Oletteko lukeneet kasvatusoppaita vai kasvattaneet omin päin?

Koiran kanssa eläminen ei onnistu noin vain, nykyään. Ja itse olen ollut koirien kanssa elänyt alle kouluikäisestä, silti vieläkin etsin väliin tietoa. Suosittelen lukemaan ja opiskelemaan mahdollisimman paljon, kunhan muistat ettei kaikki niistäkään ole päteviä. Ja suosittelen tätä http://www.adlibris.com/fi/product.aspx?isbn=9510386839, kysy kirjastosta, jos ei ole pyydä tilaamaan.

Tuire Kaimio tulee heti mieleen suomalaisista koiraoppaista nykyään eli sekin kannattaa kahlata läpi :)

http://www.adlibris.com/fi/product.aspx?isbn=9510399477

Tässä vielä yks, niin saat erilaista näkökulmaa.

Olen ostanut tuon Tuire Kaimion oppaan, kun kirjastosta ei löytynyt tätä uusinta painosta, jossa on nykytutkimuksen mukainen neuvonta. Pistin kirjastovaraukseen tuon kirjan Onnistu koirasi koulutuksessa, Pentuneuvola kirjaa ei ollut saatavilla kirjastosta. Oletko lukenut Pentuneuvola kirjan itse? Oliko hyvä koulutus ja tietokirja?
Oletteko lukeneet useampaa kuin yhtä kirjaa? Itse aion lukea mahdollisimman monta kirjaa ja valikoida itseni mielestä parhaimmat opit niistä. En pidä mitään kirjaa ehdottoman oikeana ja siksi haluankin saada erilaisia näkökulmia.
Yhtenä tärkeimpänä saavutuksena näen sen, että koira oppisi kulkemaan pennusta asti hihnassa vetämättä, onnistuitteko haasteessa ja minkä kirjan neuvoin ja kauan meni?
Kiitos, että sain vastauksia, eilen kun näytti ensin siltä ettei vastauksia tule.

SEY:n sivuilta poimittuja nimiä:
Anders Hallgren: Koiraongelmia ja ongelmakoiria.
Anders Hallgren: Tunnista koirasi viestit.

Turid Rugaas: Rauhoittavat signaalit.
Turid Rugaas: Kiskomatta paras.

Itse en ole vielä syventynyt mutta olisi kiva noista kirjoittajista kuulla mietteitä. :)

Kirjoja löytyy tosi paljon markkinoilta. Itsellä pari otusta jo 5 ja yli vuoden vanhat ja edelleen luen tosi paljon koiriin liittyvää kirjallisuutta ja ainakin oman kokemukseni mukaan ihan itsellä on sekä Victoria Stilwllin että MIllanin ja Kaimion sekä 3-4 muun kirjallisuutta ja jokaisesta on löytynyt toimivaa niksiä ja tapaa millä olen saavuttanut tuloksia. Toinen koirani tykkää touhuta kaikke ohjauksessa ja nuoremman olen ehdollistanut pallolle ihan kahdeksan viikkoisesta lähtien. Koiralle pallo on siis kaikki kaikessa. Saa olla vaikka lauma koiria läsnä, mutta jos vingautan palloa (kongi pallo) ei koira välitä mistään muusta vaan odottaa tehtävää josta sitten saa pallon kiitokseksi. Kannattaa lainata kirjastosta ja hommata sitten itselle vähän myöhemmin omia opuklsia, kun jo tietää vähän mistä on hyötyä eniten. Itsellä hyllyssä n. 15 kirjaa ja lisää varmaan tulee. En vieläkään ole lukenut kaikkia kannesta kanteen, mutta usein illalla selailen tai etsin määrättyyn juttuun jonka haluaisin toimivan tietoa. Kaimion kirjan Koirien käyttäytyminen olen lukenut kokonaan ja aion lukea vielä uusiksi ihan paneutuen kunnolla. Tuo kirja on minun mielestäni täyttä asiaa. Avartaapi paljon. Lue netistä, mutta on kuitenkin ihanaa, että joku ottaa etukäteen tietoa tulevasta elämästä pennun kanssa, joka varmasti saa hiukset pystyyn välillä omistajaltaan, mutta antaa myös hyvin paljon takaisin. Itsekään en muistanut viimekesänä kuinka vaativaa pennun kanssa oleminen olikaan, mutta en siltikään vaihtaisi päivääkään pois. Sanotaanko, että juuri tämän toisen ja nykyisen tiedon kanssa on ollut ihanaa seurata ja ohjailla eri kasvun vaiheita. Nyt meillä ollaan jo päälle vuoden ja ollaan päästy murkkuiästä melkein ohi ja voidaan alkaa perusteiden lisäksi oppimaan uusia asioita. Tsemppiä ja menestystä uuden tulokkaan kanssa.

Juuri äsken tultiin kotiin pikkulenkiltä (n. 2 km) ja ohitettiin aika siististi yksi ja yhteen uuteen tuttavuuteen tutustuttiin ja yhtä vanhaa otettiin hirveellä metelillä vastaan. Vanhempi viisivuotias leikattu narttuni ohittaa vetämättä kauniisti, mutta tää vuoden ikäinen myös leikattu uros mesoaa vielä näitten tuttujen kanssa. On vielä hakusessa varmastikkin pitkään tuo ohitusjuttu. Välillä menee hyvin ja välillä tosi huonosti. Pentuhan tuo on vielä. Mikäli tässä oikeen muistan niin vanhemman kanssa nää sivulle tulemiset yms. perusjutut alkoi menee hyvin siinä parin vuoden vanhana. Nyt jos haluaa tottelevaisuutta pitää mennä tietty lenkille erikseen ja pentua täytyykin alkaa koulimaan ihan itekseen. Turha edes yrittää yhtä aikaa. Täytyy kyllä myöntää, että pennunkin kanssa menee aika kivasti silloin kun vanhempaa ei oo tukena mukana, niin ei uskalla möykätä joka paikassa. Mutta oppi jo pienestä näitä perusjuttuja hyvin, siis ihan siitä jo 8 viikkosesta opeteltiin leikin varjolla näitä istumisia, luokse tuloa jne. Mutta sitten alkoi siinä puolen vuoden iässä tuo murkkuaika ja ei kuullut eikä nähnyt yleensä mitään mitä pyydettiin. Nyt pikkuhiljaa alkaapi taas kuuntelemaan mitä sanotaan, mutta siltikin siinä uhma-iässä kävin läpi jo opittuja asioita, sillä uutta on mielestäni turha opettaa kun ei kumminkaan kuuntele, mutta vanhojen asioiden vahvistaminen on tärkeää. Nytkin vaikka oli molemmat lenkillä, niin noin puolet matkasta pysähdyttiin seis komennolla ja mars komennolla jatkettiin. Osa matkasta tehtiin tietty hätiä, mutta jos ilmoitan, että mars niin silloin koirat ovat molemmin puolin minua ja suht lyhyellä hihnalla ja mennään reipasta kävelyvauhtia. Ja hihnat olivat koko ajan löysällä. Jos kiristyvät niin nykäisen vaan sivulle. Jotenkin luotan enemmän hiljaiseen kommunikointiin. Vahvistan kyllä monesti sanomalla, jotta koira oppii peruskäskyjä, mutta esim. istumaan ja maahan meno menee hyvin ihan käsimerkein.

Katsekontaktin opettamista pidän melkein tärkeimpänä. Eli kun sanon katso niin koira ottaa katsekontaktin ja odottaa mitä haluan. Esim. kun alan heittämään palloa tolle natiaiselle saatan sanoa että katso ja sitten etsi pallo. Tai sanon katso jommalle kummalle ja näytän sitten käsimerkillä maahan menon ja koirat tottelevat jopa yhtä aikaa. Katsekontaktin sain oppimaan ihan sillä kun sanoin sen katso ja heti siis välittömästi kun koira katsoi minua silmiin niin palkkasin sen. Ihan herkkupalalla (mistä koira tykkää). Nuoremmalle riittää pallokin palkaksi ja myös palloa heitettäessä pallo pallosta. Ja näitä oppeja olen saanut niin kirjoista, TV:stä sekä kokeneilta koirien omistajilta. Koiran kanssa tulee lähestyttyä monia ihmisiä ja aina niinkuin nytkin tapasimme uuden tuttavuuden kysyn lupaa lähestymiseen. Jos kuulen etukäteen, että omistaja ohjeistaa koiraansa ohitukseen, niin silloin tietenkin pyrimme menemään ohi. Ja se siinä onkin kiva, että aina löytyy yleensä joku jolta voi kysyä neuvoa. Itsekin olen neuvonut jos olen osannut. Ei se kysyvä tieltä eksy. Oletko jo alkanut valmistaa kotia pennun tuloon?

Virheitä tulet tekemään, turha niitä on pelätä :) Tärkeintä on mennä pennun kanssa pentukouluun. Siellä pentu oppii ja etenkin sinä opit. Etsi paikkakunnaltasi pikkupentujen puuhakursseja tai sosiaalistamiskursseja, joille voit mennä ennen kuin rokotukset ovat kunnossa ;)

Ja ihan oikeasti...vain tekemällä oppii. Kirjoista saa paljon vinkkejä ja suuntaa antavaa tietoa, hyviä tavoitteita ja ohjeita. Harvoin vaan koirat ovat luonteeltaan "oppikirjamateriaalia" ja se vaatii koiranomistajalta aika paljon tietämystä ja taitoa keksiä juuri tälle pennulle sopivat koulutusmetodit. Kuppikuntia ja menetelmiä kun on tolkuton määrä.

Tärkeimmän ohjeen voin antaa: Sinä tunnet koirasi. Älä tee mitään, mikä ei sinusta tunnu oikealta.

En ole vielä valmistellut kotia pentua varten. Saan pennun todennäköisesti vasta joulukuun tienoilla. Olen hankkinut 7 pennunopas kirjaa eri kirjoittajilta.

Luen tosi paljon kirjoja, osa löytyy kotoa hyllystä ja osa on kirjastosta lainassa.
Olen kahlannutmonen monta opasta läpi.
Aina kaikki ajatukset eivät osu kirjoittajan kanssa yhteen, mutta hänelläkin voi olla hyviä pointteja ja uusia näkökulmia mitä en itse välttämättä ole osannut ottaa huomioon.
Koirien kanssa olen puuhannut koko 25 vuotisen elämäni, eikä lukeminen mene ikinä hukkaan. Kukaan ei voi tietää kaikkea, en minäkään tiedä, mutta en ole koskaan kirja kädessä kouluttanut yhtäkään koiraa.
Koira pitää ottaa huomioon yksilönä, se mikä sopii yhdelle ei välttämättä sovi toiselle.
Kannattaa myös miettiä miten itse toimii, omaa tempperamenttiakin.
Itsellä on voimakas tempperamentti ja valitsen koirat sen perusteella, en ottaisi ikinä sitä pentueen arinta koska luonteeni on sellaiselle liian kova.
Jollekkin pehmeämmälle ihmiselle sellainen taas sopii.
Onnea pennun kanssa!

Tekemällä oppii. Onnistumiset ja epäonnistumiset kasvattaa.

"Ja kuten joobax sanoi,virheitä tulee."...jos ei tule, niin ei tee. Virhe on yhtä tärkeä, kuin onnistuminenkin, joten ei niitä pidä "välttää"...Koira kestää virheitä paljon paremmin kuin sen ohjaaja -epäloogisuutta koira kestää huonommin.

Konrad Lorenzin koiran elämää, vuodelta jotain kivi ja kuokka -57 oli ihme opus pikkupojalle..Siitä lukemaan ja sen jälkeen tekemään.
Muuten en lue koirista, enkä juuri jubaile niistä tuttujen kanssa.

Tuire Kaimion pennun kasvatus on paras tähän mennessä lukemani pennun koulutusopas. Kirjassa on selkeät ja helposti toteutettavat ohjeet vaihe vaiheelta kouluttaa koiralle arjessa tarvittavat taidot ja peruskäskyt. Kannattaa tietysti lukea useita erilaisia teoksia ja hankkia tietoa erilaisista lähteistä. Ja kirjoittajan taustat, kuten koulutus ja kokemus, kannattaa huomioida. Mitään kirjaa ei kannata ottaa kiveen hakattuna, ainoana oikeana totuutena. Kannattaa muistaa, että koirien koulutuksessa on useita toistensa kanssa eri mieltä olevaa koulukuntaa. Ei kannata seurata sokeasti vain yhden koulukunnan oppeja, vaan suhtautua kriittisesti ja poimia eri opeista itselleen ja koiralleen sopivimmat. Varsinkin jos pentu on ensimmäinen koirasi, ei ole ollenkaan hullumpi ajatus mennä jollekin pentukurssille. Siellä opetetaan "kädestä pitäen" pennun koulutusta. Ja samalla saat uusia tuttavia ja mahdollisesti myös koiralle leikkikavereita. Harrastaminen (minkä tahansa lajin) kannattaa myös ehdottomasti. Koira saa järkevää tekemistä ja omat koulutustaitosi kehittyvät.