Olo on kuin sinkulla. Emme vietä miehen kanssa aikaa, vaan yhdessäolomme on lähinnä vain tapailua - ollut nämä 2,5 vuotta. Varmaan kuvittelin että asiat muuttuvat, mutta edelleen pahoitan mieleni ja alan useimmiten itkemään kun näen onnellisia pareja. Käsi kädessä käveleviä, yhdessä asioita tekeviä. En pyydä mielestäni mahdottomuuksia, enkä missään nimessä halua viettää joka hetkeä yhdessä. Haluan omaa aikaa, ja että sitä on myös miehellä.
Olen puhunut asiasta moneen otteeseen, mutta mies ottaa sen lähinnä valittamisena. Usein myös tekee oletuksen että menkkani alkavat kun alan "raivoamaan".
Tuntuu todella... ei-arvostetulta. Onko liikaa pyydetty, että seurustelukumppani haluaisi viettää aikaa yhdessä? Asumme samassa kaupungissa, välimatka n. puoli tuntia julkisilla.
En missään nimessä haluaisi erota. Mielestäni olemme erittäin samanlaisia, sielunkumppaneita. Ainoastaan tämä käsitys yhdessäolemisesta ja sen määrästä näköjään eroaa.
Kellään samanlaista tilannetta? En osaa katsoa tilannetta ulkopuolelta, kannattaako tähän panostaa, sopetua vai kuinka saisin miehen ymmärtämään. Olen miestä 10v nuorempi ja toisinaan mietin, kannattaako mun tuhlata nuoruuttani tällaiseen..
Olen puhunut asiasta moneen otteeseen, mutta mies ottaa sen lähinnä valittamisena. Usein myös tekee oletuksen että menkkani alkavat kun alan "raivoamaan".
Tuntuu todella... ei-arvostetulta. Onko liikaa pyydetty, että seurustelukumppani haluaisi viettää aikaa yhdessä? Asumme samassa kaupungissa, välimatka n. puoli tuntia julkisilla.
En missään nimessä haluaisi erota. Mielestäni olemme erittäin samanlaisia, sielunkumppaneita. Ainoastaan tämä käsitys yhdessäolemisesta ja sen määrästä näköjään eroaa.
Kellään samanlaista tilannetta? En osaa katsoa tilannetta ulkopuolelta, kannattaako tähän panostaa, sopetua vai kuinka saisin miehen ymmärtämään. Olen miestä 10v nuorempi ja toisinaan mietin, kannattaako mun tuhlata nuoruuttani tällaiseen..
Vastaukset 5
Vanhimmat
Nykyään tuntuu etten enää osaa sanoa mitään, mitään lisättävää ei ole. Olen kaiken sanonut. Siltikään mies ei ymmärrä.
teillä on eri käsitykset parisuhteesta. sun pitää miettiä, että onko tämä sinua tyydyttävä taso miten haluat elämäsi viettää, vai etsitkö ihmisen, jonka kanssa teillä on asioista samanlaiset käsitykset
Jos jo kysymyksen asettelu on, kannattaako mun tuhlata nuoruuttani tällaiseen, niin tiedät jo itsekin vastauksen kysymättä. Tuhlata, älä ihmeessä tuhlaa nuoruuttasi, sillä nuoruutesi on lopulta niin nopeasti ohi, ettet huomaakaan. Jos nyt ymmärrän oikein, että nuoruutesi on oikeaa nuoruutta ei yli viiskymppisten teininuoruutta, joka kestää ja kestää.
Mies ei ota toiveitasi vakavasti, vaan vähättelee niitä. Se ei ole oikein. Joko hän ei oikeasti näe tilanteessa mitään ongelmaa tai sitten hän tajuaa, että voit huonosti, mutta ei välitä. Jotenkin tuntuu, että ansaitset parempaa. Itsellä takana hieman samanlainen suhde. Jotenkin sitä saattaa hiljalleen hyväksyä aina vaan huonompaa kohtelua. Minulle kävi niin, että kun hieman laitoin miehelle faktat pöytään, hän jätti minut. Eli niin kauan kuin menin hänen toiveidensa mukaan, ok. Tuollaiset ihmiset ovat hyväksikäyttäjiä.
Kannattaako sinun edes puhua itsellesi suhteesta parisuhteena jos mies ei käytä aikaasi yhdessäoloon. ??
Kenties on tilanteenne se että 10v vanhempi mies vain haluaa sinut nk. tyttöystävä suhteeseen silloin tapaillaan ja se kaveriseura hoidetaan yksin mennen ja tullen. En käyttäisi aikaani vanhempaan mieheen joka ei pidä minua kuin kukkaa.