Pystynkö kohtaaman työssäni enään vanhuksia?

Tämän kokemuksen jälkeen aloin miettiä että olenko oikealla alalla? (sosiaali ja terveys)
jos olen herkkä jne.

Eli kävin ekaksi haastattellussa 90 vuotiaan naisen luona, hän tarvitsi henkilokohtasta avustajaa. Haastattelussa hän kertoi että jos jotkut asiat ei mee niinkun hän haluaa nin hän rupee kiljuu ja huuta No ajattelin ekaksi että se on iha okei, ettei se niin kauhee nainen voi olla. Hän väitti että tykkäsi minusta todella paljon ja antoi potkut jollekki tytölle jotta minä pääsisin sinn töihin, nimenomaa vaadin ettei tekisi niin kosk hän tarvitsee enemmän avustajia, tällä hetkelä väittä ettää niitä on 6, mutta en todellakaa uskoo että se on totta!

Ilalla hän soitti minulle joskus 11 aikaa ja kertoi että antoi sille tytölle potkut ja haluaa että aloittaisin heti seuraavan päivänä. No menin sitte töihin klo 14, ja sanoin hänelle "päivää" hän vaa käänsi päänsä ja sanoin että mene nyt siivomaan. Noh tullessaan sisälle hän törmäsi toiseen pyörätuoliinsa ja rikkoi jonku osan siitä ja sanoi "katso nyt mitä tapahtu, tämä on kaikki sinun syytäsi" Siinä vaiheessa meinas jo itku tulla kun hän alkoi huutamaan, mutta snaoin vaa "Anteeksi, minä voin korjata sen". Tämän jälkeen siirryimme ompelemaan tyyny lakanaa, pistin lagan kaksinkerroin koska minule on aina opetettu että se pitää paremmin, mutta mummo sitten raivostui siitä ja kaatoin vahingossa kavia lattialle, sitten sano että ompelee itse kaiken kun kuulema minä en osaa mitään. Hän kysyi minulta "nätisti" että hasinko rätin saunasta, sanoin että totta kai. Hain sen rätin ja tulin takaisin (viivyin non 3-4 min) katsoin alas ja koko lattia oli märkä jä hän kilui ei enään vain huutanut vaan kiljui kuinka minä kaadoin lattialle kaikki vedät että tuhoan hänen kotiian, vaikka en ollut ede siellä kun se tapahtui, sanoin hänelle myöskin niin mutaa hän vaan kilju ja otti kepin kääteen ja tuli pyörätuolillaan vaan lähemmäksi, purskahdin itkuun en kestänyt enään, sanon hänelle etten pysty enään jatkamaan näin ja että lähden kotiin, hän jatkoi huutamista ja heilutteli sitä keppia ja tuli lähemmäs ja lähemmä, lähin vaa nopestii pois sieltä, pelästyin koska luulin että hän lyö minua, ja olisi varmaa lyönykkin jos en olisi lähtenyt.

Nämä pari päivää olen vaan miettinyt sitä mummoa, ja hänen käytöstä, olen vieläkin paniikissa tästä kaikesta tulee joka mieli itkeä ja huuta kuinka tyhmä voin olla, eli siellä haastattelussa se mummo oli ihan outo vaikutti ihan sairaalta, tuntuu aina kun laitan silmät kiinni niin näen hänet.

Oli pakko avautua edes jossain, kaikki läheiset tietää tästä mutta heidän kanssa on vaikea keskustella tästä.

Niin muuten olen vain 17 vuotias tyttö!