Menetin äitini 6 päivää ennen 11-vuotis syntymäpäiviäni. Suru ja tuska oli valtavaa, ja Äidin poismenon jälkeen asiat meillä kotona meni huonosti. Isä aloitti runsaan alkoholinkäytön, molemmat siskoni saivat masennuksen ja minä itse yritin itsemurhaa. Silloin kaikki tuntui romahtavan päälleni. En halunnut apua, ekä ottanut sitä vastaan vaikka olisi pitänyt! Vuosi äidin kuoleman jälkeen tapasin jalkapalloharrastuksen myötä uuden ystäväporukan. He saivat tietää menneisyydestäni 2 vuotta kuoleman jälkeen. Ystäväni päättivät auttaa minut ja perheeni takaisin raiteilleen. He olivat minun luona aina kun tarvitsin heitä, he eivät pelänneet puhua avoimesti perheelleni eivätkä ikinä jättäneet minua yksin suruni kanssa.
Nyt olen 14-vuotias ja olen päässyt eroon Masennuksesta, bulimiasta ja kaikesta pahoista asioista menneisyydestäni! Ystäväni opettivat minulle tärkeimmän asian elämästä. Opin arvostamaan sitä, mitä minulla on, ja muistelemaan menneisyyden hyviä asioita. Asiat lopulta lonksahtavat paikoilleen :)
Nyt olen 14-vuotias ja olen päässyt eroon Masennuksesta, bulimiasta ja kaikesta pahoista asioista menneisyydestäni! Ystäväni opettivat minulle tärkeimmän asian elämästä. Opin arvostamaan sitä, mitä minulla on, ja muistelemaan menneisyyden hyviä asioita. Asiat lopulta lonksahtavat paikoilleen :)
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.