Sinkkuus puuduttaa pidemmän päälle

Oleppas onnellinen, että sinulla on edes joskus
ollut joku, vaikka ei se taida yhtään piristääkään. Itse ainakin olisin helvetin onnellinen. Itse olen 23v ja minulla ei ole ikinä ollut edes yhtä seurustelu kokemusta, ei ole ollut edes lähelläkään. Enkä ole edes poikkeuksellisen (epämuodostumia ei tietääkseni pitäisi löytyä) ruma tai tyhmä. Jos jokin asia painaa siitä pitäisi tietenkin puhua (helppo sanoa) Mariseminen on ihan turhaa, aina ei voi saada kuuta taivaalta. Kaikille se elämä on aika ajoin vaikeaa, jos se ei ole, ei se ole elämän arvoista. Sellaista on se elämä.

Jos kerran pettää, pettää myös toisen kerran, sitten kolmannen... Luonnonlaki.

Olihan paljon kysymyksiä. Tässä on mielipiteitäni:

"Suurin kysymys on,mistä enää tiedän olenko rakastunut? "

Olet pettynyt, väsynyt ja kyllästynyt. Sellaisessa mielentilassa on äärimmäisen vaikeaa rakastua, sillä et ole vastaanottavainen rakkaudelle. Niinpä melkein varmasti voin sanoa, että et ole tällä hetkellä rakastunut. Onneksi aika auttaa, ja kuten sanoit, olet nuori. Ensin helpottaa pettymys. Vahvat negatiiviset tunteet haalenevat, kunnes jäljellä on vain hiukan muistoja. Sen jälkeen väsymys ja kyllästyneisyys helpottavat, ja olet jälleen avoin uusille suhteille. Se tulee tapahtumaan, mutta ei välttämättä tänään.

"toinen:onko kerran pettäjä aina pettäjä?"

Jokaisella on oltava oikeus yhteen virheeseen. Niinpä kerran pettäjä ei mielestäni ole aina pettäjä. Vaikka exäni petti minua, en pidä häntä pettäjänä. Hänet tuntien olen aika varma, että hän ei tee sitä uudestaan. Siksi annoin hänelle anteeksi, ja toivon hänelle pelkkää hyvää. Kahdesti pettäjä on sitten jo eri asia.

"jääkö pettämisvaihde päälle,miten kytkeä se pois? "

Pettäminen on joillekin huume, joka tuottaa lyhytaikaista mielihyvää. Kun siihen tottuu, siitä on vaikea päästä irti. Se onnistuu itsekurilla, mutta helppoa se ei ole. Onneksi kroonisia pettäjiä on loppujen lopuksi aika vähän.

"onko sinkkuus ohimenevä vaihe,joka kaikkien on joskus koettava?"

Ei ole. Jotkut eivät ole eläessään päivääkään sinkkuina. Toiset löytävät elämänsä ensimmäisen suhteen vasta lähestyessään 60 ikävuotta. Molemmat voivat olla hyvinkin onnellisia, ja ihmisinä molemmat ovat yhtä hyviä.

Jokaiselle tekee hyvää olla joskus yksin omien ajatustensa kanssa, mutta siitä eteenpäin riippuu ihan ihmisestä, kuinka paljon hän tarvitsee sinkkuelämää. Sen sijaan jokaisen täytyy jossain vaiheessa kasvaa irti vanhempien otteesta. Jotkut tarvitsevat siihen sinkkuaikaa, mutta joillekin se tapahtuu luonnollisella tavalla myös suhteessa.

"Voinko uskoa,että joku pvä löydän ja saan sen kenet haluan!"

Voit. Mutta ensin sinun pitää tietää, mitä todella haluat. Kannattaa olla varovainen toiveidensa kanssa, ne saattavat toteutua.

Seuraava kohdalle osuva renttu voi olla ihana, ja hän voi haluta sinua. Mutta jossain sänkisen leuan takana on hänen todellinen persoonansa, joka sinun on ensin löydettävä ja tunnettava ennen kuin voit kokea elämää suuremman rakkauden hänen kanssaan.

"onhan minulla aikaa,ikää vasta 21!"

Niin on. Tsemppiä ja yritystä vaan, kyllä se siitä. Muista että pari huonoa mieskokemusta ei tarkoita, että kaikki miehet ovat paskoja. Seuraava kohdalle osuva voi olla enemmän kuin kaunis kroppa ja hyvä hurmaamistaito.

Riehut ja haet itseäsi, sanotaanko nyt vaikka vielä 9 vuotta, rehjuat niin kauan että se ei enää huvita, ja alat sitten kattelemaan jotain vakavampaa ihmissuhdetta?