Mies haluaa olla miehekäs ja haluaa, että vaimo pitää häntä miehekkäänä. Oleellinen osa miehekkyyttä on tarpeellisuuden tunne perheen huolehtijana, henkilönä joka tarjoaa suojan ja turvan perheelleen.
Monelle miehelle on tärkeää kokea itsensä mieheksi ja että vaimokin näkee hänet miehekkäänä. Miehet tietävät, että nainen kaipaa itselleen oikeaa miestä, vaikka moderni nainen ei tätä tunnustakaan. Ruikuttajat ja reppanat ovat turn off.
Oma käsitykseni, että tavallisissa parisuhteissa naisten kokema narsismi on sitä, että miehet ylikorostavat miehekkyyttään kun heitä ei arvosteta.
Sanotaan, että se on aina oikeassa, eikä pyydä anteeksi. Naiset kuina usein itse olette pyytäneet mieheltänne anteeksi väärässä oloa? Ehkä mies vain tekee kuin te eli väittää olevansa oikeassa.
Tietty jääräpäisyys on myös miehekästä.Sellainen jossa ei anneta periksi vaan viedään pitkän tähtäimen hankkeita läpi
Monelle miehelle on tärkeää kokea itsensä mieheksi ja että vaimokin näkee hänet miehekkäänä. Miehet tietävät, että nainen kaipaa itselleen oikeaa miestä, vaikka moderni nainen ei tätä tunnustakaan. Ruikuttajat ja reppanat ovat turn off.
Oma käsitykseni, että tavallisissa parisuhteissa naisten kokema narsismi on sitä, että miehet ylikorostavat miehekkyyttään kun heitä ei arvosteta.
Sanotaan, että se on aina oikeassa, eikä pyydä anteeksi. Naiset kuina usein itse olette pyytäneet mieheltänne anteeksi väärässä oloa? Ehkä mies vain tekee kuin te eli väittää olevansa oikeassa.
Tietty jääräpäisyys on myös miehekästä.Sellainen jossa ei anneta periksi vaan viedään pitkän tähtäimen hankkeita läpi
Vastaukset 68
Vanhimmat
Pitää täysin paikkaansa. naismaiset miehet eivät ole narsisteja, kuten ap totesi. Sellainen nyhverä, joka ei osaa mitään päättää ja tekee,kuten toiset käskevät ei ole iso N.
AP puhuu asiaa.
Tuntuu tosiaan siltä että parisuhteen alussa nainen "ihannoi" vahvaa miestään, mutta ajan kuluessa nainen joka on saanut elämässään aseman ja koulutuksen hän muuttuu ja haluaa itse "hallita".
Jollei mies järkisyihinsä vedoten suostu tähän on hän "narsisti". Vihoviimeinen keino naisella on pönkittää asemaansa, kun syntyy lapset. Näillä lapsilla sitten yritetään miestä "kiristää ja alistaa" tyyliin "mieluummin tossun alla kuin taivasalla".
Ja jos mies pysyy miehenä, tulee ero ja sitten lapset kärsii pahiten ja mies saa "narsistin" leiman.
Vain narsistin kanssa elänyt tietää, millaista se arki hänen rinnallaan on. Näitä kokemuksia ei sovi muiden vähätellä.
Ei myöskään pidä leimata tai diagnosoida jokaista kaksilahkeista narsistiksi tai narsistisesta persoonallisuushäiriöstä kärsiväksi potilaaksi. Heitä on keskuudessamme prosentista kahteen prosenttiin ja he itse eivät tuolle sairaudelleen kaiketi mitään voi.
Avioeroissa jättävänä osapuolena tänä päivänä noin 80 prosentissa on nainen ja varsin usein tuo lähtevä nainen lopulta toteaa jättämänsä puolison narsistiksi. Väittäisin, että kovin heppoisin perustein jos kyseisen herran kanssa on kuitenkin elelty vuosikaudet jotakuinkin normaalia perhe-elämää ja hankittu yhdessä ammatit, työpaikat, talot, lapset, lemmikit, autot, mökit ynnä muu.
Edellä kirjoittaneet miehet osuvat naulan kantaan todetessaan, että lopultakin miehen tulee olla mies. Ja naisen tietenkin nainen. Kun nainen alkaa joidenkin impulssien myötä viritellä uutta elämää kodin seinien ulkopuolella on miehen hyvin vaikeaa olla asioissaan oikeassa. Jos hän antaa naisensa mennä eikä perään kysele, todeten ettei omista ketään ja vapaa on maa, on hän välinpitämätön narsisti - pahinta laatua sillä rakkauden vastakohta ei ole viha vaan välinpitämättömyys. Jos hän taas alkaa kyselemään naisen menemisten perään ja on ikään kuin kiinnostunut vaimon uusista intersseistä, on mies vainoharhainen ja kyyläävä, mustasukkainen narsisti. Sietääkin tulla jätetyksi tuollainen sairas luuseri :)
Sä et vaan laura pärjännyt ja siksi selität tuollaista. Olen exäsi puolesta hyvilläni. Hän on MIES eikä marjanpoimija. Vaikutat rasittavalta seuralta diagnosienisi kanssa. Kaiken voi ja älykkään ihmisen pitääkin kyseenalaistaa. Siksi laura sinun kommentillasi ei ole minulle mitään painoarvoa koska en tunne sinun enkä ex miehesi tilannetta henkilökohtaisesti. Itse olen lapseni kasvattanut ja puolisoni sivistymisen mahdollistanut. Kuitenkin odotan sitä päivää että hän minut vahvan pärjäävän miehen diagnosoi. Lasten kanssa on asiasta on leikkimielisesti lyöty vetoa ja sovittu että puoliso voi sitten ihan itsekseen maalailla piruja seinille ja me lasten kanssa vietetään mukavaa ja tasapainoista aikaa ilman tuota ihmisrauniota.
Meillä lähti myös diagnosoija itse jättäen narsistiksi luokittelemansa elelemään alaikäisten lastensa lähihuoltajana. Mutta mentävä on kun mentävä on.
"narsistiksi tai narsistisesta persoonallisuushäiriöstä kärsiväksi potilaaksi. Heitä on keskuudessamme prosentista kahteen prosenttiin ja he itse eivät tuolle sairaudelleen kaiketi mitään voi. "
Erilaisia persoonallisuushäiriöisiä on väestöstä ainakin 15%. Jotkut voivatkin häiriöilleen jotain, jos he tunnistavat sen (muille läheisilleen) häiriöksi. Tosin muutos on melkoisen vaikea silti.
Tunnetusti myös miehet kärsivät erilaisista persoonallisuushäiriöistä enemmän kuin naiset. Naisille on myös kirjoitettu opuksia, miten tunnistaa pers.häiriö. Koska häiriöille ei yleensä voi, on syytä erota.
Olet oikeassa, LauraH. Vielä muistuttaisin kaikkia, että narsistin uhri on yleensä VAIN ja AINOASTAAN puoliso ja mahdolliset lapset. On TÄRKEÄÄ, että asiasta on nyt (vasta) ruvettu kirjoittamaan kirjoja, jotta puoliso voisi tunnistaa mistä oikein on kysymys.
Sinulle vielä: ei kukaan diagnosoi kaikkia kaksilahkeisia narsistiksi! Se on kuitenkin todennäköistä, että juuri narsisteista ja muista pers. häiriöistä kärsivistä erotaan useinmiten. Jos mies kuvittelee olevansa miehinen mies ollessaan ilkeä ja vmäinen vaimoaan kohtaan, niin siitä vaan. Kyllä se vaimo eron ottaa.
Olet varmasti oikeassa. Persoonallisuushäiriö ei varmasti ole siitä kärsivällekään nautinto tai riemun aihe vaan sairaus, josta nimenomaan jossain määrin kärsitään. Sitä en osaa sanoa, että mistä miehen tai miesten ilkeys milloinkin johtuu. Sen paremmin kuin naistenkaan ilkeyden perimmäistä syytä ei aina voi tietää tai edes arvailla. Kaikki ilkeys ja henkinen pahoinvointi ei vaan välttämättä johdu narsismista tai muustakaan persoonallisuushäiriöstä vaan pitkäaikainen parisuhde saattaa olla totaalisen umpisolmussa, kriisiä kriisin päälle. Diagnoosien tekeminen ja kriisiytyneen parisuhteen toisen osapuolen leimaaminen häiriintyneeksi narsistiksi ei ole kovin rakentavaa. Avioeron kriisivaiheessa yksikään meistä ei ole täysin kondiksessa, jollain saattaa jopa ilmetäkin varsin narsistisia luonteenpiirteitä ja hyvinkin korostuneena. Enempi tai vähempi rikkinäisinä ihmisinä jokainen joutuu elämäänsä taas kasailemaan ja etsimään vähitellen tukevaa maata jalkojen alle. Syyttely johtaa vaan katkeroitumiseen ja ikuiseen marttyyrin elämään. En halua mitenkään vähätellä narsistisesta persoonallissushäiriöstä kärsivien tai heidän läheistensä kokemaa tuskaa. Tsemppiä kaikille, koettakaa selviytyä.
Oman erokriisini yksi vaiheista oli, kun eksä ilmoitti ettei enää rakasta minua. Ajattelin olla rakentava ja sanoin, että sitten meidän taitaa olla parempi vaan erota. Vastaus oli, että "älä uhkaile". Tämä toistui seuraavien kuukausien aikana aina kun yritin ottaa eroasian puheeksi. Yhdessä kun erottiin niin tasapuolisuuden nimissä eksäkin tietysti aina välillä puhui erosta, mutta se ei ollut kummankaan mielestä uhkailua vaan molemmille mahdollisuus alkaa miettiä omaa tulevaisuuttaan.
Väitetään myös, että narsku ottaa uuden uhrin eksän tilalle melko pian eron jälkeen tai on jo ottanut ennen eroa. Saatan olla poikkeava jopa narsistiksi, mutta en ole ottanut ketään eron jälkeen enkä ole ottamassakaan koska pelkkä ajatus parisuhteesta, joka taas kohta saattaisi johtaa raatelevaan eroon vaikuttaa liian pelottavalta. Taitaa olla kohdallani sellaista itserakkautta, että on vaan parempi olla itsekseen ja rakastaa niin hyvin itseänsä kuin kykenee.
"Diagnoosien tekeminen ja kriisiytyneen parisuhteen toisen osapuolen leimaaminen häiriintyneeksi narsistiksi ei ole kovin rakentavaa"
Usein se vaan tuppaa olemaan niin, että parisuhde kriisiytyy todellakin vain toisen häiriintyneen käytöksen takia. Ei pidä puhua toisen leimaamisesta tai syyttelystä, vaan ainoastaan kertoa miten toinen käyttäytyy ja toimii.
Ei ole toisen syyttämistä ja leimaamista alkoholistiksi, koska hän juo usein ja paljon. Ei myöskään voi leimata tai syyttää puolisoa masentuneeksi, koska hän välttelee ihmisiä, on aina alakuloinen, puhti pois, hajamielinen, iloton, ei innostu mistään, ei halua puhua jne. Tosiasia on, että alkoholisti tai masentunut VOI ja usein kokeekin totuuden sanomista ääneen syyttelyksi tai leimaamiseksi. Yleensä näiden molempien ryhmien jäsenet eivät OMASTA mielestään ole alkoholisteja tai masentuneita (tai vaikka molempia). Sekin on sanottava, ettei erilaisista persoonallisuushäiriöistä, alkoholiongelmista sun muista kärsivät halua erota. Ei sitten millään. Sitten kun on pakko, tekee sen mahdollisman hankalaksi ja hankalasti.
"Persoonallisuushäiriö ei varmasti ole siitä kärsivällekään nautinto tai riemun aihe vaan sairaus, josta nimenomaan jossain määrin kärsitään."
Et taida olla perehtynyt persoonallisuushäiriöihin? On nimittäin niin, että persoonallisuushäiriöinen erittäin harvoin kokee itse kärsivänsä häiriöstään. Vain tietyt ph tyypit voi saada ymmärtämään, että heidän käytöksensä häiritsee läheisiä ja tuottaa heille ongelmia, siksi ph:n pitäisi tehdä käytökselleen jotain. Yleensä kyllä edes mikään terapia ei häiriöiseen pure. Aiheeseen liittyvässä ammattikirjallisuudessakin lähinnä neuvotaan, milloin kannattaa luovia itsensä nätisti suhteesta irti ja milloin on syytä paeta.
Ei vaan erittäin harvoin kyseessä on varsinainen persoonallisuushäiriö. Jonka varmasti havaitsevat muutkin kuin vaimo ja muu perhe. Ja josta varmasti kärsii eniten juuri se kenellä persoonallisuushäiriö on.
Nyt on vaan tässäkin keskustelussa jatkuvasti sekoitettu se tosiasia, että pitkäkestoisen stressin, jonka muun muassa erotilanne tai perheen sisäiset kriisit varmasti laukaisevat valtaosassa eroavissa henkilöissä, johdosta meissä itse kussakin voi esiintyä korostetun narsistisia piirteitä jotka stressin tai sen aiheuttaneen kriisin väistyttyä laimenenevat ja vaimenevat.
Kiitos kysymästä. En ehkä ole sen enempää perehtynyt persoonallisuushäiriöihin kuin sinäkään. En myöskään anna kenellekään diagnooseja, koska siihen pätevyyteni ei vaan riitä. Tuskinpa silti sinunkaan.
otit kumminkin, tiedät sen itsekin.
otit kumminkin, tiedät itsekin. Noin se narsisti käyttäytyy, valehtelee jopa itselleen.
Mutta entäpä jos mies on kaikkea tuota...miehekäs, haluaa tunnustusta, olla perheen pää...hallita!
Määrätä "kaapin paikan".... se on varmasti ihan ok johonkin pisteeseen saakka
!
Mutta jos mies ei näe läheisten pahaa oloa joka johtuu jatkuvasta alistamisesta, solvaamisesta ja arvostelusta...
ei ikinä myönnä olevansa väärässä vaan kääntää asian aina puolison syyksi, ei pyydä anteeksi aiheetonta haukkumista...
ei arvosta vaimoa lasten kasvattajana, puolisona tai naisena...
ei se nyt ihan normaaliakaan ole!
Se on ikävää, mutta ei se silti ole narsismia. Mies voi olla jostain hyvästä syystä kiukkuinen ja vaimo on tahallaan ärsyttänyt. Vaimo on voinut nalkuttaa ja haukkua miehen ominaisuuksia ja taitoja. Johon mies tuumaa, että onko vaimo muka itse täydellisyys jolla on varaa arvostella miestä. Usein vaimo ei ole itsekään täydellinen ja mies sanoo vaimolle, ettei tällä ole varaa arvostella kun itsekin tekee virheitä.
Sitten voidaan puhua narsismista jos vaimo itse nalkuttaa ja huomauttelee miehen tekemisistä harvoin. Muussa tapauksessa niin metsä vastaa kuin sinne huutaa.
Kyllä se ainakin hyvin läheltä narsismia liippaa!
En varmasti itsekään ole täydellinen, olen tehnyt paljon virheitä ja asioita olisi voinut ehkä tehdä toisin...myönnän sen!
...voisin siivota paremmin, kasvattaa lapset paremmin, passata miestä paremmin... mutta miksi se kaikki on vaimon velvollisuus /tai syy jos niitä ei tehdä kunnolla?!
Paras esimerkki oli se että olin muka hukannut miehen tärkeän postin...sitä etsittiin ja sain kuulla vaikka mitä haukkuja, tilanne jatkui toista viikkoa...kunnes uutisissa kerrottiin että tietokonevirheen takia erä maksulappuja oli jäänyt postittamatta...
Ei anteeksipyyntöä, ei mitään...ainoa kommentti oli se että olisinhan sen voinut hukata .
Entäpä jos vaimo yrittää muuttaa omia tapojaan "paremmiksi" mutta mies ei edes huomaa vaan jatkaa omaa "kiukuttelua"...
voisiko ajatella myös että mies voisi kokeilla tapojensa muuttamista...lopettaisiko vaimokin nalkuttamisen?! ...toimii se kaiku toiseenkin suuntaan!
Tosin narsisti ei sitä tee koska hänestä hänen omassa toiminnassaan ei ole mitään väärää!
Anteeksi nyt vaan..turhaahan sitä täällä palstalla on yrittää asioita muuttaa mutta tämän ketjun kommentit pistivät vähän vihaksi!
Ainoa joka ilmeisesti asiasta jotain tietää on Laurah...
Pakko oli minunkin kirjoittaa, sillä lähes kaikki eronneet naiset, joiden kanssa olen eroni jälkeen käynyt treffeillä, ovat kertoneet eronneen narsistista. Ja aika helpolla tuollaisen "tieteellisen" diagnoosin mies saa. Kisumirrin kirjoittaman perusteellahan n. 50 % naisista olisi siis (tai siis läheltä liippaa) narsisteja. Naisen toiminnassahan ei ikinä omasta mielestään ole mitään väärää, nainen moittii miestään toimistaan lähes aina ja vaikka mies yrittää muuttaa tapojaan, ei nainen edes huomaa. Ja yleensä mies saa haukut ja kiukuttelua myös sellaisista asioista, jotka eivät ole lopulta edes hänen syytään, ei anteeksipyyntöä tai mitään... Ja useimmissa tapauksissa mies on yrittänyt vain miellyttää puolisoaan, huolehtia perheestään, turvata toimeentuloa tai joskus jopa hetken ottaa omaa aikaa itselleen. Tosi narsistiseltahan se kuulostaa...
Kumma muuten kun niin harva mies kertoo eronneensa narsistista... Ehkäpä naisille opetetaan tuota diagnosisointia jossain tupperwareilloissa tai jossain, sen verran helposti diagnoosi tuntuu syntyvän. :) Hymiö perään, ettei minuakin nyt heti narsistiksi syytetä..
Varmasti ihan asiaa tuokin...
ja olin huomaavinani jossain jonkun tilaston että narsisteja löytyy kummastakin sukupuolesta ihan samalla tavoin...en nyt muista prosentteja.
Valitettavasti omalla tyttärelläni ( jo aikuinen) on hyvin paljon samanlaisia piirteitä kuin isällään...onko sitten opittuja vai perittyjä vaikea sanoa...
Kurja nähdä miten hän manipuloi ihmisiä ihan vain saavuttaakseen hyötyä (hän on ollut samanlainen jo lapsena mutta silloin pidin häntä vaan huonotapaisena)...nyttemmin asian näkee ihan eri tavalla.
Ja kun asian ottaa puheeksi hän ei näe siinä mitään outoa ...muut tekee väärin, hän on aina oikeassa!
Ja niinhän sitä väitetään että narsistin kanssa elävä on itsekin vähän "kahjo" :-)
Valitettavasti narsismi ei yleensä näy perheen ulkopuolelle! Taitava näyttelemään ja manipuloimaan kaikkia, mutta vain läheltä sen näkee. Ystävätkään eivät sitä usein tajua kunnes käyvät tarpeettomiksi ja ne vaihdetaan uuteen, aina ei ehkä silloinkaan.
Tässä muutama otos meidän narsistilta, anteeksipyyntöjä ei herunut koskaan: pyysin miestäni suihkuun kanssani vinkaten silmää, ilmoitti että hän ei tollaista pallomahaa nussi eikä kelpaisi muillekkaan (olin normipainoinen mutta raskaana 5.kuulla). Perheen ulkopuolisille hymyili onnellisena kun onniteltiin tulevasta lapsesta. Kun Kerroin mitä äänestin vaaleissa niin sain kuulla olevani niin vitun tyhmä ettei ole tajunnutkaan ja hänhän oli minulle kertonut etukäteen ketä äänestää niin miten olen voinut mokata. En osaa autoakaan ajaa, vaan saa koko ajan ohjeidtusta vaikka ajan 30.000km vuodessa ja jo yli 20 vuotta.
Jos hän suuttuu jollekkin ihmiselle niin keksii aina keinot kostaa, viimeksi sain järjestettyä epämieluisalle työtoverille potkut ilman että kaveri edes tajusi mikä iski.
Kyllä miehen pitää olla miehekäs mutta ei tyranni!
Hyvin ilmaistu asian ydin, että mistä tälläisessä tilanteessa on kyse ... sitä on vaikea ulkopuolisen, joka ei ole sitä kokenu,t ymmärtää ja uskoa.
Kannattaa myös varoa eromelskeissä juristeja ja psykologeja, jotka mainostavat olevansa tämän problematiikan asiantuntijoita. Aina kannattaa ottaa asianajaja, joka kuuluu asianajoliittoon ja on hyvä maineinen ja riittävän kokenut perheasioihin perehtynyt juristi.
Näiden ph ihmisten kanssa yleensä joutuu lakitupaan, koska heillä on aivan mahdottomat vaatimukset lasten suhteen. Tsemppiä kaikille kohtalotovereille !
Kun lähdetään nuorena perustamaan perhettä on naisella ja miehellä yhteinen tavoite ja haave, yhteinen tulevaisuus. Vuosien saatossa paljastuu persoonista vaikka mitä. toinen tukee toista tai yhdessä tuetaan toisia.
No tässä tapauksessa tuettiin miehen uraa kuuliaisesti, pitihän tulevaisuuden ja vanhuudenkin olla yhteinen. Mies, narsisti mikä narsisti sai hoivaajan ja tukijan. Lapset kasvoivat siinä sivussa ja mies meni menojaan, nainen kotona, töissä silloin kun miehelle sopi. Avioeron tullessa tai ollessa vireessa, narsisti ei jätä kotiaan, manipuloi lapset puolelleen. Pesän jaossa haalii itselleen arvokkaat esineet, jopa salassa, piilottaen. Valehtelee ystäväpiirissä, hänhän on uhri. Narsisti etsii itselleen nopeasti uuden tukijan, uhrin ja hoivan. Näin kävi minunkin tarinan, kestää vuosia ennenkuin toivun kaikesta. varsinkin siitä, kuinka olen antanut kaikki vuodet, kymmenet vuodet höynäyttää itseäni, silmät sinisenä kuunnellen kaikkea soopaa.
Jäljelle jää suru, suuri kupla joka on puhjennut.
Höpönlöpön. Parisuhteessa on kysymys aina vain ja pelkästään kahden ihmisen välisestä vuorovaikutuksesta. Ei miehekkyydestä, naiseudesta, narsismista, ei siitä kumpi on oikeassa tai väärässä, eikä muusta. Jos vuorovaikutus ei pelaa, keskustelu ei auta, niin ero on paras ratkaisu. Ellei sitten halua jäädä liittoon väittelemään siitä kumpi on oikeassa :D.
Kumpa näin olisikin. Valheella höystettynä, katkeruus jää. Ei kukaan halua jäädä huonoon liittoon, siinä kuolee pystyyn, niinkuin allekirjoittaneelle kävi narsistin kanssa.
"Ei kukaan halua jäädä huonoon liittoon, siinä kuolee pystyyn, "
Monet jäävät silti, kuolevat pystyyn, vaikka eivät halua. Eipä sillekään kukaan toinen mitään voi.
Vain narsistien uhrit tietävät totuuden.
Hatunnosto heille, jotka ovat siitä helvetistä päässeet eroon.
Narsismi parisuhteessa on yhtä hedelmällinen puheenaihe tavallisten Perttien ja Pirkkojen suusta/näppäimiltä kuin afrikkalaisen denguekuumeen epidemiologia. Eli rakkaat kunnon tavismiehet, olkaa onnellisia olotilastanne, eli siitä että ette tiedä hölkäsen pöläystäkään asiasta, kunhan ajakuluksi teoretisoitte. Ehkä tarkoititte machoilua tai sovinismia aloituksessa, ja voihan joku nainen nimittää macho-sovinistia narsistiksi.
Jotenkin kuitenkin tuntuu herjaukselta niitä kohtaan, joilta oikeasti on saattanut mennä esim. työkyky, omaisuus, psyykkinen terveys, lapset, suvun ja yhteisön arvostus, kaikki tyynni. Ja kun asiaan oikein paneuduttaisiin, eks-puoliso (nainen tai mies) porskuttaa ylpeästi eteenpäin, uskomattoman manipulaation ja p-puhumisen mestarina.
Puhuin aloituksessa siitä, minkälaisista ihmisistä puhutaan kun puhutaan narsisteista. He eivät tietenkään ole narsisteja. Eivätkä edes sovinisteja. He ovat tavallisia miehiä jotka haluavat saada heille kuuluvan arvostuksen. Parisuhteessa pitäisi vallita molemmin puolinen kunnioitus.
Hankaluus on siinä, että miehet ja naiset eivät ymmärrä toistensa jutuista mitään, eivätkä siksi osaa puhuaa toisilleen kunnioittavasti. Esimerkiksi moni mies pitää aivan yhdentekevinä onko jonkun häissä ihanaa. Moni nainen ei ymmärrä mitä hienoa siinä on jos mies on saanut erityisen hankalan moottorin osan kiinni.
"porskuttaa ylpeästi eteenpäin, uskomattoman manipulaation ja p-puhumisen mestarina. "
Mitä tuosta sitten? Itse voi olla todella ylpeä ja rinta rottingilla, jos pääsee tuollaisesta p-puhujasta eroon. Mitä kauemmaksi, sen parempi.
"Hankaluus on siinä, että miehet ja naiset eivät ymmärrä toistensa jutuista mitään, eivätkä siksi osaa puhuaa toisilleen kunnioittavasti"
Itse olen onnistunut välttämään lähielämästäni sellaiset ihmiset, jotka eivät puhu toisilleen kunnioittavasti. Miehet jopa järjestävät häitä ja naiset ymmärtävät miesten auton moottoreita. Vaikka ei sen puoleen, kyllä kunnioittaminen tarkoittaa hyvin paljon henkisempiäkin asioita.
Molemminpuolinen kunnioitus olisi hieno saavutus. Häpeän tunnustaa, että en kunnioita miestäni mutta kun en keksi siihen syitä... Yritän ja yritän... Taitaa olla väärä heppu.
Hyvä oivallus, väärä heppu jos kunnioitus puuttuu. Pidemmän päälle voi käydä raskaaksi pitää kulissia. Kunnioitus on kaiken a ja o.
Väärä heppu on.
Tai sitten väärä nainen hepulla.
Mitä voit tehdä? Voit esimerkiksi miettiä miten paljon taitoa ja vaivaa miehesi tekemiset vaativat. Voit myös vaatia arvostusta mieheltäsi. Voitte keskustella siitä kuka tuo minkäkin panoksen perheen hyväksi. Ihanne tilanne on jos työmäärä jakaantuu tasan ja kumpikin hoitaa ne asiat joissa on itse hyvä. Jos miehesi keskittyy miesten töihin, niin voitte arvioida onko se teidän perheen kannalta yhtä arvokasta kuin sinun tekemä työ.
Pointtini on, että teidän molempien pitää oppia ymmärtämään toistenne tekemisten arvo. Arvostus on mielestäni kiinni tälläisistä yksinkertaisista asioista kun suhteen alkuhuuma on ohi. Teot ratkaisevat ei niinkään puhe jota maailmaan mahtuu.
Voit myös miettiä miksi et osaa antaa miehesi tekemälle työlle arvoa. Onko sen tekeminen pois jostain tärkeämmästä?
Niin, kunnioitin ennen. Nykyisin ajaa vaan omaa etuaan, miesten työt tekemättä, kotitöihin osallistuu hieman ja harvoin, keskittyy vaan työhön ( josta ei ilmeisesti tule riittävää elantoa). Ei pidä juurikaan vapaapäiviä tai lomaa perheen kanssa. Huutaa, määräilee ja käskyttää silloin kun sattuu kotona olemaan. Kyllä kovasti pitää puntaroida että löytää mitä arvostaa... En löydä....
Toki noista miesten töistä voisin tehdä jotain itsekkin mutta kun aika ei vain riitä, palkattu apu olisi hyvä sekin mutta kun korvaan mieheni palkatulla avulla joudun sen yksin maksamaan. Ja johonkin kaiketi raja pitää vetää.
Minulle tärkein on perhe, miehelle liikesuhteet ja niiden ylläpito. Perheelle hän ei varaa aikaa, miksi niin tekisi, onhan se sielä kotona kuitenkin eikä sitä voi muuttaa rahaksi ja vallaksi.
Lueppas Kakkavaimo tuolta toisesta ketjusta "ero tulossa ja minun vika kaikki", siellä nainen on vastaavasti jättänyt miehelleen koko perheen ja kodin ylläpidon ja hairahtanut vielä vieraisiinkin. Silti aika moni tuntuu naista ymmärtävän ja hakevat vikaa miehestä. Kiinnostavaa verrata sinun juttuusi...
Ehkäpä voisit kuitenkin yrittää ymmärtää miestäsi, joka perinteisen miehen roolin mukaan yrittää otsa hiessä tienata mahdollisimman hyvää toimeentuloa perheelle, jotta vaimo ja lapset voisivat hyvin kotona. Ja kiitokseksi saavat haukut päälle. Ehdotappas vaikka roolin vaihtoa, lupaa että hommaat vähintään yhtä hyvän tienestin perheelle ja bonuksena vielä lupaat osallistua perheen kanssa olemiseen enemmän aikaa kuin miehesi nyt. Saattaa jopa suostua.
Olen sen lukenut, mielestäni nainen on perheensä hylännyt.
Paistaapa jutustasi läpi se että luulet minun olevan kotiäiti, no, näin ei ole. Olen työssä käyvä ja tienaan perheen tuloista vaihtelevasti 60-100% silti käyn työssä perheen ja lomien takia en sen tähden että olisi rahaa/valtaa/kunniaa.
Niinhän se aina menee parisuhteessa. Eli jos naiselle on heppu väärä, niin hepullekin nainen. Yleensä sen "vääryyden" huomaakin ensin toinen ja sitten vasta toinen, kun aikaa on jo kulunut enemmän tai vähemmän.
Millä mittarilla lasket että työmäärä jakaantuu tasan? Jokaisella on erilaiset arvot, mikä on raskasta työtä. Aina ei se määrää esim. mikä on raskainta fyysisesti. Ja kysyn että miksi pitää keskustella että menee panokset tasan? Tehdään niin että kummallakaan ei tunnu liian raskaalta. Arvostus lähtee muualta kun työn tekemisestä. Arvostus lähtee kunnioituksesta toista kohtaan ja kunnioitus taasen ...
Työmäärä pitää jokaisen itse arvioida. Usein työtä on niin paljon, että sen tekeminen rasittaa kumpaakin. Suurin vaara on siinä, että ajattelee puolison olevan vapaamatkustaja josta ei ole apua työkuorman ahdistuksen kanssa. Pahinta on jos puoliso on kuormittunut ja toinen pitää häntä silti vapaamatkustajana. Tällöin kyse on yhteisymmärryksen puutteesta. Toisen työnarvoa ei ymmärretä.
Olen täysin samaa mieltä kanssasi.
Ja edelliselle kommentoin että totta kai pitää keskustella jos homma ei toimi, kotityöt tekemättä jne. En pidä ollenkaan ajattelusta että hommat pitäisi mennä tasan, mutta kummallakin täytyy olla tunne että yhdessä tehdään ja jos ei valmista tule niin kumpikin on kuitenkin kortensa kekoon kantanut. Vaikka palkkatyö olisi ihan mikä tahansa, ei kumpikaan osapuoli voi heittäytyä siihen oletukseen että kotityöt kuuluisi vaan toiselle, lapsillekin oma osat iän ja kykyjen mukaan. Jos nyt sattuisi olemaan niin että toinen vanhempi on kotona lasten kanssa niin se tietysti poikkeustilanne mutta siinäkin on niitä päiviä kun työssäkäyvän on tartuttava imuriin kun lapset kipeenä huutaneet koko päivän.
Todellakaan tätä ei voi yleistää narsismiksi. On oikeita narsistisia persoonia ja myös näitä jotka ovat miehekkäitä miehiä isolla ämmällä. Tosimies on mies joka on ap.n kertoman kaltainen MIES eikä hiiri. Et puhu narsistisesta miehestä ja ihmetyttää jos vaimo pitää kaltaistasi miestä narsistina. Hänen kaltaiselleen on selitettävä narsistin luonnetta tarkemmin.
Sanot että "tavallisissa parisuhteissa naisten kokema narsismi on sitä, että miehet ylikorostavat miehekkyyttään kun heitä ei arvosteta". Miksi mies ei voi kertoa sanoilla miten hän kokee vaimon mielipiteet, miksi hän ylikorostaa miehekkyyttään? Nainen ymmärtää sanoja, miksi mies ei puhu??
Jääräpäisyys ei ole miehekästä! On viisautta neuvotella vaimon kanssa asioista joita on vietävä eteenpäin. Jos vaimo ei ymmärrä vaan empii, ottakoon mies päättäjän roolin mutta kertokoon syytkin vaimolle. Mutta arvostakoon myös mies naisen näkökulmaa, on kysymys mistä asiasta tahansa.
Kyllä nainen pitää narsistina sellaista miestä, joka ei häntä huomioi vaan tekee omia päätöksiään ottamatta vaimoa huomioon millään tavalla ja toteuttamalla vain itsekkäästi omia ajatuksiaan vaikka loukkaisi niillä vaimoa.
Oma lukunsa ovat ne jotka leimaa jokaisen pienenkin itsekkyyden narsismiksi.
joopa joo. Narsisti osaa puhua hienosti ja piilottaa sen muilta. Vaimo vaan huomaa että on narsistin kanssa tekemisissä, siinähän se ongelma onkin. Narsisti on suuri näyttelijä ja sosiaalisen käyttäytymisen erityisosaaja, on kuin perhe-elämä olisi osa tiettyä peliä, roolipeliä.
Kumma, että noita narsisteja on nyt yhtäkkiä parin viime vuoden aikana tullut tähän maahan oikein epidemiaksi asti... Vähän joka muijalla on semmonen kotona tai sitten se jo on jätetty, mutta valtavan moni semmoseen on joskus erehtynyt. Muuten täydelliset naiset, mutta persoonallisuushäiriöisen äijän ovat lastensa isäksi saaneet.
Niin, sanopa muuta. Fakta homma. Turha naisia syytellä jätetyistä tai jättäneistä mahdottomista miehistä. Miehen äitiä kai pitäisi "syyttää".
Asiaa "Ei taas yleistetä". Narsisti manipuloi ovelasti, juonittelee, näyttelee. Machomies ylikorostaa miehekkyyttään.
Mies tulee parhaiten arvostetuksi siten, että arvostaa vaimoaan, ei pidä tätä itsestäänselvyytenä. Tekee tekoja, joista vaimo pitää, puhuu, mutta ennenkaikkea kuuntelee vaimoaan.
Nykynaiset eivät enää alistu, jos huomaavat tehneensä huonot naimakaupat - ja hakevat eroa. Harva nainen aivan kelpo kumppanista eroa hakee. Kai tämän ymmärrät "Mahdoton mies"?
Vapaa maa. Tietä riittää ja kulkijoita on molempiin suuntiin. Mentävä on jos mentävä on. Hyvää matkaa.
Hyvä Oona, juuri noin, siitä se kunnioitus lähtee. Olen samaa mieltä.
Ei mitenkään kumma "mahdoton mies". Vasta viime aikoina on alettua puhua narsismista ja muista persoonallisuushäiriöistä. Aiemmin on keskitytty ainoastaan alkoholismiin.
Eikä narsistista eronneet naiset itseään täydellisinä pidä. Hyvin usein narsisti on tuhonnut puolisonsa viimeisetkin itsetunnon rippeet, ennenkuin hänestä pääsee eroon. Narsistin puolisona on useinmiten kiltti sopeutuja.
Hyviä havaintoja. Eiköhän se mieskin ole aikansa yrittänyt olla kiltti sopeutuja ja koettanut parhaansa mukaan toteuttaa vaimonsa ja lastensa äidin oikeamielistä ja hyvää tahtoa. Lisäksi kantanut kortensa kekoon ja palvellut yhteistä hyvää. Aina ei vaan mikään riitä. Lopulta kulissien seiniä pitävät kaatumiseen asti pystyssä vailla tulevaisuutta kamppailevat ihmisrauniot. Vaimoista tulee näissä mittelöissä ilkeitä ämmiä ja miehet paljastuvat narsisteiksi.
"Eikä ne huomaa kumpikin on vain pahempi toistaan"
"Eiköhän se mieskin ole aikansa yrittänyt olla kiltti sopeutuja ja koettanut parhaansa mukaan toteuttaa vaimonsa ja lastensa äidin oikeamielistä ja hyvää tahtoa."
Oikea narsisti ei ole koskaan ollut kiltti sopeutuja, vaan ovela manipuloija ja hyväksikäyttäjä.
"Vaimoista tulee näissä mittelöissä ilkeitä ämmiä ja miehet paljastuvat narsisteiksi. "
Oikeiden narsistimiesten vaimoista ei erossa tule ilkeitä ämmiä, todellakaan. Narsistille on pakko olla mieliksi, aivan kuten muillekin hulluille... Muuten mistään ei tule mitään. Tuskin mikään on henkisesti niin haastavaa kuin erota narsistista, tai muusta persoonallisuushäiriköstä, joka on eroa vastaan. Hyvä pitää myös mielessä, että normaali ihminen ei yleensä viimeisen päälle vastusta eroa, jos kumppani erota haluaa. Kaikenmaailman luonnehäiriöiset sensijaan vastustavat.
Asia ei ole noin mustavalkoinen. Normaalikin ihminen voi vastustella eroa, edessä oleva ero voi herättää paljon negatiivisia tuhteita. Mielestäni on normaalia, että jätetty tuntee vihaa, surua, pettymystä ja pelkoa. Lisäksi on aivan normaalia, että hän haluaa yrittää löytää tilanteeseen jonkun muun ratkaisun kuin eron, ehkä kaiken voisi jotenkin korjata. Ehkä eron estämisen ei myötä asiat voidaan ajan myötä pikku hiljaa korjata. Jokainen on kuullut tarinoita, miten parisuhde on pelastunut vakavasta kriisistä. Ehkä myös meidänkin suhde on pelastettavissa.
Tämä kertoo minusta, että ihminen on vain vahvasti sitoutunut parisuhteeseen. Lisäksi jos hänellä on sellainen elämänasenne, että vaikeitakin ongelmia voidaan ratkoa, eikä niiden edessä pidä luovuttaa, niin silloin eron vastustelu on aivan ymmärrettävää.
Jättävä osapuoli ei tietenkään halua nähdä asiaa tällä tavoin. On itselle helpompaa kun näkee asian niin, että jätetty on jollain tavoin päästään vialla.
En halua sanoa, että jättäminen on väärin. Jos puoliso on esimerkiksi ihan oikeasti narsisti, niin silloin ero on varmaan oikea ratkaisu.
Ero on aina vaikea. En ole kuullut helpoista eroista tai jos olenkin niin patologisilta valehtelijoilta tai muilta totuuden kieltäjiltä. Avioero on valtavan stressaava prosessi. Mielestäni se vaatisi aina jonkinlaisen ulkopuolisen intervention, väliintulon auttavassa mielessä. Joko pari- tai yksilöterapiaa eroryhmällä täydennettynä. Jos pariskunta vaan keskenään riidellen yrittää viedä eron läpi niin ei mene nätisti.
Joukossamme on oikeita narsisteja, persoonallisuushäiriöstä kärsiviä henkilöitä ja jotkut heistä ovat päätyneet avioliittoonkin. Nykyisessä narsismikeskustelussa ei mielestäni huomioida sitä, mikä vaikutus eropäätöksellä on sille jotakuinkin normaalille terveelle aviomiehelle ja hänen mielenterveydelleen.
Aviokriisi aiheuttaa jokaisen käytökseen normaalista poikkeavia toimintoja. Tämä siksi että erokriisi ei ole normaalitilanne meidän kenenkään elämässä. Meissä jokaisessa on mekanismeja jotka ilmenevät ääritilanteissa voimakkaan narsistisina tai muuten häiritsevinä. Näistä ilkeistä toimista kärsii koko lähipiiri ja varsinkin puoliso. Harvan eroavan mielessä on mikään muu kuin oma selviäminen tunnelissa, jossa ei valoa näy.
Erokriisi on niin paljon perheen sisäinen kriisi, että noita kriisiin liittyviä persoonallisuuksien muutoksia ei välttämättä ilmene työpaikoilla tai harrastuksissa vaan niistä kärsii juurikin se puoliso, jonka syyksi kriisiin ajautunut helposti kaiken pistää. Tähän viitataan monissa keskusteluissa, että ainoastaan narsistin vaimo tietää narsistin luonteen ja ulkopuolisoilla ei ole siitä aavistustakaan. Kyseessä ei silti välttämättä ole persoonallisuushäiriöiseksi luokiteltava tapaus vaan henkilön narsistiset oireet voivat lievittyä varsin normaaleiksi erokriisin aiheuttaman stressin helpotuttua eli eroon liittyvän surutyön tultua käsitellyksi. Tämä taas vaatii paitsi aikaa myös jossain määrin omaa tahtoa ja keskusteluapua, välillä myös lääkitystä ja terapiaa.
Kyllä normaali ihminen voi olla yllättäen tulevaa eroa vastaan, niin aviomies kuin vaimokin. Eropäätös on musertava, mutta myös uuden alku. Päätös vie normaalin miehen ja naisen elämän uusille raiteille, uusi pelottaa ja luo epävarmuutta entisestään. Unelmat romahtavat ja tulevaisuus on jotain muuta kuin mitä on yhdessä haaveiltu. Mielestäni eron vastustaminen ei ole narsismia.
Eron jälkeen puolisoilla on väkisinkin monenlaista yhteistäkin elämää, varsinkin jos on lapsia. Ei ole kovin rakentavaa diagnosoida entistä puolisoa narsistiksi. Yhteistyö ei siitä parane. Turha ihmetellä ettei "narsistin" kanssa voi enää mistään eroon liittyvästä sopia vaan hän on kaikkea vastaan. Niin se metsä vastaa kuin sinne huutaa.
Siinäpä tuli taas muutama kappale, joita voitte vapaasti kopioida ja liittää heittomerkkien välissä omiin vastineisiinne. Näinhän se keskustelu etenee.
Ulkopuolisoilla pitää lukea ulkopuolisilla. Sorry.
Riippuu niin monesta tekijästä tuo eroon suhtautuminen. Jos olisi susipari ilman lapsia ja omaisuutta niin erot olisi helppoja, mutta jos mies on vuosia elättänyt perheensä ja "narsistinainen" selän takana eroa suunnittelee optimoidakseen osituspäivän niin kyllä siinä saattaa hihat palaa keneltä tahansa.
Narsismi kortti on vähän kuin al-qaida. Muutama vuosi sitten asiasta ei ollut ketään kuullut ja nyt kaikki ihmisoikeusrikkomukset "hyväksytään" al-qaidan varjolla. Sama meininki tuntuu olevan vastuuttoman suomalaisen naisen toimissa että kun nainen 80% rikkoo perheensä ja täten englantilaisen tutkimuksen mukaan tekee pahinta henkistä väkivaltaa lapsilleen niin kaikki onkin narsisti-miehen vikaa.
vastuutonta toimintaa.
Juur näin. Elintason nousunko myötä narsismi pulpahtanut esiin? Taitaisi jonkun sortin sota herättää suomalaiset vetämään taas yhtä köyttä ja lopettamaan tämän läheistensä mollaamisen.
Vanha valtiomiessääntöhän on että jos maassa on sisäpoliittisia ongelmia ne täytyy piilottaa ulkopolitiikan alle. Tätähän konkurssikypsä yhdysvallat on jo vuosia toteuttanut.
Minunkin perheessä tuli tilanne kun asiat oli hyvin niin oppositio (vaimo) alkoi keksimään sisäpoliittisia ongelmia. Kun en näihin outoihin ajatuksiin lämmennyt niin hän alkoi haastaa naapureiden kanssa riitelyä.
Kun en tähänkään lämmennyt osoitin hänelle ovea ja nyt voin hallita asuntoani ihan rennosti ilman ongelmia sisä- ja ulkopolitiikassa.
narsistin kanssa ei kannata olla missään tekemisissä. Mahdollisimman vähän, mielummin välikäsien kautta jos tekeminen on pakko. luottamusta ei vaan ole, koska on kysessä luonnevika ja aina on arvaamattomuus mahdollisuutena.
Minusta tämä diagnoosien tekeminen näillä keskustelupalstoilla pitää saada loppumaan, sillä siihen kukaan ei ole oikeutettu täällä.
Vain lääkärit ja heistäkin asiaa opiskelleet voivat tehdä näitä määrityksiä ja niitä he eivät voi kertoa kenellekään, kuka on diagnoosin saanut.
Joten arvoisat paslstojen vartijat, ottakaan nyt sellainen ote tehtävässänne, että jokaisen kirjoituksen, jossa joku leilamattan kun lääketieteen diagnoosin alle tai jotakuta kehoitetaan eroamaan sensuroidaan tai kokonaan pyyhkäistään pois.
On terpeen laittaa nämä kirjoitukset asialliselle tasolle, silloin näistä voisi olla jotakin hyötyä, saataisiin tavallaan vertaistuke siitä, millaista elämä on toisillakin.
Jokainen itse menkään silloin lääkäriin kun tuntuu, että itsellä tai puolisolla viiraa, se ei kuulu tänne, toki voi kertoa miten elämä on vinoutunut.
Olenkin alkanut miettiä, että aika moneen eroon liittyy jonkinasteinen lääkärin tarve, mutta sinne meneminen tuntuu olevan kovin huonoa ja sitten sitä tarvetta huudetaan täällä kovaan ääneen ja tavallaan lietsotaan perhe-elämän lopettamista eroon näillä kirjoituksilla.
Joten nyt tarkempi sensurointi kaikille kirjoituksille. Yksikään kirjoitus ei mene suoraan näkyviin ilman tarkistusta.
Hah hah!! sensurointia kaipaat. Muista se oli silloin suomettumisen aikana, ei nykyään. Ja toinen seikka tulee muistaa, lääkärikään ei ole mikään jumala diagnooseineen. Jos jotain helpottaa päätään tyhjentää täällä, niin mikä ettei, halvempi vaihtoehto kun mennä kalliille kallon kutistajalle.
Miten mies tekee naisen onnelliseksi Miehen on helppo tehdä nainen onnelliseksi.
Tarvitsee vain olla: 1. ystävä
2. kumppani
3. rakastaja
4. veli
5. isä
6. opettaja 7. kasvattaja
8. rippi-isä
9. uskottu
10. kokki
11. mekaanikko
12. asentaja 13. sähkömies
14. kuljettaja
15. kantaja
16. siivooja
17. hovimestari
18. hydraulikko 19. puuseppä
20. malli
21. sisustusarkkitehti
22. seksuologi
23. psykologi
24. psykiatri 25. psykoterapeutti. Myös luonteenpiirteet ovat tärkeitä.
Tarvitsee vain olla: 1. miellyttävä
2. urheilullinen mutta
3. älykäs mutta
4. voimakas
5. hyvätapainen mutta
6. luja mutta 7. lempeä
8. herkkä mutta
9. päättäväinen mutta
10. romanttinen mutta
11. miehekäs
12. vitsikäs ja 13. iloinen mutta
14. vakavasti otettava ja
15. arvokas
16. rohkea mutta
17. nallekarhu mutta
18. energinen 19. huolehtiva
20. luova
21. idearikas
22. taitava mutta
23. vaatimaton ja
24. ymmärtäväinen 25. elegantti mutta
26. johdonmukainen
27. lämmin mutta
28. viileä mutta
29. intohimoinen
30. suvaitsevainen mutta 31. periaatteellinen mutta
32. kunniallinen ja
33. jalo mutta
34. käytännöllinen ja
35. pragmaattinen
36. oikeudenmukainen mutta 37. valmis tekemään hänen vuokseen mitä tahansa eli
38. epätoivoinen (rakkaudesta) mutta
39. hillitty
40. charmikas mutta
41. pysyvä ja
42. uskollinen 43. valpas mutta
44. haaveileva mutta
45. kunnianhimoinen
46. luotettava ja
47. kunnioitettava
48. valmis uhrauksiin ja, ennen muuta, 49. maksukykyinen. Samaan aikaan miehen on kiinnitettävä huomiota siihen, että hän: a) ei olisi mustasukkainen, mutta kuitenkin kiinnostunut
b) tulisi hyvin toimeen sukunsa kanssa, muttei kuitenkaan uhraisi sille
enempää aikaansa kuin ko. naiselle
c) antaisi naiselle vapautta, mutta osoittaisi kuitenkin huolenpitoa ja
olisi kiinnostunut siitä, missä nainen on ollut ja mitä tehnyt
d) pukeutuisi elegantisti, mutta olisi kuitenkin valmis kantamaan naista polvillaan kurassa ja menemään parvekkeen kautta sisään, jos
hän on unohtanut avaimensa, tai ottamaan kiinni ja mukiloimaan
varkaan, joka on ottanut hänen laukkunsa, jossa oli niinkin elämälle
välttämättömiä
asioita kuin peili ja huulirasva. On tärkeää olla unohtamatta hänen: 1. syntymäpäivïään
2. nimipäiviään
3. hääpäivää
4. ensimmäisen suudelmanne vuosipäivää
5. kuukautisiaan
6. hammaslääkäriaikaansa 7. vuosipäiviään
8. parhaan ystävänsä ja lempitätinsä syntymäpäiviä. Valitettavasti täydellisinkään edellä mainittujen ohjeiden
noudattaminen ei takaa menestystä. Nainen saattaa nimittäin väsyä
ihanteellisen miehen läsnäoloon elämässään ja kokea olevansa hänen
dominoimansa ja siksi karata ensimmäisen kohtaamansa
kitaransoittajan kanssa. Ja nyt mitalin toinen puoli. Miehen tekeminen onnelliseksi on
huomattavasti vaikeampaa. Se johtuu siitä, että mies tarvitsee: 1. seksiä ja
2. ruokaa. Pääosa naisista kokee nämä miesten korkealentoiset vaatimukset
äärimmäisen orjuuttaviksi. Niiden tyydyttäminen käy yli heidän
voimiensa. Johtopäätös: Sopusointuinen yhteiselämä on helppo saavuttaa, kunhan miehet
lopulta ymmärtävät, että heidän on rajoitettava kohtuuttomia
vaatimuksiaan!
Kulunut ja iki ´vanha vitsi.