Millaisia kokemuksia? Miten 16-22- vuotiaat suhtautuvat vanhempien uusiin suhteisiin avioeron jälkeen? kuinka nopeast olette esitelleet / tuoneet heidät nuoren kotiin?
Miten 16-22 vuotiaat kestävät vanhempien uudet suhteet?
siili26
33462
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 33
Vanhimmat
Itseäkin kiinnostaisi...ikähaitari vähän laajempi 14-25v ?
Tyttäreni 14 v tutustui alkuvuodesta isänsä uuteen naisystävään, kävivät auttamassa muutossa ym "isän kaveria". Tyttö tuumasi, että no taitaa olla muutakin kuin vain kaveri ja naureskeli, kun isä on ihan höperö kun luulee, ettei hän sitä huomaa. Kevään mittaan naisystävä on alkanut käydä "yökylässä" toisinaan tytön ollessa isänsä luona ja kaikki on ok.
Erosta on jo yli 3 vuotta, joten minnekään "avioliiton savuaville raunioille" uutta kumppania ei tuotu. Itsellä ei ole edelleenkään uutta kumppania, tyttö siitä toisinaan kyseleekin. On varmasti paljolti siitä kiinni, miten asiat tekee ja millä tahdilla. Kunhan lapset tuntevat edelleen olevansa tärkeitä vanhemmilleen ja uusi kumppani ymmärtää tilanteen, kaikki sujuu hyvin.
Meillä oikein hyvin. Nuoret nyt 17v ja 20v. Vietämme aikaa huomattavasti enemmän yhdessä, puhumme ja parannamme maailmaa kuin koskaan lasten isän kanssa.
Miesystäväni vieraili ensimmäiset kerrat luonani silloin, kun nuoret olivat muualla. Yleensä minä olin miesystäväni luona. Nykyisin taas ollaan meillä useammin. Oliskohan ollut jotain parin kuukauden päästä, kun miesystäväni tuli käymään kaverinsa kanssa korjaamaan toisen nuoren tietsikkaa, niin samalla voin sanoa "no tässä se Ville nyt on" - oliko tämä esittely :)?
päästä mistä??
Kauanko erostanne oli tuolloin kulunut aikaa? Jäikö heti ekalla kerralla yöksi?
Meillä oli se pari päivää erosta. Tosin "miesystävä" on sen jälkeen jo useaan kertaan vaihtunut tämän puolen vuoden aikana. Yöksi jäi heti, enkä siinä nähnyt mitään kummallista. Onhan niitä yökylässä ollut ennenkin.
Sä kai kyselit asiaa aikaisemmin ja tunnut olevan kauhuissasi, kun lapsesi isä on tuonut uuden naisen oikein yökylään? Miksi? Lapset yleensä eivät ole millänsäkään uusista kumppaneista, jos heidän oma elämänsä ei siitä pahemmin sekoitu. Ja eihän parikymppinen ole enää lapsi, hänelläkin voi olla niitä tyttö/poikaystäviä, joita haluaisi kotiin tuoda. Ja siihen hänellä on oikeus.
Ei se, että joku käy kylässä ja jää yöksikin, maata kaada. Se voi kaataa, jos kumppanit vaihtuu usein. Mulla meni pari vuotta erosta ennenkuin itse pystyin mihinkään suhteisiin. Lapsille esittelin aika pian, kävi vaan alussa päiväkahvilla. Sitten jäi yöksikin ja hyvin sujuu.
Onko edes olemassa aikaa, minkä puitteissa uusi on sallittua esitellä lapsille?
Ootko ihan tosissasi?
Ei varmankaan ole olemassa aikaa tai oikeaa tapaa, mutta olen sitä mieltä, ettei kaikkia seksiaddiktin naissuhteita tarvitse edes parikymppisen eteen tuoda. Asiat voi hoitaa silloinkin, kun lapsi ei ole kotona. Olen kyllä kauhuissani, koska tämä ero on ollut nuorelle vaikea ja hän tuntuu muutenkin tällä hetkellä olevan oman elämänsä ja haaveidensa kanssa vähän hukassa, eikä saa tartuttua mihinkään. Ajattelen, ettei tämä ainakaan auta asiaa ja rauhoita hänen mieltään.
Onko hän itsekin tuota mieltä, että huono homma vaan ovatko vaan sun ajatuksia? Oletko jutellut hänen kanssaan asiasta? Jos isänsä on seksiaddikti (siis ihan lääkärin lausunnolla eikä sun kuvitelmien perusteella), niin miksi sä olet lapsesi hänen luokseen ylipäätään päästänyt asumaan? Eikö tullut mieleen, mitä mies jatkossakin puuhaa?
Hommatkaa lapselle oma asunto tai ota hänet sun luokse asumaan.
Ei ole suoraan sanonut,juuri näillä sanoilla. Kuitenkin otti asian kanssani puheeksi. En voinut vaikuttaa hänen asumisvalintaansa, koska on jo parikymppinen. Haki kyllä vuokra-asuntoa itselleen, mutta ei saanut, koska ei silloin ollut kuin satunnaisia keikkatöitä. Eikä se asunnon hommaaminen täällä pääkaupunkiseudulla ainakaan ole niin kovin helppoa. Hän ei myöskään halua tulla luokseni asumaan, koska ei halua, että minä joudun nukkumaan olohuoneessa. Tämän sanoi jo aikoinaan syyksi valintaansa.
Miehelläni ei ole lääkärin diagnoosia aiheesta. Tämä ei kuitenkaan ole vain minun kuvitelmaani. Olemme yksin ja yhdessä avioliiton aikana käyneet terapeuttien luona, jotka ovat todenneet, että ongelmaa on. En kuitenkaan voinut kuvitella, että mieheni toimisi näin avoimesti tämän asian suhteen. Ei ole yhdessä asuessamme toiminut näin avoimesti lasten edessä, eivätkä lapset välttämättä ole olleet tietoisia ongelman laajuudesta .
Hyvin harvasta seksiaddiktista on lääkärinlausuntoa. Kuten muitakaan riippuvuuksia ei tunnusteta, ei myöskään seksiriippuvuutta.
Yh-vanhempi, joka tuo lapsen omaan kotiin useita vaihtuvia yövieraita, traumatisoi oman lapsensa, mm. nuoruusiän skitsofrenia voi olla seuraus. Lapsi ei ńuku, kyllä hän kuulee mitä vanhemman makuuhuoneessa tapahtuu, ja kärsii paljon hiljaisesti, ja saa epätervee mallin mitä rakkaus on.
En oikein ymmärrä koko kysymyksen asettelua, koska yli 18 v on täysikäinen ihminen ja jossei siinä vaiheessa, niin yleensä vuoden-kahden sisällä tuosta lähdetään opiskelemaan keskiastetta pidemmälle tai sitten töihin ja samassa yhteydessä muutetaan pois kotoa.
Monet 18 v kuskaavat kotiin "yökylään" poika- ja tyttöystäviään eikä kukaan kysele, miten vanhemmat se "kestävät"... Tuttavapiirissäni ei ole yhtään eronnutta, joka olisi marssittanut kotiinsa / lasten nähtäväksi alati vaihtuvan joukon uusia nais- / miesystäviä, joten mitä on se "kestäminen" sitten loppupeleissä..?
Vaikuttaa toisinaan siltä, että ex on se, jonka "kestämisestä" on kyse - kun hänellä ei ole määräysvaltaa entisen kumppanin seurusteluasioihin. Urkitaan yhtä jos toista yhteisten lapsien kautta ja sitten ollaan muka niin huolestuneita exän alati vaihtuvista seksiseuralaisista. Pah!
Voihan sen noinkin ajatella, mutta se ei ole totta. En koe olevani mustasukkainen eikä mua kiinnosta ex- mieheni naissuhteet ( olenhan kestänyt niitä jo 27 vuotta ). .
Täällä pääkaupunkiseudulla omaan asuntoon muutto ei ole itsestään selvä, helppo juttu, koska asuntoja ei ole kovin helposti saatavilla tai niihin ei ole varaa muuttaa. Perheemme ei ole käyttänyt " sossun tukia", joten se ei ole ensisijainen tavoite nytkään.
Meillä ei myöskään kuskattu tyttö- eikä poikaystäviä kotiin kysymättä asiasta toisten asujien mielipidettä. Tosin niitä on kyllä ollut yökylässä, mutta asiasta on aina sovittu yhdessä.
Hyvä, jos tuttavapiirissäsi ei ole yhtään ex-mieheni kaltaista, joka jo heti muutettuaan muutama kuukausi sitten poikani kanssa asumaan ja heti eron tultua voimaan on esitellyt pojalleni jo muutamia ystäviään.
"Monet 18 v kuskaavat kotiin "yökylään" poika- ja tyttöystäviään eikä kukaan kysele, miten vanhemmat se "kestävät"."
Haloo, vai ei kukaan kysele! Meille ei nuoret kuskaa ketään yökylään ilman lupaa (jota aniharvoin heltiää). Ei ole edes erikoistapaus, tunnen samanlaisia perheitä. Sitäpaitsi tässä on sotkettu kaksi eri asiaa. Nuori aikuinen (eli yli 18v) asuu vanhempansa kotona, vanhempi puolestaan asuu omassa kotona. Eli se päättää, joka maksaa.
Sinulle sanoisin siili26, että tuossakin on kaksi eri asiaa. Asua vanhemman luona tai vanhempien luona. Mitä ilmeisemmin ex-miehesi ei kuskannut naisia teidän kotiinne. Nyt kun olette eronneet ja asutte erillänne, ex kuskaa. Tällä on varma, huononpuoleinen vaikutus exäsi luona asuvaan nuoreen. Hänelle tekisi terää päästä omaan tupaan.
"Perheemme ei ole käyttänyt " sossun tukia", joten se ei ole ensisijainen tavoite nytkään."
Teillä ei enää ole enää teidän perhettä, vaan sinun perheesi on luonasi asuva alaikäinen. Ex-miehesi ja täysikäinen lapsi ei ole perhe.
Kaksi täysi-ikäistä lastani ovat muuttaneet molemmat kaupungin vuokra-asuntoon 19-vuotiaana. Vanhin muutti minun ja exän eron jälkeen, koska ei sietänyt jäädä isälleen ja minun luona ei ollut tilaa kolmelle lapselle. Sai kyllä asunnon varsin pian. Opiskelee vielä ja käy töissä. Sinun nuoresi työssäkäyvänä tuskin edes tarvitsisi asumistukea. Jotenkin minusta tuntuu, että aikuisen lapsen exälläsi asuminen on tärkeää nimenomaan sinulle.
Niin, siis myös me asumme pääkaupunkiseudulla.
hei siili26
Mielestäni tuossa ei ole niinkään ongelmallisinta se, että exäsi on jo esitellyt pojallesi muutamia ystäviään eron jälkeen. Mielestäni ongelma on se, ettei pojalle ole kerrottu isänsä seksiriippuvuudesta.
Miten sellaisesta voi kertoa, kun ihminen ei itsekään tunnusta, että on seksiriippuvainen???
Jospa onkin niin, että vain sun mielestäsi eksäsi kärsii seksiriippuvuudesta?
Ne asiat, mitä hän on lähes pakonomaisesti toisinaan avioliittomme aikana sanonut tehneensä kyllä osoittavat, ettei hänen seksuaalisuutensa ole kaikilta osin omassa kontrollissa. Jos katsoo erilaisista kirjoista, nettisivuista seksiriippuvuuden määritelmiä, huomaa kyllä, että hän on sellainen. Tavallaan hän itsekin sen myöntää, mutta ei vaan halua/ saa aikaiseksi mennä enää terapiaan tms.
Mielestäni sekin, että toi naisen kotiinsa heti yöksi, välittämättä pojastamme kertoo asiasta.Ei ole jakanut naiselle kuulemma juuri mitään tietoja itsestään, mutta sänkynsä sitten jakaa. Minulle edelleen uskoutuu, myös naiseen liittyvistä asioista, ihan niinkuin naimisissaolessammekin. Hänelle on tärkeää, että kaikki tietävät, että hän on valloittanut naisen / naisia itselleen. Se on sen koko jutun ydin. Ei ole niinkään väliä, tapahtuuko aktia tms. Hän ei myöskään yleensä halua, että suhteet pysyvät salassa.
Tottakai voit kertoa miksi ylipäänsä erosit, etenkin kun lapsenne on jo aikuinen.
Riippuvaiset tunnistaa riippuvuutensa hyvin harvoin. Heidän läheisensä sen sijaan tunnistavat. Harva alkoholisti myöntää olevansa alkoholisti "kaikkihan nyt vähintään koko viikonlopun ovat umpikännissä". Vaikka todellisuus on oikeasti toinen.
Kirjoitit "eikä mua kiinnosta ex- mieheni naissuhteet ( olenhan kestänyt niitä jo 27 vuotta"
Jos exälläsi on ollut 27v muita naissuhteita, hän on tasantarkkaan seksiriippuvainen. Ei siinä tarvitse asiaan hänen "vahvistusta".
Sehän on sama mistä siili26 ex tuntee kärsivänsä tai ei tunne. Siili26 on kuitenkin kärsinyt vieraissa ramppaavaa miestään 27v ja se osoittaa miehen seksiriippuvuuden. Mutta kuten kaikkia muitakin riippuvuuksia on vaikea itse itsessään myöntää, niin myös seksiriippuvuutta.
Vaikka seksiriippuvaisen luona asuvat lapset olisivat jo täysi-ikäisiä, heidän tunne-elämäänsä vaikuttaa silti hyvin paljon tuo vanhemman riippuvuus. Niinkuin kaikki muutkin riippuvuudet ja häiriöt mitä vanhemmalla sattuu olemaan.
22-vuotias on todennäköisesti jo itsekin eronnut...
Miten se tähän liittyy?
Esittelin uuden omilleni vajaa vuosi erosta. Kävimme yhdessä syömässä "ei kenenkään maalla". Pikkuhiljaa yhdessäolohetket pitenivät, annoin lapsieni määrätä tahdin. He ovat juuri tuossa ikähaarukassa 16-22v. Kaikki susjui hyvin, suhteet ovat lämpimät ja tuttavalliset. Samoin heidän isänsä uuteen puolisoon. Ketään "ulkopuolisia", ei paikalla olevia, ei arvostella, parjata jne.
Avopuolisoni lapset eivät halua olla kanssani missään tekemisissä, vaikka emme tunne, en ole heidän vanhempiensa eron syy ja isäänsä pitävät yhteyttä. Avoliitossa olemme olleet 3 vuotta.
Avioerossa täytyisi kaikkien aikuisten kaantaa vastuunsa, kyetä olla purkamatta omaa pettymystään, vihaa, suruaan (niitähän meistä useimmat käyvät läpi silloin) lapsiin ja sukuun. On löydettävä muita kanavia siihen, läpikäyminen, puhuminen, itku jne. ovat kyllä välttämättömiä selviytymiskeinoja päästä eteenpäin.
Katkera äiti on myrkyttänyt lasten mielen ja käyttää heitä koston välikappaleena. Näin toimittaessa ei ajatella lasten parasta ja hyvinvointia, vaan aiheutetaan suurta vahinkoa. Toiminta on itsekästä ja sanoisin, että liki sairasta.
Ja nyt nämä lapset ovat molemmat jo täysi-ikäisiä, avioerosta on jo 4 vuotta.
Surullista hukata elämää vihanpitoon.
Nuori on yhä herkässä iässä. Jos selviää, ja ihan varmasti joskus selviää, senhän avoin nuori jo vaistoaa, kun uuspari, siis ex-salapari on "vähän outoja", siis ilman vilpitöntä mieltä silloin kun ollaan yhdessä, että vanhemman uusi nyxä olikin salarakas ja avioeron syy,silloin nuori saa trauman ja joutuu elämään avioerotuskansa toiseeen kertaan. Nyxä ei saa koskaan anteeksi eikä häntä koskaan arvosteta, myös vanhemman arvostus loppuu, sillä kukaan ei halua sellaista vanhempaa joka kusettaa sua itseäsi.
Jos vanhempi löytää uuden vilpittömästi riittävän ajan kuluttua erosta, ja avoimen vilpittömästi kertoo lapsilleen mistä on kyse, nuoret sekä kestävät että hyväksyvät. Mutta teinin omaan kotiiin ei saa tuoda uutta kumppania ilman teinin omaa tahtoa ja lupaa, sillä myös teinillä on oikeus kodin asukkina päättää keitä siellä käy/asuu. Lupa helitää varmasti sitten, kun teinin luottamus ja arvostus uuteen kumppaniin on kasvanut. Ällöttäviä ovat ne vanhemmart, jotka ilman teinin halua tuovat kotiin asumaan uuden ihmisen ja ongelmia on varmasti luvassa. Kandeis odottaa, aikuisella pitäisi riittää kärsivällisyyttä, ja jos rakkaus on aitoa, se odottaa kunnes teini muuttuu tai kasvaa.
"Mutta teinin omaan kotiiin ei saa tuoda uutta kumppania ilman teinin omaa tahtoa ja lupaa"
Lähden siitä, että teinit asuvat luonani, minä en asu teinien luona. Minä päätän ketä ystäviäni, ml. miesystäväni meillä käy ja mihin aikaan, ja kuinka kauan viipyvät. Samoin päätän keitä teinien kavereita meillä saa käydä, mihin aikaan, ja kuinka kauan viipyvät. Homma myös toimii, nuoret eivät nurise. He pitävät miesystävästäni ja oleilevat mielellään meidän kanssa.
On syytä myös muistaa, millaista perhe-elämä on ollut ennen eroa. Aina ei kovinkaan auvoista. Muutenhan ei erottaisi. Meillä nuoret kannattivat eroani isästään, syistä joita en nyt lähde erittelemään. Riittäköön tuttu lausahdus menneen vuosien tv-sarjasta Kummeli "Kyllä tämä aina kotiolot voittaa". Tuo "tämä" oli aina jotain tosi epämiellyttävää.
Ja koska itse jupeksin eron kanssa pitkään, nuoret kannustivat heti oitis hommaamaan uuden miehen. Heti en hommannut, mutta vähän ajan päästä kuitenkin. Kiitän kuitenkin nuoria kärsimättämyydestään omaan kärsivällisyyteeni :D. Asia on pohjimiten niin, ettei elämässä mikään edisty jos jää vain odottelemaan, kuten minä tein ex-liitossani.
"katkera äiti on myrkyttänyt lasten mielen "
Höpö höpö. Onko liian kivuliasta ja mahdoton katsoa suoraan silmiin sitä simppeliä tosiasiaa, että nuorella on olemassa jo oma tahto?
Nuorilla on oma avioerokokemus, ja omat kokemukset sinun nykyisestä avopuolisostasi vanhempana, silloin kun hän asui vielä perheessä ja oli lähi-isä. Niiden perusteella he tekevät johtopäätöksensä miten haluavat toimia. Ei ole exän syy, jos nuoret eivät halua vierailla uusperheessäsi, vaikka avopuolisosi haluaa sellaista kuvaa itsepetoksellisestikin ylläpitää.
Sinä et voi tietää, millaisia lapsuudenkokemuksia nyxäsi lapsilla on isästään, ei myöskään heidän oma äitinsä, sillä ne ovat vain lapsen tiedossa. Kuten esim itse olin kovaan kuumeeseeen sairastunut lapsi, mutta isää ei kiinnostanut viedä minua lääkäriin eikä hoitaa äidin poissaollessa, hänellä oli omat jutut, ja kärsin monta päivää hoidotta virstatietulehdusta kunnes vastuullinen vanhempi tuli kotiin. Monta muutakin alivastuullista isäkokemusta on. Äiti ei tiedä näistä, mutta arvostukseni isääni kohtaan nyt aikuisena puuttuu, en halua tavata.
Ihmiset eivät uskalla katsoa omia menneitä virheitään vaan siirtävät ne exän virheiksi.
Aika usein on päinvastoin niin, että lapsiaan rakastava ex tekee jopa työtä sen eteen, että isä-lapsisuhde korjaantuisi eron jälkeen, mutta siitä huolimatta nuorilla lapsilla on jo vahva oma tahto. Ja kun he eiväät halua tavata isäänsä tai nyxää, he eivät myöskään tapaa. Mm. ykköstyneitä salarakkaita ei haluta tavata, ei koskaan, muoren viha erosta ja nyxän roolista siinä on niin suuri, ilman exän myötävaikutusta.
Plussa, että uskalsit kirjoittaa, kuten olet kokenut.
Omat lapseni eivät halua nähdä exäni uutta. En tiedä miksi. Sanovat aina että eivät ehdi. Tietty salaa olen siitä tyytyväinen ;)
Minun pojaltani ei edes kysytty. Ex-mieheni on ollut kaksi viikkoa maalla ja on tulossa nyt viikonlopuksi kotiin. Poikani sanoi minulle eilen puhelimessa, että isä tulee yksin. Ei onneksi tuntunut tietävän, että olimme exän kanssa keskustelleet asiasta. Ei kuitenkaan sitten enää kertoisi mieltään ehkä vaivaavista asioistaan minulle, jos tietäisi, että olemme ex-mieheni kanssa jutelleet " hänen asioistaan".
On näköjään jokin osa puheistani mennyt exälle perille...tai ainakin toivon niin. Toivottavasti ei tuota pojalle pettymystä.