Tuli samalle hyllylle, jolla olin ja katseli siinä niin kauan, kunnes poistuin. Oli tosi viehättäväkin, mutta mitäpä sanottavaa / kerrottavaa / annettavaa minulla olisi ollut. Ei kavereita, ei töitä, ei rahaa, ei huumorintajua. En koskaan tee naisille aloitetta, koska tiedän realiteetit liian hyvin.
Mitenhän tuosta ajattelutavasta pääsisi eroon? Olen kuitenkin aika kivannäköinen, joten naiset voisivat viihtyä kanssani kenties kuukauden tai pari. Olisihan sekin parempi kuin ei mitään.
Mitenhän tuosta ajattelutavasta pääsisi eroon? Olen kuitenkin aika kivannäköinen, joten naiset voisivat viihtyä kanssani kenties kuukauden tai pari. Olisihan sekin parempi kuin ei mitään.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Mahdoitko lukea kirjoittamasi tekstin, suurin ongelmasi on luultavammin asenne ongelma, jos ajattelet itsestäsi tällä tavalla ja mahdollisesta kumppanista niin saat olla aika kauan yksinään. Maailma on pullollaan ihmisiä jotka nimenomaan ihastuvat ihmisiin vain ja ainoastaan luonteen takia, sanot että olet kivannäköinen, käytä sitä hyväksesi vielä kun voit ja solmi mahdollisesti uuden suhteen myötä myös uusia ystävyyksiä. Sanot että ei ole huumoria, sitä sitten kannattaisi kehittää, jokaisella meillä on erillainen huumori ja tutustumatta et voi tietää kenen kanssa se kohtaa. Nyt niskasta kii ja takas sinne hyllyjen väliin, jospa ensi kerralla hymyilisit ja sanoisit vaikka hei! Ei ne naiset tiedä sinusta mitään ennenkuin tutustuvat. Siitä se sitten lähtee ja ehkäpä uskallat joskus antaa numeron! Ei se oikeasti muuta vaadi kun kiinostuksen kohdalla katsoa silmiin, hymyillä ja sanoa hei! Jos tekee samalla tavalla niin ei silloin ainakaan täyttä tyrmäystä tullut, kokeileppa!
Kyllähän tollasta tapahtuu, joskus joku hyvänkinnäköinen nainen voi tarvia jotain samasta hyllystä ja siksi joutuu tulemaan viereen, ehkä pitkäksikin aikaa ellei tavaraa heti löydy. Kokematon ujopiimä sen tietysti helposti kokee jonkinlaiseksi iskuyritykseksi, heh. Parempi kun lisää ajattelukaavaan vielä tollasen tekijän niin ei enää niin stressaa.
Niin kauppoihin kun tullaan ostoksille, eikä mitään juttelemaan toisille ihmisille. Eli ei kyllä kannata missään kaupoissa alkaa tuntemattomille mitään juttelemaan ainakaan oma-aloitteisesti, sillä varmasti heti ajattelisivat että miksi sä oikein hänelle alat juttelemaan, kun et häntä edes tunne.
Läheinen ihmissuhde antaa valtavasti voimia. Jos sinulla olisi naisystävä, jaksaisit paremmin kohentaa muutakin elämääsi, opiskella, etsiä töitä tms. sinulle sopivaa.
Jokaisella on annettavaa toiselle ihmiselle. Ihmiset ovat suureksi osaksi hyvin tavallisia, samanlaisia kuin sinä. Kun seuraavan kerran tulee vastaava tilanne, koeta lähestyä. Ehkä se ei johda mihinkään suurempaa tai sitten johtaa. Elämässä pitää olla kohtaamisia, pitää antaa suhteille mahdollisuus.
Nuo kauppa- tms. kohtaamiset ovat kuitenkin aika harvinaisia tai tietty niitä voi olla paljonkin, jos itse haluat niin, mutta jos seuraa etsit, niin kannattaa koettaa jotain muutakin kuten nettitreffejä. Onnea!
Se oli pinnallinen nainen, koska kiinnostui ulkonäöstäsi ja ostoskorisi sisällöstä. Kyllä kannattaa odottaa aloitetta naiselta, jolle luonteesi on tärkeintä ja unohtaa tuollaiset pissikset.
Joo, itselläkään ei ole kavereitä, ei läheisiä eikä töitä. Ei nainen kiinnostu tälläsestä jos kertoo sille että on yksinäinen ja työtön.
Kaupassa on ns. sinkkukoreja, jolla sinkut voivat tehdä toisilleen tilaa hyllyrakastelua varten. Ehkä ei olisi ollenkaan hassumpi ajatus, että jokaiselle erikoistapaukselle annettaisiin oman värinen kori tai koriin jokin tähti, ruutu, pataässä, risti tai muu merkki jolla hänet tunnistaisi joko työttömäksi, ujoksi, yksinäiseksi ja tietysti säälittäville ihan oma erikoiskori, joka olisi oikein huomiota herättävä, joku superhessu kuvio tai jotain...
hm...lähden tästä kauppakierrokselle ja laitan joka aloitelaatikon täyteen ehdotustani, että miksi sinkut vain ovat etuoikeutettuja, kun meitä läskejä säälittäviä, ujoja ja yksinäisiä pitäisi pikemminkin kannustaa hyllyväliseksiä harrastamaan, kun eihän meillä luusereilla ole MITÄÄN!
Jos se vaan ihmetteli, että mitä tuollainen yksinäinen mies tekee kaupassa. Seuraavaksi olisi kysynyt sitä. Hyvä kun poistuit.
'Ei kaupassakäynti ole mitään humaania terapiassakäyntiä.
Kaupasta haetaan ravintoa kuten villieläimet ovat hakeneet savanneilta ja aroilta jo vuosituhansia mutta sivistyneemmin.
Mahdolliset inhimillisyyden osoitukset ovat joko ammattimaista asiakaspalvelua tai evoluution silmänkääntötemppu.
Eipä juuri kaupassa kannata aloitetta tehdä, kun kuitenkin se nainen ajattelisi, että mitä tuollainen yksinäinen nuori mies mitään aloitetta tekee ja sitten tenttaisi vaan koko ajan, että mitä tuollainen yksinäinen nuori mies aloitetta tekee ja siinä tuntisi nuori yksinäinen mies itsensä ihan yksinäiseksi, kun siitä yksinäisyydestä tentattaisiin ja tulisi paha mieli loppu päiväksi.
pari kertaa nainen on koittanut iskeä mua kaupassa. Siis tullu juttelemaan. Valitettavasti, en oon niin urpo, etten oo tilanteita tajunnu ajoissa. Täytyis saada vaan niin selvä merkki, et uskois jonku oikeesti olevan kiinnostunut musta. Arvostan korkeelle selvinpäin tehtyjä iskuyrityksiä.
Kerran kadulla vaalea neitone katsoi mua kolme kertaa ja hymyili jotekin. Sanoin sille että oletko eksynyt mun silmiin, se vaan nauroi ja sitten kysyin et lähdetkö kahville. No ei se lähtenyt. Nauroi varmaan koska olen ruma.
Kerran kaupassa astelin yhdelle hyllyvälille, niin joku muija kääntyi muhun ja antoi häpeilemättä katseensa juosta ylös alas itseäni. En jäänyt kysymään mikä oli skannauksen lopputulos, vaan jatkoin ostoksia. Oli kuitenkin tarkin ulkonäköskannaus mihin olen joutunut ikinä.
Kerran yks lihava ja vanha isotissinen nainen tuli kaupassa hyllyn takaa ja meinasin törmätä hänen jättitisseihinsä. Hätkähdin hieman ja kävelin naisen ohi nolostuneena. Tämä läski naurahti pilkallisesti "no voi voi", kun luuli, että kiinnostuin hänen tisseistään vaikka vain meinasin törmätä niihin. Huusin hänelle perään "haista sinä läskiperse vittu".
Minä taas etsin sopivan pehmeitä, mutta kiinteitä tomaatteja ja hypistelin niitä käsissäni, kun viereeni tuli mies joka sanoi, että ei niitä tomaatteja saa noin hypistellä, ne täytyy ottaa kunnolla käteen ja pyöritellä joka puolelta, että näkee jos on toiselta puolelta pehmeä ja pilaantunut,...siinä suu supussa juu,u ja naurua pidätellen sitten aloin hieromaan tomaatteja...oli naurussa pitelemistä, kun selän takana mummo huikkasi, että ei niitä saa kosketella paljaalla, on pantava käteen suoja..siis muovipussi...
aattelin, että jahas,...riettaat vanhukset ne siinä opastivat vankalla kokemuksen äänellä meikää :D
Ei tarvitse kertoa, miten testaat banaanien ja kurkkujen kypsyyden.
Mä ainakin puristelen kurkkua tiukalla otteella (kaksin käsin) ja jos löytyy yksikin pehmeä kohta, kurkku jää hyllyyn. Kovaa sen olla pitää.