Mikä mahtaa olla syynä kun naisia ei kiinnosta pyörätuolia käyttävä mies? Vaikka asiat on muuten ns. mallillaan. Jalat vaan ei tykkää oikeen toimia :)
Naisille ei kelpaa pyörätuolimies. Miksi?
Wheelchair man
522049
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 52
Vanhimmat
Ei kai mikää. Mulle ei ole ainakaan koskaan ole ollut merkitystä ihmisen istumisella tai seisomisella. Onhan sitä vapaana ollessaan nähnyt kivan oloisia pyörätuolimiehiä, mutta kun on ujo. Ilman nettiä olisin varmaan yksin.
? Mä en kyllä välittäis istuuko mies pyörätuolissa vai ei.. kyllä se ulkonäkö ja miten kemiat kolahtaa.. ;)
Itse kävin pari vuotta sitten erään kundin kanssa
treffeillä mutta häneltä tuli tyly vastaus että tahtoo mieluiten naisen joka on myös pyörätuolissa :( mut oli ihan mielettömän ihana mies :) terkut vaan hänelle ja kihlatulle.
Silläkin joskus tuntuu olevan väliä miten pahasti muuten on vammautunut. Jos on syntymästä asti ollut pyörätuolissa niin muutaman kerran mitä olen jutellut sellaisen kanssa niin eivät ole ko. ihmiset ihan täysin henkisestikään olleet kunnossa.. Toki poikkeuksia on, varsinkin ne jotka vaikka onnettomuuden takia ovat joutuneet jaloistaan luopumaan. Toki se hankaloittaisi elämää mutta ei se ihastumista ja rakastumista estäisi jos tyyppi muuten on mieleen... se riippuu ihmisestä ja onhan se niin että ihmiset usein kaipaa sitten kumppaniksi "samankaltaista" paria joka samalla viivalla... ei kuitenkaan kaikki. Jotkut saattaa itsekkäästi haluta kumppanin vaan hoitajakseen ja toisalta moni jättäisi vammaisen kumppanin että oma elämä olisi helpompaa... Jokainen elää kuitenkin omaa elämäänsä niinkuin parhaaksi näkee.
No mitäpä luulet? Naisille ei kelpaa mies joka ajaa fillarila tai kävelee. Ulkonäkö on kaikki kaikessa naisille ja jos ei jalat toimi niin tuskin ne kiinnostuu sun naamastakaan. Suomi naiset ei ole suvaitsevaisia. Kannattaa suunnata ulkomaille.
Minun mieheni ei istu pyörätuolissa, mutta sekin aika vielä todennäköisesti koittaa. Hänellä on synnynnäinen kehityshäiriö lonkkanivelissä ja käyttää kyynärsauvoja. Lisäksi on näkövammainen. Ei sokea mutta niin heikkonäkïnen että lukee sokeainkirjoitusta ja sanomalehdet ja kirjoja yms kuuntelee äänitteinä.
Meillä on 6-vuotias tyttö, ja elämme täysin normaalia elämää. Mikään ei tule meidän välillämme muuttumaan jos ja kun pyörätuoli tulee ajankohtaiseksi. Miksi pitäisi muuttua? En ole suhteessa pyörätuolin tai kyynärsauvojen kanssa, kyllä se on tuo mies joka on se tärkein ja rakkain!
Itse en ehdoin tahdoin alkaisi seurustella pyörätuolissa olevan kanssa, koska en osaisi suhtautua oikein siihen, jos hän tarvitsisi joskus apua. Kokisin asian niin, että olisin uhrautuvainen ja hoivaava, mitä en halua. Itsestäni on joidenkin miesten kanssa tuntunut siltä, että minulta vain vaaditaan eikä minulle koskaan anneta mitään takaisin, joten suhteen alussa en enää ole aivan niin myötämielinen. Oma skeptisyyteni siis lienee suurin ongelma asian suhteen. Lisäksi olen todella menevä ja liikkuvainen ja kaipaisin seuraa kumppanista harrastuksiin ja en halua mitään rajotteita.
Niin onhan ihmiset kaikki erilaisia. Itse pystyn vähän kävelemään. Vietän aktiivista elämää. Käyn salilla ja lenkkeilen tuolilla. Ehkä naiset pelkää noita hoito hommia. Itse kyllä olen luonteeltani sellainen et hoitajaa en kaipaa enkä tarvitse, vaan normaalia parisuhdetta. kaikkeen ei kuitenkaan pysty, esim. isommat siivoukset lumityöt ja muut sellaset. mut niihin onkin olemassa työntekijä erikseen. Jotkut tuolissa olijat voi tietysti katkeroitua ja laiskistua. Mut sehän on jokaisesta itsestä kiinni.
Miksi itse haluat terveen naisen? Miksi et etsi naista joka myöskin istuu pyörätuolissa? Vai eikö pyörätuolissa istuva nainen kelpaa sinulle? Jos näin on, niin miksi ei?
kyllähän se hankaloittaa sitä (yhteis)elämää ja tietty kaikki erilainen on aina "pelottavaakin"
Kyllä mulle ainakin kelpasi mutta tiet erosi. En tapaa kovinkaan montaa liikuntavammaista ihmistä juurikaan missään että sen suhteen on aika harvinaista, että edes alkaisin kimppaan. Jos tapaan kiinnostavan niin ei sillä ole väliä.
Kuinka niin ei kelpaa? :D
http://www.youtube.com/watch?v=mo6jUXEpECI
(tiedä sitten onko tuon äijän naismenestys totta vai pelkkä markkinointikikka)
Tuossa on vähän tuota amerikkalaista yltiöegoismia -- toi tyyppi näet menestyy just siksi, että se on stara, mutta USAan ei mahdu kuin yksi pyörätuolikääpiöselfhelprockstara, joten tältä osin ihan samaa mesnstystä on rurha toivoa, mutta tossa on tosi tärkeä pointti.
Näiden ruikuttajien kannattais ihan oikeasti käydä kuuntelemassa vähän jotain Esa Saarista, mutta ei, ei ei, kun se on kauheaa, kun voisi joutua kohtaamaan sen, millaisessa itsepetoksessa elää!
Kirjoitin: "" tai sitten hyväksyä kova todellisuus ja yrittää NOSTAA sitä markkina-arvoaan, mikä voi sivumennen sanoen tapahtua olennaisesti jo sitä kautta, että vain lopettaa sen itsesäälissä rypevän neiteilyn ja elää kuin mies, ajattelee itsestään kuin mies, ja kohtelee naisia kuin mies, eli huomaavaisesti ja auktoriteetilla.""
Tää on niin totta: kun muuttaa elämänasennettaan ja lakkaa olemasta se vitun negatiivinen paskanjauhaja, eli aluksi vaan hyväksyy ittensä, niin sen jälkeen voi suorastaan mystisesti se markkina-arvo vähän nousta, ei ihan niinkuin tolla ärsyttävällä Seanilla, mutta kuitenkin.
"Tuossa on vähän tuota amerikkalaista yltiöegoismia -- toi tyyppi näet menestyy just siksi, että se on stara, mutta USAan ei mahdu kuin yksi pyörätuolikääpiöselfhelprockstara, joten tältä osin ihan samaa mesnstystä on rurha toivoa, mutta tossa on tosi tärkeä pointti."
Amerikassa on kyllä muutamia vastaavia tapauksia.
Tilanteestaan huolimatta on onnistunut keskittämään ajatukset ns. oikeisiin asioihin ja lisäksi ei ole masentunut kaikesta negatiivisuudestaan. On saanut myös kovan tutkinnon ja tärkeitä työsuhteita (työskennellyt mm. entiselle Yhdysvaltain presidentille Bill Clintonille) vammoistaan huolimatta.
Kyllä naisia viehättävät kuuluisuus, raha, hyvä itsetunto ja asenne miehessä. Eli ei se ulkoinen olemus kaikkea merkitse.
-----
Täysin mystisesti tuo markkina-arvo ei kasva. Mutta se on hyvä lähtökohta jos hyväksyy itsensä sellaisena kuin on ja yrittää unohtaa pahat puheet ja mietteet.
Itsessään tuo on pitkä prosessi. Hyvän koulutuksen kautta se omakin arvostus kummasti voi nousta ja jos sosiaalisestikin pärjää hyvin niin sitäkin kautta.
Jos mies heikomassakin tilanteessa haluaisi kovasti olla naisten kanssa tekemisissä niin liian epätoivoiseksi ei sopisi heittäytyä. Aina pitäisi muistaa tuo itsensä arvostus ja jos nainen vähät välittää miehestä, niin sen ei pitäisi antaa liikaa vaikuttaa. Epätoivoisuus on suurin ongelma kenellä tahansa.
Naisille ei kelpaa oikein mikään nykypäivänä. Jos et näytä Pierce Brosnanilta ja ajele kalliilla autolla ja kylvä rahaa ympärillesi niin sepä oli aika monen akan osalta siinä. Kullankaivajia, elättäjää vailla olevia ja isäkandidaatin metsästäjiä tuntuvat alitajuisesti olevan lähes kaikki.
Kun olet pyörätuolissa tai työtön, olet parisuhdemarkkinoilla huonommassa asemassa kuin housuunsa paskova alkoholisti.
mites sitten on mahdollista, että työtön tatuoitu pitkätukkametallisti"hippi" saa naisen?
Jaa, että vain status ja look.
Mietipä vaikka sitä, että olet liikunnallinen ihmine, tai tykkäät käydä sienessä, tai matkustella, tai vaikka mitä. Kas, kun kaveri on pyörätuolissa, niin on siitä riesaa. että pelkkää statusta ja lookia. Vittu mitä kaunaista paskaa!
Minulla on tuttu, jonka vaimo joutui pyörätuoliin, ja ovat kyllä edelleen yhdessä ja ovat varmasti jatkossakin, mutta kyllä se sitä miestä rajoittaa kaikissa yhteisissä riennoissa siinä, missä naistakin.
Noista alkoholisteista taas sanottakoon, että taitavat olla nekin useimiten työttömiä, kuten kaikki romanttiset rentut.
Mutta ... ne voivat olla yllättävän hyviä sängyssä ja niillä on muuta markkina-arvoa.
Statuksesta ja standaredeist taas sen verran, että miksiköhän näille saatanan inisijöille ei sitten kelpaa se ylipainoinen mielialalääkkeitä syövä työtön vähemmän hemaisevan naamavärkin omaava nainen, joita kyllä niitäkin on tarjolla? Omat standardit on näillä ruikuttajilla jossain pilvissä.
Naisten tehtävä onkin olla nirsoja parisuhdemarkkinoilla ja miesten tehtävä on kilpailla niistä akoista... Tämä on luonnonlaki, ja turha sen edessä on kenenkään mussuttaa. Jos ei saa, niin sitten on parasta elää ilman kaunaista paskanjauhantaa onnellisesti huolettomana yksineläjänä -- naisistahan on lopulta myös paljon riesaa -- , tai sitten hyväksyä kova todellisuus ja yrittää NOSTAA sitä markkina-arvoaan, mikä voi sivumennen sanoen tapahtua olennaisesti jo sitä kautta, että vain lopettaa sen itsesäälissä rypevän neiteilyn ja elää kuin mies, ajattelee itsestään kuin mies, ja kohtelee naisia kuin mies, eli huomaavaisesti ja auktoriteetilla. Tämä on myös niiden monien yhdentekevännäköisten naisia saavien rapajuoppojen salaisuus...asenne.
Näitä surkeita runkkareita vaan on Suomen miehistä yhä useampi
Ja feminismi sivumennen sanoen just tuottaa näitä saatana inisijöitä, kun ei enää saa kasvattaa pojista miehiä...
"miesten tehtävä on kilpailla niistä akoista"
paskapuhetta. en ole koskaan lähtenyt tohon hommaan mukaan!
Valehtelet: olet siinä mukana, vaikket tietäisi!
Miks oot ton leukaåpartaskin kasvattanu? (jos oot tossa kuvassa?)
Ihminen pukeutuu, meikkaa, soittaa skebaa, tekee yhtä ja toista, vaan se yks asia kiikarissa, mutta ei tiedä, että näin se on. Tää ei tarkoita, etteikö vaikka musasta voisi nauttii itsenänäänkin, mutta kyllä sen jo linnuista näkee, mitä varten se trubadurismi on kehittyny!
Elät kauniin sielun itsekusetuksessa. Mutta olet eläin.
Tää kilpailu on luonnonlaki, ja tarkoitin just sitä, että evoluutiossa vallitsee se tilanne, että naisten ja miesten suhteen kysynnän ja tarjonnan välillä on aina epsuhta, eikä sille voi mitään ja sen kanssa on vain elettävä.
elämä tulee niiiin paljon mukavammaksi, kun vaan hyväksyy sen, miten maailma on, että me ollaan luonnonkappaleita, eikä siinä ole sinänsä mitään pahaa, kunhan ei syödä toisiimme. eli Peace, dude.
höpöhöpö, mä en oo koskaan lähteny teidän pariutumisrituaaleihin mukaan. jos mä tutustun ihmiseen ja tullaan juttuun niin sit voidaan katella lisää.... siihen en kuitenkaan lähde, että muija tapailee muitakin samaan aikaan. sitten saa tapailla niitä muita - tällöin ei ole kiinnostunut minusta, joten mun ei tarvitse hänestä enää välittää. tai jos homma on hankalaa säätämistä niin olkoot.....
en mä ala mistään kilpailemaan. se on pelleilyä, eikä kuulu ihmissuhteisiin milläänlailla! jos olet kiinnostunut jostain ihmisestä niin haluat olla VAIN tämän kanssa. jos alat arpomaan niin et ole kiinnostunut ja sittenhän se olikin siinä!
ja pitäähän sitä pässillä nyt pukinparta olla! ;)
Toi "asenne" on vain sun kilpailustrategia. Se on ihan hyvä ja uppoaakin naisiin, varsinkin niihin, jotka pelaa samaa strategiaa toisella puolella.
Toi on: "chillin kundin taktiikka"
Eihän siitä stressaamisesta ole kuin haittaa.
ei se on kilpailemista, ettei kilpaile?
okei
jos sä sen noin paradoksin muodossa haluat ilmasta, niin okei, mutta ei siinä mitään paradoksia ole, kun hiffaa, että ihmisellä on piilotajunta, joka tekee ja ajattelee ihan omiaan. Se kilpailu ei ole tietoista, ei tapahdu lainkaan sillä tasolla, vaikka tietysti voi sitä tietoisestikin lähteä kilpaleikkeihin.
Luuletko sä, että lintu tietää, mitä varten se laulaa?
Vaikka se osais puhua, se tuskin silti tietäis? Mitä varten se puhuu?
Sä oot aika omahyväinen ihmisen hyväkäs, niin kuin ihmiseläimet yleensä on, jos luulet olevas niiin paljon erilainen kuin joku laulurastas. Sun tarinat siitä, mitä varten sä teet jotain, on olemassa vain kätkettyjä päämääriä silmällä pitäen.
Ei ihminen tiedä, mitä se tekee, vaan kaikki sen tieto on pelkkää tarinaa, ja tarvitaan tiede (psykologia) selvittämään ne todellisen motiivit.
että kun mä lähden kavereiden kanssa juomaan kaljaa kun ei ole muutakaan tekemistä niin mä tiedostamattani haen naista?
"miksiköhän näille saatanan inisijöille ei sitten kelpaa se ylipainoinen mielialalääkkeitä syövä työtön vähemmän hemaisevan naamavärkin omaava nainen, joita kyllä niitäkin on tarjolla? Omat standardit on näillä ruikuttajilla jossain pilvissä."
"...tai sitten hyväksyä kova todellisuus ja yrittää NOSTAA sitä markkina-arvoaan, mikä voi sivumennen sanoen tapahtua olennaisesti jo sitä kautta, että vain lopettaa sen itsesäälissä rypevän neiteilyn ja elää kuin mies, ajattelee itsestään kuin mies, ja kohtelee naisia kuin mies, eli huomaavaisesti ja auktoriteetilla."
Amen.
Asenne ratkaisee.
Tuo johtuu siitä, että jos ihminen todella kovasti uskoo olevansa jotakin niin sitä todennäköisemmin hän on myös jotakin. Kyse on henkisestä tahtojen taistelusta.
Jos sama ihminen uskoo ettei ole mitään niin silloin se vaikuttaa kaikkeen olemiseen ja tekemiseen.
Mutta on se totta että rahan merkitys on iso kuten muidenkin vastaavien juttujen.
Haloo. Jos itse kävelisit, valitsisitko mieluumin pyrätuolinaisen vain kävelevän?
Onhan siitä riesaa, ihan sama, miten kiva tyyppi on. Rajoittaa aika paljon monia käytännön asioita, ja sängyssäkin saa olla lady on top.
Todella tyhmä kysymys.
Kyllä mulle ainakin kelpaisi.
Saanko kysyä että minkä ikäinen olet ja miksi jouduit pyörätuoliin?
en mä ole pyörätuolissa, jos kysyit multa, etkä ketjun aloittajalta.
Mutta totta kai pyörätuolinainen vois mullekin kelvata, jos ois muuten tosi täydellinen. Mutta on se silti aina miinus.
En mä tarkoittanut, että ei voisi kelvata. Mutta ymmärrän kyllä niitä, joille se ois ehdoton ei, jos esim. on tosi liikunnallinen.
Ikää on 34 ja lihastauti "syö" jalkoja :)
Ai.. mie oonkin sit sinua paljon nuorempi, mulla on vasta ikää 18. :)
Onko sulla ihan syntymästä lähtien ollu tuollanen tauti...?
Jaah. Aikoinani seurustelin pitkään pyörätuolissa istuvan tytön kanssa. Olihan se tuoli pieni kynnys mennä tutustumaan varsinkin kun mulla ei ollut mitään kokemusta aiheesta. Onneksi tyttö sitten lopulta huomasi tuijotteluni ja päättikin iskeä minut.
Maailmassa on paljon ihmisiä, joilla on ongelmia muodostaa suhteita vastakkaiseen sukupuoleen ja varmaan vaan promille heistä istuu pyörätuolissa.
Aina kun multa kysytään miten sitä saisi naisen/miehen itselleen minä vastaan, että hanki harrastus, jossa sekaporukalla tehdään jotain yhdessä (liity sekakuoroon, aloita koiraharrastus jne.)
Näistä piireistä löytyy paljon helpommalla kumppania kuin baarista.
Jos mies on oikea, ei pyörätuoli estä. Ja voithan kertoa että sulla on toimiva koti tai käsikäyttöinen auto. Ja seksi toimii tai ei toimi. Harrastuksia, kiinnostuksia, mistä pitää. Ja miksi pyörätuoliin päätyi ja miten itse suhtautuu siihen. Mitä toivoo tulevaisuudelta.
Eli nyt joku muu mättää kuin se pyörätuoli. Mikä se voisi olla? Kyllä sinä naisen vielä löydät, minä uskon niin. Ja eri ryhmissä tutustuu helpommin naisiin, netissä voi tulla ennakkoluuloja, toki kuvan voi laittaa esiin kasvoista jne.
Muista kysellä toiselta myös ja saat olla rohkea lähestyjä. Toisesta huomaa pian jos ei kiinnosta. Ja joku toinen voi kiinnostua taas. On muillekin vaikeaa löytää se oikea, ainakin itselleni. Oletko mennyt tanssipaikoille vaikkei tanssimaan mutta muuten tai muuhun sellaiseen. Kaveri mukaan, luotettava. Ei liikaa alkoa.
Itsellä on liikuntavamma, joka kait tuo lisää ongelmia iän myötä.
Olen elämäni aikana tavannut n. viisi naista, jotka ovat jollain tapaa ilmaiseet myötätuntoaan. Jokaisen kohdalla on omat syynsä miksi ei sitten tapahtunut mitään. Yksi sänkyyn meno ja silleen..
Mutta yksi syy miksi itse liikuntavammaisena ja nykypäivän rakenneongelnana on se, että pitäs saada omat vasiliteetit sellaisiksi että toisen vastuu ei olisi niin suuri, että arjen pyörittäminen ei kaataisi kaikkea. Se tarkottas suunnilleen sitä, että pitäs pystyä rakentamaan 300 000e omakotitalo pääomineen ja vastaamaan sen ylläpidosta.... Jos itsellä ei ole mitään annettavaa suhteeseen, nii se on siinä. Ei tarvi toisen elämässä olla kummoistakaan turbulenssia, kun toisen selvä huonous tulee syyksi että hän lähtee!
Ne ihmiset joita tässä mietin, niin ovat osoittaneet ettei heillä ollut ennakkoluuja, he olivat aloitteellisia siinä mitä olisi ollut.
Mut sen mä jotenkin näen tässäkin ketjussa, että terveiden on helppo sanoa, että vammat ei haittaa yms.... Mutta jos kadulla tulee vastaan viisi erilaista ihmistä ja ne on maailman viimeiset miehet, niin kyllä se vammainen on neljäs tai viides kun ruvetaan rankingia tekemään.
Kaikki vammat vaikuttavat ja todella paljon vaikuttavatkin. Mitä näkyvämpiä vammat ovat niin sitä enemmän ne vaikuttavat.
Jos kyse on sellaisista ongelmista ja vammoista, jotka eivät näy ulospäin ja joita ei muuten huomaakkaan, niin ne ovat yleensä kaikista helpoimpia vaikka olisivatkin vaarallisempia kuin nuo näkyvät vammat.
Mutta kaikista vammoista huolimatta epätoivo on suurin ihmisen synti. Jos osaa keskittää ajatuksensa mielekkäisiin juttuihin ja tekemisiin, niin vammatkaan eivät saa niin isoa roolia ihmisen elämässä.
Naistenkin kohdalla miehen ei pitäisi liian epätoivoisesti tarrautua ensimmäiseen näkemäänsä naiseen. Vaan pitäisi yrittää jutella ihan normaalisti jne. vaikka kiinnostus olisikin kova. Jos nainen ei osoita mitään kiinnostusta niin liian väkinäisestikään ei miehen pitäisi yrittää naista piirittää tai vaipua epätoivoon sen takia.
Jos on vammoja niin noita pakkeja voi tulla paljon enemmän. Mutta kysymys onkin siinä että antaako niiden latistaa itsensä vai ei. Liikaa ei pitäisi noihin kiinnittää huomiota vaan kokeilla tutustua sitten muihin. Aina ei välttämättä kannata tutustua edes missään läheisemmässä mielessä vaan ylipäätään ystävinä.
Heipä hei arvon kohtalotoveri. Minulla on liikenneonnettomuudessa aiheutunut alaraajahalvaus T5/T6-tasolla. Kyllä se on omasta asenteesta kiinni kuinka sitä vastakkaisen sukupuolen kiinnostusta saa. Sitähän täällä on nuo terveetkin toitottaneet. Minun kohdallani vammautumisen jälkeen on useammat naiset halunneet tutustua minuun, kuin ennen vammautumistani.
Itseluottamuksella on todella paljon vaikutusta siihen miten ihmiset suhtautuu sinuun. Jos jo valmiiksi negatiivisellä asenteelle liikkeellä niin ei kukaan halua sinuun tutustua. Pitää osata nauttia elämästä sellaisena kuin se on, koska aina voi mennä huonomminkin. Ole mahdollisimman helposti lähestyttävä ja oikeasti kiinnostunut muista ihmisistä.
Toivottelen onnea parisuhteen metsästykseen.
Mielenkiintoista on sekin että saavatko jollakin tapaa vammaiset miehet esim. pyörätuolissa olevat niin todella negatiivisia katseita? Ja vaikuttavatko nekin siihen miten suhtautuu muihin?
Päällisin puolin normaalinakin miehenä olen kohdannut tuollaista. Eli jos on näkyviä vammoja niin luulisi sellaisten asioiden vaikuttavan vielä voimakkaammin?
Ite oon ollu tuolissa 5v ja on ollu naisii jotku naiset kuvittelee et ei tuolissa istuva kykene mihinkään ja on muutenkin mahdoton elää vammautuneen kanssa toiset taas on kiinnostunut pyörätuoli miehistä.. Asenne ratkasee ja ennakkoluuloihin ja ulkonäköön Se naisen saanti kaatuu kaikki on susta kii ei tuolista ja kannattaa valistaa porukkaa ettei tuolissa istuminen tee elämästä kovinkaan vaikeaa joskus helpompi ku on tuolissa.. Ite olen nyt naisen kanssa jonka kans seurustelin ennen vammautumista ja jälkeen sit ero ja irto suhteita ja jälleen palattiin yhteen vaik seki ok kokeillu elämää kävelevän kans täs välissä häntä pystyy poka ja pilluu vonkaan
Pyörätuoli varmasti vaikuttaa paljon, varsinkin miehellä, koska naiset yleensä hakevat miehestä sitä "vahvempaa" osapuolta. Täällä jotkut kirjoittavat, että se ei haittaisi, mutta uskoisin että se on todella pieni vähemmistö joita ei haittaa. Moni, joita se haittaa, ei varmaan viitsi kirjoittaa tähän ketjuun suoraan mielipidettään.
Ite oon ollu tuolissa 5v ja on ollu naisii jotku naiset kuvittelee et ei tuolissa istuva kykene mihinkään ja on muutenkin mahdoton elää vammautuneen kanssa toiset taas on kiinnostunut pyörätuoli miehistä.. Asenne ratkasee ja ennakkoluuloihin ja ulkonäköön Se naisen saanti kaatuu kaikki on susta kii ei tuolista ja kannattaa valistaa porukkaa ettei tuolissa istuminen tee elämästä kovinkaan vaikeaa joskus helpompi ku on tuolissa.. Ite olen nyt naisen kanssa jonka kans seurustelin ennen vammautumista ja jälkeen sit ero ja irto suhteita ja jälleen palattiin yhteen vaik seki ok kokeillu elämää kävelevän kans täs välissä häntä pystyy poka ja pilluu vonkaan
Jos tulisit vastaan ja mun sisuskalut muljahtais ympäri sun näkemisestä, niin pyörätuolilla ei olis merkitystä
Minä kirjoitin tuolla yhdelle pyörätuolimiehelle, mutta hän ei koskaan vastannut. Joten en osaa vastata.
Onkohan tää kuitenkin niin, että vammaisilla on myös eroa.
On syntymästä asti vammaiset, ja syntymästä asti tuolissa olevat.
Ja sitten on ne jotka on vammautuneet myöhemmin.
Ja kyllä se ainainen luopuminen kaikesta kyllä vaikuttaa sitten siihen miten vastaanottaa sen ns. terveen ihmisen kommentit. Ei se paljoa lohduta, jos on saanut vaikka pari ketaa tutaa, vähenksyntää ja haukkumista omasta huonoudestaan... kunnes joku päivä tulee se ihminen joka ottaa itse asian esiin..... Ei sellaista ihmistä ole....
Ei pyörätuolissa istuvassa miehessä yleensä ole mitään ihmeellistä. Ei se asiana minua karkoita pois. Saatan itseasiassa jopa kiinnostua tyypistä enemmän, koska tykkään vähän "erilaisista" ihmisistä.
Mutta mitä täytyy muistaa, on se, että vaikka mies ei olisikaan pyörätuolissa vaan kävelisi normaalisti, niin silti siitä suhteesta ei välttämättä tulisi mitään.
Luonteiden samankaltaisuus, samat arvot, sama huumorintaju, samantyyliset tulevaisuuden suunnitelmat... Ne merkitsevät eniten. Ja totta kai se ihastus alkaa aina siitä, että toinen viehättää ulkonäöllisesti ja olemukseltaan. Ja oli se ihminen sitten pyörätuolissa tai ei, niin jos kasvot ja olemus eivät herätä tuntemuksia, niin sitten ne eivät vain herätä, ja luultavasti jää tutustuminen väliin. Ei sille oikein mitään mahda.
Olen itse tapaillut aikoinaan kuuroa miestä 8 kk ajan. Meillä oli tosi kivaa, aika oli ihanaa. Joskus oli jotain hankalia hetkiä hänen kuuroudestaan johtuen ja siitä, että minä en osannut viittoa kunnolla, mutta muuten meillä oli tosi hauskaa, mukavaa ja intiimiä.
Suhteemme ei suinkaan loppunut hänen kuuroutensa vuoksi, vaan luonne-erojemme vuoksi. Olimme vain niin erilaisia, toimimme erilailla, tahdoimme eri asioita. Joten, ei siitä sitten vain tullut mitään. Vaikka todellakin tosi kiva tyyppi muuten olikin.
Tulihan se tuolla.
Ihmisen ulkonäölliset asiat. Kun kaksi ihmistä kohtaa, niin ne kaksi ihmistä saa hyvin vahvan käsityksen siitä mikä toinen on.... se on jotain 4/5 kaikesta. Siinä ei paljoa paina miten ihminen hoitaa asiansa ja miten pätevästi ne toimii....
Auervaarat saa myötätuntoa ja juttu tämän hetken kriisistä on toissijainen yms. Ja toisaaltaan hyvin hoidetut ja omat heikkoudet myöntävä ihminen ei saa mitään myötätuntoa. Pois silmistä pois mielestä.
Siihen ihmisen luonteeseen on vaikea päästä sisälle, kun homa kusi jo alunperin siihen mitä ihminen on ulkoisesti. Moni ottaa ihmissuhteen vain sen takia, että sitä voi sitten näyttää kavereille ja perheille ilman että tulee supatusta vanhempien makuuhuoneessa.
Tulevaisuus. Se, mikä joskus rajoittaa asioita on oma menneisyys. Jos takana on 100m syvä kaivo, niin sieltä pitää päästä ylös ominvoimin ja osoittaa lihakset pärjäämiseen ja rakentaa itse ne renkaat jotka suojaa ettei tulevaisuudessa tipi sinne kaivoon takaisin. Menneisyydestään pitää oppia ja ainakin itse en halua oman menneisyyteni jällkeen ottaa samoja asioita toisen tuomana.Se on fakta.
Ja siinä pinnassa kun ksksi ihmistä kohtaa, nii sehän on hirveetä kuhertelua, pitäs olla aikakone, joka siirtäisi kaksi ihmistä vakkka 10v eteenpäin, mutta antaisi kuitenkin ne kokemukset mitä siinä kymmennessä vuodessa on tullut.
Tulevaisuus. Eihän kukaan oikeasti lähde sille linjalle, että ihmissuhteet siinä tärkeimmässä asiassa vaihtuu kokoajan, ja sen 10v aikaan niitä olisi vaikka 110 kappaletta. Ei kukaa mene kirkkoon kahtakymmentä kertaa hokemaan kunnes kuolema eroittaa. Pitää tietää mitä tekee, kun tekee. Mikään vaan ei ole epävarmaa tai varmaa
Ja niinkuin sanoin jo aiemmin. Kun ihminen itse yrittää löytää jotain ja ei saa mitään, niin....se on paska paikka sille, joka tulee vastaan. Kun on saanut useat pakit, niin .... ne antaa sitten myös takaisin vaikkei siihen ollutkaan varaa...
Itse olen joskus jutellut parin pyörätuolissa istuvan kanssa ja kumpikin näistä miehistä oli aivan mielettömän katkeria. Kun ottivat vähän olutta, niin aina alkoi sama laulu, että miten elämällä ei ole merkitystä jne. En ainakaan itse henkisesti jaksaisi lähteä sellaiseen suhteeseen mukaan.
Nykyistä asuntoani ajatellen (ei hissiä, paljon portaita) seurustelu pyörätuolimiehen kanssa olisi aika haastavaa, koska silloin pitäisi tavata aina miehen luona.
Noin niinkuin teoriassa itselläni ei ole esteitä pyörätuolia käyttävälle miehelle. Ehkä hieman pelottaisi taloudellinen toimeentulo, koska itse olen taloudellisesti aika tiukoilla asuntolainan kanssa ja mahdollinen omaishoitajuus tms. tuntuisi isolta askeleelta esim. MS-tautia sairastavan miehen kanssa, koska pahimmassa tapauksessa yhtä aikaa hoidettavaksi tulisi omat ikääntyvät vanhemmat ja puolison heikentynyt kunto, jossa on muitakin ongelmia kuin kävelykyvyn puute.
Sinä sen sanoit suoraan.
Ja oletko ajatellut, että meitä jotka ei kuljeta tuolla paljoa kaljalla yms. on varmaa paljon. Ei me mennä selitteleen katkeruutta asioista niille joiden ongelma se ei ole.
Mä jo tossa joitakin kommentteja aiemmin sanoin sen, että kenenkään rahapussille ei mennä ja kenenkään tielle ei tulla. Tää aika on niin ankara, että välttämättä se 300 000e omakotitalonkaan rakentaminen ei tule kyseseen, jos nyt joskus olis rahaa.
Mä ynmärän helvatan hyvin miksi terveet ei kajoa vajakkeihin. Mutta sitä en mä ymmärrä miksi sit ne joilla olis edellytykset hyvään elämään, niin ei elä kykyjensä mukaan. Jos nyt puhutaan vaikka rahasta, nii miksi monetkymmenettuhannet pilaa elämänsä rahalla. Mä ainakin olen sellainen kamreeri, että jos tapaan joskus naisen ja asia A johtaa B:n niin mä kyllä soitan luottokuntaan ja kysyn mikä niiden käsitys on tämän luottokelpoisuudesta..... Jonkunlaista solidaarisuutta voi olla, mutta sillä on rajansa miten pitkälle se menee.
Enkä ollenkaan väitä, että me vajakit ollaan pulmusia siinä mitä me tehdään. On meitäkin linnassa istunut tyhmyyden ja luuljon vuoksi.
Pyörätuolissa oleva ihminen kelpaa siksi huonommin, koska liikuntarajoite koetaan rasitteeksi, jota ei haluta uudelta kumppanilta. Näin se vain menee suoraan sanottuna. Ihmiset ovat kuitenkin kokonaisuuksia, jalkojen toimimattomuutta voi kompesoida muilla hyvillä ominaisuuksilla, kuten mahtavalla luonteella. Tutustuminen voi olla kyllä äärimmäisen vaikeaa.
Mä itse rakastuin pyörätuolissa istuvaan mieheen, mutten osannut kertoa hänelle. Ota huomioon, että kaikki naiset ei ole aloitteentekijöitä. Olen ite lihastautia sairastava, mutta kävelen. Kerro toiselle suoraan ja nätisti, että olet kiinnostunut. On sen oma vika, jos pahastuu. On ihme, jos joku pahastuu sellasesta!!
Rehellisesti sanottuna en voisi kuvitella alkavani seurustelemaan pyörätuolimiehen kanssa. Olen hyvin liikunnallinen, se on suuri osa elämääni ja pyörätuoli on rajoite. Kuulostan ehkä pinnalliselta, mutta en sitä ole.
Jos miesystäväni joutuisi pyörätuoliin, niin asia olisi aivan eri.
Joku täällä huuteli että naisille ei kelpaa mikään jne. Mulla on melko huomaamaton arpi poskessa, mutta onpa mut senkin takia joskus jätetty.. miehet haluaa kuulemani ja kokemani mukaan näyttelybarbin.
Jaa ja kuinka moni mies olisi valmis alkaa seurustelemaan pyörätuolinaisen kanssa? Sitähän minäkin.
Älä huoli. Mulla pelaa kaikki ja olen terveydellisesti erinomaisessa kunnossa mutta en ole koskaan kelvannut naisille kuin ehkä hetken huumaksi. Mullakin on tosin vamma. Meinaan naama. Jos naama ei miellytä on sama naisille vaikka olisit neliraaja halvaantunut.