Mulla on ystävä, jonka kanssa ollaan oltu todella hyviä ystäviä kohta 7 vuotta. En ole koskaan ollut niin läheisen tiivis ystävä kenenkään muun kanssa kuin hänen kanssaan. Muutin pitkän välimatkan päähän muutama vuosi sitten ja ollaan yritetty nähdä ainakin kerran-kaksi vuodessa ja skypetetään joskus kun ehditään. Meilejä lähetellään enemmän. Hän sai lapsen poikaystävänsä kanssa ja hänellä on entuudestaan lapsia entisen miehen kanssa, mikä on minulle todella ookoo mutta tuntuu että edellisen lapsen saannin jälkeen hänestä on pikkuhiljaa tullut negatiivisempi ja itsekkäämpi ihminen. Toki itsekin olen muuttunut ja ehkä liiankin empaattiseen suuntaan, mutta en jaksa nykyisin sitä miten hän puhuu jatkuvasti omista asioista ja minun jutut ei tunnu paljon kiinnostavan. Hän ei kysele multa asioita, mitä kyseli aikaisemmin ja kun jotain alan hänelle juttelemaan, joko hän vaihtaa lennosta puheenaiheen tai alkaa kesken mun lauseen komentelemaan lapsiaan. Tai sitten ei kommentoi sanomaani millään tavalla ja alkaa puhumaan itsestään.
Olen kiertoteitä yrittänyt vihjata hänelle, mutta en jaksa huomauttaa sellaisesta asiasta, nimittäin jos toista ei kiinnosta niin onhan se aika selvä merkki että jutut ei vaan kiinnosta? Aikä töykeää musta, ja niin surullista. Hänen jutut on myös tosi negatiivisia nykyisin, ja valittaa todella paljon kaikennäköisistä asioista. Itse olen positiivinen ihminen ja tykkään puhua positiivisista asioista, että mieli pysyisi hyvänä.
En yhtään tiedä mitä tekisin, jotenkin tuntuu että ystävyys ja me myös ollaan muututtu. Onko kenelläkään ideoita/ kokemuksia samanlaisesta tilanteesta?
Olen kiertoteitä yrittänyt vihjata hänelle, mutta en jaksa huomauttaa sellaisesta asiasta, nimittäin jos toista ei kiinnosta niin onhan se aika selvä merkki että jutut ei vaan kiinnosta? Aikä töykeää musta, ja niin surullista. Hänen jutut on myös tosi negatiivisia nykyisin, ja valittaa todella paljon kaikennäköisistä asioista. Itse olen positiivinen ihminen ja tykkään puhua positiivisista asioista, että mieli pysyisi hyvänä.
En yhtään tiedä mitä tekisin, jotenkin tuntuu että ystävyys ja me myös ollaan muututtu. Onko kenelläkään ideoita/ kokemuksia samanlaisesta tilanteesta?
Vastaukset 4
Vanhimmat
no minulla menee toisin päin paitsi minulla ei ole lapsia
Sinänsä on ymmärrettävää, että ihmiset muuttuvat. Ikä ja esim. perheasiat voivat muuttaa luonnetta. Mutta miksi kenenkään pitäisi jaksaa itsekeskeisten ja välinpitämättömien ihmisten kanssa? Ystävyyttä ei ehkä silti kannata kertaheitolla katkaista, mutta aina voi pitää siitä paussia ja katsoa, tepsiikö se. Kannattaisi varmaan ottaa etäisyyttä - jätä käymättä äläkä pyydä kylään äläkä edes soittele. Katso, ottaako yhteyttä ja miten paljon jaksaa olla sinusta kiinnostunut. Jos ei jaksa, niin sittenhän ystävyys on loppu. Surullista, mutta kuten sanottu, miksi sinun pitäisi vain kuunnella häntä? Ja voihan olla, että jos olet jonkin aikaa poissa hänen kuvioistaan, hän osaa ottaa sinut huomioon paremmin.
Kiitos vastauksestasi. Joo näin olen vähän ajatellutkin, jos paussi tekisi hyvää ja katsoo sen jälkeen miten ystävyys jatkuu. Oon vaan huolissani hänestä kun hänen poikaystävänsä on mielestäni epäilyttävä tyyppi, pahoinpidellyt esim edellisen tyttöystävänsä ym., mutta kai jokainen täysi-ikäinen osaa itsestään huolta pitää. En usko että välimme koskaan kokonaan katkeaisi, vaan yhteyksissä pysymme tavalla tai toisella varmasti aina. Mutta se on fakta, että olen kyllästynyt olemaan pelkkänä korvana itsekkäille ihmisille ja aion sen lopettaa tähän. On mulla myös paljon ystäviä jotka ovat aidosti kiinnostuneita asioistani, joten yksi ystävä vähemmän ei maailmaa kaada, hän vain oli niin pitkään se tärkein mutta ei kai enää. Me ihmiset kai muututaan ja kasvetaan elämän myötä, joskus vastakkaisiin suuntiin
Näitä vain on jotka vuodattaa omia asioita 45 min puhelimessa eikä edes muodon vuoksi kysy mitä sulle kuuluu. Kyllästyttää.