poikaystävän isän käytös kummastuttaa

Veikkaan, että hiljaisempi tapaus, joka mieluummin omissa oloissaan, TAI ei halua 'tuppautua' teidän seuraan. Onko poikaystäväsi esitellyt sinut isälleen? Se on ehkä outoa, jos on, eikä silti ole kätellyt ja tervehtinyt. Mutta tuskin mitään vastaan kuitenkaan. Oletko itse tervehtinyt häntä tai yrittänyt jutella?

Ei varmaan henk.kohtaisesti ole mitään sinua vastaan.
Mutta hän ei kai yleisesti pidä poikansa seurustelua tässä vaiheessa (=oletan että olette aika nuoria) hyväksyttävänä tai sellaisena asiana, jota pitäisi noteerata mitenkään.
Olet hänelle näkymätän "joku tyttö vaan, miss nobody", jolle hän ei ole uhrannut ajatuksen puolikastaan.
Kehoitan, että mieluummin ÄLÄ mene juttelemaan tai älä yritä edes tervehtiä, jos hän katsoo pois päin.
Jos hän katsoo sinua kohti, nyökäytä vain päätäsi ja sano hei.
Aloite juttelemiseen pitää tulla hänen puoleltaan.

Heippa!

Kuulostaa todella tutulta, olen ollut mieheni kanssa 13 vuotta, teinistä asti ollaan seurusteltu, nyt jo naimisissa. Mieheni isä ei puhua pukahda minulle, kaikenkaikkiaan on puhunut minulle ihan vaan muutaman kerran, nekin sellaisia yksisanaisia tokaisuja. Ei katso päin, ei varsinkaan silmiin. Aluksi loukkaannuin tällaisesta, oma perheeni on puhelias, mutta ajan kanssa asiaan on tottunut, olkoon sitten yksin, jos ei seura kelpaa.

Helppohan mun on sanoa, mutta älä välitä. Vika ei varmaankaan ole sinussa, appi vaan on ihme änkyrä. Jos poikaystäväsi on sulle se oikea, niin sen vanhemmilla ei loppujen lopuksi ole merkitystä. Muodostatte ajan kanssa oman perheenne. Siihen kuuluu ne ihmiset, jotka ovat teille tärkeitä. Jos appi ei halua kuulua teille tärkeisiin ihmisiin, niin se on hänen valintansa.

Asiasta koitin alkuvuosina kysyä anopiltani, joka ilmiselvästi kiusaantui asiasta, hän tokaisi, että ei appi ole tottunut keskustelemaan naisten kanssa. Siihen se keskustelu sitten jäikin. Mieheni on myöhemmin kertonut lapsuudestaan, että niin kauan hän ja veljensä olivat isän mussukoita, kunnes vähän kasvoivat ja alkoi omilla aivoilla ajattelu. Sen jälkeen, jos ei ole ollut 100% samaa mieltä kaikesta isin kanssa, niin rakkauttakaan ei herunut. Isi eristi itsensä perheestä ja elää jonkunlaisessa marttyyrin asemassa.

Koitahan kestää. :)

Appiukkonne ovat selvästi kiinnotuneista teistä seksuaalisesti. Rehteinä miehinä eivät kuitenkaan tuo sitä esiin ja tälläisessä tilanteessa on helpointa ignoroida koko nuori nainen. Ehkä sitten vaimoa rakastellessa sulkevat silmänsä ja ajattelevat teitä. Mutta sehän on sallittua.

Itselläni on tuollainen isä, Ei ole puhunut miehellenikään paljoa yhtään, tervehtii sentään juro tapaus, vähän vanhemmissa miehissä tämmösiä ihmisiä löytyy, isäni on muutenkin sangen hiljainen ihminen, ei itsellenikään paljoa puhu, oletko nähnyt appea perheen tai muiden kanssa? Voi olla niinkuin aiemmin kirjoitettiinkin, että olet isälle vain joku tyttö, joka ei ole niin tärkeä tai vakva juttu, vaivan arvoiseksi.

Jotkut ovat omituisia ja vika ei ole sinussa! Oma isäni ei ole kiinnostunut muista ihmisistä, pitää melkein kaikkia tyhminä, tylsinä ja/tai petollisina. En ole ollut häneen missään yhteydessä vuosiin ja nuorena hän ei puhunut koskaan poikaystävilleni saati minulle tai siskolleni (lapset/nuoret eivät ole kiinnostavia, kun niistä ei ole hyötyä).

Jotkut miehet ovat sosiaalisesti kömpelöitä ja osaamattomia, voi olla ujokin. Ukko ei tiedä, miten nuorelle naiselle puhutaan. Onkohan puhunut kovin paljoa vaimolleenkaan? Älä tuppaa hänen seuraansa, mutta älä karttelekaan. Voit tervehtiä ja puhutella, mutta älä odota vastakaikua. Luulen että hän kuitenkin sisällään noteeraa puhuttelut positiivisesti ja se hiukan keventää ilmapiiriä