Kuinka kauan olet tiennyt että et halua lasta/lapsia?
Ja syyt siihen miksi et halua perustaa perhettä?
Ja syyt siihen miksi et halua perustaa perhettä?
te sinkut jotka ette halua lapsia niin miksi...?
Dannyska
98929
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 98
Vanhimmat
Olen tiennyt aina.
Syy: en halua uhrata omaa elämääni.
Lapsen hankkiminen on myös suurin ympäristörikos, johon ihminen voi syyllistyä ja siksi vastuutonta.
Mitä tapahtuisi jos KAIKKI ryhtyisivät noin vastuullisiksi kuin sinä?
- kuolisimme sukupuuttoon.
Onneksi kaikki eivät ole kuin sinä.
Maapallon kannalta ihmisten kuoleminen sukupuuttoon olisi hyvä asia. Miksi se sinun mielestäsi olisi jotenkin väärin? Jatkuvastihan lajeja kuolee sukupuuttoon evoluution - ja pääasiassa ihmisten tuhovoiman - vuoksi.
Muutoin heittosi on täysin merkityksetön ja täysin vailla realistista pohjaa. Kaikkialla ihmisillä ei ole mahdollisuutta valita lapsettomuutta. Afrikassa suuri lapsiluku on henkiinjäämisen elinehto. Lapset tehdään vanhuuden varaksi ja ehkäisyn puuttuessa, ei siksi, että niitä halutaan länsimaiseen malliin.
Ei ole kovin realistinen tilanne. Lisäksi on nimenomaan tärkeää, että lapsia ei tehtäisi Suomen kaltaisessa läntistä kerskakulutuskulttuuria edustavassa rappiovaltiossa.
Mutta olisi kylläkin painajaismainen tilanne, että lapsia tehtäisiin vain alikehittyneissä valtioissa!
Paras tilanne olisi, jos lapsia tehtäisiin tolkku-valtioissa, ja woodoo-valtioissa jätettäisiin lapsien teko täyspäisten hommaksi.
Onko tälle rasistiselle kommentille jotain muuta pohjaa kuin kyltymätön viha muita kulttuureja kohtaan?
"Maapallon kannalta ihmisten kuoleminen sukupuuttoon olisi hyvä asia."
Maapallon kohtalo on tuhoutua auringon mukana. Ihminen on ainoa laji, joka voi tästä selviytyä levittäytymällä avaruuteen. Luonnonsuojelijoiden mieliksi mukaan voi ottaa muutamia eläinlajejakin, ikään kuin Nooan arkki.
Kannattaisiko lukea ensin oma viestisi vai oletko trolli? Tuleehan niistä mamuistakin kerskakuluttajia. Suomalaiset ovat tosiaan vastuullisia ja lapsia syntyy vähän, ilman maahanmuuttoa väkiluku pienenisi.
Kenenkään ei pitäisi lisääntyä, mutta jos jonkun on pakko, niin mieluiten kehittyvissä maissa.
Enkä kyllä ymmärrä miten maahanmuutto liittyy maapallon globaaliin nettosyntyvyyteen. Korkeintaan Se pahentaa asiaa paremman terveydenhuollon ja pienenevän lapsikuolleisuuden myötä.
En ole vielä itse päättänyt että haluanko lapsia tai ei. Ehkä yhden, jos se ihme joskus tapahtuu että löydän naisen. Mutta miksi ihmiset eivät halua lapsia..niitä on monia. Esim:
1. Maailma on lopulta aika julma ja paha paikka ja pahemmaksi tuntuu menevän. Miksi pitäisi tuoda lisää kärsiviä ihmisiä tähän paikkaa?
2. Maailmassa on jo nyt liikaa ihmisiä. Puolet pitäisi saada pois, että asiat alkaisivat paranemaan. Ruokaa kyllä on aina riittänyt kaikille, mutta kun suuri määrä ruokaa menee länsimaissa roskiin, niin ei ole riittänyt kehitysmaihin.
3. Maailmassa on paljon orpolapsia. Jos haluaa lapsen, voisi mielummin antaa kodin jollekin näistä orpolapsista adoptoimalla sen. Tämä voisi omalla kohdallani olla joskus mahdollista jos naimisiin asti pääsen ja nainen on samaa mieltä.
Siinä nyt joitakin syitä. Kannattaa pohtia asioita.
Siitä lähtien, kun tajusin, kuinka huonoa isämateriaalia suomalainen mies on.
En minäkään oikein tavannut isätyyppisiä miehiä.
mutta taustalla kummitteleva syy voi olla oma karmiva isäni.
Faijankin pitää välittää lapsestaan, ei riitä että toinen vanhemmista sut halusi.
1. En usko että olisin hyvä isä. Olen itsekäs enkä halua uhrata vapauttani. Mieluummin matkustelisin ja panostaisin itseeni sekä parisuhteeseen.
2. Olen sisarusten kautta päässyt kokemaan ihan tarpeeksi sitä vaippaiän rääkymistä ja teini-iän kusipäisyyttä, ei kiinnosta. Lapset on ihan mukavia ikävuosina n. 1-10v. mutta eihän sitä vois vain rusinoita pullasta poimia.
3. Suhtaudun aika pessimistisesti tulevaisuuteen sekä omalla, Suomen että koko maailmankin kohdalla. Työttömyys, talouskriisi, ekokatastrofit, sodat jne jne jne.
4. Ihmisiä on nytkin jo ihan liikaa, kuten sanottua.
Mutta pelkkää teoreettista pohdintaahan tää on kun ei ole sitä naistakaan..
Olen tiennyt sen kai aina, tietoisesti ehkä joskus teininä. Pääsyy on se, että en pidä lapsista.
Niin.. En ole ehkä oikea ihminen vastaamaan tähän koska ei ole ollut tuollaista ajatusta.. Mut vastaanpa silti..
Eli en ole ajatellut asiaa viime aikoina kun ei ole sitä miestäkään.. Mutta jos sellainen olisi niin mikä ettei.. Siis elämäntilanteen mukaan.. Eikä minua haittaa vaikka sillä toisella olisikin jo lapsi/lapsia.
t. sinkkunainen
Sellaisen söpön miehen olen nähnyt lapsensa kanssa useamman kerran tässä lähistöllä pihalla kun olen mennyt ohi pyörällä. Sinisestä tuntuu pitävän hän.. En tosin tiedä onko hän sinkku vai miten..
Minulle tuo on yhtä absurdi kysymys kuin kysyä, miksi en halua skorpioneja temmeltämään vapaasti asuntooni.
En ole koskaan tuntenut tarvetta hankkia elämääni lapsia "täyttämään tyhjiöitä" tai "perimään omaisuuden" tai "antamaan ja vastaanottamaan rakkautta" tahi muita perusfraaseja, mitä kuulee perheellisten suusta.
Lapsissa ei ole mitään kiinnostavaa. Ne ovat aika lailla idiootteja tuonne kymmeneen ikävuoteen saakka. Sitä ennen niiden kanssa ei voi käydä älyllisiä keskusteluja. Ensimmäiset ikävuodet vanhempi on vain syöttö-vaipanvaihto-unetus-automaatti.
Pitäisi ennemminkin kysyä, että miksi ihmeessä haluaa lapsia? Se on paljon validimpi kysymys. Erityisesti siksi, että siinä valinnassa kärsii viaton, vapaaehtoisesti lapsettomana ei kärsi kukaan.
Ai niin. Olen ollut tällainen lapsesta saakka. Aina.
Itse kuulostat todella idiootilta. Kun juttelee fiksujen alle 10v tapausten kanssa niin parempia keskustelluja ei ole. Lapsilla on usein viisautta, herkkyyttä ja rehellisyyttä mitä aikuisista ei koskaan löydä. Teinit sitten on usein jo tyhmiä ja rasittavia. Lapsilta voisi moni aikuinen oppia paljon. Esim ehdottomasta rakkaudesta.
Laitas esimerkki lasten viisaudesta?
Lapsilla ei tuon ikäisenä ole kokemusta mistään sellaisesta,
a) mistä ei itse jo tietäisi
b) mitä ei ole kokenut
c) mikä kiinnostaisi
Ei lapsilla ole viisautta. Sehän vaatisi elämänkokemusta ja kehittynyttä ajattelua. Se "viisaus" on yleensä vain vanhempien päässä, kaikille muille lapsen kehittämä "viisas" hajatelma on itsestäänselvyys.
"Herkkyys" - mitä se on? Sitäkö, että vedetään naama mutrulle, kun sitä ponia ei saatu? Rehellisyys - eli sosiaalisesti sopimaton käytös? Lapsilla ei ole yleensä minkäänlaista suodatinta, joten se rehellisyys ilmenee loukkauksina ja itsekkyytenä.
Sinun ongelmasi on, että katsot lapsia ruusunpuna-linssien läpi verhoten ne hörhöilyyn. Jos aikuinen käyttäytyisi kuin lapsi, kaikki inhoaisivat häntä, koska käytös on niin luokatonta ja itsekeskeistä.
Ai niin, tuo "ehdoton rakkaus"
Kai sinä ymmärrät, että lapsen ehdoton rakkaus ei sellaista ole. Vai miten se näkyy? Siksi toisekseen ehdoton rakkaus on sairasta. Ehdoton rakkaus tarkoittaa todellakin rakastamista kaikesta huolimatta: Solvauksista, pahoinpitelystä, laiminlyönneistä...
Rakastamisella on aina ehtonsa, ja hyvä niin. Rakkaus saakin kuolla, jos ihmistä kohdellaan huonosti.
Lapsella ei puolestaan ole vaihtoehtoja. Kyse on tuolloin enemmän selviytymisvaistosta kuin rakastamisesta.
Usein kun elämä ei ole kyynistänyt ja vienyt ajatuksia kieroon suuntaan niin viisautta voi löytyä yllättävästi. Esimerkiksi eräs tarkka silmäinen 5v tyttö sanoi isästään että se ei rakastanut yhtä naista jota suuteli. Nainen kyllä oli rakastunut. Oikeassa tyttö oli. isä käytti naista hetken hyväksi. Lapsi näkee teeskentelyn läpi mitä tämä vanhempi nainen ei nähnyt.
Lapsilla surullista kyllä voi olla tosi paljon elämän kokemusta enemmän kuin sulla. Itsekin elin lapsuuden tosi rankoissa oloissa. Näin 5vuotiaana enemmän kuin moni koko elämässään. Mutta en siis ollut tuo toinen 5v tyttö. Tiedän paljon viisaita lapsia mutta vähän viisaita aikuisia.
En tarkoita että mitä vaan pitäisi sietää. Itselläni ei ollut kovin hyviä vanhempia mutta, vaikka ei super huonojakaan. rakastin heitä koko sydämestäni ja halusin vain hyvää heille. Nyt aikuisena en osaa rakastaa ketään muita kuin lapsiani. Se lapsuuden aitous ja viattomuus katosi.
Kysyitkö sinä sitä tytöltä, mitä se rakastaminen hänen mielestään oli? Siitä eivät nimittäin aikuisetkaan ole samaa mieltä, kuinka nyt sitten ihminen, jonka aivotkaan eivät ole valmiit. Minun sukulaistytölläni tuntui tuossa iässä olevan paljonkin mielipiteitä "rakkaudesta" ja asioita - kuten lapsia - romantisoivan henkilön mielestä hän saattoi kuulostaa hyvinkin tarkkanäköiseltä, mutta kyllä ne ajatukset olivat aika suodattamatonta opittua tavaraa.
Ja miten viisivuotiaalla mielestäsi voi ola enemmän elämänkokemusta kuin viisikymppisellä?
Eikä tullut mieleen, että tyttö on voinut kysyä isältään, rakastaako naista tms. Sitten vain papukaijana toistaa vastauksen.
Kuten alempana oleva kirjoittaja totesi, lasten kommentteja tarkastellaan helposti romanttisten lasien läpi. Todellisuudessa viisivuotias ei todellakaan ymmärrä rakkaudesta tuon ikäisenä vielä mitään.
Ehdoton rakkaus tarkoittaa ehdottomuutta. Lapset eivät siis rakasta ehdottomasti. Eläimet, koirat, rakastavat. Ainkin yrittävät miellyttää, kuten pahoinpidelty lapsikin, kun vaihtoehtoja ei ole.
"Nyt aikuisena en osaa rakastaa ketään muita kuin lapsiani"
Hyvin todettu se fakta, että lapsellisista tulee itsekkäämpiä muita ihmisiä kohtaan. Oma napa on kaikkein lähinnä, muista viis.
Kyllä lapset vaan kaikenlaista tietää, ja kertoo. Munkin kummipoika kysy multa, miks sen open, sanotaan vaikka Raikka Kiiverin (keksitty nimi, anteeksi Raikka Kiiveri jos olet opena jossain) perse haisee.
Mitäh?? mä kysyin. Ja poika toisti rauhallisesti että niin, miks Raikka Kiiverin perse haisee. Ope oli kumartunut neuvomaan edessä istuvaa oppilasta matikanlaskuissa niin poika oli tämän observaation tehnyt.
Nää on suuria kysymyksiä ja lapsia vihaava jää niistä kokonaan paitsi.
En nyt mitenkään ymmärrä, miten nuo tökerön törkeät kysymykset olisivat jotenkin mielekkäitä aikuiselle tai ylipäätään positiivisia.
Opeta kummipoikasi käyttäytymään tai opasta vanhempia. "Perse haisee" ei pitäisi olla kenenkään sanavarastossa, varsinkaan lasten.
En sanonut, että kysymys oli positiivinen. Lapset ovat usein rehellisiä. Et taida ymmärtää, että vaatii luottamusta uskaltaa kysyä tuollaista. Luottamus on positiivista.
Onhan se haaste tuohon vastata rakentavasti. Kaikki eivät pidä haasteista.
En mä tuossa mitään haastetta näe, selittää yksinkertaisia asioita.
Tuossa tilanteessa on siis lähinnä ollut kyse siitä, että sinä olet tuntenut itsesi arvokkaaksi, koska lapsi uskalsi kysyä sinulta jotain (ehkä) arkaluontoista.
Siksi sinusta se oli positiivista, koska sinua arvostettiin luottamuksen verran. En minä lasten positiiviseksi puoleksi tuota laittaisi.
Kukaan 5-vuotias ei ole elämässään nähnyt enemmän kuin aikuinen ihminen, ellei se aikuinen ole ollut koko elämäänsä täysin tynnyrissä kasvanut. Ei se, että joskus sattuu jonkin viisauden kertomaan, tarkoita sitä, että omaisi elämänkokemusta. 5-vuotias ei koko maailmasta ymmärrä vielä paljon mitään.
"Et taida ymmärtää, että vaatii luottamusta uskaltaa kysyä tuollaista"
Ei sellainen vaadi luottamusta, jos asiasta ei ymmärrä yhtään mitään. Kyllä minäkin joskus lapsena kiroilin siinä iässä, kun en vielä ymmärtänyt kirosanojen merkitystä ja sitä, että kiroileminen on yleisesti ottaen paheksuttavaa.
Lasten "rehellisyys" on pelkästään sitä, että he sanovat juuri sen, mitä sylki suuhun tuo. Ja kun aivoissa ei vielä ole paljonkaan tuotavaa, suusta tulee lasten tajunnanvirtaa.
Aikuisen pitäisi ymmärtää se, että lapsi käyttää sanoja juuri sillä ymmärryksen tasolla, joka kuuluu kuhunkin ikään. Se, mikä lapsen mielestä on "tyhmää", "rumaa", "kummallista" tai vaikka "kilttiä", on juuri sen lapsen pienten aivojen käsitys, joka voi olla hyvin kaukana siitä, mitä yleiskielessä tarkoitetaan.
Jouduin kerran seurailemaan erästä äitiä, jonka mielestä hänen lapsensa oli hirmuisen rehellinen, suorapuheinen ja viisas. Lapsi hölötti lähes lakkaamatta koko valveillaoloaikansa ja äiti poimi puheen joukosta mieleisensä kohdat ja käytti niitä esimerkkeinä suuresta ajattelijasta. Ja kun lapsi käytti sanoja ihan päin honkia, äiti piti sitä merkkinä suuresta ironian tajusta. Siinäpä ruokkivat toisiaan.
Kerro sitten miten olisit selittänyt asian?
Ennemminkin saan hupia lapsista, kuin että tuntisin itseni arvokkaaksi. Mutta ymmärrän hyvin, ettet sinä saa hupia, lapsistakaan. Yllättävän sinnikkäästi jaksat todistella lasten tarpeettomuutta ottaen huomioon miten tarpeettomia ne on.
Kyllähän tollanen 12-vuotias poika jo ymmärtää, että kysymys on noin asetettuna sopimaton ja siksi ei sitä vanhemmiltaan kysynytkään :)
Totuuden kertonut tietysti.
Joskus myös ihmisten alapää voi sairastua. Bakteerit aiheuttavat tulehdusta ja sen seurauksena syntyy myös hajuja. Opettajalla on naisille aika normaali ongelma ja se menee kyllä hetken päästä ohi.
(oletan nyt, että kysessä oli hiivatulehdus, eivätkä menkat, sillä menkat eivät normaalisti huollettuina haise)
Oliko se nyt niin vaikeaa?
Raikka Kiiverin takapuoli haisi kakalta, ja Raikka oli (ja on tietääkseni edelleenkin) mies.
En mä edelleenkään ymmärrä, missä se selitysongelma oikein on.
Kertoo vain, että kaikilla ei ole hygenia aivan hallussa. Samalla siitä saa opettavaisen tarinan, miten kannattaa olla huolellinen ihan jo muidenkin vuoksi vessassakäynnin yhteydessä.
Kai nyt tuon ikäisen muutenkin pitäisi tietää, miksi uloste voi tuoksahtaa - ellei nyt sitten ole jotenkin jälkeenjäänyt.
Esimerkikisi suvaitsevaisuus ja ennakkoluulottomuus ovat suurta viisautta ja lapset ovat sellaisia...ja jos hyvin käy, he ovat sellaisia koko elämänsä. Moni aikuinen haluaisi olla viisas mutta se on mahdotonta jos hänen ajetteluaan ohjaa pelko,ahdistus, katkeruus,viha tms.
en pidä lapsista. ja ajatus siitä, että olen vuosikymmeniä kiinni joidenkin muiden ihmisten elämässä kuvottaa ja ahdistaa.
En pidä lapsista. En minä niitä nyt vihaakaan, ei vaan ole mitään mielenkiintoa niitä kohtaan, joten ei ole tullut mieleenkään sellaisia hankkia.
Osa perheellisistä kavereistani päivittelee sitä, etten tiedä mistä jään paitsi, ja että ymmärtäisin kyllä jos olisin äiti. Ihan mahdollista, mutta en kai mä nyt rupea hankkimaan lapsia pelkästään sen takia, että tietäisin miltä se tuntuu.
Jollakin tasolla olen "aina" tiennyt, etten halua lapsia. Tietoiseksi päätös tuli yläaste-iässä, kun muut ikätoverit miettivät unelmahäitä ja tulevien lasten nimeämisiä, ja minua kumpikaan aihe ei liikuttanut.
Perusteluina sen lisäksi, että en halua lapsia, ovat ympäristöseikat sekä se, etten koe olevani millään lailla äitiainesta.
Olen myös sitä mieltä, että perheen määritelmä on laajempi kuin länismainen ydinperhe. Lapsettomat parit muodostavat myös siis omanlaisensa perheen.
Lastenhankinta ovat ehkä se suurin itsekkyyden muoto tässä maailmassa. En tue.
Lapsia ei haluta, koska lasten kasvatus on vaivalloista ja vie omaa aikaa ja vapautta. Jotkut ovat sikäli munattomia, etteivät myönnä tätä, vaan perustelevat asennettaan "epäitsekkyydellä", "huolella maapallosta" tai muulla hevonp*skalla.
Samasta syystä jätetään ottamasta koiria, kissoja tai mitä tahansa lemmikkejä.
Kummallista on, että lemmikkien ottamatta jättäminen ei olekaan itsekästä. Kuinka lasten hankkimatta jättäminen sitten on?
No mitä se tätä yhteiskuntaa hyödyttää, jos jokainen ihan periaatteesta ottaisi vastuuta ja hankkisi niitä lapsia aivan vastuunottamisen ilosta? Eikö meillä ole täällä jo aivan tarpeeksi yh-äitien ja muiden lapsia yhteiskunnan elätettävänä? Ei niitä lapsia hankita tätä maailmaa pyörittämään vaan omasta itsekkäästä tarpeesta.
En minä ole väittänyt, että se olisi itsekästä.
Jaa millä tapaa täällä lapsia elätetään? Kyllä lapsiperheet tuovat sitä talouskasvua eivätkä vie rahoja. Kaikki raha menee kulutukseen ja yh-äipät saavat muutaman kympin enemmän lapsilisää kuin rikkaat perheet. Eipä niitä lapsia kukaan elätä. Esim Oulussa talous on kasvanut kun on lestadiolaisia. Eipä mene kansalla hyvin kun suuret ikäluokat on vanhuksia ja uusia nuoria ei ole tarpeeksi.
Olen samaa mieltä. Toisesta kuvakulmasta katsottuna kyllä itse jaksaisin kyllä vaivalloisetkin vuodet ja antaisin omaa aikaani ja vapauttani hyvään tarkoitukseen, jos vain pitäisin lapsista, mutta kun en pidä. Olen kyllä nähnyt vaivaa ja antanut aikaani muille tärkeiksi katsomilleni asioille, joista sitten pidän kovasti.
Olen myös sitä mieltä, että on valtava määrä munattomia ihmisiä, jotka perustelevat omaa lasten tekemistään maailman tulevaisuudella, veronmaksajien riittämisellä, mahdollisuuden antamisella uudelle ihmiselle ja juuri tuolla epäitsekkyydellä, kun tosiasiassa he tykkäävät lapsista, haluavat elää lapsiperheessä, haluavat nähdä omat geeninsä kasvamassa ja haluavat ehdottomasti saada biologisia lapsia. Viimeisen päälle itsekkäitä syitä siis kaikki, mutta niitä ei sovi tunnustaa siinä valossa.
En muuten ole koskaan tavannut ihmistä, joka jättäisi vapaaehtoisesti oman tekemättä ja ottaisi ottolapsen. Onkohan niitä?
Ei ole.
Mutta minut on jätetty tai orastava parisuhde torpattu lukuisia kertoja, koska en pysty nimenomaan biologisia lapsia tuottamaan.
Minusta tuo ajatusmalli on kaukana epäitsekkäästä.
Niin ja sellaisetkin saa niitä lapsia,joista ei ole kertakaikkiaan äidiksi/isäksi. Vaan ne jää yhteiskunnan elätettäväksi..
Ehkä joskus olisin halunnutkin vaimon ja perheen, mutta mitä kauemmin olen elänyt yksin, sitä selkeämmin maailman pahuus ja epäoikeudenmukaisuus pistää silmään. Korruptio, nepotismi ja narsistinen opportunismi hallitsevat kaikkia yhteiskuntia, toisten ihmisten moraaliton hyväksikäyttö ja alistaminen ovat tie maalliseen menestykseen.
Loppujen lopuksi, miksi haluaisin perillisiä maailmaan, jossa itsekin olen pelkkä osaton luuseri? Entä jos lapseni perisivät samat vaikeudet ja osattomuuteni, joita en itsekään kyennyt voittamaan. Minä kestän kyllä oman yksinäisyyteni, köyhyyteni ja ulkopuolisuuteni, mutta olisi kamalaa katsoa vierestä, kuinka oma lapsi kaikista kyvyistään huolimatta epäonnistuisi.
Jos minä epäonnistunkin koko elämässäni, kuten näillä näkymin tulee tapahtumaan, mieluummin teen sen yksin, ja tämä arvoton elämä saa päättyä minuun. Minä en jätä arvotonta elämää lapsilleni perinnöksi, koska en kyennyt tekemään maailmasta parempaa paikkaa. Mutta jos Euroopassa ja Suomessa tapahtuisi kumous, joka vetäisi vertoja Ranskan suurelle vallankumoukselle, ehkä voisin jopa lapsia hommatakin.
Samaa pohtinut.
Luultavasti totta, vaikka en kyllä ymmärrä miksi koko lapsiasiaa pitäisi perustella yhtään mitenkään. Mitä se kenellekään muulle kuuluu miksi joku haluaa tai on haluamatta lapsia?
Kuuluu se siinä mielessä, että mitä enemmän äpäriä maailmaan tuotetaan, sitä pienemmäksi käy minunkaltaisteni vastuullisten ihmisten tila.
Jep.
En halunnut lapsia sinkkuna, enkä halua niitä varattunakaan. Olen niin itsekäs, että olen päättänyt repiä tästä maailmasta niin suuren osan itselleni ja omalle mukavuudelleni kuin suinkin mahdollista, välittämättä muista ihmisistä tuon taivaallista. Olen niin infantiili, etten todellakaan haluaisi uhrata omasta mukavuudestani nahkapokaalille sekuntiakaan - olen päättänyt nauttia.
En välitä siitä, että pärjäisimme kahdestaan jollain pitsa-autolla - pskt, ajelemme maasturilla, en välitä siitä, että ilmasto lämpenee, väestöräjähdys uhkaa ja muuta viherhöttöä; lomamme vietämme lentomatkan päässä, emme lajittele, haluamme edullista ydinsähköä ja syömme lihaa. En ole jättämässä tätä palloa kenellekään, aivan sama hukkuuko jälkipolvet saastaani.
Siinä muutama syy, miksen sinkkunakaan halunnut penikoita.
olet erittäin hieno ihminen, komppaan täysin. se joka tekee työt, nauttikoon myös niistä hedelmistä 100 %.
kakarat ja viherhipit vain samaan viemäriin.
Itselläni on lapsia vaikka en ole halunnut. Ehkäisy petti ja aborttia en kyennyt tekemään. Olen samaa mieltä että olin liian itsekäs ja vapauden kaipuinen. En halunnut pahaan maailmaan lisää kärsiviä. Mutta nyt kun on lapsia niin teen kaikkeni että heillä olisi hyvä olla. rakkaus lapsiin on muuttanut minut ja kasvattanut aikuiseksi. Lapset rakastavat minua vaikka olen monella tapaa viallinen ja huono äiti. Minäkin rakastan lapsia vaikka ovat usein vaikeita. Lapsien myötä en ole enää niin itsekäs. Elän heitä varten. Monessa asiassa laitan heidän tarpeet omien edelle. En käy ulkona. Käytän rahat lapsiin. Teen paljon töitä. Elämä ei ole helppoa. Mutta uskon että olen näin onnellisempi. Nyt elämässä on sisältöä. Kun elää jonkun toisen kuin itsensä hyväksi on onnellisempi. Mutta helppoa ei ole!!
Perinteinen breeder-bingo täynnä.
Lapset eivät ole tehneet sinusta yhtään vähemmän epäitsekästä kuin aikaisemmin. Nyt olen keskittynyt oman napasi tuloksiin - ja samaan aikaan olet kaikkia muita ihmisiä (läheiset, sukulaiset, työkaverit) kohtaan aikaisempaa itsekkäämpi. Se, että tunnet rakkautta lapsiasi kohtaan, ei realisoidu epäitsekkyytenä.
Sääli, että aikuiseksi kasvamiseen tarvitsit lapsia. Normaali ihminen kehittyy ja kypsyy lapsista tai niiden puutteesta huolimatta. Vielä säälittävämpää on, jos elämässäsi ei ole sisältöä ilman lapsia. Mitä teet, kun lapset muuttavat pois kotoa? Silloinhan elämälläsi ei taaskaan ole sisältöä.
Tosiasiassa muuten lapselliset ovat onnettomampia. Tutkimusten mukaan lasten tullessa onnellisuus laskee. Onnellisuus kasvaa taas, kun lapset ovat muuttaneet pois kotoa.
Ketä haukut säälittäväksi ym. Itsekö sitten olet kasvanut aikuiseksi kun noin haukut vieraita ihmisiä joista et voi tietää mitään.
Se on vaan oma havainto lähipiiristä että ihmiset joilla on lapsia ovat selkeästi kypsempiä. Lapsettomat jäävät itsekeskeisiksi. Tietysti tässä on poikkeuksia maailmassa mutta itse en tunne poikkeuksia.
Kyllä huolehdin yhä myös vanhemmistani, sisaruksistani ja ystävistäni vaikka on lapsia mutta toki lapset vievät suuren osan ajastani ja niin sen kuuluu olla.
Elämässä voi olla sisältöä jos on yksinkin. Esim itse työskentelen alalla jossa autetaan tosia ihmisiä kokoajan.
Mutta en todella kadehdi kolmekymppisiä joilla on yhä mielessä vkl bileet ja ulkonäkö ja uusi mies sadannen jälkeen ja juominen ja omat rahat tai edes ainainen matkustaminen. Monet ihan normaalit ovat jääneet lapsiksi jos eivät huolehdi muista kuin itsestään.
Voi olla että voisin olla onnellisempi jos en kokoajan miettisi lapsia ja heidän elämää ja sitä miten parhaiten heistä huolehdin. Onhan se helppoa huolehtia vain itsestä. Mutta silti valitsisin kaiken rankan mieluummin.
Äippä ei osaa pitää omista periaatteistaan kiinni kovin monta minuuttia ja taitaa tuo maailmakin olla aika mustavalkoinen.
" ihmiset joilla on lapsia ovat selkeästi kypsempiä. Lapsettomat jäävät itsekeskeisiksi."
Miten tämä ilmenee? Kerro edes esimerkki? Tämä on taas sitä romantisoitujen lasien läpi katselemista. Konkreettisia esimerkkejä ei pystytä antamaan, eikä edes formuloimaan selkeäksi mittariksi, miten lapsettomat ovat itsekeskeisiä ja lapselliset eivät.
Jos SINÄ olit kännäävä, jalkojaan levittelevä bilehile, eikä elämässäsi muuta sisältöä ollut ennen lapsia, älä kuvittele muiden sitä olleen. Eikun niin, tämähän oli taas vain typerä stereotypia - tai sitten jokainen nykyinen vanhempi on ollut ennen lapsia peffaansa jakava kääliö.
Miten huolehdit läheisistäsi? Soittamalla? Ajatuksissa, mutta et muuten? Mitä konkreettista teet? Taitaa olla pelkkää sanahelinää.
"Helppoa huolehtia vain itsestä". Minusta tämä kuvaa hyvin lapsellisten ajatusmaailmaa. Ajattelet, että muista ei tarvitsekaan huolehtia kuin itsestä tai lapsista - miksi muuten näin sanoisit?
"Monet ihan normaalit ovat jääneet lapsiksi jos eivät huolehdi muista kuin itsestään."
Millä tavalla? Mikä tekee aikuisesta ihmisestä lapsen? Väitätkö, että viisitoistavuotias (lapsi itsekin) teiniäiti on kypsempi kuin kolmikymppinen aikuinen, jos lapset ovat se määrävä tekijä aikuisuudessa?
Minä koin elämäni kriisin kun aikuinen lapseni muutti pois kotoa. Onnellisuuteni laski radikaalisti miinukselle.
Minun lapseni on MINULLE kaikkein rakkain ihminen maailmassa.
Oli kasvattava aika käydä sekin läpi, että lapseni haluaa kokeilla omia siipiään. Nuori aikuinen ei paljoa osaa pelätä, minä sitäkin enemmän...
Mutta onnellinen olen ollut ja olen taas (toipunut surusta, ettei toinen olekaan siinä). Olen onnellinen siitä, että lapseni kautta olen niin monella tavalla kytköksissä nuorempaan sukupolveen.
Elämäni paras vahinko.
En halua menettää vapauttani ja kaikki lastenhoitosysteemit ei nyt muutenkaan oikein kiinnosta.
Mieli voi toki aina muuttua, jos löydän kumppanin ja tulevaisuudessa molemmat alkaa haluta perheenvahvistusta.
Nykysillään olen aivan liian epäkypsä, että voisin edes harkita toisen ihmisen kasvattamista.
Näin paskan ihmisen ei kannata tehdä lisää paskoja ihmisiä tähän paskaan maailmaan.. :)
Komppaan edellistä postaajaa. Mitäs sitä turhia. Vanhemmillekin suoraan sanonut, että meidän suku kuolee muhun Ei ole muita poikalapsia jatkamassa meidän perhettä.
Nykyisin ei tarvitse olla poikalapsi suvun nimeä jatkaakseen.
Ja jos oikein pilkkuja pannaan, niin se on naiset, jotka oikeasti molekyylitasolla sukuja jatkavat. Naisen mitokondriot siirtyvät sikiöön... Eli mieheltä ei siirry mitään merkittävää historiallisesti..
Meidän suvussa on muuten uskomattomen pitkä mitokondrioketju, aina on syntynyt myös tyttöjä!
Miehet, jotka siittävät tyttölapsia, ovat suuria rakastajia...sanottiin joskus..totta on..
No kun en pysty seurustelu kumppania saamaan, niin tuskin minusta isäksi olisi kenellekään.
1. Geeniperimä... on allergiaa, astmaa ja muuta remppaa, joka periytyy. Suvussa on paljon alkoholismista kärsiviä ja mielenterveysongelmaisia, sekä isovanhemmilla alzhaimerin tautia ja dementtiaa. En haluaisi näistä mitään lapselleni antaa verenperintönä!
2. En ole koskaan tuntenut itseäni äidilliseksi. Lapset ovat ihan kivoja, kunhan eivät ole omia ja ovat hyvällä tuulella. Tunnen itseni hiukan kömpelöksi lasten seurassa, en "ymmärrä" heitä!
3. Pelko siitä, etten voisi turvata lapseni tulevaisuutta.
4. Olen mielummin hauska ja huoleton täti ystävieni lapsille kuin stressaantunut ja ymmärtämön äiti omalle lapselleni!
Siinä muutamia ajatuksia, miksi en halua lapsia.
Miksi pirussa pitäisi haluata se paskavaipparumba ja pikkukakaroiden älämölö/sotku omaan elämäänsä. Siis ihan oikeasti? Ja maksaakin siitä?
Perheeksi riittää parisuhde ja lemmikit ihan mainiosti. Ei siihen mottipäitä ja lastenrattaita tarvita.
Amen
Ja hah hah.
Yksinkertaistettu näkemys elämästä lapsiperheessä.
vaan kerro meille se lavennettu näkemys.
Huomaa ettei ole kaverilla mitään pohjaa mille perustaa, pelkkiä oletuksia.
se on aina suuri ihmetyksen aihe minulle, miksi joillekkin on niin suuri kysymys muiden ihmisten lastenteko innottomuus....? Ei tässä suomalaiset ole kuolemassa sukupuuttoonkaan lähiaikoina, raskaana olevia naisia tulee joka päivä vastaan kuten noita kolmen lapsen lapsiperheitäkin. Miksi se häiritsee että pieni ryhmä ihmisiä päättääkin ettei lapsia halua?
Näin kohta nelikymppisenä miehenä näen äärettömän pienen sauman löytää enää naisen joka kanssani yksiin alkaisi, olisi luonteeltaan ja noin kokonaisuutena muutenkin minulle sopiva, ja mm. Ikänsä puolesta voisi ja haluaisi lapsia saada.
Isämateriaalina olen, jääviä tietysti sanoa näin itsestä, a-luokkaa kaikin tavoin - asenne, kärsivällisyys, työteliäisyys, huumorintaju, varakkuus, liki raittius, perhekeskeinen kaikin tavoin, jne.
Tämän em. käytännössä koin exäni ja hänen lastensa kanssa.
Tosin exä eron jälkeen totesi että ei tarvii sitten hänen lapsia nähdä.
Eli lapsettomana mennään, omia ei tule, enkä enää kenenkään toisenkaan huoli, sen verran on tullut paskaa niskaan, että vieläkin haiskahtaa.
miksikö ?, siksi että ei kiinosta olla jonkun ämmän ja valtion lypsylehmänä sekä palkattomassa pakkotyössä seuraavia n. 2 vuosikymmentä hyötysuhteella max. 10 % itselle ja tasan varmasti vähintään 90 % ämmälle, kersalle ja loput valtion kautta kelan soskupummeille.
kersojen teko pitäisi muutenkin olla luvanvaraista hommaa. vähän tyyliin aseenkantolupa hakemus, siinäkin joutuu käymään nykyään psykopaattisissa testeissä että onko ne laikut lapulla siinä järjestyksessä että henkilölle N.N voidaan torrakko antaa, vrt. onko ko. hlö kykenevä huoltamaan sitä kersaa siihen 20 ikävuoden korville. kyllä tämänpäivän ns. "äideistä" joista suurin osa on YH, tulisi FAIL-prosentti olemaan lähempänä 80 kuin 70. jos tuollainen testi olisi pakollinen.
Ihan pikkutytöstä lähtien tiesin, etteivät vauvat ja lastenhoito tulisi koskaan olemaan minun juttujani. Ajatus omista lapsista on todellakin ollut mahdoton. No can do. Muiden lasten kanssa voin kyllä leikkiäkin, mutta pitkäaikaiseksi hoitotädiksi minusta ei olisi. Tiedän joitakin ongelmanuoria ja kuinka tuskaista on heidän vanhemmillaan. Näihin ihmisiin verrattuna elämäni on todella helppoa, vaikkakin ymmärrän jäävänäni myös paitsi niistä hienoista asioista, joita voi kokea vain omien lasten kautta.
Syy miksi en halua perustaa... no juuri siksi, että en vaan halua. Liikakansoitus on tietenkin tosiasia, mutta en osoittele ketään sormella perheellisyyden takia. Sen sijaan kammoan ihmisiä, jotka suoltavan maailmaan lapsia, jopa useiden kumppaneiden kanssa, eivätkä arjen tullen olekaan halukkaita huolehtimaan jälkeläisistään. Sellainen toiminta on vastuutonta ja itsekästä.
Onko kaikki unohtaneet oman lapsuuden? Olitteko tyhmiä lapsena jo lapsena?
Lasta vähättelevät aikuiset pitäisi karsia, ei niitä lapsia.
Ja senkö takia pitäisi itse lisääntyä, että itsellä oli hyvä lapsuus?
Ei liene sulla kaikki inkkarit kanootissa. Lisääntyminen vain siksi että on itse olemassa on kyllä pöljintä mitä ihminen voi tehdä.
Ainiin, elkää syytelkö liika kansoittumista. Syytelkää aikuisia ihmisiä jotka keksii kaiken aikaa pidennyskonsteja ihmisen elämälle.
Jos kaikki kuolisivat ilman rohtoja ja muuta kehiteltyä, ei liikaa kansaa olisi vaikka kanina panisimme kaikki. Luonto hoitaa omansa pois, turhaan ihmiset siitä huolehditte tekopyhillä fraaseillanne liika kansoittumisesta.
Niin ja lopettakaa se avustusten antaminen, niin kuolee pois ne jotka eivät omillaan pärjää.
Se siitä liiasta kansoittumisesta.
Tämän ketjun perusteella viimein ymmärrän, miksi kirjoittajat ovat sinkkuja.
Annatko pimperoo vai etkö? Jos et, ole hiljaa.
Minä en ole sinkku enkä lapsetonkaan. Realismia jota ketjun liikakansoittujat eivät jaksa kestää.
Muumimuki riittää, sen lähempään kontaktiin ei ole tarvetta.
Liikakansoitus johtuu siitä, että jotkut ihmiset tekevät enemmän lapsia kuin on kohtuullista. Se ei vielä aiheuta liikakansoitusta, että jokainen lisääntyy yhdellä lapsella.
Ihminen on orgaanista ainetta ja maatuu kuollessaan. Ravinnokseen ihminen niinikään käyttää orgaanista ainetta. Pakko ei ole ostaa kersalle mönkijää eikä lentää sen kanssa joka vuosi Kanarialle.
Naiset eivät anna minulle pillua, joten on samantekevää mitä haluan. Menen hautaan siittämättä ja se on naisten syytä. Muutenkin se normaali lastentekoaika oli n. 15 vuotta sitten. Tekemättä jäi, jään ilman jälkeläistä ja se on naisten syytä. Kaikenlaisia jännäpanijoita, nämä paskapillut kyllä päästävät siittämään ja sitten ihmetellään yyhoona äpärät kainalossa kun pillusankarista ei ollutkaan perheenisäksi. Miksikään aisuriksi en taatusti rupea katselemaan ääliönussijan panopeniksen harhalaukauksesta siinneitä vähä-älyisiä rumia vesipää-äpäriä.
Hieno tämä viimeinen lause!
Vaikka haluaisin lapsen niin olen niin ruma ällötys et tuskin tällä maapallolla on naista joka mun kanssa haluaa olla ja tehdä lapsia.
Ainut syy miksi en haluaisi lapsia voisi olla se, että en haluaisi hänen perivän huonoa ulkonäköä ja luonteenpiirteitä.
Maailmassa on 7 miljardia ihmistä. Vaikka se kuulostaisikin aika typerältä että jos minä itse en hankkisi lasta kansoituksen takia niin sentään siinä on yksi/kaksi ihmistä jotka eivät sitä ole tekemässä. Sinänsähän oman ajatuksen jatkaminen olisi ihan mukavaa niin kun tässä viitisen vuotta on tietänyt sen ettei haluaisi lasta niin ei.
Kysymys ei ole minulle mielekäs näin päin
Mielummin kysyisit, miksi joku haluaa lapsia.
Tässä copy-paste jonkun edellisen vastauksesta:
"Lapsien myötä en ole enää niin itsekäs. Elän heitä varten. Monessa asiassa laitan heidän tarpeet omien edelle."
The fuck? Toivottavasti minusta ei tule koskaan sellaista, että elän elämääni jonkun toisen kautta.
Voisin halutakkin naisen, jopa avioliittonkin, ja jopa lapsenkin ehkä kaksi, mutta miten ruma mies saavuttaa nämä kaikki?
Homma muuttuu todella kinkkiseksi, enkä nyt tarkoita Englanninkielistä sanaa "kinky", vaan sitä Suomenkielistä sanaa "hankala".
Kertaakaan en ole seukannut, en pussannut, en edes pitänyt naista kädestä saatika halannut, naiset kun ei edes juttele rumille miehille, naurua kyllä saa kuunnella rumasta naamasta.
Sitten saa lukea keskustelupalstoilta siitä että miksi komea mies otti ja petti, tai sitten toisessa versiossa on se että miksi mies teki lapsen ja sitten petti ja jätti koska ei halua seukata enää koska lapsi syntyi, tai muuta vastaavaa.
Mulle ei tulisi tämän universumin aikana mieleenikään pettää, se on todella raukkamaista ja alhaisinta tässä maailmassa, kunnolliset ja ehkäpä myös isäksi tahtovat miehet ei kelpaa.
Missä vika?
Yksi ehto mulla on lasten hankkimiseen, tai ehkä kaksi:
1. Lapset ei mene koskaan koulun edelle, ensin koulu sitten lapset.
2. Kumpikin isä ja äiti hoitaa lapsen _kunnolla_, ei mitään vitun pelleilyjä tai hulttiokasvatusta.
Kuinka kauan olet tiennyt että et halua lasta/lapsia? - Teinistä asti.
Ja syyt siihen miksi et halua perustaa perhettä? - En sovi äidiksi koska minulla on mielenterveysongelmia. Pidän vauvoja/pieniä lapsia iljettävinä: kuolaa ja räkää valuu, itkevät pienistä asioista, raivoavat pienistä asioista, ovat rumia ja tyhmiä. :D Ymmärrän että tämä kuuluu vauvaikään ja pienille lapsille mutta minkäs teet kun nuo asiat iljettävät. Olen siis nainen.