Hei,
Luultavasti kukaan ei voi auttaa tällaista aikuista miestä ja säälittävähän mä olenkin.
Mun tilanteeni on tällainen:
Mä otin lopputilin 2 vuotta sitten työstäni eräässä vakuutusyhtiössä.
En yksinkertaisesti enää jaksanut kuulla siitä miten esimieheni mielestäni teen huonoa myynnillistä tulosta.
Tiedän että työtoverinikaan eivät menestynet sen paremmin kuin minäkään, mutta olin tehnyt tätä turhauttavaa työtä turhan
monta vuotta pitempään kuin he ja olin menettänyt työmotivaatini ja voimani olivat nollassa, joten minun oli
lähdettävä.
Uskoin että minulle tarjoutuu vielä jotain muuta työtä jota jaksaisin tehdä ainakin seuraavaat 10 vuotta, vaan
miten tässä kävikään.
Tässäpä olen. 52 vuotias työtön jonka rahat alkavat olla lopussa.
Minulla on edelleen asunto- sekä mökkilainaa, ajasta jolloin vielä uskoin jaksavani tehdä työtä josta jopa
pidin.
Mä tein myynnillistä työtä joka tuntui mielenkiintoiselta ja antoisalta ja asiakkaat olivat mukavia.
Jossain vaiheessa esimiehet vaihtuivat ja yrityksen arvot kovenivat ja sen saivat tietysti ensisijaisesti
työntekijät tuntea nahoissaan (ehkä esimiehenikin).
En kadu sitä että lähdin pois yrityksestä jossa ei enää panostani arvostettu,vaan puhuttiin vain ja ainoastaan
kusirajassa pysymisestä tai kengän saamisesta kun ei tavoitteet riitä, vaan pelkään että pahin mahdollinen
toteutuu, eli että joudun luopumaan kaikesta siitä pienestä mitä olen saanut aikaiseksi, eli pienestä
yksiöstäni sekä vaatimattomasta kesämökistäni jossa ei ole kaivoa eikä sähköä, mutta se on kuitenkin
minulle rakas henkireikä minne vetäytyä lepäämään.
En ole syystä tai toisesta onnistunut ylläpitämään parisuhteita toiseen sukupuoleen ja kaiken lisäksi
tunnen itseni melko yksinäiseksi.
Onneksi minulla sentään on "kavereita" joista osa harrastaa kanssani musiikkia.
Olen kiitollinen heistä ja siitä että olen saanut tähän asti kokea hyvän elämän.
Haen jatkuvasti työtä, mutta minua ei ole edes kutsuttu haastatteluun vaikka minulla on
runsaasti kokemusta asiakaspalvelu- sekä myyntityöstä sekä kaupallinen opistotasoinen perustutkinto.
(Kannatan ehdottomasti sitäkin että työttömät voitaisiin työllistää metsätöillä ja
erilaisilla puhtaanapitotöillä sen sijaan että istuvat kotona ahdistuneena.)
Tulipa pitkä tarina, mutta jos jollain olisi hyviä rakentavia ideoita, niin olisin kiitollinen.
Luultavasti kukaan ei voi auttaa tällaista aikuista miestä ja säälittävähän mä olenkin.
Mun tilanteeni on tällainen:
Mä otin lopputilin 2 vuotta sitten työstäni eräässä vakuutusyhtiössä.
En yksinkertaisesti enää jaksanut kuulla siitä miten esimieheni mielestäni teen huonoa myynnillistä tulosta.
Tiedän että työtoverinikaan eivät menestynet sen paremmin kuin minäkään, mutta olin tehnyt tätä turhauttavaa työtä turhan
monta vuotta pitempään kuin he ja olin menettänyt työmotivaatini ja voimani olivat nollassa, joten minun oli
lähdettävä.
Uskoin että minulle tarjoutuu vielä jotain muuta työtä jota jaksaisin tehdä ainakin seuraavaat 10 vuotta, vaan
miten tässä kävikään.
Tässäpä olen. 52 vuotias työtön jonka rahat alkavat olla lopussa.
Minulla on edelleen asunto- sekä mökkilainaa, ajasta jolloin vielä uskoin jaksavani tehdä työtä josta jopa
pidin.
Mä tein myynnillistä työtä joka tuntui mielenkiintoiselta ja antoisalta ja asiakkaat olivat mukavia.
Jossain vaiheessa esimiehet vaihtuivat ja yrityksen arvot kovenivat ja sen saivat tietysti ensisijaisesti
työntekijät tuntea nahoissaan (ehkä esimiehenikin).
En kadu sitä että lähdin pois yrityksestä jossa ei enää panostani arvostettu,vaan puhuttiin vain ja ainoastaan
kusirajassa pysymisestä tai kengän saamisesta kun ei tavoitteet riitä, vaan pelkään että pahin mahdollinen
toteutuu, eli että joudun luopumaan kaikesta siitä pienestä mitä olen saanut aikaiseksi, eli pienestä
yksiöstäni sekä vaatimattomasta kesämökistäni jossa ei ole kaivoa eikä sähköä, mutta se on kuitenkin
minulle rakas henkireikä minne vetäytyä lepäämään.
En ole syystä tai toisesta onnistunut ylläpitämään parisuhteita toiseen sukupuoleen ja kaiken lisäksi
tunnen itseni melko yksinäiseksi.
Onneksi minulla sentään on "kavereita" joista osa harrastaa kanssani musiikkia.
Olen kiitollinen heistä ja siitä että olen saanut tähän asti kokea hyvän elämän.
Haen jatkuvasti työtä, mutta minua ei ole edes kutsuttu haastatteluun vaikka minulla on
runsaasti kokemusta asiakaspalvelu- sekä myyntityöstä sekä kaupallinen opistotasoinen perustutkinto.
(Kannatan ehdottomasti sitäkin että työttömät voitaisiin työllistää metsätöillä ja
erilaisilla puhtaanapitotöillä sen sijaan että istuvat kotona ahdistuneena.)
Tulipa pitkä tarina, mutta jos jollain olisi hyviä rakentavia ideoita, niin olisin kiitollinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Työvoiman palvelukeskuksen (TYP) asiakkaaksi hakeutuminen on ensimmäinen asia, joka sinun tulee tehdä. Tämä on aivan ehdoton toimenpide, jotta saat yhteiskunnan tehokkaat työllistämis- ja kuntoutuspalvelut käyttöösi. TYP:issä saat henkilökohtaista ohjausta elämääsi asiantuntijoiden avulla ja sinut ohjataan tarvittaviin kuntoutustoimenpiteisiin joiden kautta pääset takaisin työn pariin. Pitää vain olla itse rohkea ja aktiivinen, että uskaltaa ottaa sen ensimmäisen askeleen kohti työmarkkinoita!
Kiitos vinkistä. Täytyypi ottaa selvää ;)
Yritä löytää kumppani. Kahden voi jopa työttömänä tulla toimeen. Rakkaus voi pelastaa sinut. On varmaan muitakin mahdollisuuksia, mutta pidän sinulle peukkuja, että löydät rakkaan ihmisen (jolla mieluusti on työ, omaisuutta ja antelias sydän).
Kiitos.Yritän kyllä kovasti, mutta jostain syystä tämäkin tuntuu lähes mahdottomalta. Uskon itsekin siihen että rakkaus ja toimiva parisuhde auttaisi asiaa
Sanoisin, että mikä tahansa asia on helpompaa kuin kumppanin löytäminen Suomesta, jos on työtön ja köyhä mies jolla ei ole ystäviä. Voitat varmasti ennemmin lotossa kuin löydät sellaisen.
Valitettavan todentuntuista.Kiitos kuitenkin
Aloita täältä
http://ruotsivapaaehtoiseksi.fi/
>Voitat varmasti ennemmin lotossa kuin löydät sellaisen.
Niin ja lottovoiton jälkeen ei sitten montaa päivää tarvitse sinkkuna olla ;)
Jos etsin vastakkaistaosapuolta baarista sinun on käytävä useissa sellaisissa ja löydettävä ne baarit, joissa uuden ihmiset kuten miehet ja naiset tulevat sinulle ihan itse juttelemaan niin ettei sinun tarvitse itse paljon tehdä asialle mitään. Sitten sinun on itse opeteltava se mitkä ovat iskuyrityksiä ja mitkä ei ja ketkä haluaa olla vain sinun kavereita, jotka ovat vastakkaista sukupuolta. Elä koskaan yritä iskeä vastakkaisen sukupuolen edustajaa, joka haluaa olla vain sinun kaveri, koska jos yrität niin kaveruus loppuu sitten hyvin nopeasti siihen ja jos et heti usko ja jätä tätä vastakkaisen sukupuolen edustajaa hyllä rauhaan niin voit sitten saada ahdistelusyytteen ja lähestymiskieltoa. Eli selkeä iskurepliikki on esim. sellainen, että vastakkaisen sukupuolen omistaja heittää sinulle jotain tyyliin "Käyksä täällä usein?" ja siihen pitää keksiä sitten oikea vastaus ja nämä jutut tapahtuu sitten usein hyin nopeasti ja päättyy kysymykseen "Meille vai teille?" ja sit mentiin. Valitettava totuus on se, että jutut jää yleensä hyvin lyhyiksi eikä vastakkainen sukupuoli sitten tule sinun kämpille vaan kahville tai syömään. Ja tämä vain pitää hyväksyä koska se on usein totuus.
Moi!Mulla on sama tilanne,sanoin itsensa irti työstä ja sain karenssi 3kuukautta.
Olin viimeisessa työpaikassa yli vuosi työssä 10h viikon sopimuksella,ja 60km työmatkalla päivässä.Otin lisätöit,mutta matka oli vielä pidempi,mun vanha auto ei kestänyt neitä matkoja ja lopetin työt.
Olen ulkomaalainen ja asun ihan yksin ja tosi vaikea on löydä uutta työpaikka,kun ikä samaverra kun sinulla.
Haen kyllä kurssille,mutta ne alkavat syksyllä.
Oletko miettinut uuden ammattin valinasta,työkäristä sanotti,että työtymysrahalla on mahdollista oppia myös yliopistossakin.
Missä paikkakunnala asut?Olen käynyt tukihenkilö kurssin,osan kuunella ihmista ja haluaisin autta .Kun haluat ota yhdeyttä mun puh.numero on 0417481048