Harkinta-aika?

Miesystäväni jätti minut viikko sitten valtaisan riidan päätteeksi. Suhteemme on ollut varsin riitaisa jo jonkin aikaa, ja tämä kaikki on ollut minusta johtuvaa. Olen hankala ja mustasukkainen ihminen.
Nyt hän sanoo haluavansa erittäin pitkän harkinta-ajan. Tässä on tietenkin oljenkorteni... Jospa sittenkin hän pyörtäisi päätöksensä. Toivonko turhaan? Ihan oikeasti ja järjellä en pysty uskomaan tauon muuttavan mitään. Onko ainoakaan pari palannut yhteen ns. harkinta-ajan päätteeksi? Tarvitsisin niin kovasti edes hippusen toivoa, sillä rakastan tätä ihmistä syvästi.
13231
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 13

Vanhimmat

En usko että suhteestanne tulee enää mitään varsinkin kun olet mustasukkainen. Riitoja ja sinusta johtuvia? Miten muka pystyt itseäsi muuttamaan? Miten hän voi uskoa ettet muutut?Jos rakastat häntä annat hänen mennä etkä kiduta enää..Älä haikaile mennyttä.

Äänestä

Mun on pakko uskoa siihen, että voin muuttua näissä asioissa. Vai meneekö se niin ettei ihminen pysty ylipäätään oppimaan virheistään eikä koulimaan itseään.
Vielä en pysty luovuttamaan, vaan pakkohan niin on tehdä kun aikaa kuluu eikä hän palaa luokseni.

Äänestä
  • jos ymmärrät, että teet asiat päin helvettiä, sinulla on toivoa parantua... toki se vaatii ihan jumalattomasti työtä!

    Äänestä

  • lifemocker kirjoitti:

    jos ymmärrät, että teet asiat päin helvettiä, sinulla on toivoa parantua... toki se vaatii ihan jumalattomasti työtä!

    Kiitos noista sanoistasi! Mua pelottaa pystynkö oikeasti muuttumaan, mikäli tää mies antaa mulle vielä sen yhden mahdollisuuden. Vaan ehkä juuri itseymmärrys auttaa tässä kaikkein eniten. Vaikeinta on oikeastaan ollut antaa itselleen lupa olla onnellinen; jos on liian ihanaa, on mun heti alettava sekoittaa tilannetta. Funtsin usein, että miten mulla voi olla näin hyvin asiat, kun enhän mää ansaitse tällaista.

    Äänestä

  • lifemocker kirjoitti:

    jos ymmärrät, että teet asiat päin helvettiä, sinulla on toivoa parantua... toki se vaatii ihan jumalattomasti työtä!

    Tänään kävin psykologilla avautumassa. Huvittavaa, että sanoi aivan samoin kuin sinä. Tosin ei käyttänyt helvetti-sanaa.

    Äänestä

  • Caroline G. kirjoitti:

    Tänään kävin psykologilla avautumassa. Huvittavaa, että sanoi aivan samoin kuin sinä. Tosin ei käyttänyt helvetti-sanaa.

    ei siinä ole mitään huvittavaa jos osaa käyttää yhtään järkeään

    Äänestä

Hmmm...oletko varma että olet yksin syyllinen? Pettäjät ovat äärimmäisen taitavia manipuoloitsijoita. Kun petetty saa viitteitä uskkottomuudesta, he osaavat hyvin vakuuttavasti kääntää asiat päälaelleen. He osaavat taitavasti syyllistää petetyn vainoharhaisen mustasukkaiseksi, niin, että tämä lopulta itse uskoo sellainen olevansa. "Hyökkäys on paras puolustus" on heidän taktiikkansa. Sen vuoksi hidän kanssaan ei pääse aikuisen keskusteluun, kaikki yritykset päätyvät riitelyyn. Mitään he eivät koskaan tunnusta tehneensä "Mä en ole koskaan pettänyt sinua, usko jo hullu", "sä oot vainoharhaisen mustasukkainen" on heidän ainoa linjansa, josta he eivät tingi pätkääkään. Kaikkiin epätietoisuutta aiheuttaneisiin menneisiin taapahtumiin heillä on näppärä, salamannopea valhe, jossa he pysyvät silmiin katsoen.

Keskustelut pettäjän kanssa päättyvät siihen että he hurjan suuttumuksen varjolla vaativat eroa. Erolla uhkailu on heille ase, yksi temppu jonka avulla he myös yrittävät hiljentää petetyn ottamasta selvää todellisista tapahtumista. He syyllistävät petettyä niin, että tämä uskoo olevansa itse vainoharhaisene mustasukkainen ja pyytelee itse anteeksi pettäjältä. Lopulta pettäjä palaa takaisin suhteeseen tempulla "sä loukkasit mua pahasti syytöksilläsi mutta saat ne tämän kerran anteeksi, kunhan ne ei toistu". Vaikka todellisuudessa, he todellakin pettivät ja olivat uskottomia.

Miten on? Riitatilanteenne avaaminen voi auttaa ymmärtämään, kumpi on oikeassa, kumpi väärässä.

Äänestä
  • Juuri täsmälleen tuollainen tilanne osui itsellenikin.
    Ainoan erona se, että olinkin tietämättäni toinen nainen.
    Ja aivan hullu ja sekaisin, tällä kuitattiin.

    Äänestä

Niinhän se on, että hyökkäys on paras puolustus... Mutta sittenkään en voi pohjimmaltaan uskoa hänen pettäneen mua. Olemme aikaakin viettäneet yhdessä niin tiiviisti, että tilaisuuttakaan ei oikeastaan ole ollut.
Kirjoituksessasi on paljon totuutta, enkä voi olla aivan varma etteikö meidänkin kohdalla olisi kyse tästä. Niin monet petetyt toistelevat, etteivät olisi koskaan voineet kumppaniaan petturiksi uskoa.

Äänestä

hakeudu terapiaan korjataksesi tuo mustasukkaisuutesi. tai hanki itsetunto.

nuo asiat tulevat tuhoamaan jokaisen suhteesi, jos jatkat samalla mallilla

Äänestä
  • Olen menossa juttelemaan mustasukkaisuudestani psykologin kanssa. Ja itsetunnon puutteestahan tässä nimenomaisesti on kysymys. Välillä olen epäillyt kykyäni rakastaa toista ihmistä aidosti juuri em. syystä.

    Äänestä

  • Caroline G. kirjoitti:

    Olen menossa juttelemaan mustasukkaisuudestani psykologin kanssa. Ja itsetunnon puutteestahan tässä nimenomaisesti on kysymys. Välillä olen epäillyt kykyäni rakastaa toista ihmistä aidosti juuri em. syystä.

    Kun sinuna keskittyisin kykyysi rakastaa itseäsi aidosti. Tasapainoinen, lempeä nainen vaikuttaa rauhoittavasti ja rakkautta herättävästi mieheen, noin yleensä.

    Äänestä

  • pienenpienetaskeleet kirjoitti:

    Kun sinuna keskittyisin kykyysi rakastaa itseäsi aidosti. Tasapainoinen, lempeä nainen vaikuttaa rauhoittavasti ja rakkautta herättävästi mieheen, noin yleensä.

    Huomenna mulla on aika psykologille ja toivon hänen vastaavan rehellisesti, kun kysyn onko minunlaiseni ihmisen edes mahdollista muuttua. Yleensä olen kyllä lempeä, mutta sitten kun kilahdus tapahtuu, on se totaalinen.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Caroline G. kirjoitti:

Miesystäväni jätti minut viikko sitten valtaisan riidan päätteeksi. Suhteemme on ollut varsin riitaisa jo jonkin aikaa, ja tämä kaikki on ollut minusta johtuvaa. Olen hankala ja mustasukkainen ihminen.
Nyt hän sanoo haluavansa erittäin pitkän harkinta-ajan. Tässä on tietenkin oljenkorteni... Jospa sittenkin hän pyörtäisi päätöksensä. Toivonko turhaan? Ihan oikeasti ja järjellä en pysty uskomaan tauon muuttavan mitään. Onko ainoakaan pari palannut yhteen ns. harkinta-ajan päätteeksi? Tarvitsisin niin kovasti edes hippusen toivoa, sillä rakastan tätä ihmistä syvästi.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu