Tutustuin erääseen ihmiseen, jota pidin ystävänäni, mutta hän on nyt ottanut välimatkaa, ei vastaa enään viesteihin ja ei ole tietoa tavataanko vielä :(
Olemme tunteneet muutaman kuukauden ja näimme säännöllisesti ennen, mutta nyt en saa häneen mitään kontaktia, mieheni epäilee että olimme "liian" tiiviisti yhdessä hän ottaisi nyt etäisyyttä, mutta itse ihmettelen miksi ja tuliko meistä läheiset liian nopeasti vai onko hänellä jokin muu ongelma ettei voi olla tekemisissä.
Harmittaa koska henkilö tosi kiva, ja musta synkkasi hyvin eli puhetta riitti ja oltiin samanhenkisiä ainakin minun mielestäni.
Ei niitä itseäni kiinnostavia ihmisiä jokapaikassa tuu vastaan ja ystäviäkin on kohtuu vähän joiden kanssa synkkaisi hyvin yhteen, eli minua alkaa aika helposti ärsyttämään jokin kavereissa ja sitten otan itse vähän etäisyyttä, onkohan tässä käynyt nyt omalle kohdalleni niin...
Hengissä kuitenkin on, mutta en enään kehtaa itse lähestyä kun selvästi häntä ei kiinnosta vastailla.
Olemme tunteneet muutaman kuukauden ja näimme säännöllisesti ennen, mutta nyt en saa häneen mitään kontaktia, mieheni epäilee että olimme "liian" tiiviisti yhdessä hän ottaisi nyt etäisyyttä, mutta itse ihmettelen miksi ja tuliko meistä läheiset liian nopeasti vai onko hänellä jokin muu ongelma ettei voi olla tekemisissä.
Harmittaa koska henkilö tosi kiva, ja musta synkkasi hyvin eli puhetta riitti ja oltiin samanhenkisiä ainakin minun mielestäni.
Ei niitä itseäni kiinnostavia ihmisiä jokapaikassa tuu vastaan ja ystäviäkin on kohtuu vähän joiden kanssa synkkaisi hyvin yhteen, eli minua alkaa aika helposti ärsyttämään jokin kavereissa ja sitten otan itse vähän etäisyyttä, onkohan tässä käynyt nyt omalle kohdalleni niin...
Hengissä kuitenkin on, mutta en enään kehtaa itse lähestyä kun selvästi häntä ei kiinnosta vastailla.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Otan. koska olen introvertti, jolle riittävä määrä yksinäisyyttä on yhtä tärkeää kuin hengittäminen. Rakastan ihmisiä, mutta väsyn heistä helposti. Olen sosiaalisessa ammatissa, mikä ei helpota ystävyyssuhteiden hoitoa - päinvastoin. On tosi vaikea löytää oikeita sanoja halulleni olla välillä täydellisen rauhassa ja tavoittamattomissa ja monet loukkaantuvatkin - turhaan. Ehkä myös haluan olla läsnä ja antaa parasta ystävilleni, kun olen heihin yhteydessä, joten siksi taukoa tulee välillä paljonkin. En vain aina jaksa kuunnella ja jutella työpäivän jälkeenkin. Minulla on toki myös ystäviä, jotka ovat samanlaisia kuin minä ja heidän kanssaan onkin helpointa, mutta heitä on hyvin vähän.
Anna ystävällesi aikaa ja yritä olla kärsivällinen ja joustava - uskon, että se kannattaa. Mitä itsenäisempi ja rauhallisempi pystyt ystäväsi käytöksen suhteen olemaan, sitä todennäköisemmin hän sinulle vielä joskus kunnolla selittää käytöksensä. Joskus tuntuu vain etten jaksa alkaa selittää, kun olen täysin poikki, vaan otan karkeasti vain tilani. Ja olen siis myös ihminen, joka parhaiten voimaantuu ja kasaa itsensä yksinäisyydessä. Se on varmaan aika harvinaista, sillä yleensä ihmiset ovat toisten ihmisten tuesta riippuvaisia.
Meitä on näköjään useampiakin, jotka voimaantuvat yksin olemisesta ja omasta tilasta! Kiva tietää!
- When I'm alone, I'm in good company. -
Yes, kiitos palautteesta:D. Ihanaa kun on muitakin samanlaisia!
Kyllä minulla ainakin menee luonnostaan niin, että toisinaan viihdyn ystävien seurassa useammankin illan putkeen, mutta sitten täytyy ottaa vähän omaa aikaa. Olen muutenkin itse melko huono sopimaan mitään tapaamisia ystävien kanssa, onneksi sattuu olemaan sellaisia kavereita, joiden kanssa voidaan kevyesti olla vaikka kaksikin kuukautta pitämättä minkäänlaista yhteyttä, ja sitten hetken mielijohteesta (tai jonkun esim juhlan sattuessa) sopia tapaaminen, ja olemme ja juttelemme taas kuin olisimme olleet yhteyksissä kokoajan. Ja toiset ystävistäni ehdottavat itse aktiivisesti kaikenlaisia tapaamisia, joten ei tarvitse itse paljoa tehdä asian eteen. Mutta viesteihin ym. vastataan kyllä aina. Hieman huolestuisin, jos jättää sinut kokonaan huomiotta..