Olin eräässä ulkoilmakonsertissa. Ihmisillä näkyi olevan hauskaa, viina virtasi ja ihmiset jutteli toisilleen. Minä tottakai olin yksin liikkeellä, olisi kaveri ehkä löytynytkin mukaan, mutta ei kertakaikkiaan päässyt.
No, eihän minusta ole juttelemaan vieraille ihmisille tuollaisessa paikassa, kaikki näyttää olevan omissa kaveriporukoissaan ja heillä on hauskaa. Vaikea siihen väliin on mennä.
Kävelin ympäri ja kiinnitin huomiota, onko muita yksin paikalla. Muutamia yksinäisiä miehiä löytyikin, ei tarvinnut kauan etsiä. Erityistä huomiota kiinnitin erääseen nuorehkoon, noin 30 vuotiaaseen mieheen. Hän oli siististi pukeutunut, mielestäni hyvännäköinen (olen nuorimies itsekin, mutta minun heterosilmääni nähden) ja fiksun oloinen. Miehenä vaikea arvioida, mutta hän "näytti paremmalle kuin miehet keskimäärin" Mutta olemus oli allapäin, masentunut ja ujohko. Hän katseli iloitsevia ihmisiä kaihoisasti ja ohitsekulkevia naisia vilkuili varoen.
Olen täysin varma, että hänen ulkonäöllään olisi saanut helposti naisia ainakin juttuseuraksi silloin illalla. Ongelma vaan oli masentunut ilme ja ujous.
Ajattelin mennä hänelle juttelemaan, yksin kun olin itsekin. Ja varmaan näytin ihan samalta, ujolta ja masentuneelta kun yksin siellä kävelin.
Mistä me yksinäiset sinkut saadaan rohkeutta lisää mennä vaan juttelemaan naisille ja ihmisille yleensäkin?
No, eihän minusta ole juttelemaan vieraille ihmisille tuollaisessa paikassa, kaikki näyttää olevan omissa kaveriporukoissaan ja heillä on hauskaa. Vaikea siihen väliin on mennä.
Kävelin ympäri ja kiinnitin huomiota, onko muita yksin paikalla. Muutamia yksinäisiä miehiä löytyikin, ei tarvinnut kauan etsiä. Erityistä huomiota kiinnitin erääseen nuorehkoon, noin 30 vuotiaaseen mieheen. Hän oli siististi pukeutunut, mielestäni hyvännäköinen (olen nuorimies itsekin, mutta minun heterosilmääni nähden) ja fiksun oloinen. Miehenä vaikea arvioida, mutta hän "näytti paremmalle kuin miehet keskimäärin" Mutta olemus oli allapäin, masentunut ja ujohko. Hän katseli iloitsevia ihmisiä kaihoisasti ja ohitsekulkevia naisia vilkuili varoen.
Olen täysin varma, että hänen ulkonäöllään olisi saanut helposti naisia ainakin juttuseuraksi silloin illalla. Ongelma vaan oli masentunut ilme ja ujous.
Ajattelin mennä hänelle juttelemaan, yksin kun olin itsekin. Ja varmaan näytin ihan samalta, ujolta ja masentuneelta kun yksin siellä kävelin.
Mistä me yksinäiset sinkut saadaan rohkeutta lisää mennä vaan juttelemaan naisille ja ihmisille yleensäkin?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Laumassa kulkevat ihmiset karttaa yksinäisiä kuin ruttoa. Kannattaa löytää muita paikkoja kuin keikat ja baarit, joita kansoittavat itsestään epävarmat ryhmäsielut.
Olisit mennyt sen yksinäisen miehen luo ja sanonut: "Älä murehdi, kaunis poika. Vielä ei ole sinun aikasi." Ja poistunut.
Enpä tiedä vastausta aloittajan kysymykseen kun itse mietin koko päivän ihmistenilmoille lähtemistä. En sitten tietenkää lopulta lähtenyt vaan jäin yksin asuntooni homehtumaan. Ei ole todellakaan helppoa yksinäisillä miehillä.
Ei yksin olevan nuoren miehen kannata mennä missään muille ihmisille mitään juttelemaan, kun kuitenkin muut ihmiset sitä nuoren miehen yksinäisyyttä kovasti ihmettelevät ja kyselevät heti siitä, että miksei ole ketään kavereita mukana.
Muutenkin ihmiset ajattelevat heti, että varmaan kyseisessä nuoressa miehessä on jotain vikaa, kun hänellä ei ole ketään kavereita mukana tollaisessa paikassa/tapahtumassa, joissa kaikki nuoret käyvät aina yhdessä kavereidensa kanssa. Kannattaa vaan mieluummin liikkua aina yhdessä kavereiden kanssa tai jos kaverit eivät pääse tollaisiin tapahtumiin, tai jos kavereita ei ole, niin silloin kannattaa tietenkin mieluummin pysyä kokonaan poissa tollaisista tapahtumista, ettei sitten aiheuta sillä yksinololla muille ihmisille negatiivista ajattelua ja saa muutenkin itselleen siinä vain pahaa mieltä.