vaikkakin välillä elämä turhauttaa niin, että tekisi mieli antaa periksi. Ulkoisesti minulla menee ihan ok. Olen ihan ok työssä, tienaan hieman keskipalkaa enemmän ja asun edullisesti. Laihtunutkin viime vuosina olen. Työstäni pidän kyllä ja alan olemaan siinä ihan hyvä, mutta tämäkin antaa minulle vain hetkellisiä onnistumisen tunteita, jotka eivät kyllä kanna työpäivää pidemmälle. Yksinäiseksikään en itseäni laskisi, ystäviä on joitakin ja useamman kerran viikossa tulee jonkun luona kyläiltyä tai vaihtoehtoisesti joku kyläilee minun luona.
Mutta kukaan ei tiedä miten minulla oikeasti menee. Siitä, että olen todella turhautunut elämääni en puhu kenellekkään. Olen ollut aikaisemmin aika negatiivinen ihminen, eli suhtautunut itseeni ja tulevaisuuteeni negatiivisesti. Ennen toin sen myös kavereille esille puheissani ja jotkut heistä sanoivat, että kanssani on välillä raskasta keskustella. Lopetin näistä tunteista puhumisen, ja nämä ystävät ovat kehuneet kuinka minusta on tullut positiivisempi ihminen. Mutta pinnan alla on menty huonompaan suuntaan.
Olen edelleen yhtä negatiivinen ihminen, enkä pysty nauttimaan mistään. Kaikki mitä saavutan käännän mielessäni itselleni jotenkin negatiiviseksi. Esimerkiksi kun laihduin 25 kiloa en iloinnut laihtumisesta vaan kiroilin lihoamista ja sitä, että löysän nahan takia en missään voi olla enään ilman paitaa. Kun sain töissä vastuullisemman työpaikan iloitsin 5 minuuttia ja sitten kiroilin sitä kun se tarkoittaa entistä pitempää päivää ja puhelimen ääressä oloa 24/7.
Naisrintamalla koen epäonnistuneeni täysin. En ole koskaan seurustellut, mutta yhden yön seuraa on kyllä ollut tarjolla. Kukaan ei ole minua vielä koskaan kelpuuttanut yhtä yötä tai yksiä treffejä pidemmälle. Nykyään en enään edes jaksa harrastaa yhden yön suhteita, haluaisin kokea jotain suurempaa kuin tunteetonta panemista. En ole kyllä koskaan tuonut uusille tuttavuuksille negatiivista puolta itsestäni esille, mutta kait se jossain määrin paistaa läpi.
Miten ihmeessä itsetuntoaan voisi kohentaa siten, että pytyisi nauttimaan arkielämän asioista ja saavutuksista?
Mutta kukaan ei tiedä miten minulla oikeasti menee. Siitä, että olen todella turhautunut elämääni en puhu kenellekkään. Olen ollut aikaisemmin aika negatiivinen ihminen, eli suhtautunut itseeni ja tulevaisuuteeni negatiivisesti. Ennen toin sen myös kavereille esille puheissani ja jotkut heistä sanoivat, että kanssani on välillä raskasta keskustella. Lopetin näistä tunteista puhumisen, ja nämä ystävät ovat kehuneet kuinka minusta on tullut positiivisempi ihminen. Mutta pinnan alla on menty huonompaan suuntaan.
Olen edelleen yhtä negatiivinen ihminen, enkä pysty nauttimaan mistään. Kaikki mitä saavutan käännän mielessäni itselleni jotenkin negatiiviseksi. Esimerkiksi kun laihduin 25 kiloa en iloinnut laihtumisesta vaan kiroilin lihoamista ja sitä, että löysän nahan takia en missään voi olla enään ilman paitaa. Kun sain töissä vastuullisemman työpaikan iloitsin 5 minuuttia ja sitten kiroilin sitä kun se tarkoittaa entistä pitempää päivää ja puhelimen ääressä oloa 24/7.
Naisrintamalla koen epäonnistuneeni täysin. En ole koskaan seurustellut, mutta yhden yön seuraa on kyllä ollut tarjolla. Kukaan ei ole minua vielä koskaan kelpuuttanut yhtä yötä tai yksiä treffejä pidemmälle. Nykyään en enään edes jaksa harrastaa yhden yön suhteita, haluaisin kokea jotain suurempaa kuin tunteetonta panemista. En ole kyllä koskaan tuonut uusille tuttavuuksille negatiivista puolta itsestäni esille, mutta kait se jossain määrin paistaa läpi.
Miten ihmeessä itsetuntoaan voisi kohentaa siten, että pytyisi nauttimaan arkielämän asioista ja saavutuksista?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Just kaltaistesi ruikuttajamiesten pitäisi älytä pysyä pois ihmisten ilmoita. Joko lopettaa päiväsi tai ainakin erakoitua. Viet työpaikan joltain sellaiselta, joka sitä arvostaisi ja kaiken lisäksi vielä pilaat sellaisten ihmisten päivän jotka sinua sattuvat sietämään. Kantsis tehdä jotain. Tuolla ruikutuksella et kyllä mitään naista tule saamaan ja luultavasti "ystäväsikin" ovat mielikuvituskavereita.
Sekopäisempi kuin ap.
Tost viestist lähtee ilmotus.
Bingo-osuma! nettivahtimme sai töitä :D
Onhan se kurjaa, kun joku sanoo asiat suoraan, ruikuttaja ei halua kuulla totuutta. Ruikuttaja kaipaa valmiita vastauksia ja ratkaisuja elämänsä ongelmiin - kukaan vain ei pysty toisen puolesta tekemään päätöksiä elämänhallinnan suhteen.
Sinänsä positiivista tässä tapauksessa, että aloittaja ei edes yritä hakea ulkopuolisia syyllisiä tilanteeseensa - tässä miehessä on toivoa! Jo silläkin perusteella, ettei täysruikkuätämi pysty hankkiutumaan tehtäviin joista maksetaan yli mediaanin, saati ylenemään uraportailla.
Mutta ihan kiinnostuksesta ja ot; minne ajattelit tuosta vastausviestistä ilmoittaa ja mitä sensuroitavaa siinä on?
Sinulta puuttuu todellisuudentaju. Luultavasti elät paljon nettimaailmassa tai vietät paljon todellisuuden ulkopuolista elämää...siis liikaa pelejä, leffoja, irtosuhteita, pornoa, nettitreffailua, chattailua muuta sellaista???
Kun oikeanlainen ruumillinen työ on ihmisen oikean mielenterveyden kannalta se paras, niin tälläinen liiallinen tekoälyllinen nettimaailma tappaa ihmisestä kaiken elämähalun ja-innon ja luo masennusta.
En tiedä, voin olla väärässäkin.
En tiedä mikä on turhautumisesi ja masennuksesi todellinen syy, mutta yksi vahvasti ihmisen aivokemioita sekottava tekijä on jatkuva unen puute tai huonosti nukutut yöt ja valvominen.
Olet kyllä nyt väärässä. En elä mielestäni juurikaan nettimaailmassa. En chattaile, en pelaa (muuta kuin pasianssia silloin tällöin, leffoja katselen ehkä sen 5 viikossa ( laskettu ajassa, yleensä katselen sarjoja), nettitreffailua en ole koskaan kokeillut ja keskustelupalstoillakaan en hirveästi roiku. Pornoa tuli joskus katsottua ehkä hieman liikaa, mutta nykyään pari kertaa viikossa kun haluaa paineita purkaa. Irtosuhteita on tullut jonkin verran harrastettua, mutta niitäkin vain kun olen salaa toivonut muutakin, nykyisin olen niistäkin luopunut.
Työ ei kyllä ole mitään ruumillista, vaan se on ollut asiantuntija työtä viimeiset viisi vuotta, vuoden nyt olen ollut pienen tiimin esimies.
Kait nykyistä olotilaani voisi masennukseksikin kutsua... En tiedä. Nukun mielestäni riittävästi, noin 7h yössä ja välillä huomattavasti enemmänkin.
Sääliksi käy sun alaisia, jotka varmasti pessimismistäsi kärsii. Suosittelen työn vaihtamista, kun et siitä itsekään selvästi nauti. Työstressi ilmenee helposti liian suurina odotuksina elämän muilla osa-alueilla.
En usko, että alaiseni kärsivät. En tiedä tietenkään varmasti, mutta kehityskeskustelussa pomoni kertoi saaneensa ryhmältäni ihan hyvää palautetta.
Miten muka voit olla atm jos kerran olet kelvannut useille eri naisille seksiseuraksi edes yhdeksi yöksi? Eihän silloin pitäisi olla mitään valittamista kun saa seksiä.
Mikä ätmi sinä muka olet, jos yhden illan juttuja irtoaa naisilta? Älä viitsi loukata oikeasti yksinäisiä miehiä panojutuillasi lesoamalla.
En kelpaa naisille parisuhteeseen - olen atm. Ei nyt noita yhden yön suhteita satoja ole ollut, mutta kyllähän niitä on viidentoista vuoden aikana jokunen kertynyt.
ET ole. Olet AKTM.
Tiedätkö, uskon että moni kokee ihan samoin kuin sinä; jos ei ihan noin totaalisesti, niin ainakin osan aikaa.
Nykyaikana pärjäämisen kulttuuri on tiukassa ja tuntuu yhä tiukkenevan. Jenkkilästä pukkaa mallia Pepsodent-hymyineen ja positiivisine small talkeineen. Ja usein tuohon yhdistyy suorittamisen kulttuuri, luulet että sinusta tulee onnellisempi saavutettuasi jotain (opiskelupaikan, työpaikan, ylennyksen…). Mutta kun saavutat tuon hamuitsemasi asian, on mahdollista että tyhjyys valtaa sinut ja mietit, että nythän minun pitäisi olla onnellinen – miksi en siis ole? Tai ehkä oletkin onnellinen, mutta heti seuraavassa hetkessä sinulla pitää olla seuraava päämäärä jota tavoitella. Ts. et ole koskaan kunnolla onnellinen siitä mitä olet ja mitä sinulla on, tässä ja nyt. Tai kuten sinä, keskityt asian negatiiviseen puoleen.
Minusta sinun kannattaa miettiä mistä tuo negatiivisuus ja tyytymättömyyden tunne kumpuavat. Oletko toteuttanut jonkun muun tavoitteita ja siksi sinun on vaikeaa iloita onnistumisista? ts. koska tavoitteet eivät olleet omia, niin onnistumisetkaan ei tunnut omilta? Miksi et pysty keskittymään saavuttamasi asian positiiviseen puoleen? Onko se joku itsepuolustusmekanismi, ts. sanot itse itsellesi ”en voi olla missään ilman paitaa löysän nahan takia” ennen kuin joku muu huomauttaa asiasta? Loukkaat itse itseäsi jottei kukaan muu enää sinua voisi loukata? Onko sinua ja tekemisiäsi mahdollisesti vähätelty lapsena?
Tuo näytteleminen ei pitkällä aikavälillä ole hyvä homma jos voit pinnan alla huonosti. Onko sinulla mitään keinoja missä purkaa negatiivisia fiiliksiä, esim. joku liikuntaharrastus jossa voi ”raivota” vapaasti (potkunyrkkeily tms.)? Mutta avainasemassa on mielestäni tuon ilmiön syihin pääseminen, jostakin syystä sinulle on tuollainen ajattelumalli kehittynyt – mieti lapsuuttasi, nuoruuttasi, suhdettasi vanhempiisi, sisaruksiin jne. Kun tiedostat syyn ajattelumalliin, voit siitä pyrkiä irti. Helppoa se ei välttämättä ole, mutta mahdollista.
Yksi vaihtoehto on myös ns. positiivisuusharjoitukset joita löytyy netistäkin. Niissä on yleensä ideana korvata vanha ajattelumalli uudella, esim. kirjaamalla joka päivä 10 asiaa joista on onnellinen. Ensin harjoitukset ovat tiedostettuja, mutta ideana on, että niistä muodostuu uusi pysyvä ja tiedostamaton ajattelumalli.