Eli olen ihastunut työkaveriini ja haluaisin selvittää onko se molemminpuolista ilman, että kysyn sitä häneltä. Muuten tottakai kysyisin suoraan häneltä, mutta olemme molemmat varattuja, joten en halua riskeerata työsuhdettamme omien tuntemuksieni pohjalta. Molemmat ollaan oltu omassa suhteessamme vajaat neljä vuotta. Minä ja työkaverini ollaan molemmat reilu parikymppisiä ja itse siis naispuolinen ja hän vastakkaista sukupuolta.
... ja sitten kysymykseen. Haluaisin kysyä teidän mielipidättenne siitä vaikkuttaako hänkin ihastuneelta. Kaikki alkoi siitä kun olimme työreissulla ja hän hakeutui koko ajan seuraani, jutteli tavallista enemmän, tuli aina viereeni istumaan tilaisuuksissa yms.. sen jälkeen aloin itse kiinnostua hänestä ja mietin häntä melkein koko ajan. Hän juttelee minulle paljon enemmän kuin muille, hymyilee aina kun näkee minut ja näyttää muutenkin iloiselta, koettaa olla seurassani niin kauan kuin vain mahdollista, hieroo hartioitani, kyselee minusta ja parisuhteestani, kuten ''kuinka me (minä ja poikaystäväni) tavattiin?''. Iltaisin jos kävelemme samaa matkaa hän antaa minulle villapaitansa ilman, että kysyn sitä häneltä. Välillä hän leikkii töissä, että olisimme parisuhteessa; vinkkailee silmää, halailee yms.. Jos olemme yhdessä viettämässä iltaa, niin hän haastaa aina minut joihinkin peleihin esim. bilis yms.. Hän kiusoittelee minua usein, yrittää saada minut nauramaan ja huomaan, että hän viihtyy erityisen hyvin seurassani. Yleensä hän ei käy yhteisissä työillanvietoissa, muttan kun kysyin hänet tulemaan suostui hän heti ja lähdimme samalla kyydillä pois.
Nyt ehkä olen selittänyt tarpeeksi hänen käytöksestään... Hän on luonteeltaan todella mukava, urheillullinen, kunnollinen, opiskelee yliopistossa ja jne.. Jos ihastus on molemminpuolista, niin en tiedä yhtään mitä teen. Olen onnellinen omassa parisuhteessani, meillä on yhteinen ihana asunto, tarkoituksena ensi kevään tienoilla muuttaa ulkomaille... mutta minusta vain tuntuu, että meidän suhteestamme on kadonnut intohimo... minun ei juurikaan tee mieli hänen kanssaan harrastaa seksiä, pussailla, pitää kädestä. Hän vaikuttaa niin kuin parhaalta kaverilta.
Toivottavasti osaatte jotenkin auttaa ja kertoa omia kokemuksianne ja mielipiteitänne.. kiitos jo etukäten! :)
... ja sitten kysymykseen. Haluaisin kysyä teidän mielipidättenne siitä vaikkuttaako hänkin ihastuneelta. Kaikki alkoi siitä kun olimme työreissulla ja hän hakeutui koko ajan seuraani, jutteli tavallista enemmän, tuli aina viereeni istumaan tilaisuuksissa yms.. sen jälkeen aloin itse kiinnostua hänestä ja mietin häntä melkein koko ajan. Hän juttelee minulle paljon enemmän kuin muille, hymyilee aina kun näkee minut ja näyttää muutenkin iloiselta, koettaa olla seurassani niin kauan kuin vain mahdollista, hieroo hartioitani, kyselee minusta ja parisuhteestani, kuten ''kuinka me (minä ja poikaystäväni) tavattiin?''. Iltaisin jos kävelemme samaa matkaa hän antaa minulle villapaitansa ilman, että kysyn sitä häneltä. Välillä hän leikkii töissä, että olisimme parisuhteessa; vinkkailee silmää, halailee yms.. Jos olemme yhdessä viettämässä iltaa, niin hän haastaa aina minut joihinkin peleihin esim. bilis yms.. Hän kiusoittelee minua usein, yrittää saada minut nauramaan ja huomaan, että hän viihtyy erityisen hyvin seurassani. Yleensä hän ei käy yhteisissä työillanvietoissa, muttan kun kysyin hänet tulemaan suostui hän heti ja lähdimme samalla kyydillä pois.
Nyt ehkä olen selittänyt tarpeeksi hänen käytöksestään... Hän on luonteeltaan todella mukava, urheillullinen, kunnollinen, opiskelee yliopistossa ja jne.. Jos ihastus on molemminpuolista, niin en tiedä yhtään mitä teen. Olen onnellinen omassa parisuhteessani, meillä on yhteinen ihana asunto, tarkoituksena ensi kevään tienoilla muuttaa ulkomaille... mutta minusta vain tuntuu, että meidän suhteestamme on kadonnut intohimo... minun ei juurikaan tee mieli hänen kanssaan harrastaa seksiä, pussailla, pitää kädestä. Hän vaikuttaa niin kuin parhaalta kaverilta.
Toivottavasti osaatte jotenkin auttaa ja kertoa omia kokemuksianne ja mielipiteitänne.. kiitos jo etukäten! :)
Vastaukset 6
Vanhimmat
Hieman hankalaa ehkä antaa ohjeita ,oletko kertonut ihailijalle että rakastat miestäsi ja muutatte ulkomaille jne!
Ihastus ei kunnioita yhtään sinua tai parisuhdettasi vaan tekee kaiken oman halunsa mukaan saadakseen aikeensa läpi !!
Ilmeisesti saat ihastukselta kaiken sen huomion mitä jäit kotona paitsi ,ohjeena olisi että jollei ihastus kunnioita yhtään mitään niin mitä luulet tapahtuvan jos rupeat seurustelemaan hänen kanssaan muutaman vuoden sisällä ?
Satavarmasti suhde väljähtyy jossain välissä ja hän alkaa saman pelin toisen kanssa jne!
Ehdotan että alat kertomaan hänelle pikkasen enemmän totuuksia sinun tunteistasi omaan mieheen jne!! Ala herättämään omaa miestäsi unesta ja jollei mene jakoon niin tee selväksi hänelle että sinulle olisi muitakin ottajia ,mutta älä tuota taluttajaa vaan koskaa huoli koska hän pelaa sinun tunteilla!!
Olen nähnyt vastaavia monet kerrat ,eli herätä todellakin oma parisuhteesi ja ala puhumaan asioista ukolle jotta oppii antamaan arvoa sinulle koska ei kannata hukata su´hdetta jos kerran luottamus toimii!!
"mutta minusta vain tuntuu, että meidän suhteestamme on kadonnut intohimo... minun ei juurikaan tee mieli hänen kanssaan harrastaa seksiä, pussailla, pitää kädestä. Hän vaikuttaa niin kuin parhaalta kaverilta."
Tuossahan tuo on kerrottu, nykyinen miehesi on lähinnä paras kaverisi. Elämä on lyhyt, ei sitä pidä viettää väärien ihmisten kanssa. Rakkaus ei kysy lupaa eikä pyydä anteeksi!
Olet löytämässä todellisen rakkautesi. Ei muuta, kuin suinpäin suhteeseen. Onnea!
Ihminen voi kontrolloida käytöstään jos haluaa. Tunteita ei voi hallita mutta käytöksensä voi, ei ole pakko tehdä miten tunteet sanovat. Vai ajatko myös autolla ojaan jos kyytiisi tullut matkustaja käskee niin? Tässä tapauksessa vieras matkustaja ovat tunteesi. Pistä peli poikki ja etäisyyttä mieheen niin tunteetkin kuolevat. Kokemusta on.
Pitäisi jatkaa tylsän miehen kanssa kun tarjolla olisi tosirakkaus? Ihmeellisiä neuvoja täällä annetaan.
Jos kumpikaan teistä ei ole naimisissa eikä mukana ole lapsia, niin ei kai huonoon suhteeseen tarvitse jäädä. Pitää muistaa, että vasta ihastumisvaiheen jälkeen näkee toisen oikeana itsenään ja oikeassa elämässä silloin yleensä huomaa, ettei asiat olletkaan ihan niin kuin oli ajatellut. Aika harvoin se vaihtamalla paranee.
Jos et ole tyytyväinen suhteeseesi, niin eron jälkeen kannattaa olla yksin pidemmän tovin ja käsitellä asiat loppuun, niin käytännössä kuin mielessäkin ja vasta sitten harkita uutta suhdetta.
Jos olet naimisissa tai teillä on lapsia, niin sitten sinun pitäisi kantaa vastuu avioliittolupaiksestasi ja mennä lasten ehdoilla. (en tarkoita, että sairaaseen tai väkivaltaiseen suhteeseen pitäisi jäädä, mutta jos toisessa ei ole vikaa).
Nyt tuli ihastus, sitten toinen, kolmas... kyllä niitä tulee tämänkin jälkeen.