Tänää on tullut mitta täyteen oman pään hakkaamisesta seinään. Missä vaiheessa te ymmärsitte, että suhteesta on lähdettävä? Milloin on parempi vaan luovuttaa? Kuinka sitten sait vihdoin lähdettyä?Mikä oli se viimeinen pisara? Kuulisin mielellään tositarinoita tosielämästä!
Tänään se hermo sitten meni!!!
tattoolady69
6292
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
noh silloin kun alkaa epäillä onko tässä mitään järkeä, eikä asiat muutu vaikka niistä ollaan monta kertaa puhuttu ja yritetty
exän kanssa kun oli monta kertaa aina samat parisuhteen "kehityskeskustelut" ja riidatkin/erimielisyydetkin oli samoja niin päätettiin sitten lähteä eri suuntiin. tosi ihana ihminen, ei siinä mitään, mutta ehkei me vaan sovittu sitten loppujen lopuksi yhteen
Kun alkoi itsestä tuntumaan henkisesti pahalta, totesi, että asioista on puhuttu ja tilanteeseen ei tule muutosta siis ei ne sanat vaan teot. Tai suhteessa puhumattomuus, yhdessäolon/yhteydenpidon vähyys ja vain yhä yksinäisempi olo, jolloin alkaa tuntua siltä, että sinkkuna voi nauttia elämästä. Jos itsellä ei ole voimia suhteen päättämiseen, niin luonto järjestää vaikka sen niin, että ihastut toiseen ja vaikka se ihastus ei olekaan molemminpuolista, niin saat sen voiman ottaa ja lähteä.
Sitä varmaan odotan, että salama iskisi taivaalta päähän ja sais jostain voiman päättää mitä tekisi. Vaakakupissa on paljon hyvää ja sitten taas huonoa. Sitte sitä miettii, että näinköhän vaihtamallakaan paranee ja onko sitä sitten ikinä tyytyväinen! HUOH!!!!
noh itsellä ainakin asiat meni parempaan suuntaan ja elämä helpottui ihan sikana, että ei noi fiilikset tyhjästä tule
Samoin oli meillä, vaakakupeissa oli paljon hyvää mutta myös paljon huonoa. Koska osa "hyvästä" olikin feikkiä ja paljastui pikkuhiljaa alkoi se huonompi puoli painaa enemmän. Vuosien kehityskeskustelujen ja yrittämisten jälkeen totesin ettei hommasta todellakaan tule muuta kuin risoja ihmisiä koska emme liikkuneet pisteestä X mihinkään, todellisia muutoksia ei tullut. Ei ollut itsellekään niin helppoa todeta 10 vuoden suhteen jälkeen että on pakko pistää lappu luukulle. Lapsiperheessä jossa omaisuus on liki yhteistä on vielä omat kimurantit piirteensä vaikka olikin pelkkä avoliitto. Mutta jostain löyty se voima viimiseen ponnistukseen ja samoin "elämä helpottui ihan sikana" ja asiat ovat tosiaankin menneet parempaan suuntaan :)
Paha olo suhteessa kertoo siitä, että on aika tehdä suuria päätöksiä. Paluuta entiseen ei ole. Voi yrittää rakentaa uuden elämän vanhan tilalle, saman kumppanin kanssa tai rakentaa uuden elämän pelkästään omien toiveiden mukaisesti ja olla onnellinen itsensä kanssa. Rakastaa itseänsä ja olla onnellinen. Tuli se uusi rakkaus sitten vastaan tai ei.