Miehen tulee aina näyttää siltä kuin kantaisi vähintään 100kg painoa selässään ja saman verran huolta sydämessään seisaaltaan sekä hymyiltävä tekohymyä saadakseen naisen. Jos mies nähdään aidosti iloisena hän on joko humalassa, aineissa, taiteilija tai homo (gay=iloinen).
Nainen sen sijaan saa ja voi aina olla Nti. Päivänsäde, perhonen tai muu keveän kepeä olento joka päättää mihin kukkaan (ruusu-, ruis- tai ruoste-) istahtaa levittämään positiivista olemustaan ja energiaansa.
Tämä on se "pieni" ero miehen ja naisen välillä, edellytys elämän jatkumolle ja tapaamisen ehto. Eli miehen on tehtävä työtä tai ainakin näytettävä siltä että tekisi työtä saadakseen naisen, mutta naisen ei tarvitse käytännössä tehdä mitään muuta kuin olla iloinen saadakseen miehen.
Genitaalinen ero on biologisesti ja suhteellisesti niin iso, että en usko että tunnettu "Eläköön se pieni ero" -huudahdus on fysiologista perua.
---
Avaus liittyykin sitten siihen mitä itse asiassa olinkin sepittämässä. Eli piristävä ja oivaltava Ricky Gervaisin tähdittämä komedia Valehtelemisen Sietämätön Keveys joka esitettiin lauantaina en-muista-,miltä-kanavalta-mutta pääkanavalta-kuitenkin.
Elokuvan lähtökohta on siis maailma jossa kukaan ei osaa valehdella ja sanoo suoraan mitä ajattelee. Esim. elokuvan avauksessa toisen pääosan esittäjä, hehkeä (ja uberseksikäs) hevoskasvo Jennifer Garner, kertoo deitille käyvänsä yläkerrassa siistiytymässä ja ehkä myös masturboivansa itsensä pikaisesti kliimaksiin ennen lähtöä. Jatko oli sitten tylytystä deittiä kohtaan, pääosin Garnerin taholta, ja ihmettelin hiukan miksei käsikirjoitukseen ollut horo-heittoja lisätty mukaan.
Kuitenkin päähenkilö (Gervais) sattuukin keksimään valehtelemisen jalon taidon käydessään pankissa nostamassa riittämättömät vuokrarahat saatuaan potkut töistä. Ts. valehtelee kassalle että tilillä on 800 dollaria todellisen 300 sijaan jolloin kassa kuittasi sen tietokonevirheksi ja antoi rahat. Siitä tarina eskaloitui niin että päähenkilö (Gervais) sai työnsä takaisin sepitettyään uskomatonta skeidaa elokuvan käsikirjoituksen aiheeksi ja lopulta saavuttaen maailmanmainetta ja uskonnon johtajuutta kertoessaan saman mitä äidilleen kuolinvuoteellaan ja tietävänsä mitä kuoleman jälkeen tapahtuu, eli kaikille annetaan kartanot Taivaan Miehen puolesta. Ja lopulta myös keploteltua Garnerin pillun itselleen valehtelemisen jalojen oppien mukaisesti.
---
Nämä kaksi kirjoitusnäkökulmaa, minun ja Ricky Gervaisin, nivoutuvat toisiinsa siis siten että fiktio näyttää lähestyvän faktaa huimasti nykymaailmassa(kin) ja ovat ikään kuin yhä vähenevien kolikoiden kaksi kääntöpuolta. Kruunu=puhelias, paskaa puhuva ja panemaan pääsevä sekä klaava=onneton, omana tietonaan pitävä ja onanoiva.
Ja luonnollinen opetus on: Opettele huijaamaan (myös itseäsi) niin pääset panemaan paremmin.
Nainen sen sijaan saa ja voi aina olla Nti. Päivänsäde, perhonen tai muu keveän kepeä olento joka päättää mihin kukkaan (ruusu-, ruis- tai ruoste-) istahtaa levittämään positiivista olemustaan ja energiaansa.
Tämä on se "pieni" ero miehen ja naisen välillä, edellytys elämän jatkumolle ja tapaamisen ehto. Eli miehen on tehtävä työtä tai ainakin näytettävä siltä että tekisi työtä saadakseen naisen, mutta naisen ei tarvitse käytännössä tehdä mitään muuta kuin olla iloinen saadakseen miehen.
Genitaalinen ero on biologisesti ja suhteellisesti niin iso, että en usko että tunnettu "Eläköön se pieni ero" -huudahdus on fysiologista perua.
---
Avaus liittyykin sitten siihen mitä itse asiassa olinkin sepittämässä. Eli piristävä ja oivaltava Ricky Gervaisin tähdittämä komedia Valehtelemisen Sietämätön Keveys joka esitettiin lauantaina en-muista-,miltä-kanavalta-mutta pääkanavalta-kuitenkin.
Elokuvan lähtökohta on siis maailma jossa kukaan ei osaa valehdella ja sanoo suoraan mitä ajattelee. Esim. elokuvan avauksessa toisen pääosan esittäjä, hehkeä (ja uberseksikäs) hevoskasvo Jennifer Garner, kertoo deitille käyvänsä yläkerrassa siistiytymässä ja ehkä myös masturboivansa itsensä pikaisesti kliimaksiin ennen lähtöä. Jatko oli sitten tylytystä deittiä kohtaan, pääosin Garnerin taholta, ja ihmettelin hiukan miksei käsikirjoitukseen ollut horo-heittoja lisätty mukaan.
Kuitenkin päähenkilö (Gervais) sattuukin keksimään valehtelemisen jalon taidon käydessään pankissa nostamassa riittämättömät vuokrarahat saatuaan potkut töistä. Ts. valehtelee kassalle että tilillä on 800 dollaria todellisen 300 sijaan jolloin kassa kuittasi sen tietokonevirheksi ja antoi rahat. Siitä tarina eskaloitui niin että päähenkilö (Gervais) sai työnsä takaisin sepitettyään uskomatonta skeidaa elokuvan käsikirjoituksen aiheeksi ja lopulta saavuttaen maailmanmainetta ja uskonnon johtajuutta kertoessaan saman mitä äidilleen kuolinvuoteellaan ja tietävänsä mitä kuoleman jälkeen tapahtuu, eli kaikille annetaan kartanot Taivaan Miehen puolesta. Ja lopulta myös keploteltua Garnerin pillun itselleen valehtelemisen jalojen oppien mukaisesti.
---
Nämä kaksi kirjoitusnäkökulmaa, minun ja Ricky Gervaisin, nivoutuvat toisiinsa siis siten että fiktio näyttää lähestyvän faktaa huimasti nykymaailmassa(kin) ja ovat ikään kuin yhä vähenevien kolikoiden kaksi kääntöpuolta. Kruunu=puhelias, paskaa puhuva ja panemaan pääsevä sekä klaava=onneton, omana tietonaan pitävä ja onanoiva.
Ja luonnollinen opetus on: Opettele huijaamaan (myös itseäsi) niin pääset panemaan paremmin.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.