Nyt, siskot, ovat hyvät neuvot tarpeen.
Aiheutin välirikon suhteessani olemalla mustasukkainen ja haastamalla riitaa. Miesystäväni on ottanut kuukauden harkinta-ajan katsoakseen pystyykö vielä jatkamaan kanssani. Rakastan ja kunnioitan tätä ihmistä syvästi.
Aloitin terapian, jossa työstän ko. ongelmiani ja pyrin kaikin tavoin muuttamaan käytöstäni. Miesystäväni ei kuitenkaan pohjimmaltaan pysty uskomaan, että kykenisin muuttumaan. Eilen sanoi rakastavansa minua edelleen ja kaipaavansa luokseni, mutta kun uskoa parempaan tulevaisuuteemme ei ole niin pysyy poissa, ainakin toistaiseksi.
Mitä voin tehdä? Olen yrittänyt kaikkeni. Miten saan hänet tulemaan takaisin?
Aiheutin välirikon suhteessani olemalla mustasukkainen ja haastamalla riitaa. Miesystäväni on ottanut kuukauden harkinta-ajan katsoakseen pystyykö vielä jatkamaan kanssani. Rakastan ja kunnioitan tätä ihmistä syvästi.
Aloitin terapian, jossa työstän ko. ongelmiani ja pyrin kaikin tavoin muuttamaan käytöstäni. Miesystäväni ei kuitenkaan pohjimmaltaan pysty uskomaan, että kykenisin muuttumaan. Eilen sanoi rakastavansa minua edelleen ja kaipaavansa luokseni, mutta kun uskoa parempaan tulevaisuuteemme ei ole niin pysyy poissa, ainakin toistaiseksi.
Mitä voin tehdä? Olen yrittänyt kaikkeni. Miten saan hänet tulemaan takaisin?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Tuossa vaiheessa et voi oikein muuta kuin työstää itseäsi ihmisenä ja antaa miehelle aikaa. Muista, että vaikka mies ei lopulta tulisikaan takaisin voit aina hyödyntää oppimaasi tulevaisuudessa :)
tiedoksesi vain: rakkaus ei ole toisen kahlitsemista
olisiko psykiatri mitään?
Lifemocker: aloittaja kirjoittaa : "Aloitin terapian, jossa työstän ko. ongelmiani ja pyrin kaikin tavoin muuttamaan käytöstäni. "
Juu terapiassa käyn ja tunnen saaneeni uutta perspektiiviä käyttäytymiseeni. Muuten tilanne on siinä pisteessa, että harkitsen luovuttamista. Olen todellakin kaiken sanonut jo moneen kertaan ilman sen suurempaa vaikutusta. Kiusaan siis vain itseäni ylläpitämällä turhaa toivoa ja miettimällä aamusta iltaan uusia strategioita tahi korulauseita, joita voisin käyttää.
Meneillään on kesäloman viimeinen viikko. Paska loma.
käyttäytymisensä muutos ei ole mikään pikkujuttu. jos luovutat niin palaat takaisin aiempaan, etkä saa kunnon parisuhdetta koskaan
Käyn tälllä hetkellä läpi saman... tai meillä on asumusero... tämän aikana olenkin huomannut että onkohan tämä nyt kuitenkaan sitä mitä haluan? Jos wi miws kuitenkaan pidä minusta swllaisesta kun olen niin onko kaikki tämän arvoista? Haluanko enää yrittää? En tiedä. Meilläkun oli oikeesti uskottomuutta 3kk ajan eli miehelläni oli suhde toiseen ja nyt hän eei käsitä miksi epäilen koko ajan... niin
Millä tavoin on sama... Jos sun suhteessa mies on pettänyt sua 3kk ja ap taas on omalla skitsoilullaan aiheuttanut ongelmansa?!
eihän sitä tiedä mistä se mustasukkaisuus kumpuaa jos vaikka onkin toinen....
Minun parhaalla ystävälläni (mies)oli kihlattu, joka oli niin mustasukkainen, että meidän 25 vuotta kestänyt ystävyytemme joutui katkolle sen vuoksi viideksi vuodeksi! Olen siis itse nainen.
Tilanne oli hyvin ikävä, koska olimme tottuneet soittelemaan toisillemme pari kertaa kuussa kuulumisien vaihtamiseksi. No,eipä siinä mitään, pakkohan minun oli suoda tämä tauko ystävälleni, koska halusin hänen olevan onnellinen.
Ystäväni tosin soitteli minulle naiselta salaa muutaman kuukauden välein, että tiesin suurin piirtein missä mennään. Epäilinkin ,ettei se suhde tule kestämään, mutta pidinpä sen omana tietonani.
Lämä nainen lupasi ja lupasi muuttua, mutta palasi aina samaan vanhaan paskaan. Lopulta ystäväni ei voinut edes käydä kaupassa yksin! Voitteko kuvitella! Ja missään ei saanut jutella kenenkään vastakkaisen sukupuolen edustajan kanssa, ei edes kaupan kassan kanssa, eikä vilkaistakaan ketään ohimennenkään. Nainen tuli myös väkivaltaiseksi lopulta.
Ystäväni muutti salaa yhteisestä asunnosta pois kun nainen oli töissä, eikä ole palannut, vaikka nainen on sanonut käyvänsä psykiatrilla hoitamassa itseään. Ovat olleet erossa jo vuoden ja nainen jaksaa aina välillä painostaa ystävääni takaisin. Mutta hän ei mene, koska meni rikki tästä suhteesta. Ja hyvä, ettei palannutkaan, koska ymmärtää itsekin, ettei toinen kuitenkaan muutu, ei ainakaan vuodessa.
No, kaikenlaista sitä elämässä sattuu, mutta ystävyys onneksi säilyi kaikesta huolimatta meidän kahden välillä :)
Mitäs tuosta, mutta älä kerjää miestä takaisin vain koska nyt kuvittelet että yhtäkkiä SÄ olet syypää kaikkeen. Kuuntele itseäsi. Mieti oliko mies rakastunut sinuun vai mistä epätyytyväisyys ja mustasukkaisuus kumpusi.