asiat eivät aina ole niin yksiselitteisiä ja tuo hyvinkäyttäytyvä voi ollakin se sinua eniten kulissien takaa inhoava.
Ketään ei tunne 100% :sti.
Sama kuin koirilla, koskaan ei voi olla täysin varma.
En mene koskaan kenestäkään takuuseen.
Sanon samaa myös vanhemmistani. Ne on tehny niin yllättäviä vetoja, etten koskaan luota heihin täysin. Parempi oll a omillaan.
Ihminen tuntee (toivottavasti) vain itsensä ja hädän hetkellä voi luottaa vain itseensä. Perhe ja ne "rakkaat" lyö kaikkein pahimmin.
Sun tekstistä tulee mieleen kysymys jonka kysyin eräältä kollegalta vuosia sitten: "uskotko että ihminen on syntymä paha vai syntymä hyvä? Uskotko että ihmisestä tulee hyvä vasta sitten kun hänelle opetetaan miten käyttäydytään?"
Hyvät ystävät ovat vain lainaa. Kaikki hyvä loppuu aikanaan.
Hyvä jatkuu vain sillä, että joku jaksaa uskoa siihen ja tehdä edes yhden hyvän teon silloin tällöin.
Samalla kun miettii mitä toinen ihminen minusta ajattelee, niin pitää myös huomioida kuka on kyseessä. Jos kyseessä on vanhempi ihminen niin saattaa sanoa asioita ihan avoimestikin. Jos kyseessä on mies, niin hän saattaa kehua naista, vilpittömästi tai taka-ajatusten kanssa.
Itse olen oppinut sen että nuorehkojen naisten kanssa ei kannata edes yrittää päätellä heidän sanoistaan sitä mitä he minusta ajattelevat. Se pitää poimia katseesta, elekielestä ja teoista. Kohteliaimmat naiset onnistuvat salaamaan ne negatiiviset ajatukset, mutta positiivisten ajatusten salaaminen onnistuu kaikilta naisilta.
Tuo on muuten totta.
Meidän pitäisi opetella sanomaan toisillemme myös hyvää.
Kiittää ja kannustaa. Antamaan myös hyvää palautetta.
Ystäville, läheisille, kaupan henkilökunnalle kelle vain tulee tilanne.
Naisille on harvinaisempaa antaa kohteliaisuuksia miehille kuin odottaa kohteliaisuuksia miehiltä.
Nuorempana en osannut välittää siitä, mitä naikkoset minusta ajattelevat. Nyt toivon ettei kiinnostaisi.
Haluatko siis olla ilmaa ihmisille tai yhdetekevä ja onko ajatuksesi muista samanlainen, että muut ihmiset eivät ole kiinnostuksesi arvoisia? Entä jos joku kiinnostuu sinusta, haluaa tutustua sinuun paremmin, torjutko hänet, koska oletat, että sinusta syntyvä mielipide kuitenkin olisi jollain tapaa negatiivinen, etkä osaa mielestäsi olla kenellekään muuta kuin yhdentekevä ja mielenkiinnoton persoona?
No,.yleinen toimintatapa on vetäytyä kuoreensa, kun pettyy ihmisiin ja luottamus heihin katoaa. Silloin tuo sinun otsikkosi on ymmärrettävä.
Mutta, tosiaan jokaisen meidän on varmasti syytä katsoa sinne sisimpäämme, sydämeemme millainen mieli siellä muita ja itseä kohtaan asuu. Olen huomannut, että ihminen ei opi arvostamaan muita ennen kuin on kokenut äärimmäisen hädän, tuskan ja henkilökohtaisen romahduksen elämässään...sitten vasta ihminen kykenee nöyrtymään elämän ja toisen ihmisen edessä, kun hän on oppinut näkemään kuinka hauras ja katoava tämä hänen omakin elämänsä ja ihmisyytensä on.
Toisen arvostus ja rakastaminen alkaa siitä, kun elämä sulkee silmänsä edessäsi ja avaa ne vasta sitten, kun olet ymmärtänyt miten kaikki muu katoaa ja kuolee, mutta rakkaus ei koskaan.
Jos lottamari on verbaalisesti yhtä lahjakas myös puhuessaan kuin tänne kirjoittaessaan, niin mielenkiintoinen nainen olet.
No kaikki ihmissuhteet on jonkinlaista näyttelemistä, jopa vanhempi-lapsi suhteet, ei kukaan sano lapselleen tai äidilleen tarkoituksella negatiivisia asioita vaikka näin ajattelisikin. Kaikki ystävyys- työkaverisuhteet on ihan samaa että joku voi olla ihan idiootti, mutta sitä ei sanota tälle idiootille ainakaan suoraan.
Ja mitä tulee miesten ja naisten välisiin suhteisiin esim. työporukassa, niin ainahan miehet käyttäytyvät naisia kohtaan kohteliaasti, koska miehet on opetettu niin että naisia pitää kohdella hyvin. Toinen juttu on tietysti siinä että jutut leviää naisporukassa, eikä mies halua tehdä ittsestään moukkaa kaikkien naisten silmissä.
Ja tottakai suuri osa miesten kohteliaisuudesta on just sitä että tosta kun sais itselleen naisen, tai tuota kun pääsisi pökkimään, tai tuon kanssa vois olla kiva lähteä lomamatkalle, tai syödä aamupalaa, tai tehdä lapsia jne... Mutta mies voi olla kohtelias ihan muutenkin ei se tarkoita usein mitään...