Hei. Kirjoitan tätä vanhempieni puolesta jotka jo elämän ehtoopuolella....Isäni haukkuu äitiä huoraksi,paksuksi, ja vaikka miksi.....vähättelee.......ei anna tavata sukuaan......äiti on niin alistunut että ei osaa,halua tai kehtaa sanoa mitään kellekään. isän itsemurha-ajatukset ja omaisuudella kiristys ovat aivan sairasta kuultavaa......kun sinne menee,isää ei saa hermostuttaa...saattaa huutaa montakin yötä putkeen ja äiti puhuu tyyliin jos se tekee jotain......miten puutun asiaan???? aikuisen heidän ainoana lapsenaan se on vaikea puuttua toisten elämään......En pysty ostamaan äidille asuntoa ja ei äiti sieltä lähde koska on aivopesty siihen että hänessä kaikki vika!!!
perheväkivalta
?????? mitä eteen?
22287
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Voisiko aikuisneuvolan terveydenhoitajasta olla apua?
Ota yhteys vanhempiesi asuinpaikan kotisairaanhoitoon ja kerro huolestasi. Sieltä varmaan saat apua ja neuvoja.
Työskentelin aikoinani juuri kotisairaanhoidossa ja meillä oli joitain samankaltaisia asiakkaita. Nyt olen asunut ulkomailla 16 vuotta joten en tiedä miten kotisairaanhoito Suomessa on järjestetty, mutta olettaisin sen olevan ennallaan?
Tai sitten sosiaalitoimisto?
Vanhempasi tarvitsevat apua, molemmat!
Terveyskeskus on myös yksi vaihtoehto, osaavat ainakin neuvoa eteenpäin.
Niin kiitti mutta kun en saisi kertoa mitään kellekään koska se häpeällistä ja mitä naapuritkin sanois.......eli suu pitäisi pitää supussa vaan....se onkin pahinta että kärsitään rahan takia ja "ihmisten" mutta mitään ei tapahdu........eikä 60 vuotta yhdessä olleet ihmiset tajua erota.........avuntarve heillä on se selvä mutta en minä voi puuttua mihinkään.......
Ota yhteytta paikkakuntasi sosiaali toimistoon. Ne varmaan neuvoo sua ekana. Jos väkivaltaa esiintyy niin ota yhteyttä poliisiin ja kerro tuo sama tarina. Poliisit ohjaa ja neuvoo kans.
olisiko psykiatri mitään...?
http://www.thl.fi/fi_FI/web/fi/tutkimus/tyokalut/neuvontapalvelut/teemat/kaltoinkohtelu
Oletko muuten ajatellut, että jos/kun vaikenet ja osallistut asian salailuun, välillisesti tuet väkivallan tekijää, ja osallistut siihen?
Sinun velvollisuutesi on tehdä asiasta ilmoitus, sanoo äitisi mitä tahansa!
Vetoat kai, että hän on aikuinen ja päättää itse jne. mutta hän on ennen kaikkea uhri, kenties jo vuosien ajan alistettu ja nöyryytetty. Itsellään ei enää ole voimia eikä suhteellisuuden tajua, alistunut.
Siis toimi! Äitisi ei enää pysty eikä osaa ajatella selkeästi!
Toimi!!
"Oletko muuten ajatellut, että jos/kun vaikenet ja osallistut asian salailuun, välillisesti tuet väkivallan tekijää, ja osallistut siihen?"
juurikin näin!
Olenhan minä ajatellut,viimeksi tänään oli keskustelua, kuulema joka kodissa tapellaan!!! ....Rahan mahti on iso. Pelko että omiaan ei saa vaikka puoleen oikeutettu...........en tiedä kuinka usein tuota on siis nyrkinheilitusta on varmaan useinkin mutta en tiedä kuinka jykevää se on,eli onko pelottelua mutta on miten on, aina se satuttaa ja henkinenkin on isoa...enhän minä ole nähnyt mitään eli turha poliiseja sotkea,ei ole todisteita. Vaikea paikka,toivon että äitini jäisi leskeksi ja tulis rauha maahan........
????!!!!
Oletko tosissasi!!!?????
HÄPEÄ "mies"!!!!!!!
"Vaikea paikka,toivon että äitini jäisi leskeksi ja tulis rauha maahan........ "
Voipa hyvinkin olla että se on isäs joka leskeksi jää....
Tuomitsijoille tiedoksi en ole mies ja hyvä sieltä käsin on huudella!!!!!! Kyllä voi olla kumpi vaan mutta äitini on aikuinen järjissään oleva ihminen ja alistuu moiseen......enkä ole siellä vahtimassa heitä ja en tiedä kaikkea,ei ole todisteita mistään väkivallasta.......en tiedä haluaako äiti sieltä pois......en voi puuttua toisten elämään koksa kumpaakaan ei ole julistettu holhottavaksi. En myös haluis rikkoa välejäni isäänkään.......vaikea paikka ja sieltä käsin on helppo huudella:-/ kun ette tunne henkilöitä ette voi noin jyrkästi sanoa mitään mihinkään.......äitikin käskee minun pitää suuni kiinni jos jotain koitan sanoa....se on se avioliitto joka kaiken kestää,kaiken kärsii...
No mutta minkä iankaikkisen tähden sitten täällä uliset?!
Et halua kuunnella, et halua neuvoja, et halua mielipiteitä???
Piruako mua liikuttaa mutta ihmettelen miksi sitten kirjoitit tänne ylipäätään ollenkaan???
juu haluan tietty kuulla mutta en noin ylimielistä tekstiä. mitä auttaa minun haukkuminen jos vanha äiti ei tajua parastaan ja millä jättää avuton ukko yksin asumaan,oisko tää sosiaaliviranomaisten asia.........täällä usein saa kaiken maailman haukut päälle ja ei ole pakko lukea jos ei kiinnosta muiden asiat!!!!!! Tämä viimeiselle.
Kuule, sulle on tungettu linkkiä ja neuvoa jos jonkinmoista. Itse torjut kaiken.
MITÄ sitten odotat!!??????
Että joku ihmeellinen haltijatar simsalabim tulee ja taikoo kaiken pois?
Jos et mitään ole halukas tekemään, ole hiljaa.
niinkkö
En kaipaakaan neuvoja teiltä enää. kiitos asiallisille:-) Sen voin sanoa että kun lapsesta asti olen kuunnellut tuota niin kehotan EROtkaa jos teillä jollakulla suhteessa pahoja ongelmia.....ja eritoten lasten takia!!! On aivan väärin että jotkut jatkaa muka ns "lasten takia"....
Se vielä että kun äiti kieltää että mitään ei saa puhua kellekään niin helvetin vaikea on puuttua!!!! Hän on kuulema jo sairas ja vanha lähteäkseen.......eikös sossun väki tee mitään kartoitusta kylän vanhoista??? Ilman että minua tarvii sekottaa soppaan???
Ymmärrän sinua ja ymmärrän äitiäsi. Itse elän ainakin osaksi samallaista todellisuutta äitisi kanssa. Yhdessä olemme olleet toki vähemmän aikaa " vain " 45v.
Itse olen suhteellisen hyvissä voimissa, eläkekin on kohtuullisen hyvä. En saa revittyä itseäni pois tilanteesta. Vuosikymmeniä kestänyt alistaminen, haukkuminen, jos sanon vastaan aina jollain tasolla hylkääminen. Puhumattomuus, siirtyminen mökille asumaan. Itsekin uskon, että olen huono. Yritän myötäillä ja tehdä mieliksi.
Harva ystävä on pysynyt mukanamme , nyt viimeinenkin läheinen sukulainen on hampaissa. Lapset perheineen ovat eri asia, heille hän osaa olla mieliksi ja toki auttaa ja huolehtii heistä.
Mikä saa jatkamaan. Olen tullut epävarmaksi pärjäisinkö yksin. Jaksaisinko rakentaa oman elämäni. Olen lisäksi sitä ikäluokkaa, joka hampaat irvessä säästi oman asunnon, se turva on minulle tärkeä. Minua muistutetaan tämän tästä, että olen tuonut perheeseen vähemmän rahaa. Olen hu..ra ja ruma.
Olen kai sitten läheisriippuvainen. Ositukset ja muu tuntuvat ylitsepääsemättömiltä. Häpeä on läsnä. Lapset ovat hyvin koulutettuja, mutta en ole varma heidän suhtautumisestaan. Joskus hyvinä päivinä, tuntuu, että kaikki sujuu ja on OK. Joskus on mieleen hiipinyt myös toive puolison kuolemasta.
Hyvä ap ja noidankehässä,
perheen pää, mies, lähti taas ajelemaan vihapäissään. Olen kuulemma niiiin rasittava, että pitää lähtee järkevien ihmisten seuraan. Ja minä tapan aikaa silläaikaa täällä. Järkevämpääkin tekemistä on, mutta ei jaksa.
Mikä saa täysissä järjissä olevan naisen pysymään suhteessa, jossa on vuosikausia elänyt alisteista elämää. En tiedä.
Ajattelen naivisti että tämä elämänjakso, jota nyt kestänyt 30 vuotta, päättyy vielä joskus. Mutta eipä taida päättyä ellen itse tee jotain.
Joskus toivon, että ulkopuolinen tulisi ja MÄÄRÄISI minut pois kotoa, ehkä sitten pääsisin noidankehästä irti.
Toinen kun on aivopessyt vuosia siitä miten huono ja tyhmä ihminen on, niin sitä muuttuu lopulta lapaseksi. Toinen ikäänkuin imee susta kaiken energian, jotta itse jaksaa, ja kerää itseensä voimaa, miehistä energiaa. Vaikka syö jo viagraa monetta vuotta. Läheisriippuvuutta lie, mutta sairasta sellaista.
Koeta saada äitisi jotenkin pois sairaasta ilmapiiristä, kotoa. Itse hän ei siihen enää pysty. Vaikuttaa, että hänen viimeisetkin voimavarat on imetty.
Turvakotiin pääsee kaikenikäiset ihmiset, joten voit soittaa sinne.
Itselläni on jo puhelimessa numero johon soitan kun muuta en jaksa. Vielä on voimia kapinointiin ja itsesuojeluun.
Häpeästä, ja naapureista ei kannata huolehtia, ihmisiä nekin on omine ongelmineen. Itse avasin perheen "salaisuuden" päivän valoon keväällä ja nyt saan sitä tukea, jota olen kaivanut. Myös naapureilta. Vapauttava tunne.
Minä tyttärenä säälin ja pelkään isääni. Olen ajatellut että ilman häntä elämä ois paljon vapaampaa...siellä kun käy ei saa suututtaa mattia,matti suuttuu,matti ei tykkää (nimi muutettu)....jen on oltava varpaillaan ja puhelinta pidetään pois päältä ja joudun katkaisemaan puhelun kun matti tulee ulkoa sisälle......matti huoraksi huutaessaan puhuu kuinka äitini perustaa haaremin jne:-/ vaikka äiti ei ole sen sortin ihminenkään.....ihan sairasta. lääkäriä kohtaan tuntee vihaa,nyrkki pystyssä "saatanan ämmä" nimikkeellä haukkuu lääkäriä.......uhkaavat viedä ajokortin jne....mitään raha-asiaa ei saa sanoa jos se on jotain mistä matti ei pidä.....jos joku tavara hajoaa ei matille voi puhua......matin mielestä raha on kaikki kaikessa ja sen vuoksi häntä pitisi kunnioittaa......lista on loputon mutta tällainen isä minulla on. valitettavasti:-(
Koeta saada äitisi jotenkin pois, edes joksikin aikaa. Ikään kuin lomalle jotta henki kulkee. Siihen äitisi tarvitsee ehdottomasti sinun tai jonkun muun apua. Myös sinä tarvitset tähän apua ja sitä kannattaa kysyä ja vaatia.
Jo muutaman viikon ero miehestä auttaa äitiäsi näkemään millaista elämää ylläpitää. Jos isälläsi on vaikeita ongelmia voi hän hakea niihin apua itse. Ei siihen tarvitse äitiä tappaa loppuun. Rauha on äidillekin suotava elämän ehtooseenkin.
Ehkä isälläsikin on jokin ongelma johon hänen on silloin pakko hakea apua kun äitisi ei ole enää sylkykuppina.
Voisitko hakea äidillesi esim. jotain tuettua kuntoutusta tms. Jotain mihin äidilläsi on hyvä ja uskottava lupa lähteä. Eikä kulu paljonkaan rahaa. Ja varata tähän yhteyteen psykologin tai sosiaalityöntekijän palveluita.
Tee asiasta julkinen älä enää salaile. Muuten saatat rikkoa myös itsesi ja siirtää trauman itsellesi. Isäsi ei varmaakaan ole sen arvoinen? Ei enää säälin eikä varsinkaan pelon arvoinen.
Huomaan myös, että olen itse matkalla samaan tilanteeseen, jos en viimein nyt ala tehdä asialle voimatekoja. Aika täällä ei siis mennytkään täysin hukkaan. Kiitos sinulle siitä, taisit pelastaa yhden äidin.
Käyppä kirjastossa ja lainaa kirjoja missä kerotaan minkälaiset oireet ovat alkavassa ja jo pitkällekin menneessä dementiassa . Jos oireet isälläsi samantapaisia niin voisit pyytää kuntasi terveys- ja sosiaaliviranomaisia järjestämään paikan hänelle dementiaosastolle jossa saa asiaankuuluvaa hoitoa ja äitisi saisi hengähtää edes viimeiset elinvuotensa.
Itseasiassa päätä ovatkin tutkituttamassa mutta siitä nousi meteli....ei ole kuulema päässä vikaa...kyllä hänellä on ja iso ongelma,ongelmia...kuolemanpelkoa,hänen tilansa kohtalon pelkoa,kun sitä ei kukaan halua meistä ottaa yms..eli sairas onkin ja äiti ei sieltä lähde......ei halua. joten minkä minä voin....en voi erottaa kahta kun ei niistä kumpikaan tajua...isä uhkailee kyllä erolla kun tietää kuinka avuton äiti on......on varmaan läheisriippuvuutta tuo.....traumat sain jo lapsena ja ne pysyy.......en voi enenpää traumasitoitua.....:-/ ...........nähtäväksi jää....