Tarinani on tuskin kovin erityislaatuinen. Yli seitsemän vuoden parisuhteen jälkeen kumppanini halusi eroa, ja se toteutui tänä keväänä. Ei ero mitenkään yllätyksenä tullut, vaan oli ollut ilmassa jo varsin pitkään. Eron syyn voisi ehkä tiivistää niin, että kumppanini ei enää jaksanut epätasapuolista suhdetta, jossa joutui huolehtimaan minusta mielenterveysongelmineni. Siis vähän niin kuin jätti uppoavan laivan odotettuaan ensin hyvän aikaa, että tilanne korjaantuisi. Jokin kipinäkin häneltä oli kadonnut, mikä varmaan johtui ainakin osin tuosta toisesta ongelmasta.
Minä rakastan häntä tolkuttomasti, ja näin ollen sattuu helvetisti. Eromme on ollut varsin sivistynyt. En minä ole häntä takaisin ruinannut vähääkään, koska minulle on tullut varsin selväksi, ettei hän kokenut itseään tyytyväiseksi suhteessamme, enkä minä halua mikään kiviriippa olla. Olemme keskustelleet paljon, ja yritys on yhä olla ystäviä. Minä tietysti haluan häntä tietyllä tasolla vielä paljonkin nähdä, mutta näkemisestä seuraa yleensä ongelmia. Saattaisi olla helpompaa siirtyä eteenpäin, jos eksäni olisi kohdellut minua jotenkin kovin töykeästi tai pettänyt tai jotain, mutta hän on ollut pääasiassa varsin suopea ja ymmärtävä.
Nyt hänellä on jo joku vitun uusi suhde. Näin sen tyypin muuten tänään ensi kerran. Eksäni tuntien en oikein tajua, mitä kyseisessä henkilössä on hänen näkökulmastaan minua parempaa muuta kuin, että pää lienee tukevasti sijoillaan - vaan se taitaakin olla aika iso asia. No, ei siitä enempää.
Minusta eksäni on varsin täydellinen minulle lukuun ottamatta sitä pikku seikkaa, ettei hän rakasta minua ainakaan romanttisessa mielessä. Omalta osaltani en näe mitään muuta syytä, miksen haluaisi hänen kanssaan olla. Ja minä en todellakaan käytä sanaa täydellinen usein. Hänen seurassaan tuntuu yhä hyvältä ja jotenkin saumattoman luontevalta. Olen aika erikoinen ihminen enkä todellakaan tunne olevani kotona monenkaan ihmisen seurassa. Sekin vituttaa, että tuskin koskaan löydän yhtä hienoa ihmistä, joka vielä minun kanssani haluaa olla, ja kuitenkin tulen aina verranneeksi kaikkia häneen. No joo, jos minut nyt ylipäätään kukaan huolisi.
Miten vitussa voisin rakata lakastamasta tällaista ihmistä, jota arvostan erittäin monella tasolla? Tällainen lienee vaikeata kenelle tahansa, mutta minulla on tämän lisäksi vielä kaikkia muita ongelmia, jotka liittyvät mielenterveyteeni, kuten vihjasin. Läheisriippuvuus on ollut yksi keskeinen ongelma. Itsemurhakaan en koe nyt poissuljetuksi vaihtoehdoksi. Olen emotionaalisesti varsin yksin, kun en tapaa ilmaista itseäni ihmisille, missä suhteessa eksäni on ollut poikkeus. Eksäni perhekin oli minulle läheinen, ja nyt olen heistäkin joutunut käytännössä luopumaan (vaikka joskus olen nähnyt ohimennen).
Jos teillä on kertoa selviytymistarinoita vastaavista tilanteista, voisi se ehkä hieman helpottaa oloa.
Minä rakastan häntä tolkuttomasti, ja näin ollen sattuu helvetisti. Eromme on ollut varsin sivistynyt. En minä ole häntä takaisin ruinannut vähääkään, koska minulle on tullut varsin selväksi, ettei hän kokenut itseään tyytyväiseksi suhteessamme, enkä minä halua mikään kiviriippa olla. Olemme keskustelleet paljon, ja yritys on yhä olla ystäviä. Minä tietysti haluan häntä tietyllä tasolla vielä paljonkin nähdä, mutta näkemisestä seuraa yleensä ongelmia. Saattaisi olla helpompaa siirtyä eteenpäin, jos eksäni olisi kohdellut minua jotenkin kovin töykeästi tai pettänyt tai jotain, mutta hän on ollut pääasiassa varsin suopea ja ymmärtävä.
Nyt hänellä on jo joku vitun uusi suhde. Näin sen tyypin muuten tänään ensi kerran. Eksäni tuntien en oikein tajua, mitä kyseisessä henkilössä on hänen näkökulmastaan minua parempaa muuta kuin, että pää lienee tukevasti sijoillaan - vaan se taitaakin olla aika iso asia. No, ei siitä enempää.
Minusta eksäni on varsin täydellinen minulle lukuun ottamatta sitä pikku seikkaa, ettei hän rakasta minua ainakaan romanttisessa mielessä. Omalta osaltani en näe mitään muuta syytä, miksen haluaisi hänen kanssaan olla. Ja minä en todellakaan käytä sanaa täydellinen usein. Hänen seurassaan tuntuu yhä hyvältä ja jotenkin saumattoman luontevalta. Olen aika erikoinen ihminen enkä todellakaan tunne olevani kotona monenkaan ihmisen seurassa. Sekin vituttaa, että tuskin koskaan löydän yhtä hienoa ihmistä, joka vielä minun kanssani haluaa olla, ja kuitenkin tulen aina verranneeksi kaikkia häneen. No joo, jos minut nyt ylipäätään kukaan huolisi.
Miten vitussa voisin rakata lakastamasta tällaista ihmistä, jota arvostan erittäin monella tasolla? Tällainen lienee vaikeata kenelle tahansa, mutta minulla on tämän lisäksi vielä kaikkia muita ongelmia, jotka liittyvät mielenterveyteeni, kuten vihjasin. Läheisriippuvuus on ollut yksi keskeinen ongelma. Itsemurhakaan en koe nyt poissuljetuksi vaihtoehdoksi. Olen emotionaalisesti varsin yksin, kun en tapaa ilmaista itseäni ihmisille, missä suhteessa eksäni on ollut poikkeus. Eksäni perhekin oli minulle läheinen, ja nyt olen heistäkin joutunut käytännössä luopumaan (vaikka joskus olen nähnyt ohimennen).
Jos teillä on kertoa selviytymistarinoita vastaavista tilanteista, voisi se ehkä hieman helpottaa oloa.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Mikä saa sinut ajattelemaan, että RAKASTAMINEN on loppu? Parisuhteen päättyminen ei välttämättä tarkoita rakkauden loppumista. Sen sijaan jo itsekin viittaat, saatta parisuhteen arki ominen haasteineen ja hankaluksineen vain olla yksinkertaisesti liian raskasta...
Tarkalleen ottaen sanoin, ettei hän rakasta minua ainakaan "romanttisessa mielessä". Tämä on hänen suustaan. Epäilen kyllä, rakastaako missään mielessä, mutta onko se olennaista? Pitäisikö sen jotenkin helpottaa minua, jos rakastaa? Tekee eron vain vielä vaikeammaksi sulattaa. Sori, ei ole tarkoitukseni olla mitenkään töykeä.
Aika liibalaabaa. Itseä niskasta kiinni ja uusi parisuhde tai parisuhdetta,niin vanha riippa unohtuu välittömäst. Itsesäälissä rypeminen ja oman tilanteen surkuttelu ei auta. Turha mietti enään mitä jos tai mitä oli enen, se on auttamattomasti mennyttä. Exällä uusi mies lakanoissa, eikä kaipaa enään mitään vanhoja säätöjä elämäänsä. Reppanajutut seis ja uutta putkeen.
Minua auttoi eroseminaari eheytymään kokonaiseksi ihmiseksi, saattaisi sopia sinullekin. Ei siihen mitkään uudet suhteet auta, entinen suhde on käsiteltävä riittävän perusteelisesti ennen kuin pystyy päästämään irti. Kokemuksesta voi oppia paljon ja saada toimivamman parisuhteen tulevaisuudessa.
Älä lakkaa rakastamasta, se tulee myöhemmin tai sitten ei. Tee sillä välin muuta aina välillä kotona tai ulkona, kun pystyt. Ei se uusi nainen ole sopiva, ja heillekin voi tulla ero joskus. Miten joku nopeasti löytäisi niin uuden, paskaa se on.
Minusta sinulla ei ole läheisriippuvuutta välttämättä, ehkä joku on uskotellut sulle niin. Masennukseen on apua ja ahdistukseen, lääke ja terapeutti. Jokainen on yksin joskus, toiset enemmän ikävä kyllä ja joskus voi uutta seuraa tulla. Vaikka on vaikea kuvitella mitään hyvää.
Anna aikaa itsellesi. Mistä tiedät miten asiat ovat myöhemmin elämässä, mitä aika tekee asioille (tai ehkä miehenkin asioille).
Hyvässä merkityksessä. Sydämessäsi mies aina on, vaikka onko sen arvoinen. Mies voi olla pinnalinen, jos korostaa sanaa mielenterveysongelma, aika monilla on niitä, eikä välttämättä suhdetta estäviä.
Keskustellen ja miettien eteenpäin ajan kanssa. Uusia näkökulmia, oivalluksia, vaikka rakkaus ei lopu. Positiivisuus on tärkeää suhteessa, mutta jos mies näkee joka asiassa peikon ja jättää helposti, mikään suhde ei kestä välttämättä miehellä. Pysyvä suhde vaatisi mieheltä syvempää ymmärrystä elämästä...
En toki tiedä minkälainen suhde oli. Ja palaako joskus yhteen vai ei. Mutta sinä tiedät mikä sinulle merkitsee ja sinä voit pitää sen. Ja miten toimii mikäkin asia parhaiten. Ja haluatko ilmaista tunteitasi vai ei, ja kenelle on viisasta. -Kun mies vanhana kuolee joskus, hän voi tuntea muiden tunteet toisella puolella, menneetkin tilanteet.. jos se yhtään lohduttaa. Viimeistään. Vaikka hän ei ymmärtäisi nyt, elämäkin voi opettaa koko ajan uutta. Myös voit kertoa tunteesi hänelle, vaikkette palaisi yhteen tai hän ei tajuaisi niitä koska ei itse rakasta... Tai kirjoittaa kirjeen jota et koskaan lähetä.
Älä ole yksin. Soita kriisipuhelimeen tai hae lääkärin apua. Siksi se siellä on. Ei ole pakko kertoa mitään pahinta vaihtoehtoa lääkärissä, mutta että saat jotain apua masikseen yms. Jos yksi lääke ei auta, kokeile toista. Ainakin keskusteluapua pian. Voit uudelleen aina kysyä apua, ihmiset haluavat auttaa. Vaikka olisi hienoa jos mies voisi ymmärtää sinua oikein jne. Mutta jos sitä ei ole, asiaa purkaa toista kautta myös. Anna aikaa, älä kiirehdi...
"Anna aikaa, älä kiirehdi..."
Tämä tarkoitti siis anna aikaa itsellesi. Avun hakemisessa voi kiirehtiä.
123456. :lle, alkuperäinen kirjoittaja ei muuten missään vaiheessa kerro mitään sukupuolestaan, miksi oletat hänen olevan nainen, jonka mies on jättänyt?
Sorry. Otan asian ensikerralla huomioon. Taisin olla hätäinen.
..vanha rakkaus ei ruostu ja älä heti uuteen suhteeseen suostu...