Mikä ihme siinä onkin, että tuo otsikon mukainen ihmisryhmittymä tuntuu olevan yhä yleisempi? Jatkuvasti täälläkin lukee noita keskustelunaloituksia, joissa valitetaan miten ei löydetä ketään ja se on vain ja ainoastaan toisen sukupuolen vika. "Kun ne on niin pinnallisia ja täydellisyyden tavoittelijoita ja blaa blaa." Missään vaiheessa ei kuitenkaan katsota peiliin tai siihen omaan profiiliin ja mietitä, voisiko syy kenties löytyä sieltä.
Minulle, ja varmaan monelle muullekin tällainen marttyrismi ja katkeruus on todella luotaantyöntävää. Itse olen yhden avioeron läpi käynyt ja sen mielessäni selvittänyt, niin ei todellakaan tee mieli ryhtyä leikkimään terapeuttia jollekulle marttyyrille, joka kaataa kaikki ongelmansa niskaani.
Ulkonäkö on sinänsä sivuseikka, kunhan yleisilme on siisti. Maallinen mammona samoin, kunhan tulee omillaan toimeen. Elättäjäksi tai elätettäväksi en halua.
Mielelläni vielä rakastuisin ja rakastaisin, sillä olen vielä suhteellisen nuori ja nättikin, ja minulla olisi jollekulle paljon annettavaa. Mutta jos en ketään löydä, niin tyytyväinen olen näinkin. Tähän asti saldo on ollut varsin laiha, mutta katkeroitumasta kieltäydyn kerta kaikkiaan.
Minulle, ja varmaan monelle muullekin tällainen marttyrismi ja katkeruus on todella luotaantyöntävää. Itse olen yhden avioeron läpi käynyt ja sen mielessäni selvittänyt, niin ei todellakaan tee mieli ryhtyä leikkimään terapeuttia jollekulle marttyyrille, joka kaataa kaikki ongelmansa niskaani.
Ulkonäkö on sinänsä sivuseikka, kunhan yleisilme on siisti. Maallinen mammona samoin, kunhan tulee omillaan toimeen. Elättäjäksi tai elätettäväksi en halua.
Mielelläni vielä rakastuisin ja rakastaisin, sillä olen vielä suhteellisen nuori ja nättikin, ja minulla olisi jollekulle paljon annettavaa. Mutta jos en ketään löydä, niin tyytyväinen olen näinkin. Tähän asti saldo on ollut varsin laiha, mutta katkeroitumasta kieltäydyn kerta kaikkiaan.
Vastaukset 49
Vanhimmat
Mun profillissa ei ole mitään katkeruutta. ihan normi profiili jossa kuva. Ja varmasti siisti kuva. Jos en miellytä naisia niin en voi sille sitten mitään. Vastauksia kuitenkaan en koskaan saa. Eikä naisetkaan mitään täydellisiä todellakaan ole.
Ja miehen ulkonäkö ei ole sivuseikka vaan pääasia naiselle.
Hmmm. Ettei kyse olisi siitä, että on helpompi syyttää sitä omaa ulkonäköään sen sijaan, että miettisi mahdollisia vajavaisuuksia omassa luonteessa?
Tuli vaan mieleen :)
Nimenomaan näin. Ei kukaan ole niin täydellinen että olisi varaa moittia toisia. Yhtäkään kiinnostunutta miestä en ole torjunut ulkonäön vuoksi, vaan kyllä ne syyt ovat olleet pääasiassa siellä luonnepuolella.
Höpö höpö, keräät kuvia ja teet päätöksesi sen mukaan, kuten kaikki kuvien kerjääjät, ja teille on vain yksi nimitys, super pinnalliset.
Ei voi muuta kuin ihmetellä katkeruuttasi. Yhtäkään kuvaa en ole kerjännyt, eikä ole aikomus sitä aloittaa tulevaisuudessakaan. Mutta pidä toki mielipiteesi, saanpahan kunnon naurut.
"Ja miehen ulkonäkö ei ole sivuseikka vaan pääasia naiselle."
Ja kuinka laajan tutkimuksen perusteella olet tällaiseen tulokseen tullut? Vai onko kyseessä taas näitä, että "kun musta nyt tuntuu tältä, niin se on automaattisesti fakta"?
Fakta on se, ettei kukaan voi päästä vastakkaisen sukupuolen pään sisään ja tehdä tuollaisia olettamuksia. Tai toki voi, mutta kannattaisi myöntää itselleen että ne ovat vain juuri niitä olettamuksia, eivät faktoja.
Jos sen katseen nyt tosiaankin voisi ottaa sieltä oman navan seutuvilta ja kääntää sen muihin ihmisiin, niin saattaisi huomata vaikka sen, että suurin osa parisuhteessa elävistä ihmisistä on ihan tavis pulliaisia, kaikkea muuta kuin kauniita, rohkeita tai muuten vaan "täydellisiä".
Kyllähän nyt sokeakin tietää et naisille se miehen ulkonäkö on tärkeintä. Jos ei ole ikinä sanut vastausta naiselta takas niin se on naamassa vika. Asiallisia viestejä olen kuitenkin lähettänyt.
Aloittajan kirjoitukseen voisin todeta että hohhoijaa. "Ulkonäkö on sinänsä sivuseikka" Uskotko itsekkin tuohon? Tuo sinänsä sana on ratkaiseva siinä että kun nainen sanoo noin niin se ei tarkoita sitä. Minä olen sellainen tavallinen pulliainen, minun näköisiä miehiä varmasti löytyy muitakin. Nyt kerron sitten millaisia vastauksia on tullut naisilta joille se ulkonäkö sinänsä on sivuseikka, ja nämä on faktaa eikä mitään mutujuttua. Kuvani on albumissa eli voin itse päättää kuka näkee sen ja kuka ei, olen sen kyllä ilman muuta näyttänyt jos nainen on halunnut. Olen saanut tälläisiä vastauksia "Sorry, et ole hakemaani miestyyppiä" "Et ole oikein mies minun makuuni" "Olethan sä ihan kivan näköinen mutta et silti oikein hakemaani miestyyppiä" "Ihan mukavan näköinen sinä olet mutta et minun makuuni" Nämä vastaukset naisilta joille miehen ulkonäkö on sivuseikka. Eli kun nainen sanoo että ulkonäkö on sivuseikka niin se puhuu roskaa. On myös ollut naisia jotka on antaneet lupauksen treffeistä ja sitten peruneet sen ja keksineet mitä ihmeellisempiä selityksiä. Sitten ihmetellään kun miehet on katkeria. Ja miehissähän se vika tietenkin on, niiden pitäisi mennä peilin eteen. Kyllä minä ainakin voin mennä peilin eteen ja katsoa sinne, virheetön en ole, enkä ole itseäni ikinä sellaisena pitänytkään.
Kyllä kumppanin ulkonäön pitää miellyttää silmää, eikä kaikki miellytä kaikkia, se on fakta. Nettideiteissä se ulkonäkö kyllä korostuu valitettavan paljon valintakriteereissä, kun pelkkä profiili ja kuva jättää paljastamatta ison osan ihmisen kokonaisolemuksesta. Live-elämässä olen huomannut, että vastapuoli voi tehdä vaikutuksen vaatimattomammallakin ulkonäöllä, jos kokonaisolemus ja käytös on miellyttävä.
Puhut asiaa
Ihan yhtä lailla se katkeruus voi pilata hyvin alkaneen tuttavuuden, livenä tai netissä. Tällainen tapaus tuli viimeksi vastaan ihan livenä. Tapasin baarissa ihan asialliselta vaikuttavan miehen ja rupesimme juttusille. Aluksi vaikutti lupaavalta, mutta siinä vaiheessa kun mies rupesi haukkumaan eksäänsä ja purkamaan yleistä katkeruuttaan, niin poistuin paikalta valon nopeudella.
Eikä muuten ole ainoa vastaava, joka on vastaani tullut.
Jos haluat saada naisen itsellesi, niin hyvä mies tee ulkonäöllesi jotain!
Kai sinäkin haluat olla vetävän ja vetovoimaisen näköinen, joten kuntoile, hanki tukka ja vaatteet edes pikkasen trendikkääksi.
Todellakin, mene peilin eteen. Siellä syy, miksi naiset eivät ole sinusta kiinnostuneita.
Haluatko muka itse olla naisen kanssa, joka ei silmääsi miellytä?!
Täällä on kohtalotoveri! On melkein sääntö enemmän kuin poikkeus, että baarissa joutuu kuuntelemaan katkerien miesten tilitystä existään. Itse en kertakaikkiaan käsitä tällaista käytöstä. Kuka ihme alkaa vuodattamaan ja oksentamaan tuollaisia asioita tuntemattomalle ihmiselle baarissa melkein heti moikkaamisen jälkeen? Voisihan sitä rupatella ihan tavallisia asioitakin eikä alkaa heti morkkaamaan toisia ihmisiä omasta menneisyydestään/nykyisyydestään ja karkottaa sillä tavalla ihmiset ympäriltään :/ En nyt tällä tarkoita sitä, etteivätkö jotkut ihan syystä ja asiasta voisi valittaakin, kyllähän meillä kaikilla on ikäviä kokemuksia. Mutta sen verran pitäisi kuitenkin miettiä, missä ja miten sellaiset asiat ottaa puheeksi. Aika harva jaksaa ottaa toisen, (vielä) tuntemattoman ihmisen pahan olon niskaansa heti alkumetreillä. Yleensä kun näitä kertomisia vielä höystetään lauseilla "kaikki naiset on perseestä" yms. :D
Yllättävän paljon tuntuu tällaisia ihmisiä todellakin olevan. Ja heitä riittää molemmissa sukupuolissa. Jokin olemuksessani tuntuu olevan sellaista, että vedän puoleeni juuri näitä terapeutin etsijiä, jotka vuodattavat koko surkean elämäntarinansa kuuluville heti moikattuaan. Ja sitten suututaan, kun sanon etten tällaista kuuntele.
Ihan vapaasti saa sanoa minua itsekkääksi, kun en halua mahdollisen mieheni terapeutiksi tai sylkykupiksi.
Katkerat tilittävät: Samanlaisia huooria vain eri vaatteisiin puettuna. Niin.
E I vain voi yleistää. Sorry.
Anteeksi kaikille naisille, että olen niin ruma, ettet voi vastata minulle mitään sen jälkeen kun olen lähettänyt kuvani. Mitään ei sinusta kuulu enää. Ulkonäkö on sinulle ainoa valintakriteeri. Sen olen huomannut. Ei auta, että olen fiksu, korkeasti koulutettu ja vieläpä varakas. Olen mielestäsi ruma. Monelle naiselle olen kuvani lähettänyt, harva on mitään vastannut sen jälkeen. Monelle näistä naisista ei ole kelvannut kukaan muukaan, koska he edelleen pyörivät netin deittisivustolla. Mikään ei loukkaa niin paljon kuin tällainen käytös sinulta nainen. En aio enää deittailla, enkä kirjoitella kenenkään naisen kanssa. Etsin live-elämästä naisen itselleni. Se on ainoa mahdollisuus. Tai sitten elän yksinäisenä elämäni loppuun asti.
Hohhoijaa vaan itsellenne. Kyllä tosiaan uskon siihen, ettei ulkonäkö ole kaikille pääasia. Voin tietysti latoa pöytään painavia faktoja vain itseni puolesta, mutta en millään suostu uskomaan, että olisin niin kovin ainutlaatuinen.
Minun profiilissani ei ole halaistua sanaa ulkonäöstä, ei sen olemisesta sivuseikka tai pääasia. En myöskään ole yhden yhtä miesehdokasta torjunut ulkonäön vuoksi ja tällainen, erittäin harvinainen tilanne voisi tapahtua vain siinä tapauksessa, että tapaamisessa mies paljastuisi joksikin törkykasaksi. Tällaisia ei ole vielä vastaani tullut.
Sen sijaan näitä katkeria valittajia on tullut vastaani useampi ja sitten ihmetellään miksei kelpaa.
Ihan yhtälailla katson peiliin itseäni, kun kerran vaadin sitä miehiltäkin. En ole täydellinen minäkään, enkä muutenkaan usko että ulkonäöltäni tai luonteeltani olisin automaattisesti kaikkien mieleen. Mutta ei tarvitse ollakaan. Riittää, kun olen sen yhden miehen mieleen.
Mitä taasen nettideittailuun tulee, niin ei tähän maailmaan kukaan teitä pakota. Voisi se live- elämä tehdä teille ihan hyvää niin näkisitte todellakin, että sillä tavismiehellä käy flaksi ihan samalla tavalla kuin komistuksellakin. Mikäli siis tosiaan otatte ne katkeruuden silmälaput silmiltänne pois ja katsotte.
Sanoisin että täydellinen ulkonäkö ei ole pääasia mutta ulkonäkö on ensimmäinen, josta saa käsitystä miellyttääkö kyseisen näköinen ihminen yhtään silmää vai ei. Toiset tykkää toisenlaisesta kuin toiset.
Typerintä on katkeroitua ja alistua ja vielä sanoa itseään rumaksi! Se kertoo jo itsetunnostakin.
Katkerat itsensä säälijät ei mun kiinnostusta sytytä.
Sehän on ihan luonnollista hakea sellaista kumppania joka miellyttää silmää, sehän on jo yksi perusedellytys romanttiselle suhteelle! Biologista faktaa!
Omalle ulkonäölleen jokainen voi jotain tehdä, niinkuin tuolla aiemmin sanottiin. Kantsii päivittää ulkonäköään ja vähän miettiä laittaako itsestään millaisen kuvan profiiliin jonka pitäisi kuitenkin olla houkutteleva. Se on realiteetti.
Jos ei viitsi ulkonäköönsä yhtään panostaa niin ihan turha siinä on itkeä ja valittaa ettei ketään kiinnosta.
pätee kyllä yleisohjeeksi. Saahan siitä varmasti kipeästi kaivattua itseluottamustakin lisää, kun saa laitettua itseään parempaan kuosiin. Itse syön terveellisesti, kuntoilen paljon ja suosin muutenkin terveitä elämäntapoja. Tämä ei kuitenkaan riitä tällaiselle sairaalle miehelle, jonka naamataulu ei ole sieltä miellyttävimmästä päästä. Positiivisella asenteella sitä tarvii kuitenkin yrittää. Sen verran annan feedbackia nettideitin naisille, että älkää keksikö mitään surkeita selityksiä tai tehkö niitä katoamistemppuja. Hitusen lisää rehellisyyttä, kiitos. Tosiasiassa ulkonäkö on tärkeä etenkin meille, joilla se ei ole kaksinen. Vaikkei sitä ehdottomasti pidä anteeksi pyydellä. Pyytäisin kuitenkin näitä "katso peiliin, ei ulkonäkö ratkaise"-tyyppejä miettimään hetken mitä jos olisitkin oikeesti ruma...
Rakkauden tavoittelussa on aina suuret tunteet pelissä. Vastoinkäymiset tai torjutuksi joutuminen voi laukaista pettymyksen tunteen joka päälle jäädessään säteilee ympärilleen kielteistä ajattelua. Ympäröivän maailman hahmottamiskyky kapenee ja omaan napaan tuijottaminen korostuu. Kierre on valmis ja siitäkös yksi jos toinen masentuu kenties jopa katkeroituu.
Pintapuolinen kauneus/komeus ei tässä tilanteessa hirveästi tilanetta paikkaa koska ihmisen viehettävyys perustuu monilta osin juuri kykyyn kohdata menestyksen ja pettymyksen hetkiä. Kielteisesti ajattelevalla ihmisellä on harvoin mitään annettaava, ei elämälle eikä parisuhteelle, eikä siten ole järin kiinnostusta herättävä olento. Parisuhde ei myöskään ole lääke kielteisen ajattelun loppumiselle.
Uskaltakaa tartuttaa hyvää mieltä ympäristöönne. Toiveikas ajattelu luo uskoa tulevaisuuteen ja muodostaa suotuisan maaperän ihmisten kiinnostuksen herättämiselle sekä parisuhteen solmimiselle.
"Hessu A", Olipa harvinaisen älykäs, tuo sinun kirjoituksesi!
Kiitos "2 13"! Ihmiset ovat pohjimmiltaan kivoja olentoja!
Niin, , tuo kirjoituksesi antoi aihetta itsetutkiskeluun meikäläisellekin ja täytyy myöntää liian helposti syyllistyväni tuohon negatiiviseen ajatteluun verhoten sen realismin "vaatteisiin". Mutta kuten ilmaisitkin sillä ei saavuta muuta kuin negatiivisuuden "säteilyä" ympäristöön.
Ja toden totta, parisuhde ei tosiaankaan ole vähimmässäkään määrin "lääke kielteisen ajattelun loppumiselle".
"Ihmiset ovat pohjimmiltaan kivoja olentoja!", , , samaa mieltä olen!
Olen samaa mieltä, joka tietää, mitä haluaa, löytää sen kyllä ja nopeaan!
Parhaiten nettideitistä hyötyy oikeasti perhettä etsivät, mutta keskustoista kaukana asuvat.
Pahimpia on ne kaupunkilaiset arpojat, joille netti on vain yksi baaritiski, jota kokeilla ohimennen.
Ihminen on sosiaalinen eläin, joka tavalla tai toisella haluamatta tai halusta hakeutuu toisen ihmisen seuraan ja kaipaa tältä kontaktia. Jos ei omana itsenään kelpaa toiselle, vaikka haluaisi niin se näkyy helposti katkeroitumisena. Nettideitti on lupaus toisen ihmisen kontaktoimisesta. Jos tulee tunne ettei nettideitissä kelpaa kenellekään, sitä alkaa syyllistämään joko nettideittiä tai siellä olevia profiileja ja loppujen lopuksi kaikkia ihimisiä. Harvoin kyse on siitä, että syyllistäisi itseään. Oman itsensä ihminen yleensä arvottaa positiivisesti ja siten ettei siinä ole vikaa. Joillakin on kyky itsekriittisyyteen ja he pystyvät kontrolloimaan ja kehittämään omaa asennettaan ja olemustaan. Joillakin oman itsen kritisointi on voinut mennä ylikin, jolloin on jo usein kyse jonkin asteisesta persoonallisuushäiriöstä. Omakuvia on niin paljon kuin on ihmisiäkin. Joillekin on suotu sellainen lahja kuin tunneälykkyys ja he tuskin jäävät ilman toisen ihmisen hyväksyntää ja kontaktia. Nettideitissä voi helposti korostua oikeassakin elämässä näkyvä ilmiö siitä, että etsitään kumppania eri tasolta kuin itse on koska nettideitti perustuu vahvasti toisen ihmisen arviointiin ennen kontaktoimista. Oikeassa elämässä asiat usein vain tapahtuvat ja ihmisen persoonan rohkeus ja avoimuus määrittelevät taphtumisen laadun. Voihan toki käydä niinkin, että joku yrittää humalassa pokata baarista kumppania ja toistuvasti saa pakit. Ja sen jälkeen valittaa täällä suhde-palstalla, että naisille baarissa ei kelpaa mikään. Siinä ei ole loppujen lopuksi paljoa eroa nettideittiin, mutta nettideitissä kriteerit monesti tuntuvat korostuvat oikeaa elämää enemmän ja se voi helposti olla jopa traumatisoivaa. Nettitreffeihin pitäisi suhtautua kevyenä leikkinä ja panostaa oikeisiin elävässä elämässä tapahtuviin ihmiskontakteihin. Ihminen näyttäytyy ja kontaktoi ihan eri tasoilla oikeassa elämässä kuin netissä. Mutta toki sekin voi katkeroittaa, jos oikeassa elämässä ei saa kontaktia toiseen sukupuoleen. Esimerkkinä esim. se, että jos on huono puhumaan mutta hyvä kirjoittamaan, niin nettideitissä voi saada jopa paremmin ja helpommin kontaktia kuin livenä. Ja loppujen lopuksi ulkonäön merkitys ihmisestä riippuen vähenee siinä vaiheessa, kun muuten ihmisten välillä alkaa synkkaamaan.
Minä en ole saanut vastauksia naisilta koska olen heidän mielestään lyhytkasvuinen.
Monesti tulee julkisilla paikoilla kommenttia siitäkin, ettei nyt tuo pikkupoika voi olla aikuinen mies. Ulkonäöllisesti olen jopa nuoremman näköinen kuin 10 vuotiaat pojat.
Olen 25 vuotias
Treffeillä en ole käynyt koskaan kun ketään ei kiinnosta.
Seksiä en ole saanut.
Tyttöystävää ei ole koskaan ollut.
Naispuolisia ystäviäkään ei ole.
Nettideittailu vaikuttaa vain tilanteeseeni negatiivisesti ja joudun yhä pahempaan epätoivon kierteeseen.
Asun isossa kaupungissa mutta seuraa tai edes minkäänlaista kiinnostusta en ole saanut sieltäkään.
Olemuksesi varmaan on myös sitä pikkupojan tasoa, niinkuin tuo kirjoituskin.
160-170 cm mies ei todellakaan näytä pieneltä pojalta jos on lihaksia, matala ääni, itseluottamusta, hyvä ryhti..... eikä tarvi kaikkea noita olla ääripäinä.
Itse olen sinua lyhyempi mies (163) ja kertomukseni naisista voisi olla päinvastainen.
En vain kertakaikkiaan välitä mitä muut ovat minusta mieltä, ja se on yllättävän vapauttava ajattelutapa, eikä se tarkoita sitä että olisin täynnä itseäni. En vain ajattele miltä näytän vastapuolen silmissä ja tämä tekee automaattisesti olosta rennon.
Jos joku nauraa sinulle tai mollaa ulkonäköäsi niin mitä sitten? Mollataan niitä lihavia, honteloita, laihoja, rillipäitä, huonohampaisia/huonoihoisia, pitkätukkaisia.... lista on loputon. Näillä ilkkujilla on itsellään aina huono olla, siis pään sisällä, vaikkei ulkoista sanottavaa välttämättä olisikaan.
Mitä ihmettä? Tiedän miehiä, jotka ovat sua lyhyempiä ja kyllä he vaan deittailevat ja seurustelevatkin. Oletko ihan varma että syy on pituudessasi?
SUN PITÄÄ OLLA KUIN GLENN DANZIG!
En mä ole katkera vaan turhautunut naisten nirsouteen.
Muuten hyvä, mutta taisitkohan itse nyt tehdä juuri sitä mitä alunperin lähdit kritisoimaan?
No, kaikille meillehän käy noin, negatiivisuus on koukuttavaa. Mutta mihin pyrit tällä? Nimenomaan, meillä joko on tuuria täällä tai sitten ei. En kuitenkaan usko, että asennetta voi täällä kenellekään opettaa - jollakulla voi olla toisenlainen oikeana pitämänsä asenne. Turhautuneena sitä tietysti kiinnittää huomiotaan sellaiseen mihin ei oikeastaan tarvitsisi.
Hyvin sanottu! Jos me kaikki olisimme täsmälleen samanlaisia keskenämme, voisi ottaa kenet tahansa lähimmän ihmiskloonin ja olla hänen kanssaan.
Asennekoulutus tähtää juuri siihen että olisimme yhtä ja samaa kollektiivista mieltä.
Ilman muuta jokainen saa olla sitä mieltä kuin haluaa. Erilaisuus ja erilaiset mielipiteet ovat rikkautta, enkä niitä kritisoi. Minulle ei myöskään kuulu se, jos joku tai jotkut nyt tosiaankin hakevat kumppanistaan sitä terapeuttia tai seksilelua. Heidän oikeutensa on niin tehdä, aivan kuten minullakin on oikeus etsiä haluamaani.
Se, mitä kritisoin on ihan silkka käytöstapojen puute. Sillä mitä muuta omien ongelmien kaataminen vieraan ihmisen niskaan muka on? Tai se, että tämäkin palsta on täynnään "keskustelijoita", joiden viestit keskittyvät vain haukkumaan sitä vastakkaista sukupuolta. Ja huomatkaa tämä! Kyllä me naisetkin sen osaamme, niin että kyse ei ole vain miehistä.
En ole katkera, enkä edes turhautunut. Mutta aika surullista se on, että niin moni ihminen katsoo oikeudekseen kaataa oman pahan olonsa toisten niskaan.
Ihan samaa mieltä sinänsä, mutta silti tämä aloitus on mielestäni ihan samanlaista negatiivisuutta kuin sekin, jota kritisoit.
Mutta sekin on vain inhimillistä. Minuakin kiusaa muiden negatiivisuus ja käytöstapojen puute - mikä ei estä minua itseäni olemasta negatiivinen. Joskus tulee uppouduttua oikein lapion kanssa penkomaan sellaista, mitä pitää paskana
nää valittajat hakevat vaain vertaistukea ja sitä että joku sanoo että he kalpaavat sellaisenaan kun elämä katkeroittaa..
jos sun elämä on ollut kyvyttä kuin perhosella ihmissuhteissa, eikä epätoivo ja muiden hylkiminen sua kosketas niin eihän sulla ole paljoa mistä anta tai mitä edes käsittää
olet ihmisenä naivi ja alamittainen, ja saat luvan etsiä sitä alfamiestäsi - taio sellaista joka esittää normijannua.. häröpäitä
ymmärrän kyllä että miehen tulee olla kova ja kestaa kaikki itsetunnon kolhut ja traumat valittamatta - sillä onhan sellainen kunnon vahva suomalainen miesideaali!
-sarkasmia-
Tätä en kyllä usko ollenkaan. On naurettavaa tulla syyttämään ketään naiiviksi tai alamittaiseksi, jos ei ole haluja ruveta kenenkään terapeutiksi.
Omassa elämässäni olen käynyt todella kovan koulun läpi, mutta en minä silti omia ongelmiani kaada kenenkään niskaan. Minulle peruslähtökohta on se, että jokainen kelpaa sellaisenaan, ilman että sitä tarvitsee erikseen vaatia tai toitottaa. Todellinen vahvuus ihmisessä on sitä, että uskaltaa katsoa peiliin eikä syytä ongelmistaan muita.
Parahin naisihminen. Osoita hieman empatiaa itsekritiikittömille. Kuvittele itse eläväsi samalla planeetalla 6 miljardin itseäsi huonomman ihmisen kanssa ja kuvittele miltä se tuntuisi.
Minua ainakin enimmäkseen huvittavat ihmiset jotka syyttelevät muita omista ongelmistaan.
Minä olen etsimässä täältä vain yhtä (1) ihmistä jonka kanssa jakaa elämää, koko palstan käytöstaparemontin läpiviemistä vastentahtoisille kohteille en pidä kovin mielekkäänä projektina.
Heh! Olet kyllä vallan oikeassa.
Myönnän, että sisälläni asuu pieni idealisti, joka aika ajoin saa minusta vallan. On hyvä, että on kaltaisiasi ihmisiä, jotka saavat minut tajuamaan tällaisten aloitusten järjettömyyden. Sainpa ainakin kunnon naurut itseni kustannuksella.
En tiedä olenko poikkeus, mutta ei minusta ole paha, jos seuralainen kertoo pahasta olostaan tai pettymyksistään. Voisin pitää sitä jopa luottamuksen osoituksena : ) Tietysti sellanen kaiken arvosteleminen ja kielteisyys ei ole mukavaa, mutta voisiko ajatella että toisi tällaiselle henkilölle positiivisia näkökulmia...olen saanut tälläisesta asenteesta myönteistä palautetta tyyliin..."voishan sitä noinkin ajatella". En ajattele olevani oikeutettu kuulemaan vain myönteisiä kuulumisia. Tietysti, jos minua aletaan arvostella ilman syytä eli joudun ns. sijaiskärsijäksi, en jäisi sellaista kuuntelemaan, ainakaan pitkäksi aikaa...
Yleensä sitä saa mitä tilaa ja niin metsä vastaa kuin sinne huutaa, ainakin pitkällä tähtäimellä ja niinkin on joku viisas sanonut, että laita hyvä kiertämään, kyllä se palaa takaisin, korkojen kanssa : )
Kyllä minäkin olen aikani jaksanut kuunnella niitä valittajia ja yrittänyt tsempata, mutta siihenkin väsyy. Kiitosta olen saanut kyllä kuuntelevista korvista, mutta aikansa sitäkin oikeasti jaksaa. Ei ihan joka kerta jaksa baarireissulla viettää koko iltaa vaan kuunnellen toisten murheita ja yrittää valaa positiivista mieltä. Yleensä nykyään pyrinkin siihen, että sanon muutaman ystävällisen sanan ja kohteliaasti vaihdan paikkaa. Ilta siinä menee pilalle, jos aina vaan joutuu toisten murheita kuuntelemaan. Murheet ne on minullakin, ja jos lähden ulos tuulettumaan niin mieluiten vietän sen iloisessa seurassa :)
Olen samaa mieltä, ja joskus itseläkin on sellanen fiilis että ei jaksa eli riippuu varmaan omasta tilanteesta, onko miten muille annattavaa sillä hetkellä : )
Ihan tuntemattoman ihmisen voi jättää vähälle huomiolle, ystävien ja kavereiden kuuntelu on sitten erikseen.
Ja välillä tarvii itsekin kuuntelijaa, silloin toivoo, että joku jaksais. Ja kun on itse ollut joskus heikoilla ja saanut apua, niin mielellään sitä toisella antaa tarvittaessa.
itellä sama.. jos toinen ei ole kokenut raskaita asioita elämässään ja ole valmis niistä keskustelemaan tai kuuntelemaan vaan joko hautaa ne jonnekin valheellisen ulkokuoren alle taikka sitten vaan on elänyt kaikella hyvällä siunattua elämää niin eipä tollaisen henkisesti alamittaisen ja pinnallisen voittaja-tyypin kanssa ole paljoa syvyttä odotettavissa suhteessakaan.. mitään ei menetä sellaisessa. viettäkööt henkisesti tyhjää pintalkiitoelämää kaltaistensa kanssa..
kukaan ihminen ei ole vain voittaja, enkä halua ketään joka sellaista esittää
Raskaista asioista keskusteleminen ja oman pahan olonsa oksentaminen toisen niskaan ovat kaksi täysin eri asiaa. Ensimmäinen on edellytys sille, että kolhujen jälkeen pystyy jatkamaan elämäänsä, toinen taas niihin vastoinkäymisiin takertumista ja kanssaihmistensä käyttämistä sylkykuppina. Se ei ole mitään asiallista käytöstä, vaan hyväksikäyttöä. Jos mielipiteeni vuoksi olen mielestäsi alamittainen niin olkoon sitten niin.
Pintaliitoelämästä olen saanut tarpeekseni, samoin kuin sylkykuppina toimimisesta.
Minäkään en katso olevani velvollinen toimimaan kenenkään roska-astiana. Mielestäni kertoo ihmisestä aika paljon, jos kaataa kaikki murheensa välittömästi jonkun toisen niskaan. En itsekään tee niin, vaikka osani olen minäkin vastoinkäymisistä saanut. Joku raja siinäkin pitää olla, kuinka paljon käyttää (tuntemattomia) kanssaihmisiään terapeutteina. Eivät kaikki osaa/jaksa jatkuvasti toimia ihmisten kanssa, joilla kuulostaa olevan niin ikäviä kokemuksia että niistä joutuu alvariinsa puhumaan ja kuormittamaan muita ihmisiä. Ystävät ovat asia erikseen, kyllähän heitä jaksaa kuunnella ja yrittää auttaa. Mutta itse ainakin tuossa aiemmin puhuin siitä, että baarissa lähestytään jotakuta ja saman tien oksennetaan toisen niskaan oman elämän kaikki murheet ja yleensä vielä syytellään niistä kaikkia muita ihmisiä.
Ja kyllä, kilttinä ihmisenä olen pajon joutunut sellaisiin tilanteisiin, mutta onneksi nyt osaan jo kadota paikalta. En kertakaikkiaan enää jaksa ottaa ihan jokaisen tuntemattoman murheita vastaan jossakin baariympäristössä. Ja lähinnä tässä puhun näistä "mun exä on ihan anuksesta ja kaikki muut naiset ovat myös tehneet mulle sitä sun tätä"-tyyppistä valitusta. Kyllä minulle on tultu juttelemaan myös esim. lapsen kuolemasta, johon toki olen suurella myötätunnolla suhtautunut. Itsekin olen kuolemaa kohdannut ja monenlaisia menetyksiä. Mutta ne onkin jo ihan eri asioita ja niihin osaa suhtautua kunnioituksella, toisin kuin näihin tyyppeihin joilla kaikki on aina päin prinkkalaa ja vika toki aina muissa.
Tätä on varmaan tutkittu, mutta minusta tuntuu että internetin keskustelupalstat yksinkertaisesti ylikorostavat sekä kanavoivat tehokkaasti juuri ihmisten kielteisiä tuntemuksia, turhautumista ja pahaa oloa. Varsinainen rakentava keskustelu saattaa helposti hukkua kaiken tuon kielteisen vyörytyksen alle. Oma olettamukseni on että kukin tahollaan oppii ajan kanssa ja parhan kykynsä mukaan näkemään ja erottelemaan olennaisen annin loputtoman kielteisen vuodatuksen lomasta ja asettamaan sisällön oikeisiin mittasuhteisiin. Loputon ruikutus ja valitus kärsii inflaation ja kääntyy pitkän päälle itseään vastaan.
Kymmenen pistettä sisukkaile ja lannistumattomille kirjoittajille jotka uskovat ihmisiin ja huomiseen.
Mukava saada pisteitä vielä näin loppuillasta : )
Olen tuota positiivista asennetta opetellut ja kyllä sitä voi oppia. Saattaa tosin vaatia vastoinkäymisiä ja kriisejä, mutta niitä sitä oppii, jos oppii.
Mietin vaan, että onko näillä valittajilla asiat liian hyvin eli eivät huomaa sitä kaikkea mitä heillä on (työ, terveys, ihmissuhteita). Vasta kun todella joutuu siihen tilanteeseen, että menettää tai on vaarassa menettää, voi alkaa arvostamaan tätä hetkeä ja elämää sellaisena kuin se tulee vastaan.
Toinen vaihtoehto on, että katkeroituu...mitä kukin valitsee...
Ei kai sitä toisessa tarvitse olla mitään vikaa, jotta ei kiinnostu?
Ainakin itse etsin ihmistä, jonka kanssa olisi jotain...
- yhteistä, harrastuksissa, ajatuksissa, jossain
- samantyyppinen arvomaailma
- keskustelutaitoinen
- sanavalmis, mutta ei "vänkääjä"
- ei tupakoi
. ei lapsia
- ei mielellään baarikissa jne..
- ikä 30 - 38
Ei tuollaisia naisia tuolla vaan ole, ja naisilla on omat kriteerinsä. Olen valmis joustamaan joistakin asioista, tupakointi ei nyt ole yksi niistä...
Se on totta, että niitä jokseenkin sopivia kumppaniehdokkaita on varsin vähän, ja ne vähätkään eivät aina kolahda. Eihän se kenenkään vika ole. Itselläni näyttää tuo kriteerilista jokseenkin tältä:
- Samantyyppinen arvomaailma, avarakatseisuus
- Huumorintajuinen
- Keskustelutaitoinen
- Ei tupakoi
- On menneisyytensä kanssa sinut
- Mielellään samantyylisiä harrastuksia
- Ikä 38-50 (Itse olen 40)