Liikunnannumeronne?

Sama olettamus minullakin.
Ja itselläni oli 10. Samoin lukiossa.

yhdeksän. Ei se liikunnan numerokaan rohkeammaksi pelimieheksi tee. Nykyään olen huippukunnossa. Kovinpia panomiehiä yläasteellakin oli ne löysimmät jätkät, jotka veti välitunnilla röökiä ja joita liikunta ei kiinnostanut alkuunkaan.

liikunnan opettajat ei aina välttämättä osaa antaa oikeudenmukaisia numeroita. On tullut havaittua. Jos henkilöllä on piirinmestaruuksia, ja sm-kisoissa 10 parhaan joukossa, toiessa lajissa piirinmestaruuksia, kolmannessa lajissa aktiiviharrastaja, jne.silti numero voi olla 9, vaikka pitäiis olla 10, kun vertaa samalla luokalla oleviin taviksiin. "Tavikset" ehkä työntää massansa avulla kuulaa enemmän ,tai pituutensa avula hyppää korkeutta enemmän,mutta muuta näyttöä eri lajien hallitsemiseta ei ole, sellainen voi saada saman liikuntanumeron kuin pienikokoinen piirinmestari. Opettajat ovat usein puolueellisia tai eivät tiedä eikä edes KYSY kenellä on mestaruuksia. Mistä ne sen tietäisikään, harva menee opelle sanomaan että hei , voitin just ne ja ne kisat.

Liikunnannumero voi riippua aika pitkälti siitä minkälainen opettaja sulla on sillä hetkellä, omat opettajat yläasteella ja lukiossa halusi melkein aina pelata jotain korista ja sählyä mistä kumpikaan ei kiinnostanut.
Jos olisi säännöllisesti käyty lenkillä, salilla, uimassa, tennistä niin motivaatio olisi ollut ihan eri maailmasta.

positiivinen korrelaatio mutta pienempi kuin luulisi (tosin otettava humoorilla, koska atm-termi vain tätä palstan sisäistä hengentuotetta :)
Tuo liikuntanumero ja sen arviointi koulussa ehkä vähän eri henkinen kuin myöh.lajikohtaisen erikoistumisen ja siinä kilpailumenestymisen mukaan annettava olisi.
Liikuntanumeron tulisi kuvastaa osin suhtautumista kaikin puolin terveyteen ja hyvinvointiin; nythän toinen ääripää voisi olla, että tuloksena onkin urheiluvammojen vuoksi ainakin tilapäisesti sairas persoona.

9.

Taisi olla 8 eli yksi huonoimmista numeroista.

Minulla oli liikuntanumero 7.

Olen ollut aina hyvässä kunnossa, mutta koululiikunta painottuu joukkuelajeihin joissa olen kaikkea muuta kuin hyvä. Asiaa ei yhtään edesauttanut se, että olin niin vihattu ja syrjitty, että myös oman joukkueen pelaajat tönivät ja kamppivat minua esim. sählyä pelatessa. Viis siitä vaikka olisi tullut maali, pääasia että saivat nöyryyttää minua.

Yleensä opettaja ilmoitti luokan luottamusoppilaille tai oppilaskunnan edustajille tms. että missä liikuntatunti pidetään ja mikä on laji. Monesti tieto ei kulkenut minulle asti ja siksi jäin monella liikuntatunnilla hengailemaan koulun pihalle tai lähdin kotiin.

Ala asteen 3 luokalta lähtien oli 10. 9 tais olla muutaman kerran. Nuorena olin urheilu hullu. Pelasin jäkistä, pesäpalloa, jalista, uin, hiihdin, juoksin, heitin keihästä pelasin salibändyä. Sain paljon mitaleita uinnista, juokusta ja hiihdosta kun kilpailin. Armeijan jälkeen palasin enemmän salibändyä 2-4 divarissa. Olin monta vuotta maalivahtina säbässä ja sit pelasin pakkina kans aika paljon.

Sain paljon kehuja maalivahtina ollessani.
Jalista sit pelasin välillä puulaakia ja välillä muuten vaan käytiin pelaas sekalaisen porukan kanssa.

9 ja joka lajissa koulun joukkueessa

Ja yksikään ätmi ei läpäisisi valheen paljastustestiä.

Ite aloin liikkumaan enemmän vasta aikuisiällä kun pääsin vakiduuniin. ei sitä aikaisemmin oikein vaan viitsinyt kiinnostaa.

Kumpaan suuntaan korrelaatiota tarkoitat? onko atm:t nörttejä va himomielteisiä puntin punnertajia??

Mulla on koulutodistukset tallessa ja 9-10 oli liikunta aina. Amiksessa meil oli läski liikunnan ope joka ei pitänyt edes tunteja. Sai tehdä ihan mitä vaan halusi. Olen mä aina ollut aika liikunnallinen mut naisia sillä ei saa vaikka olis hyvä kunto.

tai 10. Mun kuntoni on ollut aina hyvä, koska harrastan juoksemista. Sillä ei kuitenkaan saa naisia. Naiset saadaa supliikilla ei hyvällä kunnolla. Rapajuoppo ja täysin liikuntaa harrastamaton amis joka kulkee autolla sadan metrin päähän kauppaan voi saada hyvin helposti naisia, jos on "oikeaa" eli sopivan suulasta tyyppiä. Itse olen aika ujo ja hiljainen.

Eli liikuntaa ei kannata harrastaa siksi, että saisi naisia. Sitä kannattaa harrastaa oman kunnon ja terveyden vuoksi. Minusta on todella surkeaa jos kaksvitoselle kaverille vaikkapa kilometrin käveleminen on ylivoimainen suoritus.

Liikunnannumero on kaikista eniten hatusta vedetty mielestäni

Mulla taisi olla aika tasaisesti 7. Muistan yllättyneeni positiivisesti, kun koulukaveri tarjosi hiihtolenkillä keksiä paketista, ja sitten minäkin uskalsin hiihtää ihan vain hiljalleen maisemia ihaillen.

Varmaan 7-8. Riippuu vuodesta.

Pelasin lapsena lähinnä jalkapalloa. Joskus pääsin loistamaan, tavallisesti olin keskinkertainen. Pelasin nappulaliigassa puolustavalla paikalla.

Olen aina ollut vähän keskivertoa notkeampi ja ketterämpi, vanhemmiten keskivertoa vahvempi ja erilaisissa taitopeleissä keskinkertainen; enhän niitä ole varsinaisesti harrastanut. Jos olisin kevyempi, soveltuisin melko hyvin esim.taitoluisteluun. Aikuisille näitä urheilumahdollisuuksia on vähän, joten voisin yrittää erilaisia tanssikursseja.

7, inhosin liikuntaa. Pesäpalloa, hiihtoa, telinevoimistelua huh... Suunnistus oli kivaa. Muuten olin kiitettävä koulussa.

En tiedä, miten on nykyään, mutta 80-luvulla korrelaatio oli hyvin selkeä. Suosituimpia olivat lähes poikkeuksetta pojat, jotka olivat urheilullisia eli liikuntanumero 9 tai 10.

Minä olin täydellinen hylkiö 7-luokalla. Läski ja kiusattu. Liikuntanumero oli 6.

Sitten se nousi 7:aan. En muista, että olisin tehnyt mitään erityistä numeron nousun eteen ja opettajakin pysyi samana. Ehkä en sitten vaan mokaillut niin näyttävästi, kun kiusaaminen ja hylkiminen opetti olemaan mahdollisimman huomaamaton. Myös liikuntatunneilla. Ehkä 7 oli "perusnumero", joka laitettiin niille, jotka eivät olleen hyviä eivätkä kaikkein surkeimpia? Olihan se arvosteluasteikon keskivälistä. Tosin, en ole ikinä kuullut, että kukaan olisi saanut liikunnasta 4.

9-luokalla liikuntanumero nousi 8:iin. Pidin sitä itselleni jo erittäin hyvänä numerona. Nousu johtui siitä, että aloin puolitosissani harrastaa urheilua. Osallistuin yleisurheilussa ja hiihdossa mm. kaupungin mestaruuskisoihin saavuttaen muutaman kerran himmeän mitalin. Ne olivat siihen aikaan hyvin arvostettuja lajeja, paljon arvostetumpia kuin esim. jääkiekko tai salibandy (mitä sanottiin silloin sählyksi). Vain futis oli arvostuksessa yleisurheilun ja hiihdon tasolla. Joukkuepeleissä olin edelleen surkea, mutta yksilölajeissa pärjääminen nosti numeron. Sain myös jonkin verran sosiaalista arvostusta urheilemisen vuoksi. Kiusaaminen loppui. Kerran jopa paljon minun tasoani ylempänä ollut tyttö osoitti kiinnostusta. Se ei tietenkään johtanut mihinkään, mutta tuntui hyvältä.

7:kahan se oli, mut mua ei kyllä napannu ollenkaan kyseiset tunnit. Ne joukkuelajit mitä sillon oli niin ei kiinnostanu lainkaan, ihan toisenlainen laji kiinnosti ja kiinnostaa nykyäänkin. Nimittäin biljardi/snooker :)

7-8. Puolet luokasta oli jääkiekkoilijoita tjsp. joten ei siitä porukasta tämmöinen plösö voinut mitenkään erottautua muuta kuin huonoudellaan.

Ala ja ylä asteel pelasin paljon pesistä ja sit liityin jopa pesis seuraan jossa pelasin 4 vuotta. Sain muutaman mitalin. Menestyin myös jalkapallosa ja hiihdossa ja uinnissa sain mitaleita. Kroppa oli kunnossa ja olin nopea kuin gepardi. Niistä ajoista tähän päivään , en ole enään niin liikunnallinen. Käyn salilla ja pyöräilen lähinnä. Ylipainoakin on jotain 12kg verran Mut koulus sain 10 ja 9 aina liikunnassa.

Ylä-asteella oli 8 ja lukiossa 9. Ei liikunta numerolla ja alempitasoisuudella ole mitään korrelaatiota, tai jos on se ei ainakaan ole vahva.

Liikuntanumero taisi olla 8...aivan 100% varmaksi en sitä muista.

Meikäläistä kun ei kiinnostanu jalkapallo tai jääkiekko, ni liikuntamaikka ei sitä hyvällä katsonut. ;)