Olen tavannut täydellisen miehen. Hänellä on uskomattoman paljon hyviä luonteenpiirteitä. Siis tottakai hänelläkin on huonoja puolia, mutta sovimme silti hyvin yhteen. Lisäksi hän on ulkoisestikin joka naisen unelma, joita ei tule ihan joka kulmalla vastaan. Kyse ei ole pelimiehestä, psykopaatista tai narsistista vaan miehestä, joka haluaa sitoutua ja elää yhden naisen kanssa kerrallaan. Takana vain pidempiä parisuhteita.
Kuulostaa varmasti liian hyvältä ollakseen totta? No, tässä se varsinainen kysymykseni ja ongelmani onkin. Minä olen tavisnainen. En erityisen kaunis tai mitään muutakaan erityistä. Kaikessa keskiverto. En käsitä miksi tämä mies on minusta kiinnostunut. Hän sanoo, että olemme samanlaisia. Minussa ei ole omasta mielestäni mitään erityisen kiinnostavaa, vaikka olenkin mukava ja älykäs ihminen. Arvostan itseäni ja tunnen itseni eikä minulla ole itsetunto-ongelmia, mutta silti en voi olla miettimättä, että riitänkö tälle miehelle. Jotenkin ajattelen itsepintaisesti hänen saavan kenet tahansa haluamansa naisen.
Ainoa takuuvarma keino on tietysti antaa ajan näyttää mihin suhteemme vie, mutta kuulisin mielelläni kokemuksia muilta vastaavasta suhteesta. En ole ennen ollut vastaavan "ongelman" edessä, sillä miehet, joiden kanssa olen ollut parisuhteessa, ovat olleet myös taviksia enkä ole tällaisia asioita edes miettinyt. Olenko ihan hullu, kun mietin tällaisia? En oikein uskalla antaa tunteilleni tilaa, sillä tämä asia vaivaa.
Kuulostaa varmasti liian hyvältä ollakseen totta? No, tässä se varsinainen kysymykseni ja ongelmani onkin. Minä olen tavisnainen. En erityisen kaunis tai mitään muutakaan erityistä. Kaikessa keskiverto. En käsitä miksi tämä mies on minusta kiinnostunut. Hän sanoo, että olemme samanlaisia. Minussa ei ole omasta mielestäni mitään erityisen kiinnostavaa, vaikka olenkin mukava ja älykäs ihminen. Arvostan itseäni ja tunnen itseni eikä minulla ole itsetunto-ongelmia, mutta silti en voi olla miettimättä, että riitänkö tälle miehelle. Jotenkin ajattelen itsepintaisesti hänen saavan kenet tahansa haluamansa naisen.
Ainoa takuuvarma keino on tietysti antaa ajan näyttää mihin suhteemme vie, mutta kuulisin mielelläni kokemuksia muilta vastaavasta suhteesta. En ole ennen ollut vastaavan "ongelman" edessä, sillä miehet, joiden kanssa olen ollut parisuhteessa, ovat olleet myös taviksia enkä ole tällaisia asioita edes miettinyt. Olenko ihan hullu, kun mietin tällaisia? En oikein uskalla antaa tunteilleni tilaa, sillä tämä asia vaivaa.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Minä tapasin myös täydellisen miehen.. luonne, harrastukset, koulutukset, musiikki- ja leffamaku.. kaikki natsasi niin täydellisesti. Paitsi ulkonäkö. Mies on uskomattoman hyvännäköinen, harrastaa urheilua, näyttää kaikinpuolin sellaiselta, että naisten päät kääntyvät kadulla. Hän on täysi kymppi.. Ja minä ns. tavisnainen, kouluarvosanalla ehkä 7.
Ajattelin ihan samaa ja aluksi olin huolissani, että hän ei kehtaisi kaupungilla kävellä seurassani... Mutta siitä se sitten lähti ja päättyi aikanaan, mutta ei ulkonäköasioihin. Olimme liian samanlaisia ja elo kävi tylsäksi.
Kuule, älä mieti asiaa. Mieti sen sijaan sitä lottovoittoa, jonka sait, kun löysit sielunpuolikkaasi. Ulkonäöstä välittämättä. Nauti jokaisesta päivästä hänen kanssaan. Hän selvästi näkee sinussa kauniin naisen ja on ihastunut sinuun kokonaisuutena. Muulla ei ole väliä.
Tsemppiä!
Voi hyvä elämä, että teillä on ongelmat.
Minkälainen mies on ulkonäöllisesti joka naisen unelma?
Tavis nainen ei kiinnostu tavis miehestä ja nyt valitat kun sulla on yli hyvä mies niin tunnet itsesi luuseriksi sen rinnalla. Naisille sit ei taida mikään kelvata
Oletpa katkera mies. Säälin sinua. Et ole sitten tainnut itse saada minkäänlaista naista ja olet katkera, että joku nainen saa jopa "ylihyvän" miehen. Heh. Olisikohan asenteesi syynä siihen, ettet kelpaa naisille?
Minä ymmärrän aloittajan tilanne. Tapailen miestä, jonka mikä tahansa kansainvälinen mallitoimisto olisi ottanut listoilleen nuorempana. Edelleen on varsin hyvännäköinen mies ja varmasti miellyttää useimpien naisten silmää. Joka kerta, kun tapaamme, mietin tuota ulkonäköasiaa. Lähinnä siltä kannalta, koska naiset katselevat häntä jatkuvasti ja samalla silmäilevät minua arvioivasti, koska miettivät olenko sisko tai kaveri. Hyväkin itsetunto on siis koetuksella koko ajan, koska pitää opetella luottamaan siihen, ettei hyvännäköistä kumppania kiinnosta muut. Kyse on kai hyvin pitkälle luottamuksesta.
Kyllä vaan hyvännäköisilläkin ihmisillä on huonoja puolia eikä kukaan jaksa olla toisen kanssa pelkän ulkonäön takia, paitsi ehkä nuorena tai jos pönkittää heikkoa itsetuntoaan. Pitää siinä suhteessa olla muutakin kuin pelkkä ulkonäkö tai ei se pitemmän päälle toimi. Ei se hyvännäköinen kumppani ole mikään lottovoitto vaan se, että löytää sopivan ihmisen.
"Et ole sitten tainnut itse saada minkäänlaista naista ja olet katkera, että joku nainen saa jopa "ylihyvän" miehen. Heh."
Onko se muka jotenkin hauska ja hieno asia, että joku ei ole löytänyt ketään? Tyypillinen nainen. Niitä komeita kympin miehiä palvotaan ja palvellaan vaikka he tekisivät millaisia tempauksia, mutta aidosti yksinäisiä miehiä halveksutaan ja heille nauretaan ivallisesti.
Olet ilkeä ja paha ihminen. Toivottavasti esim. lapsestasi ei tule "luuseria" tai yksinäistä poikaa, ettei hän joudu kokemaan kuinka julmia ja empatiakyvyttömiä naiset ovat. Naiset rakastavat sitä, että saavat potkia jo valmiiksi maassa makaavaa miestä. Jo teini-ikäisinä he palkitsevat kiusaajat ja röyhkeät miehet huomiollaan.
Anna olla. Noita huonolla itsetunnolla varustettuja tapauksia, joilla on tarve lytätä muita, on joka nurkan takana muutenkin eikä niistä eroon pääse.
Kuule, ei ole minun syy, ettet ole löytänyt naista. Eikä se ole minusta ollenkaan hauska tai hieno asia, ettei joku löydä ketään. En minä lyttää muita, naura ivallisesti tai halveksu yksinäisiä, olivatpa ne miehiä tai naisia. Minua huvitti sinun asenteesi, josta paistaa katkeruus ja se, ettet huomaa sitä itse. Jos tuo katkeruus on ollut sinulla läpi elämän, miten kukaan nainen jaksaisi kiinnostua? Katkerilla ihmisillä ei yleensä ole ystäviäkään. Onko sekin naisten vika?
En ole paha, empatiakyvytön tai ilkeä tyypillinen nainen. Minäkin olen kokenut yksinäisyyttä ja myös koulu- ja työpaikkakiusaamista. En myöskään palvo ketään, enkä varsinkaan ulkonäön takia eikä minua palvota. Minä olen kuitenkin onnistunut säilyttämään hyvän elämänasenteen, enkä suostu katkeraksi. Tämä ero meissä on. Mietihän sitä.
Nää on sitten niitä kuuluisia ensimmäisen maailman ongelmia?
Samat ongelmat ne on ihmissuhteissa rumilla ja hyvännäköisillä ihmisillä ennen pitkää, ei se ulkonäkö siinä loppupeleissä paljo paina.
Haluaa elää yhden naisen kanssa KERRALLAAN? TAKANA on vain pidempiä parisuhteita? Kuulostaako tuo liian hyvältä? Mikä hänestä tekee ylivertaisen muihin nähden, sekö että hän on saanut monia naisia suhteeseen kanssaan, vai pelkästään ulkonäkö. Mitkä ne huonot puolet on?
??