Siellä parisuhde on tärkeämpi kuin lapset ja koska parisuhde voi hyvin, myös lapset voivat hyvin. Suomessahan parisuhteen hoito lopetetaan aina heti, kun lapsia alkaa tulla. Ei ymmärretä, että elämänkumppani on parhaimmillaan todella vahva voimavara ja hänen kanssaan se elämä pitää rakentaa, ei lasten. Lapset kuitenkin poistuvat kotoa yllättävänkin nopeasti, eivätkä he enää murrosiän jälkeen juuri ole kiinnostuneet vanhemmistaan.
Haluaisin löytää tällaisen parisuhdekeskeisen naisen, en mitään vauvakuumeilijaa. Lapset voivat olla hieno lisä elämään, mutta ei sen pääasia.
Haluaisin löytää tällaisen parisuhdekeskeisen naisen, en mitään vauvakuumeilijaa. Lapset voivat olla hieno lisä elämään, mutta ei sen pääasia.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Näin on. Minun vanhemmat on juuri näitä parisuhde ensin ihmisiä. On ollut mukava nähdä kuinka he edelleen pitävät toisistaan ja antavat toisilleen aikaa, eivätkä ole joku vanha pariskunta joka pitää mykkäkoulua, tappelee, kotona on jäätävä ilmapiiri, tai vain ollaan ilman mitään lämpöä kun nyt ei uskalla erotakaan.
Pikkupennusta asti oppi siihen että vanhemmat lähtee illalla kahdestaan kävelylenkille. Minulle pistettiin joku piirretty tai peppi elokuva pyörimään ja kun se loppui, vanhemmat tuli takaisin. Kerran kuussa olin viikonlopun mummolassa jotta vanhemmat saa viettää kahdestaan pari päivää.
Aha, oudolle miehelle on siis käynyt niin, että mamma ei olekaan enää jaksanut hoitaa kahta lasta, varsinkin kun se toinen on jo iso mies...niin, ehkä sinä outo mies tarvitset vielä äitiä, etkä mitään naista.
lottamari kommentoi tuttuun tapaansa omien harhojensa mukaan lukematta aloitusta.
No joo, vähän huumorilla tuon heitin joo.
Aloitus oli minusta kyllä ihan asiallinen ja ehkä joissakin tapauksissa paikkansapitäväkin. Mutta, entä jos outo mies löytää parisuhdekeskeisen naisen, jonka kanssa viettää ihanaa aikaa kunnes sille naiselle iskee kuitenkin se viime biologinen kellojen tikitys vauvakuume?
Naisille se iskee vääjäämättä...tai hyvin monille vielä tuossa reippaasti yli 40 hujakoilla. Nainen on nainen ja hänet on tarkoitettu synnyttämään lapsia, niin se vaan ikävä kyllä on, mutta aloittaja on oikeassa siinä, että moni nainen unohtaa olevansa todellakin periaatteessa vain lastensa keinoemo, jos näin rajusti asia voidaan ilmaista. Tuo emoaika ei todellakaan ole kovin pitkä, lapset kasvavat yllätäen nopeasti itsenäisiksi ja riippumattomiksi vanhemmistaan ja joillekin emokeskeisille naisille iskee tuo tyhjän pesän syndrooma, joka voi olla todellinen kriisi, johon tarvitaan samanlaista ammattiapua kuin lapsettomuuskriisiin.
Totta tuo aloitus kuitenkin ikävä kyllä on, mutta aina täytyy muistaa myöskin se miehen osuus siinä, jos naisesta tulee pelkästään emo, jota kiinnostaa mielummin lapsille annettu aika, hellyys ja rakkaus kuin kummanin kanssa vietetty aika. Silloin voi myös mies itsekin katsoa peiliin ja miettiä kuinka paljon hän siinä parisuhteessa itse on täysillä mukana vai onko vaan odottamassa vuoroaan mamman joudettua lastenhoidosta hoivaamaan hänen tarpeitaan.
Tätä oikeastaan tarkoitin, että parisuhteen hoito on molempien asia, eikä vaan naisen kontolla ja siinä sivussa mies toimii vain suorittajan ja odottajan roolissa. Asioita pitää tehdä yhdessä ja lastenhoito on asia mikä pitäisi olla yhdistävä ei erottava tekijä parisuhteessa.
Nyt kirjoitit asiaa! Mä olen oman kantani esittänyt monesti tällä palstalla ja yksikin nainen haukkui mut, että äidin pitää vaan olla äiti kunnes lapset on muuttaneet kotoa pois ja jos ero tulee, niin on odotettava selibaatissa siihen asti kun lapset on aikuisia.
Ei ne lapset mene rikki, jos vanhemmat ottaa säännöllisesti omaa aikaa itselleen. He oppivat, että heistä välitetään vaikka eivät olekaan aina etusijalla vanhempien elämässä. Oppivat oikeanlaista rakkautta ja välittämistä. Kun parisuhde voi hyvin, myös lapset voi hyvin Se on tosiasia, jonka monet haluaa jostain syystä kieltää. Saako siitä kirkkaamman kruunun jossain vaiheessa elämää, jos elää pelkästään lapsille ja heidän ehdoillaan? Ei varmasti.