unelmamiestä tai-naista olemassakaan?
Pystyykö tuon unelman säilyttämään vai rapiseeko se aina jossain vaiheessa pois ja tilalle astuu taas uudet ajatukset siitä millainen aito unelmamies tai-nainen voisi olla?
Onko ihminen omien unelmiensa ja harhojensa vanki, etsiikö hän alituiseen aina jotain uutta ja kiehtovaa, eikä ole lopultakaan tyytyväinen koskaan vaan aina lopulta tulee huomaamaan, että saavutettu unelma olikin pettymys?
Riittääkö ihmiselle pelkkä ihminen vai haluaako hän unelman ihmisestä?
Pystyykö tuon unelman säilyttämään vai rapiseeko se aina jossain vaiheessa pois ja tilalle astuu taas uudet ajatukset siitä millainen aito unelmamies tai-nainen voisi olla?
Onko ihminen omien unelmiensa ja harhojensa vanki, etsiikö hän alituiseen aina jotain uutta ja kiehtovaa, eikä ole lopultakaan tyytyväinen koskaan vaan aina lopulta tulee huomaamaan, että saavutettu unelma olikin pettymys?
Riittääkö ihmiselle pelkkä ihminen vai haluaako hän unelman ihmisestä?
Vastaukset 25
Vanhimmat
Unelmamiehet asuu unelmissa. Oikeat miehet todellisuudessa. Älä etsi todellisuutta unelmasta, vaan unelmaa todellisuudesta.
Mutta mitä virkaa on unelmilla, jos pitää elää vain todellisuudessa?
Unelmat on todellisuuspakoa. Jos ei kykene löytämään sitä hyvää, mikä todellisuudessa on, pakenee unelmiin.
Mitä pahaa on pekenemisessa unelmiin, jos unelmat kuitenkin ovat ihmiselle välttämättömiä ja elämän ja todellisuuden korvike ja kantava voima?
Mikäs siinä, jos ei halua elää todellisuudessa tai ei kestä sitä.
Mikä on todellisuutta? Rahan persässä juokseminen, kaupassa käyminen, ruoan laitto, syöminen, nukkuminen, aamulla töihin ja illalla töistä kotiin...kuka haluaa elää todellisuudessa...kysyn vaan??????
Mikä on unelmaa? Kaikki se mikä ei ole todellisuutta vai?
Todellisuutta on se mikä on totta. Unelmat on vain kuvitelmissa.
Pysytäänpä nyt ihan asiassa. Todellisuudessa unelma on muutakin kuin tavalliset arkiset asiat. Jokainen tuntee sisimmässään unelmansa eikä niihin voi muut puuttua. Täältä ei unelmamiestä löydy koska täällä on vain vinoilua ja pakkoajatusten iskostamista todellisuutta eläviin ihmisiin eikä se toimi.
Todellisuus on konkreettinen ihminen fyysisesti kosketeltavissa. Mieleinen sellainen joka vielä hakusessa. Kun sellainen löytyy pidän siitä tiukasti kiinni ja toivon että olen myös miehelle mieleinen. Unelmien nainen.
Miksi ei saisi kuvitella ja unelmoida ja silti siinä sivussa elää todellisuudessa? Vai eikö se ole mahdollista?
En minä sinua kiellä elämästä unelmissa, vaikka viisaampaa voisi olla jos löytää todellisuudesta ne hyvät asiat, eikä yritä kuvitella todellisuutta toisenlaiseksi kuin se on. Siinä tulee vain pettymyksiä.
Miksi ei voisi kuvitella todellisuutta toisenlaiseksi kuin se on?
Etkö usko visualisoinnin voimaan, että kun oikein uskoo unelmansa toteutuvan, niin se toteutuu....onko parempi tappaa unelmat todellisuusrealismilla ja tyytyä siihen, että unelmista ei voi koskaan tulla totta ja ne eivät toteudu kuin vain realismin ja todellisuuden kautta, joka tarkoittaa sitä, että ihminen itse tekee ja on aktiivinen, eikä pelkästään unelmoi....
mistä tiedät unelmoinko minä vai olenko haudannut kaikki unelmani ja elän pelkästään todellisuudessa, enkä unelmoi enää mistään, enkä usko unelmiin-niin-?
Lue kirjoitukseni uudelleen. Tällä kertaa ajatuksen kanssa ja unohda omat oletuksesi. Näin löydät viisauden.
Luin, mutta en löytänyt siitä mitään uutta viisautta. Kerro millaisen viisauden minun tulisi mielestäsi löytää?
Kirkkaan totuuden, joka valaisee polkusi.
laaav juu mankelimimmi
Jos ajatellaan unelmanaistani, eli kaunista teinineitsyttä, niin neitsyys menee kun poksautan kalvon, teiniys on historiaa 20-vuotispäivän jälkeen ja siitä alkaa myös kauneuden jyrkkä alamäki, eikä 30-vuotiaana ole enää mitään jäljellä.
Silloin on pakko vaihtaa uuteen. Haluaisin muuttaa bittiavaruuteen, missä tekoälyn luomat huurit olisivat aina kauniita, aina teinejä ja aina neitsyitä.
Mutta silti et vaihtaisi omaa kultaasi yhteenkään tekoälyn luomaan kuvan kauniiseen huuriin, koska kyllästyisit pian sen täydellisyyteen ja alkaisit kaipaamaan sitä oman kullan nalkutusta, paijaamista, kinastelua, sovintoseksiä, anna nyt kulta-en anna-vänkäämistä ja loppujen lopuksi sinulle on yhdentekevää onko rakkaallasi villasukat ja villatakki päällä, kun hän on niin syötävän suloinen niissä, että et voisi kuuna päivänä miettiä rakastella ketään muuta kuin häntä :D
Kyllä aito unelmien mies on olemassa.
Niin.. Luulisin niin ettei kukaan ole täydellinen.. Minullakin oli joskus kuvitelmia/haaveita sellaisesta prinssistä joka tulee valkoisella ratsulla hakemaan minut jostain.. Vaan tajusin kyllä hyvin pian ettei sellaista olekaan. Se oli joskus silloin lukioikäisenä..
Mielummin valitsisin ihmisen sellaisena kuin hän on.. Ei se pelkkä unelma jostain riitä, ainakaan pidemmän päälle.
Mutta antaa olla.. Huomasin kyllä et oli taas joidenkin provoilua koko touhu. Ei ehkä niinkään tämä ketju vaan se joka alkaa et 'Tärkein ominaisuus?' (tällä palstalla) johon vastasin nimimerkillä **~~~.. Ei mitään sittenkään.. Joten antaa olla. En etsi yhtään mitään enkä edes haaveile mistään. En tosin ole tehnyt niin enää pitkiin aikoihin. Mitäpä tuota. Öitä.
Tämän unohdin..
Koitan vältellä niin hyvin kuin mahdollista erästä miestä (jotain T:llä alkavaa). Asia on tullut niin monella tavalla jo selväksi minulle tässä muutaman päivän aikana. Pelkkää haistattelua ja kettuilua. Ei hän mitään muuta minulle halua kuin pahaa. Sen ymmärsin niistä kirjoituksista (joita täälläkin on ollut).
Öitä.
Tämä vielä..
Vaan jos olen väärässä niin ei sittenkään mitään.. En tunne häntä enkä tiedä hänen ajatuksistaan yhtään mitään. Ja näiden palstojen varaan ei voi oikein ajatuksiaan toisesta perustaa.
On ollut vähän tunteet herkässä koko päivän.. En tiedä mistä se johtuu.. Mut joka tapauksessa.. Unia..
Siehän se varsinainen olet.
Usko unelmien kumppaniin, joka vastaa kaikkiin omiin tarpeisiin taitaa tuottaa aina pettymyksen, sillä ei kukaan jaksa asettaa toista aina omien tarpeidensa yläpuolelle ja palvella toista.
Mietin kuitenkin olisiko toisenlaisen lähestyminen asiaan mahdollista eli unelmien jakaminen yhdessä puolison kanssa kuin unelman metsästäminen kumppanista. Sen sijaan, että etsimme unelmien kumppania, pitäisikin etsiä kumppania, joka jakaisi omat unelmamme elämästä.
Käsittääkseni ns. sielunkumppanuus on ennenkaikkea liittolaisuutta elämässä, joka vaatii yhteisen päämäärän, molempia elämässä motivoivan yhteisen unelman. Jos puolisot ovat tässä suhteessa kovin eri tasolla, parisuhteesta tuskin tulee mitään. Esimerkiksi, jos jonkun elämää motivoivat unelmat ovat Audissa ja 300 neliön omakotitalossa, eikö paras unelmien kumppani tuollaisella ihmiselle ole sellainen joka tahtoo samaa. Silloin myös ihmisenä kasvu tapahtuu kuin käsi kädessä yhtämatkaa.
Minä luulen, että ihmiset joita motivoi tyystin eri unelmat tekevät toistensa elämästä vain kurjaa. Unelmieni naista siis motivoisi elämässä samat unelmat kuin minuakin. Silloin myös määränpää olisi yhteinen.
Tottakai unelmanainen on olemassa mutta hän säilyy hengissä vain siten etten koskaan häntä saavuta tai löydä, jos löytäisin aika pian alkaisi unelmanainen katoamaan hiljalleen, tilalle työntyisi real life -nainen nalkutuksineen ja loputtomine vaatimuksineen. Muutamassa kuukaudessa varmaankin olisi hauras unelmanainen joutunut henkitoreissaan väistymään itsekkään ja äänekkään minä haluan -naisen tieltä, parempi siis ehkä antaa unelmanaisen olla ja elää vaikka se vaatiikin minulta uhrauksen olla sekaantumatta halpoihin kopioihin.