Muutamia autonsa vaihtoa suunnittelevan periaatteita, jotka helpottavat ja ennenkaikkea nopeuttavat kiireisen autonvaihtajan kaupantekoa.
1.)
Ennen vaihtokyselyitä autoliikkeisiin, suunnittele millaiseen autoon olet vaihtamassa (tarve) ja millaisia summia sinulla on varaa välirahoja maksaa.
Ei niin, että pitkällisen "mites vaihtuis millä välirahalla"-tsättäilyn päätteeksi varaat auton koeajoon ja ajelun päätteeksi toteatkin, että muuten hyvä mut ei meille näin pieni auto käykään ja automaattikin pitäis olla.
2.)
Kun tarjoat autoasi vaihdossa, kerro siitä muutakin kuin merkki ja vuosimalli. Tarkat tiedot omastasi nopeuttavat kauppaa ja autoliike voi edes kohtuullisen tarkankin väliraha-arvion antaa.
Ei siis "Mites vaihtuis 2002 V40 Volvoon?"
Tuollaisiakin Volvoja on hyviä, tosi hyviä, normaalikuntoisia ja täysiä romuja. On miljoona kilsaa ajettuja ja satkun pari körryyteltyjä. On bensakoneisia ja dieseleitä, huippuvarusteltuja ja karvalakkimalleja eli variaatioita kaikenkaikkiaan niin, että hinnat 500eurosta viiteen tonniin.
Ei sillä autoliikkeelläkään ole ennustajan lahjoja päätellä, onko autosi satasten vai peräti useammankin tonnin vaihtoarvoinen.
3.)
Jos autosi on myynnissä jollain palstalla (yleisimmin siis nettiautossa), hinnoittele se sen hintaiseksi, kuin kuvittelet sen myyntiarvon olevan. Ja tietenkin kohdan 2.) mukaisesti mahdollisimman oikeellisella ja tiedottavalla ilmoituksella.
Ei siis "Ei hinnoiteltu", koska silloin saat varmimmin autoliikkeeltäkin hinnat-alkaen arvoisen vaihtohyvitystarjouksen.
Ei myöskään kannata kokeilla "Suomen kallein"-hinnoittelu vedätystä toiveena että autoliike jostain kumman syystä hyvittäisi autostasi jonkun järjettömän ylihinnan.
Ei "vaihtohinta eri", koska on vain yksi hinta jolla tuotteet myydään tai vaihdetaan toisiin tuotteisiin. Tämä "vaihtohinta eri" -älyttömyys on nettiajan pellein järjenköyhyys.
4.)
Kun löydät sopivan auton ja saat siihen sopivan tuntuisen tarjouksen niin ole vikkelä liikkeissäsi äläkä enää suunnittele! Hyville ja/tai todella edullisille autoille on autoliikkeellä yleensä useampiakin ostajaehdokkaita.
Liiallisesti suunnittelija-pohdiskelija (pelkääjä) jää usein ilman autoa ja kun kiireinen kuitenkin on, tekee tyhmyyksissään hyvin suunnitellun kaupan peruunnuttua äkkipäissään "akka huutaa, lapset kiljuu, lomaki painaa päälle ja tänään vaihdetaan prklesh!" huonon kaupan samannäköisestä autosta, josta ei itseasiassa tiedä mitään muuta kuin merkin ja mallin.
5.)
Tinkiminen hinnasta ei ole mikään itsestäänselvyys.
Jos tarjoat vaihtoautoa, älä tingi ennen koeajoa yhtään. Vain väliraha merkitsee, koeajon jälkeenkin ja vaihtajalla se oman atarjokin kunto.
Ei niin, että kysyt (tai laitat eukon tai naapurin kysymään) "mikä tiukka hinta?" ja seuraavana päivänä tarjoat omaasi vaihdokkina muina miehinä... ja kuvittelet olevasi ovelakin kauppamies pähkäillessäsi välirahaa.
Siksi näihin "mikä tiukkahinta?" useimmat autoliikkeet eivät vaivaudu edes vastaamaan.
On se niin nähty... tuo kun on nettiajan pelleimpiä tinkimisyrityksiä.
Eikä sitä autokauppiasta kiinnosta se, missä sinä asut ja siten miten kaukaa olet tulossa. Sillä perusteella on turha tinkiä euroakaan puhelimessa. "Tullaan niin kaukaaki ni six vaa pitäs -500euroo tinkii..."
6.)
Em.pohjilla itse kauppatapahtuma sujuu nopeasti.
Kunnollinen koeajo, varusteiden testaus ja varmistus itselle tärkeimpien varusteiden olemassaolosta ja toimivuudesta ja ei kun papereitten tekoon jo ennalta sovituin ehdoin. Tietenkin oletuksella, että sinun vaihtoautosi on puheittesi mukainen ja ennakkoon annetusta välirahasta näin ollen voidaan kiinni pitää.
1.)
Ennen vaihtokyselyitä autoliikkeisiin, suunnittele millaiseen autoon olet vaihtamassa (tarve) ja millaisia summia sinulla on varaa välirahoja maksaa.
Ei niin, että pitkällisen "mites vaihtuis millä välirahalla"-tsättäilyn päätteeksi varaat auton koeajoon ja ajelun päätteeksi toteatkin, että muuten hyvä mut ei meille näin pieni auto käykään ja automaattikin pitäis olla.
2.)
Kun tarjoat autoasi vaihdossa, kerro siitä muutakin kuin merkki ja vuosimalli. Tarkat tiedot omastasi nopeuttavat kauppaa ja autoliike voi edes kohtuullisen tarkankin väliraha-arvion antaa.
Ei siis "Mites vaihtuis 2002 V40 Volvoon?"
Tuollaisiakin Volvoja on hyviä, tosi hyviä, normaalikuntoisia ja täysiä romuja. On miljoona kilsaa ajettuja ja satkun pari körryyteltyjä. On bensakoneisia ja dieseleitä, huippuvarusteltuja ja karvalakkimalleja eli variaatioita kaikenkaikkiaan niin, että hinnat 500eurosta viiteen tonniin.
Ei sillä autoliikkeelläkään ole ennustajan lahjoja päätellä, onko autosi satasten vai peräti useammankin tonnin vaihtoarvoinen.
3.)
Jos autosi on myynnissä jollain palstalla (yleisimmin siis nettiautossa), hinnoittele se sen hintaiseksi, kuin kuvittelet sen myyntiarvon olevan. Ja tietenkin kohdan 2.) mukaisesti mahdollisimman oikeellisella ja tiedottavalla ilmoituksella.
Ei siis "Ei hinnoiteltu", koska silloin saat varmimmin autoliikkeeltäkin hinnat-alkaen arvoisen vaihtohyvitystarjouksen.
Ei myöskään kannata kokeilla "Suomen kallein"-hinnoittelu vedätystä toiveena että autoliike jostain kumman syystä hyvittäisi autostasi jonkun järjettömän ylihinnan.
Ei "vaihtohinta eri", koska on vain yksi hinta jolla tuotteet myydään tai vaihdetaan toisiin tuotteisiin. Tämä "vaihtohinta eri" -älyttömyys on nettiajan pellein järjenköyhyys.
4.)
Kun löydät sopivan auton ja saat siihen sopivan tuntuisen tarjouksen niin ole vikkelä liikkeissäsi äläkä enää suunnittele! Hyville ja/tai todella edullisille autoille on autoliikkeellä yleensä useampiakin ostajaehdokkaita.
Liiallisesti suunnittelija-pohdiskelija (pelkääjä) jää usein ilman autoa ja kun kiireinen kuitenkin on, tekee tyhmyyksissään hyvin suunnitellun kaupan peruunnuttua äkkipäissään "akka huutaa, lapset kiljuu, lomaki painaa päälle ja tänään vaihdetaan prklesh!" huonon kaupan samannäköisestä autosta, josta ei itseasiassa tiedä mitään muuta kuin merkin ja mallin.
5.)
Tinkiminen hinnasta ei ole mikään itsestäänselvyys.
Jos tarjoat vaihtoautoa, älä tingi ennen koeajoa yhtään. Vain väliraha merkitsee, koeajon jälkeenkin ja vaihtajalla se oman atarjokin kunto.
Ei niin, että kysyt (tai laitat eukon tai naapurin kysymään) "mikä tiukka hinta?" ja seuraavana päivänä tarjoat omaasi vaihdokkina muina miehinä... ja kuvittelet olevasi ovelakin kauppamies pähkäillessäsi välirahaa.
Siksi näihin "mikä tiukkahinta?" useimmat autoliikkeet eivät vaivaudu edes vastaamaan.
On se niin nähty... tuo kun on nettiajan pelleimpiä tinkimisyrityksiä.
Eikä sitä autokauppiasta kiinnosta se, missä sinä asut ja siten miten kaukaa olet tulossa. Sillä perusteella on turha tinkiä euroakaan puhelimessa. "Tullaan niin kaukaaki ni six vaa pitäs -500euroo tinkii..."
6.)
Em.pohjilla itse kauppatapahtuma sujuu nopeasti.
Kunnollinen koeajo, varusteiden testaus ja varmistus itselle tärkeimpien varusteiden olemassaolosta ja toimivuudesta ja ei kun papereitten tekoon jo ennalta sovituin ehdoin. Tietenkin oletuksella, että sinun vaihtoautosi on puheittesi mukainen ja ennakkoon annetusta välirahasta näin ollen voidaan kiinni pitää.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Kiitokset näistä. Etenkin kohdalle 4 tuli naureskeltua. Silloin kun oli nuorempi ja impulsiivinen, tuli juuri tuollainen kauppa tehtyä. Nyt on onneksi vahingosta viisastuttu.
Onko tämä joku mopoautokansalle suunnattu opastussivu jossa on melkoinen neropatti selittämässä itsestäänselvyyksiä?
turkkulaisia varte! Kui muutte?
Minusta hyviä ohjeita auton hankintaan!
Samaa mieltä. Ohjeet on hyvät.
Se mikä toiselle on itsestään selvyys on toiselle täysi mysteeri.
Jatketaan, parin positiivisen kommentin turvin, edelleen asiakkaan oloa helpottavaa ja sujuvaa kauppaa edistävää listaa...
a.)
Kun olet sen mieluisan yksilön netistä löytänyt, mene liikkeeseen ja koeaja auto.
Varaa koeajoon aikaa riittävästi, puolisen tuntia jo melko hyvä aika tutustua autoon ajossa, mieluummin vaikka tunti-pari.
Tässä ajassa tutustut auton varusteisiin ja niiden toimivuuteen ja kun käytetystä autosta on kyse; myös auton ominaisuuksiin.
Käytetty kun ei uudenveroinen ole koskaan ja autot ovat yksilöllisiä tapauksia.
b.)
Hölmöintä mitä autonvaihtaja voi tehdä, on varailla samalle päivälle "liukuhihnalta läpikäytäväksi" eli eri liikkeisiin koeajettavaksi puolen tusinaa "samanlaista" ja hätäisesti ajella jokaisella kuvitellen, että löytäisi näin sen parhaan kaupan, parhaan yksilön.
Ehei; näin mitä luultavimmin ostaa (yllä aiemmin kohdassa 4. mainitusti "akka huutaa, lapset kiljuu, lomaki painaa päälle ja tänään vaihdetaan prklesh!") sen kalleimman "pintakoreasti kiiltävimmän" yksilön siitä liikkeestä, joka törkeimmän ylihinnan hyvittää vaihdokistasi.
Autuaasti huomioimatta (pää sekaisin "samanlaisten" vertailusta) sitä tosiasiaa, että parempi yksilö siellä ensimmäisessä liikkeessä olisi ollut tarjolla edullisemmalla kaupalla.
c.)
Jos auton tarkemmat taustat erityisesti kiinnostavat, ota niistä selvää ennen koeajolle menemistä.
Välillä kun tuntuu, että jossain nettihelwetissä on joku ostajan-(harhaanjohto-)opaskirjanen, joka käskee ostajia kyselemään tyhmiä.
c. )
Vakiohölmöyksiä on kysyä "montako omistajaa tällä on ollut?"
Jos auto on vaikkapa 5-vuotias tai 10 ikäinen, on sillä mitä luultavimmin ollut 3-10-käyttäjää. Jos omistajia on ollut vain yksi tai kaksi, osaa jokainen autoliike sen kyllä ilmoituksessaan korostetusti mainita.
Eikä minulle tule mieleen yhtäkään perusteltua syytä sille, että pitäisi tietää montako omistajia on ollut. Toki jos se jotakuta kiinnostaa, sen tiedon saa ennakkoon itse kysellen esim. Trafista tai autorekisterikeskuksesta. Ei autoliikkeilläkään ole sen kummoisempia kristallipalloja josta omistajatietoja voisi katsella.
c. )
Puhuttaessa edelleenkin 5- 10 ikäisistä, on melko vaikea myyjän kattavasti ja kaikkia mielipide-eroja tyydyttäen puhelimessa kuvailla auton yksityiskohtia mm. maalipinnan, ruostetilanteen tai sisustan virheettömyyden osalta.
Sen voi luvata, että 5-10-vuotiaissa autoissa on enemmän tai vähemmän käytönjälkiä kuten naarmuja, kiveniskemiä, ruostettakin ja sisustassa jos ei suoranaista pskaa niin niiden edellisten omistajien prseen- ja sormenjälkiä ja pierunhajuja kuitenkin... noin karrikoidusti sanottuna uuteen samanlaiseen verrattuna. (Edelleenkin kohtaan a.) vedoten.)
Onpa sekin nähty, kun saman päivän aikana, samoilla ennakkon kerrotuilla "myyntipuheilla" ensimmäinen ostaja on suu vaahdossa haukkunut ksettajahuijariksi naarmuisuuden ja ruosteisuuden takia ja tunnin kuluttua seuraava on kehunut ikäisekseen oikeinkin siistiksi yksilöksi ja ostanut pois.
Periaatteessa vain kohdat a.9 ja b.) tärkeitä.
Kohdissa c.) lähinnä vain jos ei nyt vttuilua tyhmistä kysymyksistä, niin ajatuksen herättelyä käytetyn auton ostajalle kysymyksistään ja onko niillä edes hänelle itselleen minkään valtakunnan merkitystä loppupeleissä vai onko joku vaan kertonut että näitä pitää aina kysyä.
Siinäpä sitä taas listaa haukuttavaksi ja keskusteltavaksi.
kantsii ostaa "perheauto", vaikkapa Porsche, kunhan se vain on ollut perheessä. Eli historia yms. hyvin tiedossa. Eihän niitä kovin usein myyntiin tule, mutta en tarvitsekaan kuin yhden auton. Kerrallaan.
Kyllä niillä omistajien määrällä suhteessa auton ikään on merkitystä.
Jobbarit yrittävät vähätellä useita omistajia ja haltioita, mutta totuus on että omistajien nopea vaihto kertoo tyytymättömyydestä ko. kulkuvälineeseen. Tällöin kyseessä on todennäköisesti kiertopalkinto, jonka vikoihin tai johonkin ominaisuuteen leipäännytään nopeasti.
Kun teet tarjouksen autosta, tai miksei muustakin tuotteesta-muista että se on sitova! Ettei taas käy niin, että kun myyjä on pitkin hampain hyväksynyt tekemäsi tarjouksen-niin sitten alkaa se "täytyy vielä katella,puhua vaimolle, äitille..."
Älkää tehkö tarjouksia, ellette ole tosissanne jotain ostamassa!
Mielestäni sellaiset tarjoajat jotka nousee puihin, on lähinnä säälittäviä.
Jobbareista en tiedä, mutta ainakaan normaalilla autoliikkeellä ei ole mitään syytä vähätellä omistajien määrää... sehän on kuin yrittäisi mustaa väittää valkoiseksi ja siinä ei ole sitten minkään valtakunnan älyä.
(?)
Ja kuten sanoin:
"Toki jos se jotakuta kiinnostaa, sen tiedon saa ennakkoon itse kysellen esim. Trafista tai autorekisterikeskuksesta. Ei autoliikkeilläkään ole sen kummoisempia kristallipalloja josta omistajatietoja voisi katsella."
Ja sanottua tuli sekin, että 5-10-vuotiaalla ajolaitteessa on omistajia keskimäärin ollut 3-10kpl... ja jos tästä poikkeava pienempi omistajien määrä autoliikkeellä on tiedossa, ihan varmasti se ilmoituksessa korostetustikin on mainittu "vain 1-omistaja".
Ja suinkaan mikään "totuus" ei ole omistajien määrästä ennustaa auton olevan vikapesä-kiertopalkinto, jos entisiä omistajia on poikkeuksellisenkin monta.
10-vuotias avoauto, matkailuauto tai muu jollain muodoin harraste- tai kausiluonteiseksi kulkuneuvoksi luettava voi hyvinkin omata 20++ entistä omistajaa, eikä autossa ole vian vikaa.
Tiedänpä senkin totuuden, että moni ajelee avoautoilla kesän ja aina syksyllä talviautoon vaihtaen. Tässähän siis myös se "normaali talviautokin" saa uusia omistajia joka vuosi syksyisin ja keväisin.
Ei se silti tarkoita auton huonoutta.
Samoin on jo muutaman vuodenkin ikäisissä pakettiautoissa. Omistajia saattaa olla lyhyillä omistussuhteilla parikymmentä ja kaikki vain siksi, että se rakennusvaiheen tarve oli kullakin vain pari kuukautta...
Mutta kuten sanottua;
Jos entisten omistajien määrä kiinnostaa, niin se pitää ostajan itse ennakkoon kysellä sellaisia tietoja toimittavilta tahoilta. TraFi tai autorekisterikeskus esimerkkinä.
Jos autoliikkeen ilmoituksessa ei korostetusti ole mainittu "vain 1-omistaja" tai "kahdella omistajalla ollut", on 99,9% varmaa, että omistajia on ollut yli 3kpl.
Edelleenkin pidän melkoisen kuriositeettina omistajien lukumäärää.
Auton myyntihetken kunto, edelliset huollot ja korjaukset merkitsevät, ei se kuinka monta Tiinaa, Timoa, Mattia tai Maijaa autoa on ajellut ja onnellisesti omistellut.
Yhdyn tähän "tarjoan xxxx-euroa" -pelleily on sitten niin perciictä että voi hyvää päivää...
Näitä ns. "tarjouksia" tipahtelee nettikysymyksinä, puhelimitse ja joskus jopa kasvotusten paikanpäällä liikkeessä tehtynä. Siinä sitten kun autoliikkeenä pohdit, että perhana kun eihän tuossa katetta jäisi kuin satanen mutta menköön nyt sillä ni vaihtuu kalusto pihassa niin voi vttu että kehtaakin se "tarjoaja" lähteä vielä miettimään mitä tulikaan tarjottua!?
Näille miettimään lähtijöille on muutamankin kerran tullut sanottua, kun viikon ovat miettineet ja tulevat muka ostoksille (vielä vähän tinkimään), että tarjous ei ole enää voimassa ja auto maksaa nyt tasan sen mitä hintalapussakin lukee. Myös sinulle.
Netti- ja puhelimitse kysyjille tuleekin sanottua heti, että tarjous on voimassa vain yhden päivän. Paikanpäällä tarjoavan luulisi jo itsekin ymmärtävän tarjouksen tehdessään, että rahan pitää olla mukana ja tarjouksensa sitova.
Mutta kun ei niin ei...
Mutta eikös tuo nopeaan päätöksentekoon vaativa " hinta on voimassa vain tänään " ole yksi vanha kikka saada ostaja tekemään harkitsematon päätös.
Etelänmatkojen muinaiset pakkomyyjät ainakin käyttivät tuota kauppatapaa. Tarjosivat ilmaista vahvaa viiniä ja pyrkivät saamaan nimen paperiin ostajan ollessa hilpeässä nousukännissä.
Tarkoitin tuossa lomaosakekauppiaita.
Aina kun on KIIRE päätöksenteossa, petos haisee kuin mätä kukko!
"1.)
Ennen vaihtokyselyitä autoliikkeisiin, suunnittele millaiseen autoon olet vaihtamassa (tarve) ja millaisia summia sinulla on varaa välirahoja maksaa.
Ei niin, että pitkällisen "mites vaihtuis millä välirahalla"-tsättäilyn päätteeksi varaat auton koeajoon ja ajelun päätteeksi toteatkin, että muuten hyvä mut ei meille näin pieni auto käykään ja automaattikin pitäis olla."
Eikö se silloin ole kokeiltu että ei käy?
Moni autonostaja on OIKEASTI niin kokematon auton ostaja
että mielihalutkin muuttuu jo koeajolla kuten se että onpa
manuaaliloota paska ajaa eli etitään automaattivaihteista enemmin.
Minäkään en vaihda autoa kuin oikeasti todellisesta tarpeesta, en sen takia
vaihda autoa että pitää saadas valkoinen auto tai joku modernimpi auto.
Mutta kokemusta autoista on silti ja hyvät kasvatusopit autoista ja
niiden ostamisesta, siltä pohjalta en siis ihmettele sitä että
jotkut ei osaa/tiedä mitä aikovat ostaa.
"Vaihto päikseen" on sitten maailman turhin kysymys.
Autoliikkeen autot ovat vaihto-omaisuutta, joilla on myyntiarvonsa.
Autoliike vastaa myytyjen vioista, yksityinen vaihdossa tuoja ei ole vastuussa autonsa piilovioista.
Siten on selvää, ettei autoliikkeen kannata missään nimessä missään olosuhteissa vaihdella "samanhintaisia" "päikseen".
"Samanhintaisten" vaihdossa autoliikkeen pitää välirahaa saada em.perustein vähintäänkin 2000euroa, että pitkässä juoksussa kaupankäynti on liiketaloudellisesti järkevää, joskus jopa kannattavaa.
Auton ostajavaihtajalla on se tarve vaihtaa, ei autoliikkeellä.
Aina näinpäin, ei koskaan toisinpäin.
Ja se jolla tarve on, maksaa tarpeensa täyttämisestä.
Toinen hamuaa liian surta katetta, menee kauppa muualle!
"matemaattinen" sen osuvasti tiivisti.
Auton ostajalla on tarve, jonka autoliike vaihtaen tai suoraan myyden täyttää. Eli lähtökohtaisestikin myyjäliike on "niskan päällä" kun kauppaa aletaan suunnittelemaan. Tämä pitäisi olla mielessä myös ostajilla silloin, kun uutta autoa alkavat suunnittelemaankaan... ei ole mitään järkeä siinä ajattelutavassa, että autoliikkeen olisi juuri sinun kanssasi joku pakko se kauppa tehdä. Autoliikkeen mihin tahansa autoon on useita kauppoja, niin vaihtoja kuin suorakauppoja suunnitteilla koko ajan ja autoliike valitsee niistä itselleen mieluisimman. Joko rahallisesti kannattavimman tai joissain tapauksissa jopa pikkuisen rahassa heikommankin kaupan, jos asiakas on täysissä järjissään kaupanteossa mukana.
Aloitusviestissä hyviä pointteja kaupan onnistumiseen ja epäonnistumiseen.
Eli autoliike tekee valinnan, ei ostaja tai auton vaihtaja.
Tuosta luettelosta puuttui psygologinen tekijä.
Minulla on aina tunne, että ensiksi autonmyyjä arvioi asiakkaan. Mikäli tämä on höynäytettävän maalaisen näköinen joka on tullut kaupunkiin autoaan vaihtamaan, pyytää myyjä isoa välirahaa.
Mikäli myyjä arvioi ostajan hintatietoiseksi yrittäjäksi, pyydetty väliraha on pienempi.
Eli pyydetty väliraha riippuu suuresti ns. Pärstäkertoimesta.
Tottakai ensitapaamisessa, ihan luonnostaankin, ihminen "arvioi" vastapuolen. Mutta se on molemminpuolista ja täysin normaalia ihmisluonteelle... arvauksesi "pärstäkertoimen" periaatteista kuitenkaan ei ainakaan minun kohdallani osu lähellekään oikeaan.
(Toki kun ihmisiä kaikki ollaan, ensitapaamisen vaikutus on yksilöllistä.)
"Pärstäkertoimella" on pienempi vaikutus, kuin usein luullaan. Tarinoitahan maailmaan mahtuu; verkkarit jalassa käteisellä Ferrarin ostelijoita jne.
Oikeastihan näissäkin kohtaamisissa se vähän naurettavaltakin kuulostava klishee "sisäinen kauneus" on se, millä ihan oikeasti voi olla vaikutusta esim. kauppahintaan.
Ainakin kaupan yleiseen kulkuun sillä on merkityksensä; "sisäinen kauneus" tarkoittakoon tässä sitä, että asiakas on ns.normaaliälyinen, normaaliksi ihmiseksi autokauppiaankin tajuava, itsestään liikoja luulematon täyspäinen ihminen.
Tällainen asiallisuus, olkoon se nyt "sisäistä kauneutta", palkitaan autokaupoilla aina. Isommin tai pienemmin.
Hintaneuvottelut sujuvat, alennuksen saa helpommin, mahdollisuuden rajoissa kaupanpäällisiä ja unohtamatta joskus sattuvia ikävyyksiä eli käytetyn auton jälkikäteen mahdolliset virhevastuu ja sen ylikin korvaustoiveet onnistuvat 101% paremmin normaalijärkisen, "sisäisesti kauniin" kanssa kuin toisen ääripään, josta tälläkin keskustelupalstalla esimerkkejä satatolkulla.
Olkoon se toinen ääripää tässä sitten vastapainoksi sitten "sisäisesti ruma", eli vtun-paviaani, tinkivinkuaani ja kaikenkaikestatietävä-takuupelle.
Eli yhtälailla se "kaunis" tai "ruma" osaa pukeutua verkkareihin kuin pukuunkin, joten pelkkä pärstä ei vielä alennusta tuo.
(No, totuuden nimessä; ultra-kaunis nainen voi joskus onnistua nassukertoimellaan muutaman satasenkin pölläyttää autokauppiaan lompsasta alennuksia... ihan vaan pärstäkertoimella. Mutta se onkin sitten toinen tarina se...)
Ja tasapuolisuuden vuoksi, kyllä se asiakaskin arvioi myyjän ihan samallalailla.
Eikä siinä mitään, se kun on ihmisluontoa niin sen mukaanhan tässä joka päivä on mentävä ja kaikkia ei voi miellyttää.
Jonkun mielestä minä myyjänä saatan olla kovastikin epäreilun näköinen, autoliikekin epäilyttävä ja ei kertakaikkiaan uskalla ostaa vaikka miten olisi hinta kohdallaan ja auto miellyttäisi.
Toki senverran tiedän itseni rehelliseksi ja "normaaliksi", että tällaiselle jännittäjälle on parempikin olla myymättä (ovat usein näitä "ei sisäisesti niin kovin kauniita") ja normaalijärkinenkin ostaja sillekin autolle on jo syntynyt.
Eli tottakai autokauppakin on psykologiaa, siinä missä kaikki muukin ihmisten välinen kanssakäyminen on.
Siihen kun sotketaan vielä raha (kaikille kovasti tärkeää), kulutustavaroitten kuningas eli auto (ainakin miessukupuolelle naistaankin rakkaampi joskus), niin jokainen voi kuvitella millaista autokauppiaan ammatti on.
Pitää olla melkoinen psykologi-tekniikantohtori-kaukoparantaja-ennustaja-pappi, että tällä alalla voi edes lähtökohtaisesti pärjätä tai tälle yrittäjyyden alalle haluta.
Mut on tää kivaa; tälle päivälle jos vielä paiskais ne jo sovitut viimoset kolme kauppaa, niin sitähän vois vaikka pitää sunnuntain vapaatakin.
Psykologisista syistä (joilla ei välttämättä itse kaupankohteen kanssa mitään tekemistä) moni ostaja jättää peloissaan hyvän auton ostamatta, kun myyjä tai myyjäliike jotenkin "musta-tuntuu-että" -epäilyttää.
Vaikka se itse ostonkohde olisi juuri sellainen jota haetaan, edullinenkin.
Sama toki toisinkinpäin, myyjä voi pitää vaihdossa autoaan tarjoavaa jo lähtökohtaisesti epäilyttävänä, erinäisistäkin merkeistä päätellen. Vaihdossa tarjottava auto saattaa olla oikeasti hyvä, mutta "jostain syystä" se on tarkastettava ennen vaihtohyvityksen kertomista perusteellisenkin hyvin.
Joskus epäily onkin aiheeton, joskus se tosin osuu ja uppoaa eli piilovikaisen tarjoaja paljastuu pienen tutkinnan seurauksena.
Psykologinen tekijä jka papauksessa "ohjaa" sekä myyjiä, että ostajia ja usein hieman liikaakin. Autoa ollaan kuitenkin ostamassa, ei sen myyjää puolisoksi valitsemassa.
vaihtoon tuleva auto tarkastetaan AINA mikäli kyseessä on vakavasti otettava liike ja vaihtoauton hinta määritellään kunnon mukaan. Huonokuntoiset tai edes vähääkään epäilyttävät menee jobbareille josta myös suomipoika yleensä käy niitä ostelemassa. Saattaa sieltäkin saada aivan ok kuntoisen pelin mutta lähtökohtaisesti siinä on jotain minkä takia ei kelpaa enää kunnolliseen liikkeeseen.
Eli siellä "ulkomailla" toimitaan täysin samoin, kuin täällä kotosuomessakin.
Vaihtoauton vaihtoarvo määritellään AINA sen kunnon mukaan.
Ps. Jobbari on aina yksityishenkilönä hämärää kauppaa tekevä, hän ei omista siellä "ulkomaillakaan" minkäänlaista autoliikettä ja käsittääkseni mainitsemasi suomipojat ostavat pääsääntöisesti autot autoliikkeistä, myös siellä "ulkomailla".
"3.) Jos autosi on myynnissä jollain palstalla (yleisimmin siis nettiautossa), hinnoittele se sen hintaiseksi, kuin kuvittelet sen myyntiarvon olevan. Ja tietenkin kohdan 2.) mukaisesti mahdollisimman oikeellisella ja tiedottavalla ilmoituksella.
Ei siis "Ei hinnoiteltu", koska silloin saat varmimmin autoliikkeeltäkin hinnat-alkaen arvoisen vaihtohyvitystarjouksen.
Ei myöskään kannata kokeilla "Suomen kallein"-hinnoittelu vedätystä toiveena että autoliike jostain kumman syystä hyvittäisi autostasi jonkun järjettömän ylihinnan.
Ei "vaihtohinta eri", koska on vain yksi hinta jolla tuotteet myydään tai vaihdetaan toisiin tuotteisiin. Tämä "vaihtohinta eri" -älyttömyys on nettiajan pellein järjenköyhyys."
Juuri näin.
Ja sen vaihdossa tarjottavan ylihinnoittelu on vähintäänkin yhtä hölmöä, kuin hinnoittelematta jättäminen. Ylihinnoittelu pienemmän välirahan toivossa johtaa usein vain siihen, ettei liike lähde edes suunnittelemaan vaihtoa, kun vaihtaja hinnoittelee omansa liian kalliiksi.
Hyviä ovat ohjeet.
Erikoinen uudehko piirre autonsa vaihdossa tarjoajissa.
Heillä on niin asiantuntijan mielikuva oman autonsa arvosta ja liikkeessä myynnissä olevan oikeasta pyyntihinnasta, että tervejärkistä ihan hirvittää.
Tarjotaan 15900 omalla hintapyynnillä, samalla myyntisivustolla (nettiauto) olevaa autoa liikkeen 17900 pyyntiseen autoon päikseen tai ihan maksimissaan 500euron välirahaa "ymmärrän että on liiketoimintaa"-slouganilla höystäen.
Vai niin. Että oikein ymmärrät...
Kun lähdet tarkemmin avaamaan, mitä se liiketoiminta ihan oikeesti maksaa ja miten markkinatalous toimii, loppuukin ymmärrys kovin lyhyeen.
Liike voi siitä vaihdokista pyytää max. saman, kuin vaihtajalla itselläänkin oli; 15900. Ei siis niin, että "kyllähän liike voi pyytää 19000..."
Eih.
Ei siitä liike voi pyytää yhtään enempää, kuin millä se on kuukausia yksityisellä myynnissä ollut. Ei ainakaan, jos aikoo vielä kaupaksikin saada.
Lyhyelläkin liiketalouden matematiikalla tuossa 15900-17900 kaupassa pitäisi olla välirahana 2500-4000euroa, jotta se olisi liiketaloudellisesti vähänkään järjissään.
Liikkeellä kun on kuluja, keskimäärin jyvittäen lähemmäs 1000euroa/myyntiauto-kpl/vuosi. Toki liikkeen koosta ja kappalemääräisestä volyymistä, sekä liiketoimintatavoista riippuen.
Tämän lisäksi liikkeellä on virhevastuuvelvoite molemmista autoista; nyt 17900 pyynnillä myydystä ja myös siitä 15900eurolla vaihdossa ostetusta (aivan, vaihtoautokin ostetaan, tämäkin tuntuu "asiantuntijoilta" usein unohtuvan) sitten seuraavalle ostajalle.
Pahimmillaan molempiin saa "jälkipyykkinä" viskata sen 500euroa johonkin virhevastuuvelvoitteen alaiseen vikaan.
Älkääpä siis arvoisat autonvaihtajat ihan asiantuntijoiksi heretkö, vaikka kuinka tuntuisi jonkun nettiautonarviohinnoittelupalstan tai kaverikaljakahvitteluporukan voimaistamana siltä, että nyt on hintaymmärrystä ja autokauppiastietoa enemmänkin.
Markkina-asiantuntijuudesta puhumattakaan, kun se oma palkkapussi lopsahtaa tilille pari kertaa kuussa kuin Manulle illallinen. Oli sitten töissä, sairauslomalla, hoitovapaalla, krapulavapaalla (selkäkipujen vuoksi, tottakai) tai muuten vaan kotona jos ei huvita töihin mennä. Tili tulee.
Edellä kerrotusta kaupasta 2500euron välirahallakin se kauppias saa kaikkien moninkertaistenkin verojen ja muiden kulujen jälkeen itselleen omaa palkkaa 200euroa.
Noh, tässä nyt yksi erikoisimmista näin aamutuimaan mieleen tulleista piirteistä vaihtaja-ostajissa nykykaupankäynnistä.
Pitääkin mennä K-Kauppaan tänään ja kun kassakuitissa lukee 69euroa, nostan älämölön ja maksan vain 40euroa. Se kun olisi minun mielestäni oikea hinta päivän ruokakorille.