Mua vaan jotenkin ihmetyttää ja ällöttää mun ex miehen kuviot. Jätti minut 15 vuotta nuoremman tytön takia. Meillä on kaksi murrosikäistä lasta.
Oli toiselle lapsista sanonut tästä nuorikostaan, että se ei ole isin tyttöystävä, koska se on liian nuori. Mikäs se sitten on? Keski-ikäisen miehen palkintoko? Vai lelu? Miksi sanoa omalle lapselleen noin? Häpeääkö mies ikäeroa?
Nyt se on sanonut lapselleen, että hänen tyttöystävänsä äiti ja sisko asuvat sen takia tyttöystävän isossa maatalossa, koska äidillä ja siskolla ei ole omaa asuntoa. Luulen, että totuus on se, että tuo niin nuori tyttöystävä asuu vielä kotonaan äidin ja siskon kanssa.
Jotenkin vain etoo tuollainen valehtelu, enkä ymmärrä sellaisen tarkoitusperää. Mitähän lapsi isästään ajattelee, kun vähän isompana nuo jutut muistaa? Ja miksi isä tuollaista sontaa edes puhuu lapsilleen? Häpeääkö ex mies sitä, että seurustelee todella nuoren ja kokemattoman tytön kanssa? En tiedä, mutta kummallista on.
Itse saan hyvät naurut kavereiden kanssa, mutta samalla säälin lastani, joka uskoo kaiken tuon. Vanhempi lapsista on kuviot nähnyt, eikä halua juurikaan olla isänsä kanssa tekemisissä. Onhan se varmaan 16 vuotiaasta omituista, että isän tyttöystävä ei ole montakaan vuotta häntä vanhempi.
Onko kellään vastaavanlaisia kokemuksia? En ole alkanut lapselle noita kalavalheita oikomaan, koska tajuaa joskus totuuden itsekin.
Oli toiselle lapsista sanonut tästä nuorikostaan, että se ei ole isin tyttöystävä, koska se on liian nuori. Mikäs se sitten on? Keski-ikäisen miehen palkintoko? Vai lelu? Miksi sanoa omalle lapselleen noin? Häpeääkö mies ikäeroa?
Nyt se on sanonut lapselleen, että hänen tyttöystävänsä äiti ja sisko asuvat sen takia tyttöystävän isossa maatalossa, koska äidillä ja siskolla ei ole omaa asuntoa. Luulen, että totuus on se, että tuo niin nuori tyttöystävä asuu vielä kotonaan äidin ja siskon kanssa.
Jotenkin vain etoo tuollainen valehtelu, enkä ymmärrä sellaisen tarkoitusperää. Mitähän lapsi isästään ajattelee, kun vähän isompana nuo jutut muistaa? Ja miksi isä tuollaista sontaa edes puhuu lapsilleen? Häpeääkö ex mies sitä, että seurustelee todella nuoren ja kokemattoman tytön kanssa? En tiedä, mutta kummallista on.
Itse saan hyvät naurut kavereiden kanssa, mutta samalla säälin lastani, joka uskoo kaiken tuon. Vanhempi lapsista on kuviot nähnyt, eikä halua juurikaan olla isänsä kanssa tekemisissä. Onhan se varmaan 16 vuotiaasta omituista, että isän tyttöystävä ei ole montakaan vuotta häntä vanhempi.
Onko kellään vastaavanlaisia kokemuksia? En ole alkanut lapselle noita kalavalheita oikomaan, koska tajuaa joskus totuuden itsekin.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Harmittahan se toki, että mies on hyvässä kunnossa ja komea, ja löytää nuoren vaimokkeen. Itsestä tuntuu, että ei kelpaa enään kellekään. Niin monta vuotta menneyt hukkaan saman miehen kanssa ja nyt hän on onnellinen uuden tulevan vaimonsa kanssa. Harmittaahan se.
Ei minua harmita enää se, että mies läksi nuoremman mukaan. Enkä koe, että yhdessä vietetyt vuodet olisivat menneet hukkaan. Ne oli ihan mukavaa aikaa. Olen löytänyt itselleni uuden kumppanin ja toivottavasti vietän hänenkin kanssaan monta mukavaa vuotta.
Minua vaan ällöttää tuollainen valehtelu omille lapsille tuollaisista asioista. Tajuaahan murrosikäisetkin jo jotakin elämästä ja suhteista. Ja jos eivät vielä tajua, niin muutaman vuoden päästä viimeistään. Itse ainakin kerroin uudesta miehestäni reilusti molemmille lapsille yhtäaikaa. Enkä ole salaillut tai sepitellyt älyttömiä tarinoita uudesta suhteestani. Kyllä minun mielestä lapsille voi rehellisesti kertoa paljonkin asioita. Ja uskon, että arvostavatkin enemmän rehellisyyttä kuin niitä valheita.
Toivottavasti sinäkin "kylharmi" löydät vielä jonkun vierellesi jakamaan ilot ja surut. Uskon, että sinäkin joskus tulet nauramaan (vaikka se ei nyt naurata) ex miehellesi ja hänen nuorikolleen. Kun se päivä koittaa, että löydät heidän suhteestaan huumoria, niin huomaat olevasi jo voiton puolella. Mulle ainakin kävi niin.
Itse pääsin aika hyvin eroon exästäni. Nopeasti ja kivuttomasti, vaikka löysikin nuoremman heti suhteemme jälkeen. En ole täällä foorumilla harmistumistani sen takia purkanut kirjoituksin. Ap, kun pääsee asiasta yli niin voi myös keskittyä muihin asioihin huolimatta siitä tunteesta, että vuodet olisivat valuneet hukkaan. Kokemuksesta voin sanoa, että aika kultaa muistot ja harmistuminen häviää ihan itsestään, huomaamatta,kun asiaa ei enään ajattele päivittäin:)