Eli. Olen 16.vuotias tyttö ja olen seurustellut poikaystäväni kanssa reilun vuoden. Alussa kaikki oli kuin unelmaa. Kävimme yhdessä kaikkialla ja
annoin hänelle jopa neitsyyteni. Hän oli minulle kuin huume. Joskus saatoin tulla kotiin monta tuntia sovitun ajan jälkeen kun en vain halunnut lähteä hänen luotaan.
Nyt kuitenkin kaikki on muuttumassa. Emme enää näe toisiamme aina edes kerran viikossa, kun ennen näimme joka päivä. Emme enää edes tee mitään muuta kuin istumme ja tuijotamme toisiamme. Nyt syksyllä hän on lähdössä muualle opiskelemaan ja käy kotona vain viikonloppuisin. Minä olen muuttamessa perheeni kassa toiselle paikkakunnalle joten meidön olisi todella vaikea nähdä. Itse kyllä tajuan että nyt olisi parasta erota. En kuitenkaan halua satuttaa rakastajaani . Hän edelleen kertoo rakastavansa minua ja haluavansa jatkaa kanssani vaikka mitä tapahtuisi. En vain tiedä mitä tehdä. Jatkaakko vain toivomista ja uskoa suhteen kestävän? Vai pistääkkö välit poikki? Jos tämä jälkimmäinen, miten jätön hänet satuttamatta? Olkaa kilttejä ja auttakaa
annoin hänelle jopa neitsyyteni. Hän oli minulle kuin huume. Joskus saatoin tulla kotiin monta tuntia sovitun ajan jälkeen kun en vain halunnut lähteä hänen luotaan.
Nyt kuitenkin kaikki on muuttumassa. Emme enää näe toisiamme aina edes kerran viikossa, kun ennen näimme joka päivä. Emme enää edes tee mitään muuta kuin istumme ja tuijotamme toisiamme. Nyt syksyllä hän on lähdössä muualle opiskelemaan ja käy kotona vain viikonloppuisin. Minä olen muuttamessa perheeni kassa toiselle paikkakunnalle joten meidön olisi todella vaikea nähdä. Itse kyllä tajuan että nyt olisi parasta erota. En kuitenkaan halua satuttaa rakastajaani . Hän edelleen kertoo rakastavansa minua ja haluavansa jatkaa kanssani vaikka mitä tapahtuisi. En vain tiedä mitä tehdä. Jatkaakko vain toivomista ja uskoa suhteen kestävän? Vai pistääkkö välit poikki? Jos tämä jälkimmäinen, miten jätön hänet satuttamatta? Olkaa kilttejä ja auttakaa
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kuulostaa normaalilta teinirakkaudelta :) Roihahtaa liekkeihin ja sammuu pois eikä sitä enää vuoden jälkeen oikein kunnolla ehkä muistakaan. Suurin osa lukijoista lienee kokenut saman aikoinaan.
Sanot vain että suhde menee niin vaikeaksi että parempi lähteä eri teille. Jos se on satuttaakseen niin se satuttaa, voi olla että ei edes satuta. Pieni rakkauskipu kuuluu osana nuoruuteen, siitä toivutte kyllä aikananne. Olette vielä niin nuoria ja muutostilassa jatkuvasti että kasvatte asian yli ja ohi.