Kiinnostaako lyriikka?
Luetko runoja?
Miten on?
18106
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
En lue, ei kiinnota! En ole HOMO
Luen, useinkin. Opin niitä myös helposti ulkoa.
liittyy mitenkään sinkkuihin?
liittyy sinkkuiluun
Eino Pano on suosikki runoilijani.
Olen aina välillä yrittänyt tutustua, mutta en ole koskaan päässyt sisälle runouteen. Johtunee paljon siitä, etten ole yrittänyt kovin laajalti etsiäkään, joten olen jäänyt vastaantulleiden runojen armoille, eli sellaisten 15-kesäisten tyttöjen itsemurhatunnelmissa tehtyjä runoja, kun ei se koulun tupakkinurkan kingi rakastanutkaan tosissaan, tai sitten joidenkin vähän vanhempien hippien runoja, joissa fiilistellään kerjäläisromantiikalla ja sätkäkoneilla. (Ihan totta muuten, luin kerran jostain jonkun suomalaisen miehen kirjoittaman runon, jossa oltiin junamatkalla jossain Romaniassa ja siinä oli myös joku rivi sätkäkoneesta! Olenkin välillä epäillyt, että nimitys "sätkäkonehippi" olisi tullut siitä runosta, mutta ei kai nyt sentään...)
Kyllä vaan sitä voi tehdä runon vaikka leivänpaahtimesta, koita vaikka...siitä saa hienon runon, jos on runoilija sielua yhtään veressä.
nykyrunoutta. Täältä voi latailla uusia kokoelmia ilmaiseksi:
http://www.poesia.fi/
Ei leivänpaahtimesta saa hienoa runoa ellei se ole yhtä kovaksikeitetty kuin tekniikkansakin tai on kirjoittajalleen jollakin tapaa persoonallinen.
~~~
Leipäni paahdin
Your toasted!
Kullanruskeaksi säädin
Vaan hiilenmustaa sain
Missä lie herkkyytesi
Ymmäryksesi toiveistani
Loukkaantunutko jostain?
Yhdenkin leivän heitit lattialle
Ehkä aika on tiemme jo erota
Vaikkei aikaakaan kun tapasimme
Tai yhä uudelleen vain yritän
Säätää potentiometrisi asennon
Mielestäni runon voi tehdä aiheesta kuin aiheesta - ainakin voi vääntää jotain mukasyvällistä... se on tietysti asia erikseen kuinka hyvin kirjoittaja onnistuu. Tässä parin minsan tuotos:
Muuttunut minä
vääristyneenä, vieraana
vesipisaran venyessä vihdoin vapaana
täytenä
raskaana
rumasti ravistamani
murusesi muhentaa
vettyneinä viemäriin
Kostosi kestää
mielikuva minusta
kyljessäsi
ohitan outona
päivän peilit
Kotiinpalatessani kyljessäsi
säkenöivä spektri
auringon armosta,
annoitkohan aamuisen anteeksi?
tossakin muka on? Ihan älytöntä touhua koko runoilu
Runous, siinä on aina jotain syvempää mukana kuin pelkkä sanallinen lyriikka. Runous on kuin toinen rakkauden kieli, jossa sointuvat kaikki rakkauden soinnut niin sen kauneus kuin epätoivo sen kaikenpalava inthimo ja rakastamisen raakuus.
Joillekin runo on kuin kova leivänpaahdin, yhtä kylmää, jähmeää ja kovaa. Siitä puuttuu tunne,-se runouden sielu, joka lähtee ihmisen sielun syvimmistä syövereistä. Siinä on mukana koko ihmisen olemisen tuska ja riemu, kaiken rakastaminen ja kaikesta luopuminen.
Parhaat runoilijat eivät ole vain runoilijoita vaan he sielussaan ovat kaiken näkijöitä ja kokijoita...aistivat joka solullaan ja tekevät näkymättömästä näkyvän.
Rakastan runoutta, mutta en kaikkea liirumlaarumia vaan syvällistä voimallista tulkintaa, mutta myöskin kepeämpää. Näissä kaikissa haluan aina nähdä mukana tekijän sieluun ja haluni ymmärtää häntä ja voida tuntea riemua, kun voi samaistua tuon ihmisen runouden kautta tuomaan ajatusmaailmaan.
En. Katson pornoa ja runkkaan.
I am as one
who left his Home
to do a thing for Man.
But now and then
I think of Home
and how in time
I'll take my Way
on back,
and then I must
unlock my arms
and set you Free
to be the Bright
I AM.
And that Great Leave
is sad to me,
for I have found
a Home Land here.
My Father is
with waiting arms,
my Mother stands
aside,
and stays for me.
All that I left
and brought with me
remains behind
and keeps my Place.
But I have got
to loving here.
Sometimes I think
the way of men
who leave their homes
and stand upon
the world
to make their own
is fit
for me to keep.
And so I'd
stand forever here,
my body
never done.
But I must go
if all of this
I've done
is apt to keep.
This time
I'll kiss away
my life
with deep,
unending tears,
my love.
This is my last
and saddest birth.
I cannot bear
the grief
of come and go.
And now
I give the birth
of all my forms.
I leave no parts
for me
to bring again.
This time
I have reserved
no form of mind
that is my own.
Nothing will
I rise with me
when I go Home.
By this act
you know me.
I will not come again.
Nothing left,
for I have
given it.
When I arrive
with nothing,
then I have no Home.
No Home to go,
no Place,
for I am not.
No mystery
of disappearance.
I cannot leave.
No Place.
No rise or fall.
No deep,
no highs for me.
As it happens
I am Here.
I am the wave of light
within your mind
that happens
to be everything,
my love.
-Adi Da
Kiinnostaa ja luen niitä säännöllisesti, mutta kiinnostaako naisia runoja lukevat miehet?
homot kiinnosta
mikään homo-harrastus. Sitäpaitsi homot nimenomaan kiinnostavat naisia.
Jos lyriikka on lähes kaikenlaista sanailua, ei siis pelkkää runoutta niin, kyllä.
Luen ja kirjoitan.
Sanailu on vanha suomalaisten harrastus. Kalevala säilyi sukupolvilta toiselle, runoina ja riimeinä. Tarinan muistaa peremmin kun sen riimittelee.
Hieno tapa ilmaista ja kuvailla
(engl.) lyricks = sanat
(ei siis pelkkää runoutta)