Olin tänään erään sukulaisen hautajaisissa. Kyseessä oli noin 89-vuotias naishenkilö. Muistotilaisuudessa hänen omaiset muistelivat, että poisnukkunut henkilö oli kovin tyytyväinen elämäänsä eikä ollut koskaan katkera tai valittanut.
Kotona äitini sanoi minulle että tuo piti vainajan kohdalla paikkansa ja kieltämättä minäkin muistan hänet positiviisena ihmisenä. Totesin äidilleni, että ihmisiä on niin erilaisia ja että esimerkiksi minä en ole lähes koskaan tyytyväinen mihinkään vaan haluan kokea ja omistaa aina enemmän kaikkea. Tähän äitini sanoi, että kyllähän teillä oli pikkasen ikäeroakin. Tämä oli erittäin hyvä pointti äidiltäni.
Rupesin miettimään sitä ja tajusin että vertaan itseäni usein huomattavasti vanhempiin ihmisiin. Tämä johtunee siitä että vietin lapsuuteni 4- 5-kymppisen äitini ja hänen yli 80-vuotiaiden vanhempiensa kanssa. Myös suuri osa naapureistamme oli/on vanhoja ihmisiä, joten olen kasvanut vanhusten keskellä. En ollut koskaan päiväkodissa ja ehkä juuri siksi koulumaailma oli minulle niin vaikeaa.
Ehkä myös siksi pääni sisällä on niin paljon ristiriitoja, kun olen oppinut tiettyjä käyttäytymismalleja vanhoilta ihmisiltä, mutta silti aivoni ja biologiani ovat nuoren miehen. Esimerkiksi otettakoon se, että menen yleensä melko aikaisin nukkumaan ja herään aikaisin. Olen myös tosi nuuka raha-asioissa ja pyrin välttämään turhaa kerskailua tai huomionherättämistä. Normaalia parisuhdetta en ole koskaan nähnyt lähipiirissäni ja siksi koulun terveystiedon seksiasiat olivat minulle ihan uutta ja outoa. Lapsena pukeuduin myös hyvin pikkuvanhasti, esimerkiksi villapaitoihin ja verkkareihin. On minulla toki nykyisinkin melko aikuismaisia vaatteita, mutta silti suht nuorekkaita ja siistejä.
Ehkä minusta olisi tullut erilainen, jos minulla olisi ollut sisaruksia. Tai kavereita. Tai olisin mennyt päiväkotiin. Ehkä olisin tälläkin hetkellä kaveriporukan kanssa bilettämässä, sen sijaan että analysoin elämääni palstalla.
Kotona äitini sanoi minulle että tuo piti vainajan kohdalla paikkansa ja kieltämättä minäkin muistan hänet positiviisena ihmisenä. Totesin äidilleni, että ihmisiä on niin erilaisia ja että esimerkiksi minä en ole lähes koskaan tyytyväinen mihinkään vaan haluan kokea ja omistaa aina enemmän kaikkea. Tähän äitini sanoi, että kyllähän teillä oli pikkasen ikäeroakin. Tämä oli erittäin hyvä pointti äidiltäni.
Rupesin miettimään sitä ja tajusin että vertaan itseäni usein huomattavasti vanhempiin ihmisiin. Tämä johtunee siitä että vietin lapsuuteni 4- 5-kymppisen äitini ja hänen yli 80-vuotiaiden vanhempiensa kanssa. Myös suuri osa naapureistamme oli/on vanhoja ihmisiä, joten olen kasvanut vanhusten keskellä. En ollut koskaan päiväkodissa ja ehkä juuri siksi koulumaailma oli minulle niin vaikeaa.
Ehkä myös siksi pääni sisällä on niin paljon ristiriitoja, kun olen oppinut tiettyjä käyttäytymismalleja vanhoilta ihmisiltä, mutta silti aivoni ja biologiani ovat nuoren miehen. Esimerkiksi otettakoon se, että menen yleensä melko aikaisin nukkumaan ja herään aikaisin. Olen myös tosi nuuka raha-asioissa ja pyrin välttämään turhaa kerskailua tai huomionherättämistä. Normaalia parisuhdetta en ole koskaan nähnyt lähipiirissäni ja siksi koulun terveystiedon seksiasiat olivat minulle ihan uutta ja outoa. Lapsena pukeuduin myös hyvin pikkuvanhasti, esimerkiksi villapaitoihin ja verkkareihin. On minulla toki nykyisinkin melko aikuismaisia vaatteita, mutta silti suht nuorekkaita ja siistejä.
Ehkä minusta olisi tullut erilainen, jos minulla olisi ollut sisaruksia. Tai kavereita. Tai olisin mennyt päiväkotiin. Ehkä olisin tälläkin hetkellä kaveriporukan kanssa bilettämässä, sen sijaan että analysoin elämääni palstalla.
Vastaukset 1
Vanhimmat
haluaisin ulos pussailemaan sun kans