Miten te nettideittaajat olette hoitaneet bänksit?

Nettideittiproffa

Jo pitkään nettideittailua harrastaneena ja useampaa netistä löytynyttä tapailleena, aloin miettimään miten netistä toisensa löytäneet ovat käytännössä hoitaneet bänksit eli lopettaneet tapailun huomattuaan ettei toinen olekaan se "oikea" tai muuten sellainen mitä on etsinyt? Bänksien puheeksiottaminen on itselläni ollut joka kerta todella vaikeaa ja ylipäätään päätöksen tekeminen siitä, että tämä ei nyt ole se "oikea" ja on siirryttävä eteenpäin, on ällistyttävän tuskallista. Mistä voin olla varma, että nyt on tullut harhalaukaus ja on lähdettävä jälleen uudelleen koko nettideittailurumbaan, etsittävä kiinnostunut kumppaniehdokas, tutustuttava uuteen ihmiseen ja sitten taas kerrottava hänelle ettei juttu toimikaan. Varsinkin, jos toinen on kiinnostunut itsestä ja jopa ihastunut, niin tuntuu raastavalta antaa hänelle pakit. Mielen sopukoissa kytee ajatus, että jospa tästä sittenkin kehittyisi ajan kanssa jotain. Viimeksi pääsin helpolla, kun kumppani tuli mustasukkaiseksi siitä, että en sulkenut profiiliani tapailun ajaksi. Ja siitä sitten kirjoiteltiin sähköpostiin pitkiä kirjeitä ja puhuttiin puhelimessa, että eipä syttynyt riittävästi sitä kuuluisaa "kipinää". Ja niin tuli bänksit, vaikka muuten synkkasi ihan hyvin ja ihmiset, nehän ovat lähes aina mukavia ja inhimillisiä kaikkine toiveineen ja tarpeineen ja tunteineen.

Nettitreffeissä näkyy selvästi sellainen ilmiö, että monet jo pitkäänkin palstalla olleet profiilit katoavat ajoittain hetkeksi ja ilmestyvät sitten takaisin. Ja tätä on voinut jatkua joidenkin osalta jopa vuosia. Eli kaikella todennäköisyydellä välillä käydään treffeillä ja tapaillaan ja täksi ajaksi profiili piilotetaan tai suljetaan ja sitten tuleekin bänksit ja palataan takaisin palstalle etsimään uutta. Nyt peräänkuulutan teitä palsta-on/offailijoita, miten teidän nettideittitapailunne ovat päättyneet?

- Mistä sen on huomannut ettei toinen olekaan ollut sopiva?
- Kuinka monen tapailukerran jälkeen olette tehneet päätöksen lopettamisesta?
- Kumpi on ollut aloitteen tekijä?
- Miten olette hoitaneet bänksit, tekstarilla, sähköpostilla, puhelimessa, kasvotusten, häipymällä hiljaisuuteen?
- Miten olette asian perustelleet kumppanille, ja onko se ollut sama asia minkä perusteella oikeasti halusitte lopettaa tapailun?
- Oletteko keskustelleet profiilin pitämisestä palstalla näkyvissä, onko toinen pyytänyt sen sulkemista vai oletteko itse päättäneet sulkea sen tapailun ajaksi?
- Onko profiilista syntynyt mustasukkaisuutta?
- Onko tapailun loputtua syntynyt riitaa vai onko lopettaminen sujunut yhteisymmärryksessä?
- Oletteko jatkaneet tapailua siitä huolimatta, että olette huomanneet toisen epäsopivaksi ja lopettaneet vasta, kun on löäytynyt uusi parempi kumppani?

Nyt ei sukupuolirajoja eikä sukupuoli-debattia kiitos, vaan kattavasti käytäntö esille, miten olette toimineet?

55

2431

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Päätä!

      Liian monta kysymystä. Kun kaksi ihmistä tapaa, ei ole mitään kaavaa minkä mukaan mennään. Jo ensimmäinen kysymys on ihan mahdoton vastata lyhyesti ja yksiselitteisesti. Luota itseesi, se riittää. Jos toisessa on jokin piirre, jonka huomaat heti ärsyttävän, älä sovi niitä toisia treffejä.

      Ensimmäisen tapaamisen jälkeen voi mielestäni laittaa treffipalstan kautta viestin ettei enää halua tavata. Toisen tapaamisen jälkeenkin vielä ehkä. Mutta sen jälkeen ei enää. Sitten on vähintään kohteliasta tavata vielä kerran kertoakseen, ettei tästä tule mitään. Kuten olet huomannut, mitä pidemmälle asiaa venyttää, sitä ikävämpi se on itselle. Nettitreffien luonteeseen kuuluu se että tulee huteja ja niistä mennään eteenpäin.

      Jotkut eivät vain ymmärrä tai halua ottaa vastaan kieltävää viestiä. Varaudu siihen että saat aika törkyistä materiaalia hylkäämältäsi tyypiltä. Ei haukku haavaa tee, bannaa ja unohda. Useimmat toki vastaavat ihan positiivisesti tyyliin "eipä sitten, onnea etsintään".

      Viimeisin kysymyksesi on kaikkein kamalin. Vain epätoivoiset roikkuvat kiinni täysin väärässä tyypissä "kunnes löytyy parempi". EI EI EI Ei.!! Sen verran pitää olla itsekunnioitusta, ettei jää kiinni ensimmäiseen mahdolliseen pokaan jos se ei todella tunnu omalta.

      • Nettideittiproffa

        Moi Päätä!, kiitos vastauksesta ja olet oikeassa kirjoittamistasi asioista ja siitäkin, että kysymyksiä on paljon. Mutta minä näen asian kokonaisuuteena ja kysymykset kannustavat pohtimaan, mitä kaikkea siinä tapailun lopettamisessa tulikaan mietittyä. En varsinaisesti kaipaa asian filosofista pohdintaa tai neuvoja, vaan ihan käytännön esimerkkejä. Mitkä näistä kysymysten asioista olivat läsnä juuri sinun tapauksessasi ja mitä sitten tapahtui?

        Mitä sinä teit, että sait törkyistä materiaalia hylkäämältäsi tyypiltä? Tapasitko hänet vielä kerran ja kerroit, että tästä tule mitään ja millä tavoin perustelit sen hänelle? Antoiko hän törkymateriaalia heti vai vasta jälkikäteen? Vai saitko törkymateriaalia vain niiltä, jotka jätit viestillä ja bannasit?

    • 1+2

      Miksi bänksit pitäisi nettideittailussa tehdä jotenkin eri tavalla kuin deittailussa ylipäänsä? Eka tapaaminen on tietysti eri asia, koska yleensähän mielenkiinto herää ensin toisen ulkonäön perusteella ja sitten edetään selvittämään onko toinen vapaa ja haku päällä, kun taas netissä ainoa yhdistävä tekijä on se että molemmilla on haku päällä. Ekan tapaamisen jälkeen on ihan ok sanoa, että ei halua tavata uudelleen ja toivottaa hyvää jatkoa. Jos toisen kerran tapaa niin sehän on ihan sama asia kuin jos olet tavannut vaikka baarissa kiinnostavan tyypin ja sovitte uudesta tapaamisesta. Sitten tapaillaan ja tutustutaan ja jos toisesta paljastuu jotain mikä ei miellytäkään niin lopetetaan tapailu.

      Jos on tarvetta pitää profiilia vielä toisen tapaamisen jälkeen esillä niin minusta silloin on ihan turha edes tapailla. Jos olisit ihastunut kyseiseen ihmiseen niin et enää odottaisi löytäväsi kenties jotain "vielä parempaa". Ainakin itse olen ottanut profiilini pois silloin, kun olen ihastunut. Sille on ihan sama ottaako toinen, koska en pelaa mitään pelejä vaan kyse on siitä että joko olen toisesta niin kiinnostunut ettei ole mitään mielenkiintoa tutustua uusiin tai sitten en ole hänestä kiinnostunut jolloin ei ole mitään syytä jatkaa tapailuakaan.

      • Nettideittiproffa

        Hyvä mielipide 1 2 ja kiitos siitä. Edelleen peräänkuulutan niitä todellisia käytännön kokemuksia. Sinä 1 2 siis otit profiilisi pois, kun olit toisen tapaamisen jälkeen ihastunut kumppaniisi etkä välittänyt siitä, että hänellä oli vielä oma profiili esillä? Mitä sitten tapahtui? Huomasitko jossain kohtaa ettei kumppanisi ollutkaan ihastunut vai paljastuiko hänestä hetken aikaa tapailtuanne jotain, mikä ei miellyttänyt sinua? Esimerkiksi se, että hänellä oli edelleen profiili ja siksi sinä oletit hänen etsivän vielä jotain parempaa vai mikä aiheutti eron? Ja ketjun otsikon mukaisesti, miten teit bänksit? Ilmeisesti samalla tavalla kuin deittailussa ylipäätään? Miten ne tehdään? Soititko esim. kumppanille ja kerroit, että nyt haluat lopettaa tapailun? Mitä sanoit hänelle syyksi? Miten hän reagoi? Miltä se sinusta tuntui?

      • 1+2
        Nettideittiproffa kirjoitti:

        Hyvä mielipide 1 2 ja kiitos siitä. Edelleen peräänkuulutan niitä todellisia käytännön kokemuksia. Sinä 1 2 siis otit profiilisi pois, kun olit toisen tapaamisen jälkeen ihastunut kumppaniisi etkä välittänyt siitä, että hänellä oli vielä oma profiili esillä? Mitä sitten tapahtui? Huomasitko jossain kohtaa ettei kumppanisi ollutkaan ihastunut vai paljastuiko hänestä hetken aikaa tapailtuanne jotain, mikä ei miellyttänyt sinua? Esimerkiksi se, että hänellä oli edelleen profiili ja siksi sinä oletit hänen etsivän vielä jotain parempaa vai mikä aiheutti eron? Ja ketjun otsikon mukaisesti, miten teit bänksit? Ilmeisesti samalla tavalla kuin deittailussa ylipäätään? Miten ne tehdään? Soititko esim. kumppanille ja kerroit, että nyt haluat lopettaa tapailun? Mitä sanoit hänelle syyksi? Miten hän reagoi? Miltä se sinusta tuntui?

        Siis kiteytin tuohon useiden tapailujeni kokemukset, en yhtä tiettyä. Olen tavannut netin kautta varmaan useita kymmeniä miehiä ja lähes aina ekalla kerralla on käynyt ilmeiseksi, ettei kiinnostusta ole jomman kumman/kummankaan puolelta.

        Ne, mitkä ovat johtaneet uusiin tapaamisiin, ovat sitten johtaneet eri pituisiin suhteisiin, on ollut 9 kk, 18 kk ja noin viiden vuoden suhde. On ollut sellaisia, että aluksi hyvältä tuntunut tyyppi on osoittautunutkin sairaalloisen mustasukkaiseksi tai ollut edelleen kiinni exässään (jopa niin että on kutsunut minua vahingossa exänsä nimellä). Ja tietysti on ollut toisinpäin eli että mies on paremmin minuun tutustuttuaan todennut, että homma ei toimikaan. Ja on jokunen joskus kadonnutkin vielä muutaman (minun mielestäni onnistuneen) tapaamisen jälkeen, kun olen jo kuvitellut, että tämä suhde toimii.

        Jokainen erohan on yksilöllinen kuten myös se, mihin se kariutuu. En pidä tarpeellisena kertoa ihmiselle sellaisia syitä, jotka loukkaisivat toista osapuolta, mieluummin joku neutraali selitys kuinka itse ei pystykään sitoutumaan juuri tähän suhteeseen. Eikä siitä kannata vetää itse hernettä nenään, jos toinen huomaa ettei halua jatkaa tapailemista. Sitä vartenhan sitä toista ihmistä tapaillaan että nähdään voisiko sen kanssa alkaa suunnitella yhteistä tulevaisuutta, ja jos näyttää että ei voi niin parempi pistää jo siinä vaiheessa poikki eikä vasta sitten kun on yhteinen asuntolaina ja kenties lapsi tulossa.

      • Nettideittiproffa
        1+2 kirjoitti:

        Siis kiteytin tuohon useiden tapailujeni kokemukset, en yhtä tiettyä. Olen tavannut netin kautta varmaan useita kymmeniä miehiä ja lähes aina ekalla kerralla on käynyt ilmeiseksi, ettei kiinnostusta ole jomman kumman/kummankaan puolelta.

        Ne, mitkä ovat johtaneet uusiin tapaamisiin, ovat sitten johtaneet eri pituisiin suhteisiin, on ollut 9 kk, 18 kk ja noin viiden vuoden suhde. On ollut sellaisia, että aluksi hyvältä tuntunut tyyppi on osoittautunutkin sairaalloisen mustasukkaiseksi tai ollut edelleen kiinni exässään (jopa niin että on kutsunut minua vahingossa exänsä nimellä). Ja tietysti on ollut toisinpäin eli että mies on paremmin minuun tutustuttuaan todennut, että homma ei toimikaan. Ja on jokunen joskus kadonnutkin vielä muutaman (minun mielestäni onnistuneen) tapaamisen jälkeen, kun olen jo kuvitellut, että tämä suhde toimii.

        Jokainen erohan on yksilöllinen kuten myös se, mihin se kariutuu. En pidä tarpeellisena kertoa ihmiselle sellaisia syitä, jotka loukkaisivat toista osapuolta, mieluummin joku neutraali selitys kuinka itse ei pystykään sitoutumaan juuri tähän suhteeseen. Eikä siitä kannata vetää itse hernettä nenään, jos toinen huomaa ettei halua jatkaa tapailemista. Sitä vartenhan sitä toista ihmistä tapaillaan että nähdään voisiko sen kanssa alkaa suunnitella yhteistä tulevaisuutta, ja jos näyttää että ei voi niin parempi pistää jo siinä vaiheessa poikki eikä vasta sitten kun on yhteinen asuntolaina ja kenties lapsi tulossa.

        Kiitos 1 2 vastauksesta ja sinun kokemuksesi ovat arvokkaita. Niiden ansiosta ymmärsin taas paljon enemmän nettideittailun dynamiikasta. Eli suurin osa nettideitin tapaamisista voi päättyä jo heti ensimmäisen tai toisen kerran jälkeen ja simppelisti vain viestillä, että tämä oli tässä ja hyvät jatkot? Ja et ole käyttänyt perusteluna mitään kumppanista johtuvaa syytä, vaan neutraalisti vaan ettet nyt voikaan sitoutua?

        Nuo pitemmät suhteet menevätkin jo ehkä kysymyksenasetteluni ulkopuolelle, mutta kiinnostavia nekin toki ovat. Jos on ollut suhteessa vaikka 9 kk, niin silloinhan on jo oppinut tuntemaan toista aika hyvin ja on varmaan suunniteltu yhteistä tulevaisuuttakin. Viiden vuoden suhteessa on saatettu jo tehdä yhteisiä asumisratkaisujakin. Näissä puhutaan jo ihan eri luokan bänkseistä. Minulla itselläni on kokemus pisimmillään noin viiden kuukauden tapailusta ja silloinkin käytiin jo iso debatti siitä jatketaanko vai ei. Silloin minä ainakin pidin luonnollisena sitä, että puhuttiin puhelimessa suhteen jatkosta. Sanoin silloin itse, että elämässäni on muuta meneillään kuin sitoutuminen suhteeseen eli samoilla linjoilla menin mistä sinäkin kirjoitit. Mutta ennen tätä tilannetta me emme olleet tehneet mitään yhteisiä suunnitelmia tai sitoumuksia, lähinnä heittoja siitä mitä voisimme ehkä tehdä. Jos on ollut jo 9 kk yhdessä niin varmaankin suhde on jo syventynyt ja bänksien tekemistilanne on ollut haastavampi?

    • toimii1

      suoraan käskee painua hittoon,toimii

      • Nettideittiproffa

        Moi toimii1, teitkö itse niin että käskit painua hittoon? Mikä sitä tapahtumaa edelsi? Olitteko tapailleet monta kertaa ennen tätä? Oliko teillä jotain riitaa ennen tätä vai miksi käytit tuollaista metodia?

        Tulee hyvää analyysia aiheesta, mutta missä ovat ne nettideittiveteraanit, joilla on monet bänksit alla ja paljon käytännön kokemusta?

    • ---

      Minusta ei ole asiallista käytöstä, jos deitti puhuu sinulle ylisanoin kanssasi viihtymisestä, pitää kädestä kiinni ja pussailee ja silti jatkaa nettideittailua.

      Niin kauan kun ei olla kosketteluväleissä eikä puhuta toiselle ylisanoin imeliä ja eikä olla sovittu mistään vakavammasta voi jatkaa tapailua muidenkin kanssa. Jos tällaista kuitenkin on jo deittailussa pitäisi kyseessä olla jo vakavampi tapailu, tai jos ei ole on kyseessä on toiden vedätys.

      Bänksit voi tehdä nätisti vaikka puhelimessa tai kirjeellä, jossa kertoo pääsyyt siitä miksi deittailu ei voi jatkua, kiittää mennestä ajasta ja toivottaa onnea jatkossa deittirintamalla. Toisen hyvistäkin puolista voi mainita ja kehityskohteistakin, jos tyyppi vaikuttaa siltä että sille voi ne sanoa.

      Huonoin tapa on käyttäytyä hunosti ja aloittaa välttely. Parempi tapa on olla aikuinen ja hoitaa asia kunnolla loppuun.

    • Nettideittiproffa

      Kiitos vastauksesta ---. Näin varmasti kannattaa toimia, kuten kirjoitit se on selvä ja osoittaa sivistyneisyyttä ja inhimillisyyttä. Kun itse teit bänksit nätisti puhelimessa, niin mitkä olivat ne pääsyyt joiden takia deittailu ei voinut silloin jatkua ja jotka kerroit kumppanillesi? Miten hän siihen suhtautui?

      Nostit esille todella oleellisen pointin, jota en ollut avauksessani ottanut huomioon. Ja nämä kysymykset on osoitettu kaikille lukijoille:

      - Kun teit bänksit, olitko ollut jo lähemmässä kontaktissa kumppanin kanssa?
      - Tai yleisesti olitko harrastanut seksuaalista kanssakäymistä ennen bänksejä ja vaikuttiko se siihen, miten teit bänksit?

      Pohjois-Amerikkalaisessa deittailukulttuuriinhan kuuluu, että tapaillaan useaa kumppania yhtäaikaa. Mutta siellä ainakin puheiden mukaan pidättäydytään harrastamasta intiimiä kanssakäymistä samaan aikaan tai sitten luovutaan muista kumppaneista, kun seksi tulee kuvaan mukaan. Heidän täytyy olla bänksien antamisen todellisia asiantuntijoita, sillä joutuvat tekemään bänksejä liukuhihnalta.

      - Miten sinä suomalainen neittideittailija teit bänksit, jos olit jo harrastanut seksiä tapailukumppanisi kanssa?
      - Tai kävikö jopa niin, että tapailit ja olit kiinnostunut, mutta seksiä harrastettuasi olitkin pakotettu tekemään bänksit?
      - Jos näin kävi, niin mikä siihen vaikutti ja miten teit bänksit?
      - Kerroitko kumppanillesi, että se johtui seksistä?

      • 2+15

        - Kun teit bänksit, olitko ollut jo lähemmässä kontaktissa kumppanin kanssa?

        Kenen muun kanssa bänksit voi tehdä kuin sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa on ollut "lähemmässä kontaktissa"? :-o Bänksit tarkoittaa ainakin minulle tapailun, seurustelun tai parisuhteen lopettamista.

        - Tai yleisesti olitko harrastanut seksuaalista kanssakäymistä ennen bänksejä ja vaikuttiko se siihen, miten teit bänksit?

        Ei vaikuta.

        "Pohjois-Amerikkalaisessa deittailukulttuuriinhan kuuluu, että tapaillaan useaa kumppania yhtäaikaa. Mutta siellä ainakin puheiden mukaan pidättäydytään harrastamasta intiimiä kanssakäymistä samaan aikaan tai sitten luovutaan muista kumppaneista, kun seksi tulee kuvaan mukaan. Heidän täytyy olla bänksien antamisen todellisia asiantuntijoita, sillä joutuvat tekemään bänksejä liukuhihnalta."

        Ymmärrätköhän sinä nyt "bänksit" jotenkin ihan kummallisesti? Ei ne ole mitkään bänksit, jos tapailee toista kerran tai useammankin ja sitten toteaa, että on aika jatkaa etsintää tapailemalla muita. Bänksit tehdään kun on seurusteltu tai tapailtu "eksklusiivisesti".

        - Miten sinä suomalainen neittideittailija teit bänksit, jos olit jo harrastanut seksiä tapailukumppanisi kanssa?

        Vastasin jo tuolla aiemmin. Ei sillä ole väliä onko harrastettu seksiä; jos on seurusteltu/tapailtu pitkään sillä mielellä että kyseessä on jo jonkinlainen seurustelusuhde, niin erittäin todennäköisesti on harrastettu myös seksiä.

        - Tai kävikö jopa niin, että tapailit ja olit kiinnostunut, mutta seksiä harrastettuasi olitkin pakotettu tekemään bänksit?

        Nämä kysymykset muuttuvat koko ajan yhä oudommiksi...

      • Nettideittiproffa
        2+15 kirjoitti:

        - Kun teit bänksit, olitko ollut jo lähemmässä kontaktissa kumppanin kanssa?

        Kenen muun kanssa bänksit voi tehdä kuin sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa on ollut "lähemmässä kontaktissa"? :-o Bänksit tarkoittaa ainakin minulle tapailun, seurustelun tai parisuhteen lopettamista.

        - Tai yleisesti olitko harrastanut seksuaalista kanssakäymistä ennen bänksejä ja vaikuttiko se siihen, miten teit bänksit?

        Ei vaikuta.

        "Pohjois-Amerikkalaisessa deittailukulttuuriinhan kuuluu, että tapaillaan useaa kumppania yhtäaikaa. Mutta siellä ainakin puheiden mukaan pidättäydytään harrastamasta intiimiä kanssakäymistä samaan aikaan tai sitten luovutaan muista kumppaneista, kun seksi tulee kuvaan mukaan. Heidän täytyy olla bänksien antamisen todellisia asiantuntijoita, sillä joutuvat tekemään bänksejä liukuhihnalta."

        Ymmärrätköhän sinä nyt "bänksit" jotenkin ihan kummallisesti? Ei ne ole mitkään bänksit, jos tapailee toista kerran tai useammankin ja sitten toteaa, että on aika jatkaa etsintää tapailemalla muita. Bänksit tehdään kun on seurusteltu tai tapailtu "eksklusiivisesti".

        - Miten sinä suomalainen neittideittailija teit bänksit, jos olit jo harrastanut seksiä tapailukumppanisi kanssa?

        Vastasin jo tuolla aiemmin. Ei sillä ole väliä onko harrastettu seksiä; jos on seurusteltu/tapailtu pitkään sillä mielellä että kyseessä on jo jonkinlainen seurustelusuhde, niin erittäin todennäköisesti on harrastettu myös seksiä.

        - Tai kävikö jopa niin, että tapailit ja olit kiinnostunut, mutta seksiä harrastettuasi olitkin pakotettu tekemään bänksit?

        Nämä kysymykset muuttuvat koko ajan yhä oudommiksi...

        Tarkoitukseni oli aiemman kirjoittajan vastauksen innoittamana syventää ja laajentaa kysymyksenasettelua noista aloitusviestissä olleista kysymyksistä. Aloitusviestissä "bänkseillä" tarkoitin sitä tilannetta, jossa lopetetaan nettideiteissä tavatun kumppanin kanssa syntynyt suhde. Halusin tietää miten päätös suhteen lopettamiseksi syntyi ja miten suhteen lopettaminen käytännössä tapahtui. Oletusarvoisesti ajattelin suhteita, jotka ovat vielä ns. tapailuasteella eivätkä syventyneet sitoutuneeksi parisuhteeksi tai "seurusteluksi". Mitään ajallista määrettä en sinänsä ajatellut asettaa. En tiedä, mitä tarkoitat "ekslusiivisella"-seurustelulla tai -tapailulla. Oletin, että bänkseillä voi tässä ympäristössä ja kontekstissä tarkoittaa vaikka heti ensimmäisten treffien jälkeistä pakkien antamista. Jokainen tietysti määrittelee tapailun ja sitoutumisen omalla tavallaan ja seksikin voi toisten mielestä kuulua tapailuun tai sitten vasta sitoutuneeseen parisuhteeseen. Lähemmällä kontaktilla tarkoitin juuri tuota intiimiä kanssakäymistä ja seksiä.

        Voihan se olla niinkin, että Suomalaisessa kulttuurissa on jotenkin luontevampaa olla suhteessa intiimisti nopeammin kuin Pohjois-Amerikkalaisessa kulttuurissa. Mutta tarkoitukseni ei ollut tässä ketjussa spekuloida treffailukulttuurien eroista eri maissa, vaan kuulla käytännön kokemuksia nettideittisuhteiden lopettamisista. Ymmärsin nyt, että nettideitissä hyvin tyypillisiä ovat myös ne yhden ja kahden tapaamisen "suhteet". Mielestäni ne kuuluvat tähän alkuperäiseen kysymyksenasetteluun ihan yhtälailla. Olen pahoillani, jos tyylini asettaa kysymyksiä tuntuu hankalalta.

        Tarkoitin tuolla viimeisellä seksiin liittyvällä lisäkysymyksellä sitä, että onko kenelläkään käynyt niin että olisi deittaillut jenkkityyliin jonkin aikaa ja asettanut odotuksia suhteen syvenemiselle, mutta sitten kun on edetty intiimiin kanssakäymiseen niin se ei olekaan tuntunut hyvältä ja on joutunut tämän takia lopettamaan alkavan suhteen? Ja onko tällöin käyttänyt jotain erityistä tapaa suhteen päättämiseksi? Voisi lähtökohtaisesti olettaa ettei tällöin ainakaan suoraan ilmoittaisi kumppanille, että haluaa lopettaa suhteen huonon seksin takia. Mutta suhde on kuitenkin jo edennyt aika "pitkälle", koska seksi on tullut kuvaan mukaan. Miten sellaisessa tilanteessa olette tehneet bänksit niin ettei kumppani ole epäillyt sen johtuvan huonosta seksistä vai oletteko sanoneet suoraan "bänksien" syyn?

    • 12+3

      En ymmärrä, miksi venyttää suhdetta, jos itse on aivan varma siitä, ettei syvempiä tunteita ja yhteistä tulevaisuutta ole. Nettideittailussa useimmat ovat kuitenkin etsimässä vakavampaa seuraa, ja ainakin pitempi tapailu saa toisen osapuolen olettamaan, että mahdollisuuksia voisi olla johonkin syvempäänkin. Jos näin ei ole, on epäreilua antaa toisen kuvitella niin.

      Bänkseistä kertomisen tapa riippunee siitä, kuinka pitkään on tapailtu. Ensimmäisten tai toisten treffien jälkeen on ihan ok ilmoittaa lyhyelläkin viestillä, että juttu ei nyt taida jatkua pidemmälle, mutta jos tapailua on jatkunut jo pidemmän aikaa, tuntuisi fiksulta ja suoraselkäiseltä ottaa asia esille ihan kahdenkeskisessä tapaamisessa, kuunnella mitä toisella on sanottavaa ja puhua asia ihan kunnolla läpi - tuolloin kyse ei kuitenkaan ole enää satunnaisesta deitistä muiden joukossa vaan ehkä tyypistä, johon on ehkä tosiaankin ehtinyt jo oikeasti ihastua.

      Ainakin itse haluaisin kuulla ihan rehellisen mielipiteen siitä, mikä jutussa on tökkinyt. Ehkä huonoa seksiä ei kannata mainita ihan suoraan, mutta ihan hyvin voi sanoa, etteivät fyysiset kemiat vain kohdanneet eikä toista kohtaan syntynyt sellaista halua kuin vakavamman suhteen kannalta pitäisi. Ikävämmältä tuntuu laittaa toinen ajattelemaan, että vika on vaikkapa luonteessa tai elämänarvoissa, jos näin ei kuitenkaan ole.

      Sano asia suoraan, mutta ole kiltti. Tapailun päättyminen tuntuu varmasti enemmän tai vähemmän pahalta, vaikka toinenkin olisi jo aavistanut, ettei tässä tainnutkaan lopulta olla aineksia vuosisadan rakkaustarinaksi. (Ja yleensä on, pohjimmiltaan: kyllä toisen osapuolen haluttomuus paistaa lopulta läpi, vaikka toinen ei sitä heti itselleen tahtoisikaan myöntää.)

    • 90-0443

      Eihän naiset mitään perustele. Ei ne edes tapaa miestä jos ulkonäkö ei miellytä.
      ja jos tapa aniin ei ne mitään ilmoittele.

    • 1+2

      En tykkää kirjoitella tuonne väleihin, joten jatkan tähän.

      "Eli suurin osa nettideitin tapaamisista voi päättyä jo heti ensimmäisen tai toisen kerran jälkeen ja simppelisti vain viestillä, että tämä oli tässä ja hyvät jatkot?"

      Kyllä. Silloin ei siis tarvitse edes selittää mitään. Ekalla tapaamisella katsotaan vasta, että onko kiinnostusta, ja jos ei ole niin toivotetaan hyvää jatkoa. Eikä se toinenkaan tapaaminen vielä mitään sen kummempaa tarkoita, sehän on rinnastettavissa samaan tilanteeseen kuin jos olisi tavannut jonkun ensin baarissa ja sitten lähtisi hänen kanssaan uudestaan treffeille. Ja siinä vaiheessa toteaisi, että "ehkä tämä ei olekaan minun juttuni".

      "Jos on ollut suhteessa vaikka 9 kk, niin silloinhan on jo oppinut tuntemaan toista aika hyvin ja on varmaan suunniteltu yhteistä tulevaisuuttakin. Viiden vuoden suhteessa on saatettu jo tehdä yhteisiä asumisratkaisujakin. Näissä puhutaan jo ihan eri luokan bänkseistä."

      Minusta tässä vaiheessa siis voi vasta ylipäänsä puhua bänkseistä, koska jotta voisi tehdä bänksit niin pitää ensin olla suhteessa, jonka pistää poikki. Nettituttavuuden tapailu ei vielä ole suhde. Tuossa tilanteessa on myös reilua tehdä ne bänksit kasvokkain ja niin, että toinen saa halutessaan jonkinlaisen selityksen - vaikkei se ihan rehellinen olisikaan. Jos on pari kertaa tavannut niin sähköposti tai tekstari riittää mainiosti.

      Ja tilanteet ovat yksilöllisiä, yksi pisimmistä omista suhteistani on päättynyt siten, että uudelleenlämmittely-yritys vain hiipui eikä kumpikaan enää ottanut yhteyttä. Ei sitä koskaan ole sen kummemmin käsitelty, ei tosin käsitelty silloinkaan kun se ensimmäisen kerran katkesi.

      "Tarkoitin tuolla viimeisellä seksiin liittyvällä lisäkysymyksellä sitä, että onko kenelläkään käynyt niin että olisi deittaillut jenkkityyliin jonkin aikaa ja asettanut odotuksia suhteen syvenemiselle, mutta sitten kun on edetty intiimiin kanssakäymiseen niin se ei olekaan tuntunut hyvältä ja on joutunut tämän takia lopettamaan alkavan suhteen?"

      Minulla on tapana edetä intiimiin kanssakäymiseen viimeistään sillä toisella tapaamisella, jos sitä ylipäänsä tulee ja jos se on onnistunut. Useimmat suhteeni, ml. entinen avioliittoni, ovat alkaneet sängystä. Tosin silloin nettiä ei vielä edes ollut. Mutta eka tapaaminenkin voi ihan hyvin johtaa sänkyyn, tosin sitä ei koskaan kannata pitää todennäköisenä eikä missään tapauksessa sopia tapaamista kummankaan kotiin. Mutta jos tapahtuu se ihme, että kemiat kohtaavat myös livenä niin miksi ei saman tien tutustuisi toiseen myös intiimisti.

    • Nettideittiproffa

      Hmm... 1 2 Sinulla on hyviä pointteja vastauksessasi. Perustelet ettei 1-2 kerran tapailu vielä ole sellainen suhde, jonka päättämiseen tarvitsisi sen enempää panostusta kuin vaikka kohtelias tekstari. Sitten kerrot, että sinulla on tapana mennä suotuisissa olosuhteissa sänkyyn vaikka heti 1. tai 2. tapaamisella. Meinasin kysyä tästä, että eikö tällainen tapaus ole jo jonkinlainen suhde, mitä ei voi lopettaa kevyesti tekstarilla. Mutta sitten ymmärsin, että näissä tapauksissa ilmeisesti se kumppani on tosissaan kolahtanut ja tästä on alkanut oikea suhde, jota ei ole ollut tarpeenkaan lopettaa?

      En pystynyt vastustamaan kiusausta leikitellä ajatuksella, että entäs jos tällaisessa tilanteessa tulisikin kiusaus harrastaa seksiä vain seksin vuoksi vaikkei kumppanissa muuten havaitsisikaan potentiaalia seurustelukumppaniksi. Silloinhan treffeistä tulisikin ns. yhden illan suhde ja mitenkäs ne sitten lopetetaan? Vertasit nettideittien tapailuja baari-iltojen tuttavuuksien tapailuun ja nyt taidetaan lipsua sille puolelle eli siis tekstaria vaan perään, että oli kiva pitää hauskaa mutta nyt hyvät jatkot? Mutta entäs jos on nettideitissä ennen tapaamista jo kirjoitellut ja luonut odotuksia suhteesta ihan eri tasolla kuin baariin mennessään, niin eikö hyppääminen ekatreffeillä sänkyyn ja "bänksien" tekeminen heti sen jälkeen luo sen vaikutelman, että kyseessä on pahimman laatuinen pelimies ja pelkästään seksin takia nettideittejä harrastava tyyppi? Miten ne "bänksit" kannattaa tehdä välttääkseen tällaisen vaikutelman? Vai onko sillä mitään väliä? Onko kenelläkään nettideittaajalla kokemusta tällaisesta tilanteesta?

    • madpkaåeflf,ldpågeq

      Tapailin yhtä miestä puolisen vuotta, sängyssä meni hyvin, mutta muuten ei tapahtunut mitään. Eli ko.hra otti yhteyttä, kun tarvitsi petikumppania,eikä ollut mitenkään muuten minusta kiinnostunut. Minä tein bänksit, kun se alkuaikojen erotiikkakin alkoi maistua puulta.. Kaveri jatkoi vielä koko yhdessäolo aikamme seuranhakua netissä, vaikka mainitsin sen häiritsevän minua.
      Suhteen lopetin suoraan sanomalla.

      • Nettideittiproffa

        Jos sattuisi käymään niin, että heti ensimmäisellä tai toisella tapaamisella mennään sänkyyn, niin kannattaisiko sen jälkeen tapailla kuitenkin muutaman kerran vaikkei kumppani seurustelumielessä kiinnostaisikaan? Ihan sen takia, ettei toinen ajattelisi että on tavattu pelkästään seksin takia. Mielenkiintoinen ajatus, miten olette lopettaneet tällaisen suhteen? madpkaå....:n tapauksessa kumppani ilmeisesti oli ottanut passiivisen linjan ja ajatellut, että kyllä se toinen sitten ilmoittaa suhteen päättymisestä kun kyllästyy. Eikö tämäkin ole kovin ikävää roikottamista? Jos analysoidaan, niin asiallisempaa olisi varmaan ollut sopia että tapaillaan ainoastaan seksin merkeissä, mutta olisiko sitten käynyt niin että madpkaå... olisikin lopettanut suhteen heti, koska odotti jotain enemmän? Sanoitko madpkaå... kumppanillesi suoraan, että teet bänksit, koska hän ei ilmoittele itsestään muuten kuin seksiä halutessaan vai käytitkö jotain muuta syytä?

    • -aikuinen nainen_

      Nettideiteissä ei nimenomaan kannata luoda odotuksia suhteessa ennen kuin on tavannut ja siksi se tapaaminen pitää sopia mielummin heti, ennen mitään pitkiä kirjoitteluja.

      Itse olen sopinut jopa kolmet treffit samalle päivälle, parin tunnin välein ja käynyt ne kaikki. Istutaan kahvikupin ääressä ja tavataan ja jutellaan, useimmiten jopa sokkotreffit. Molemmat huomaa kyllä minuutissa - tunnissa, synkkaako vaiko ei eli todetaan yhdessä ettemme taida olla pari ja toivotetaan hyvät jatkot. Sitä ei saa ottaa minään epäonnistumisena vaan kaikki ei vain sovi kaikille ja se sopiva odottaa vielä tapaamista jossakin.

      Jos synkkaa tai on epävarma niin sovitaan sitten seuraavat pitemmät treffit, jolloin aletaan vasta tutustua. Vielä ei ole mitään suhteita eikä bänksejä... tapaaminen kerrallaan.

      • Nettideittiproffa

        Kiitos aikuinen nainen. Pohdiskelu vaikuttaa menevän väkisin siihen, että analysoidaan tapailun, suhteen ja bänksien merkitystä. Tuo liukuhihnatreffailu kuulostaa tosin mielenkiintoiselta ja itseäni mietityttää, miten pystyy henkisesti laittamaan itsensä sellaiseen moodiin että avoimin mielin pystyy noin moneen uuteen ihmiseen tutustumaan noin nopeasti ja arvioimaan yhteensopivuutta. Ymmärrän kyllä, että jos toisessa on jotain selvästi luotaantyöntävää kuten huono hygienia tms. niin päätös on helppo tehdä, mutta miksi edes mennä treffeille tällaisen henkilön kanssa? Luulisi jo kirjoitteluvaiheessa tulevan ilmi, kannattaako ko. kumppaniehdokasta tavata. Toki jotkut voivat antaa itsestään harhaanjohtavan kuvan kirjoitellessa, mutta onko sekään sitten niin yleistä? Selvää on, että sinä et halunnut kirjoitella vaan mieluummin tavata ja nähdä ko. henkilön. Sekin on varmasti hyvä taktiikka, mutta onko sekään kovin yleistä?

        Joka tapauksessa pikatreffienkin päätteeksi on ilmoitettava toiselle jatketaanko vai lopetetaanko tutustuminen ja ketjun alussa toivoin kuvauksia niistä käytännön kokemuksista, joten miten teit "bänksit" pikadeitin jälkeen? Katsoitko esim. että kaverilla oli niin huonot hampaat ja löyhkäävä hengitys, ettet voinut ajatellakaan toista tapaamista ja sanoit hänelle treffien päätteeksi, että valitettavasti meillä ei nyt syntynyt kipinää ja toivotit hyvää jatkoa vai lähetitkö tekstarin ettemme olleet samalla aaltopituudella vai miten siinä tilanteessa toimit? Ja miten se kaveri vastasi, ryhtyikö pommittamaan sinua törkyviesteillä kuten täällä joillekin on ilmeisesti käynyt? Peräänkuulutin ketjun aloittaessani konkreettisia tapauskuvauksia enkä niinkään yleistä pohdintaa aiheesta.

    • csiii

      Minä huomaan ensitapaamisesta, onko toinen oikea vai ei. Harvemmin mitään jäähyväisiä jätän, uusi tapaaminen jää vaan sopimatta. TAi joskus voin tavata uudelleenkin, ikään kuin antaa vielä mahdollisuuden, vaikka jo tuntuu ettei tää tästä lähde lentoon.

      Minusta on ihan sopivaa antaa asian hiipua parin tapaamisen jälkeen ilman sen suurempia bänksejä tai tiedotustilaisuutta. Voi se tuntua paskamaiselta toisesta, jos se on tosi kiinnostunut, mutta kun ei ole mitään tiettyä syytä, jonka voisi esittää toiselle miksi ei itse kiinnostunut.

      Auki pidetystä profiilista olen vihjannut tai suoraan huomauttanut, jos tapaamisia on jo ollut useita. Jos vihjeestä ei ole otettu onkeen, olen katkaissut suhteen.

      • Nettideittiproffa

        Hei csiii, kun lopetit useamman tapaamisen suhteen profiilin aukipitämisen takia, käytitkö perusteluna juuri tätä vai jotain muuta? Vai annoitko senkin vain hiipua ilman tiedotustilaisuutta? Miten kumppani reagoi? Soitteliko perään ja kyseli syytä?

      • csiii
        Nettideittiproffa kirjoitti:

        Hei csiii, kun lopetit useamman tapaamisen suhteen profiilin aukipitämisen takia, käytitkö perusteluna juuri tätä vai jotain muuta? Vai annoitko senkin vain hiipua ilman tiedotustilaisuutta? Miten kumppani reagoi? Soitteliko perään ja kyseli syytä?

        En erikseen enää lopettaessa yhteydenpidon ole kertonut syytä. Olen aiemmin huomauttanut auki olevasta profiilista. Jos se seuraavan kerran on vielä auki kun sen muistan tsekata, olen ilmoittanut tekstarilla, etten halua enää olla yhteyksissä ja pyytänyt poistamaan numeroni. Yleensä tällaiset henkilöt eivät ole hirveästi protestoineet, vaan heistä on päässyt melko siististi.

        Sellaiset, jotka ovat ymmärtäneet poistaa profiilinsa ajoissa niin ettei siitä ole tullut suhteen muodostumiselle kynnystä, ovat ennemminkin niitä, jotka haluavat tietää syyn ja nähdä vielä kerran, mikä on ymmärrettävää, koska he ovat panostaneet siihen, että suhde muodostuisi.

        Kerran meni niin, että olimme jo tapailleet useita kuukausia tiiviisti, kun tuli mieleen tsekata profiili. Se olikin auki ja siellä oli vierailtu edellisenä päivänä, mikä oli niin tyrmistyttävää, että vetäydyin kokonaan tavoittamattomiin useiksi päiviksi syytä kertomatta. Suostuin kuitenkin vielä tapaamaan sitten kun profiili meni ja pysyi kiinni. Olennaista oli se, että henkilö tajusi itsekin, mistä kiikasti vaikken sitä sanonut. Siitä tulikin pitkä suhde ja sen jälkeen olen aina tehnyt alkuvaiheissa selväksi omat periaatteeni profiilin roikottamisen suhteen. Pari kertaa voin tavata, kolmatta en jos luukku ei ole kiinni.

        Suosittelen kaikille, että miettivät oman profiilipolitiikkansa valmiiksi etukäteen, sillä sitten kun jonkinlainen tuttavuus on jo syntynyt, on riski että alkaa odotella tai ylitulkita asiaa kyseisen henkilön persoonan tai tilanteen mukaan.

      • Nettideittiproffa
        csiii kirjoitti:

        En erikseen enää lopettaessa yhteydenpidon ole kertonut syytä. Olen aiemmin huomauttanut auki olevasta profiilista. Jos se seuraavan kerran on vielä auki kun sen muistan tsekata, olen ilmoittanut tekstarilla, etten halua enää olla yhteyksissä ja pyytänyt poistamaan numeroni. Yleensä tällaiset henkilöt eivät ole hirveästi protestoineet, vaan heistä on päässyt melko siististi.

        Sellaiset, jotka ovat ymmärtäneet poistaa profiilinsa ajoissa niin ettei siitä ole tullut suhteen muodostumiselle kynnystä, ovat ennemminkin niitä, jotka haluavat tietää syyn ja nähdä vielä kerran, mikä on ymmärrettävää, koska he ovat panostaneet siihen, että suhde muodostuisi.

        Kerran meni niin, että olimme jo tapailleet useita kuukausia tiiviisti, kun tuli mieleen tsekata profiili. Se olikin auki ja siellä oli vierailtu edellisenä päivänä, mikä oli niin tyrmistyttävää, että vetäydyin kokonaan tavoittamattomiin useiksi päiviksi syytä kertomatta. Suostuin kuitenkin vielä tapaamaan sitten kun profiili meni ja pysyi kiinni. Olennaista oli se, että henkilö tajusi itsekin, mistä kiikasti vaikken sitä sanonut. Siitä tulikin pitkä suhde ja sen jälkeen olen aina tehnyt alkuvaiheissa selväksi omat periaatteeni profiilin roikottamisen suhteen. Pari kertaa voin tavata, kolmatta en jos luukku ei ole kiinni.

        Suosittelen kaikille, että miettivät oman profiilipolitiikkansa valmiiksi etukäteen, sillä sitten kun jonkinlainen tuttavuus on jo syntynyt, on riski että alkaa odotella tai ylitulkita asiaa kyseisen henkilön persoonan tai tilanteen mukaan.

        Hei csiii, todella vahvaa pohdintaa profiilin auki pitämisestä. Itsellänikin on vastaavanlainen kokemus, että tapailukaverini piti profiiliaan aktiivisena monta kuukautta vaikka olin siitä huomauttanut. Olin silloin asiasta suhteellisen kummissani ennenkuin opin ymmärtämään paremmin nettideittailun dynamiikkaa. Ymmärsin siitä kokemuksesta, että olisi hyväksyttävää deittailla useita ennenkuin on sovittu molemmin puolin ns. sitoutumisesta. Sittemmin minulla on ollut tapailukavereita, jotka ovat sulkeneet oman profiilinsa jo ensitreffien jälkeen. Ja yksi tällainen suhde loppuikin mustasukkaisuuteen, koska en itse huomannut sulkea omaa profiiliani eli tavallaan sain maistaa omaa lääkettäni. Nyt tämän ketjun viestejä lukiessani minulle alkaa muodostumaan käsitys, että profiilin sulkeminen kertoo määrätynlaisesta tosissaan olemisesta. Ja jo ensimmäisten tapaamisten perusteella tulisi päättää onko toisessa riittävästi potentiaalia suhdemielessä ja sulkea oma profiilinsa tutustumisen ajaksi. Mielestäni tällainen edellyttää myös hyvää itsevarmuutta ja rohkeutta keskittyä yhteen kumppaniin kerrallaan. Pienikin epävarmuus houkuttelee jättämään profiili aktiiviseksi ettei vielä parempi tilaisuus menisi ohitse. Kuinka moni nettideittailija pohdiskelee asiaa tältä kantilta vai onko se täysin mustavalkoista, että joko profiili kiinni ja tapaillaan tai sitten tehdään "bänksit" 1-2 tapaamisen jälkeen ja jatketaan profiilin kanssa nettideittailua?

      • csiii
        Nettideittiproffa kirjoitti:

        Hei csiii, todella vahvaa pohdintaa profiilin auki pitämisestä. Itsellänikin on vastaavanlainen kokemus, että tapailukaverini piti profiiliaan aktiivisena monta kuukautta vaikka olin siitä huomauttanut. Olin silloin asiasta suhteellisen kummissani ennenkuin opin ymmärtämään paremmin nettideittailun dynamiikkaa. Ymmärsin siitä kokemuksesta, että olisi hyväksyttävää deittailla useita ennenkuin on sovittu molemmin puolin ns. sitoutumisesta. Sittemmin minulla on ollut tapailukavereita, jotka ovat sulkeneet oman profiilinsa jo ensitreffien jälkeen. Ja yksi tällainen suhde loppuikin mustasukkaisuuteen, koska en itse huomannut sulkea omaa profiiliani eli tavallaan sain maistaa omaa lääkettäni. Nyt tämän ketjun viestejä lukiessani minulle alkaa muodostumaan käsitys, että profiilin sulkeminen kertoo määrätynlaisesta tosissaan olemisesta. Ja jo ensimmäisten tapaamisten perusteella tulisi päättää onko toisessa riittävästi potentiaalia suhdemielessä ja sulkea oma profiilinsa tutustumisen ajaksi. Mielestäni tällainen edellyttää myös hyvää itsevarmuutta ja rohkeutta keskittyä yhteen kumppaniin kerrallaan. Pienikin epävarmuus houkuttelee jättämään profiili aktiiviseksi ettei vielä parempi tilaisuus menisi ohitse. Kuinka moni nettideittailija pohdiskelee asiaa tältä kantilta vai onko se täysin mustavalkoista, että joko profiili kiinni ja tapaillaan tai sitten tehdään "bänksit" 1-2 tapaamisen jälkeen ja jatketaan profiilin kanssa nettideittailua?

        Toi on jatkuva kompastuskivi nettideittisuhteissa. Siksi tosiaan olis parasta etukäteen miettiä oma periaatteensa. Jos molemmat on olleet profiilinsa mukaan etsimässä parisuhdetta, ja tavattu on jo useasti ja harrastettu seksiä, niin onhan se kumma ellei profiili mene kiinni.

        Olen törmännyt käsityksiin, että miehet kokevat olevansa jotenkin altavastaajia nettideittailussa ja siksi eivät olisi yhtä valmiita luopumaan taidokkaasti rakennetusta profiilistaan, vaikka jonkinlaiseen suhteeseen olisivat päätyneetkin. Tähän ei auta muu kuin että asiasta puhutaan suoraan. Itse olen harrastanut myös vihjailua. Se ei ollut ongelma, ettei toinen olisi vihjettä ymmärtänyt vaan se, että hän ei ottanut vihjausta tarpeeksi vakavasti - olisi ehkä suoran puheen ottanut?

      • Nettideittiproffa
        csiii kirjoitti:

        Toi on jatkuva kompastuskivi nettideittisuhteissa. Siksi tosiaan olis parasta etukäteen miettiä oma periaatteensa. Jos molemmat on olleet profiilinsa mukaan etsimässä parisuhdetta, ja tavattu on jo useasti ja harrastettu seksiä, niin onhan se kumma ellei profiili mene kiinni.

        Olen törmännyt käsityksiin, että miehet kokevat olevansa jotenkin altavastaajia nettideittailussa ja siksi eivät olisi yhtä valmiita luopumaan taidokkaasti rakennetusta profiilistaan, vaikka jonkinlaiseen suhteeseen olisivat päätyneetkin. Tähän ei auta muu kuin että asiasta puhutaan suoraan. Itse olen harrastanut myös vihjailua. Se ei ollut ongelma, ettei toinen olisi vihjettä ymmärtänyt vaan se, että hän ei ottanut vihjausta tarpeeksi vakavasti - olisi ehkä suoran puheen ottanut?

        Tämä on sinulta csiii todella hyvä neuvo kaikille nettideittailijoille. Se, että ongelma on yleinen kertonee siitä että liikkeellä on paljon myös niitä, jotka eivät olekaan tosissaan liikkeellä. Mielestäni olisi hyvä periaate pistää profiili piiloon tutustumisen ajaksi ja näkyville taas jos tapailu päättyy. Tämän soisi koskevan myös niitä, jotka ovat syystä tai toisesta poissa netistä mutta antavat profiilinsa olla näkyvissä. Nythän ei voi ilmaispalvelusta nähdä onko profiili ollut kirjautuneena aikoihin.

        Tuo on mielenkiintoinen kokemus, että miehet kokevat olevansa altavastaajia. Tarkoittaako se myös sitä, että miehet tekevät harvemmin "bänksejä" vaikkeivat olisikaan varmoja siitä, että ovat kiinnostuneita toisesta? Eli aloittaisivat tapailun heppoisemmin perustein kuin naiset? Tavallaan ymmärrän tälle ilmiölle sen perustan, että nettideitissä on varmaankin naisten markkinat vaikken mitään varmaa tilastoa ole asiasta nähnytkään. Jotkut naisethan kertovat tarinaa, etteivät miehet ole heistä kiinnostuneita vaan miesten huomio kohdistuu vain pieneen osaan naisista. Tällöinhän kenellä tahansa naisellakaan ei olisi varaa asettaa liian korkeita kriteereitä kumppanille. Silti vaikuttaa siltä, että palstalle toistuvasti aktiiviseksi palaavien naisten ryhmä on aika laaja. Mutta myös passiivisten profiilien määrä on suuri. Tarkoittaakohan tämä kuitenkin sitä, että ilman kumppania jääneet ja treffeistä jo poistuneet jättävät profiilinsa roikkumaan näkyville? Tuskinpa sentään kumppanin löytäneet naiset niin suurissa määrin jättävät profiilejaan näkyville, koska sinäkin csiii kirjoitat asiasta niin fiksusti.

    • vain elämää

      Mulla on tosi lyhyt kokemus (pari kk) nettideittailusta ja olenkin lukenut tätä ketjua mielenkiinnolla. Ihan samoja asioita olen pohtinut eli sitä, miten on fiksua ilmoittaa, että ei kiinnosta...varsinkin jos henkilö on mukava ja kiinnostuu minusta...näin lyhyellä kokemuksella on tullut vasta pari kaveria, joille on ollut helppo sanoa, että se oli tässä; molemmat ovat alkaneet yrittään kädestä pitämistä ym. lähentelyä eka tapaamisella - toista ei ole tullut. Eri asia, jos olisin itsekin tuntenut vetoa, niin asia olis olllut ok. Molemmat suhtautui ikävästi kun sanoin, että en halua enää tavata. Ymmärsin niin, että heillä oli paineita seksiin jo eka tapaamisen yhteydessä tai heti sen jälkeen. Mutta ei ole tullut yhteydenottoyrityksiä heidän taholta.

      Yksi tapaaminen meni siten, että kumpikaan ei halunnut sopia mitään jatkosta, ei oltu vaihdettu puhelinnumeroita, joten se vain "kuivui" kokoon. Oli jotenkin sellanen neutraali tilanne, joten en lähtenyt yrittämään toista tapaamista, kun kaveri ei kuitenkaan säväyttänyt, enkä minäkään, ilmeisesti : )

      Yhden kansaa tapasin pari kertaa, eka kerran jälkeen jäi vielä tunne että pitää katsoa se toinen kerta. Tämä kaveri lähetteli kovasti ihastuneita viestejä ja soiteltiinkin...mutta ei ottanut mulla tulta, joten sanoin toisella kerralla, että en ole nyt valmis tähän, taisin puhua jotain muun elämän kiireistä. Se ei ollut kovin suoraselkäistä, mutta kun oli ihan mukava kaveri, enkä halunnut loukata : ) Tämä oma käytös tässä tilanteessa on helppo ymmätää, jso on itse joutunut vastaavaan tilanteesee eli toinen käy vältteleväksi ja ehkä häipyy (oli sitten tavattu missä vaan, ja sovittu treffeistä). Olen sitä mieltä, että on vaikea sanoa mukavalle ihmiselle, että tämä oli nyt tässä. Kuitenkaan ei pidä jättää toista epävarmuuteen, ja antaa lupauksi, että katsotaan. Minusta sama pätee myös ns. yhden yön juttuihin...niitäkin jäädään joskus turhaan roikuttamaan johonkin epämääräiseen "soitellaan"- tilanteeseen.
      Pitää muistaa se, että jotkut ovat sellaisia, että eivät kestä yksinäisyyttä ja haluavat vain seuraa, kenestä tahansa ja tähän ryhmään voi laskea myös ne, jotka pitävät suhdetta yllä vain seksin takia. Jos se on molemmille ok, eikä sydänsuruja tule, niin mikäs siinä : )

      • Nettideittiproffa

        Kiitos vain elämää hyvästä vastauksesta. Ketjuun tulleita vastauksia lukiessani, olen pohtinut sitä että vaikka moni on pitänyt tärkeänä tapailun lopettamista kohteliaasti siitä ilmoittamalla, niin aika moni on myös lopettanut ilmoittamatta siitä mitään. Ja tuossa aiemmin nimimerkki 1 2 kertoi, että hänellä pitkään jatkunut suhde vain hiipui ilman selityksiä ja itsellänikin on vastaavanlaisia kokemuksia nettideitin ulkopuolella. Tämä on mielestäni mielenkiintoinen dilemma, että 1-2 tapaamisen jälkeinen tuttavuus olisi kohteliasta jättää siitä ilmoittamalla, mutta jo tutuksi tullut ja ehkä pitkäänkin tapailtu kumppani voitaisiin vain jättää unholaan ja häipyä tämän elämästä ilman selityksiä ja viimeisenä tervehdyksenä on jätetty tuo klassinen "soitellaan". Näiden erilaisten suhteiden erilainen dynamiikka on kiinnostavaa. Toki suhteen "hiljainen lopettaminen" varmasti tapahtuu molempien osapuolten hiljaisella hyväksynnällä. Jos jommalla kummalla on enemmän odotuksia, niin voisi olettaa tämän ottavan selvää mistä suhteessa on kyse. Nettideitti-tapaamisen jälkeen varmasti ainakin toisella luulisi olevan kiinnostusta selvittää missä mennään, jollei sitten käy niin kuin sinä vain elämää kuvasit, että molempien puolelta juttui kuivui neutraalisti kokoon.

        Se minua edelleen kiinnostaisi, kuten viestiketjun alun kysymyksissäkin on että: - Mistä sen on huomannut ettei toinen olekaan ollut sopiva? Esim. vain elämää, se kaveri joka lähetti sinulle ihastuneita viestejä, mutta ei aiheuttanut sinussa tulta. Minkä asian perusteella päätit sanoa hänelle, että sinulla on elämässä muita kiireitä kuin tapailla häntä?

      • vain elämää
        Nettideittiproffa kirjoitti:

        Kiitos vain elämää hyvästä vastauksesta. Ketjuun tulleita vastauksia lukiessani, olen pohtinut sitä että vaikka moni on pitänyt tärkeänä tapailun lopettamista kohteliaasti siitä ilmoittamalla, niin aika moni on myös lopettanut ilmoittamatta siitä mitään. Ja tuossa aiemmin nimimerkki 1 2 kertoi, että hänellä pitkään jatkunut suhde vain hiipui ilman selityksiä ja itsellänikin on vastaavanlaisia kokemuksia nettideitin ulkopuolella. Tämä on mielestäni mielenkiintoinen dilemma, että 1-2 tapaamisen jälkeinen tuttavuus olisi kohteliasta jättää siitä ilmoittamalla, mutta jo tutuksi tullut ja ehkä pitkäänkin tapailtu kumppani voitaisiin vain jättää unholaan ja häipyä tämän elämästä ilman selityksiä ja viimeisenä tervehdyksenä on jätetty tuo klassinen "soitellaan". Näiden erilaisten suhteiden erilainen dynamiikka on kiinnostavaa. Toki suhteen "hiljainen lopettaminen" varmasti tapahtuu molempien osapuolten hiljaisella hyväksynnällä. Jos jommalla kummalla on enemmän odotuksia, niin voisi olettaa tämän ottavan selvää mistä suhteessa on kyse. Nettideitti-tapaamisen jälkeen varmasti ainakin toisella luulisi olevan kiinnostusta selvittää missä mennään, jollei sitten käy niin kuin sinä vain elämää kuvasit, että molempien puolelta juttui kuivui neutraalisti kokoon.

        Se minua edelleen kiinnostaisi, kuten viestiketjun alun kysymyksissäkin on että: - Mistä sen on huomannut ettei toinen olekaan ollut sopiva? Esim. vain elämää, se kaveri joka lähetti sinulle ihastuneita viestejä, mutta ei aiheuttanut sinussa tulta. Minkä asian perusteella päätit sanoa hänelle, että sinulla on elämässä muita kiireitä kuin tapailla häntä?

        Jaa-a, tämä on ehkä vähän noloa, mutta tämä kaveri maiskuttti kuuluvasti : ) Tämä tuli ilmi toisella tapaamisella. On varmaan niitä juttuja, joihin jo lähtökohtaiseti tutustumishalut tyssää. Tässä ei ole kysymys sellaisesta pitkän suhteen tuomasta piirteestä, joita toisessa siedetään eli kun alkaa toiset pienet tavat ja maneerit ärsyttää : ) Siis kun alkuun on rakastunut ja vuosien kuluessa toisessa alkaa joku juttu ärsyttää mutta sen on selallasta hyväntahtoista huomiota...
        Varmaan ei tuo yksi asia ratkasissut mun päätöstä, mutta oli kai selalnen viimenen pisara. Jos olisin kovasti heti ihastunut ekä tapaamisella, mikä sekin on mahdollsita, ei tuo ominaisuus ehkä olis vaikuttanut...vaikea sanoa...aina siinä on kysymys kemiasta, onko sitä vai eikö ja sen tietää vasta tapaamisella, ei kirjoittelusta tai puhelimessa puhumalla. Sen vuoksi olen tähän saakka suhteet löytänyt suoraan "maastosta".

      • Nettideittiproffa
        vain elämää kirjoitti:

        Jaa-a, tämä on ehkä vähän noloa, mutta tämä kaveri maiskuttti kuuluvasti : ) Tämä tuli ilmi toisella tapaamisella. On varmaan niitä juttuja, joihin jo lähtökohtaiseti tutustumishalut tyssää. Tässä ei ole kysymys sellaisesta pitkän suhteen tuomasta piirteestä, joita toisessa siedetään eli kun alkaa toiset pienet tavat ja maneerit ärsyttää : ) Siis kun alkuun on rakastunut ja vuosien kuluessa toisessa alkaa joku juttu ärsyttää mutta sen on selallasta hyväntahtoista huomiota...
        Varmaan ei tuo yksi asia ratkasissut mun päätöstä, mutta oli kai selalnen viimenen pisara. Jos olisin kovasti heti ihastunut ekä tapaamisella, mikä sekin on mahdollsita, ei tuo ominaisuus ehkä olis vaikuttanut...vaikea sanoa...aina siinä on kysymys kemiasta, onko sitä vai eikö ja sen tietää vasta tapaamisella, ei kirjoittelusta tai puhelimessa puhumalla. Sen vuoksi olen tähän saakka suhteet löytänyt suoraan "maastosta".

        Kiitos vain elämää tästä rohkeasta vastauksesta. Juuri tällaiset asiat nousevat nettideiteissä esiin. Sanoit, että tämän piirteen lisäksi sitä kemiaakaan ei loppujen lopuksi ollut. Mutta nettideiteissä on rankkaa tehdä päätös sellaisen kumppanin hylkäämisestä, joka muuten taustoiltaan sopivan oloinen ja ehkä kemiaakin löytyy, mutta kasvotusten tavatessa tulee ilmi jokin ulkoinen seikka, joka aiheuttaa turn offin. Kirjoitin aiemmin, että miksi edes mennä tapaamaan ehdokasta jossa on jotain epäilyttävää, mutta kuten sinä vain elämää kirjoitat niin ei tällaiset asiat välttämättä tule esiin kirjoitellessa eikä edes puhelimessa jutellessa. Tämän tyyppisiä esimerkkejä haluaisin kuulla lisää. Mitkä seikat ovat vaikuttaneet siihen, ettette ole halunneet jatkaa tapailua 1-2 kertaa pidemmälle?

    • -aikuinen nainen_

      Kysyt miksi ylipäätään mennä treffeille sellaisen henkilön kanssa, jolla on huono hygienia? Mitenkä sen siitä profiilista aistisi etukäteen ;)?

      Huonoon hygieniaan en ole törmännyt kylläkään mutta ekat treffit ovat jääneet ainoiksi mm. siksi, että mies on ollutkin hakemassa seksiseuraa, mies ei osaa käyttäytyä, mies arvostelee muita esim. edellisiä naisystäviään, mies on tiukkapipo, mies ei ymmärrä minun laillani huumoria jne jne. Sittern olen vaan sanonut, ettei nyt oikein synkkaa että tämä oli tässä. Ei siinä sen kummempaa, seuraava kehiin.

      Ja jos mies kaksi kertaa peruu ne ekat treffit, saa mennä menojaan.

      • Nettideittiproffa

        -aikuinen nainen_ nuo ovat olleet täysin relevantteja syitä tehdä "bänksit" ja syyn rajaaminen siihen, ettei vaan synkkaa on ollut hyvä perustelu. Onko kukaan alkanut tivaamaan tarkempaa syytä vai ovatko miehet ymmärtäneet ns. yskän?

        Ja kyllä, eihän sitä hygieniaa voi viesteistä päätellä eikä varmaan aina kuvistakaan, mutta jonkinlainen käsitys toisen olemuksesta varmaan on mahdollista saada ennen treffejä. Itse olen pyrkinnyt välttämään ulkoisesti täysin vääränlaisten henkilöiden tapaamista, koska koen että siitä syystä "bänksien" antaminen olisi kovin kiusallista ja toisaalta koko tapaaminen silkkaa ajan hukkaa.

    • vain elämää

      En tiedä, miten saa toisen olemuksesta kuvaa muutoin kuin tapaamalla. Ilmeet, eleet, yleensä koko olemus joko miellyttää tai sitten ei...minulle ei riitä edes ns. neutraali vaikutelma, pidemmän päälle. En tansseissa tai baarissakaan halua lähestyä miestä, jonka olemus ei herätä kiinnostusta. Siinäkin voi käydä niin, että kun juttelee tai on lähellä, se jää siihen (tutkittu on, että miehen tuoksu on naiselle tärkeä ja tällä ei tarkoiteta partavettä : )
      Kyllä tämä parinvalinta on puhtaasti biologiaa...on tietysti niitä, jotka hakevat tietyn statuksen omaavaa eli on valmis suhteeseen sellaisen kanssa, joka ei sytytä, mutta sitten saadaan lukea toisista ketjuista että mikä on kuin ei ole suhteessa enää seksiä : )

      Minun mielestä on helppo lopettaa nettituttavuuden tapailu jos ei kiinnostusta synny. Vaikeampaa on lopettaa suhde sellaisen kanssa, joka on kiinnostanut, on vietetty mukavia hetkiä ym, ja jostain syystä suhde ei kuitenkaan voi jatkua vaikka etäisyyden, alkoholin käytön tms. syyn takia.

      Minun kohdalle ei ole sattunut tivaajia, jos olen kertonut että tämä jää tähän. Luulen että valtaosa nettideittailijoista tämän ottaa huomioon...ehkä joukossa on kuitenkin joitakin, jotka treffieille "päästyään" ovat kovin pettyneitä kun homma jää siihen. Luulen että ovat kokemattomia, eli sitä kautta ihmissuhdetaidot jääneet kehittymättä.

      Tämä nyt meni vähän yleisemmäksi pohdiskeluksi, sori : )

      • Nettideittiproffa

        Hei vain elämää, olet aivan oikeassa tuosta biologiasta ja tuoksuista. Me olemme onnekkaita, että olemme tässä asiassa kultivoituneita. Veikkaan, että monetkaan eivät ole edes tietoisia tällaisista asioista ja tunteista jolleivat ole koskaan saaneet niitä kokea. Nettideittailussa ja muutenkin on se paradoksi, että jos kovasti kaipaa parisuhdetta jostain syystä, kuten vaikka yksinäisyyden tai sen mainitsemasi statuksen vuoksi. Niin onko odotettava sitä aitoa biologista tunnetta ja mahdollisesti etsittävä sitä oikeaa suhdetta koko lopun elämäänsä vai onko tyydyttävä siihen, joka on saatavilla ja tarpeeksi miellyttävä ja mahdollisesti itse haluakas suhteeseen? Onko toimittava vastoin omaa biologiaansa tietoisesti, jotta ihmiskunnan kiertokulku pysyisi liikkeessä? Monet tekevät sen jopa tiedostamattaan ja kuten kerroit seuraukset ovat meidän kaikkien luettavissa toisaalla. Sallittakoon tähän pieni yleisempi pohdiskelu, koska sinä sait sen aikaiseksi. ;)

    • kysymys2

      Siis mistä te tiedätte toisen profiilin olevan auki, jos olette jo sulkeneet omanne?????

      • vain elämää

        Näkyy siellä profiilin etusivu ilman kirjautumista...

    • -aikuinen nainen_

      Kukaan ei ole kysynyt syytä, miksi en halua tavata uudelleen.

      Yksi huomasi sen jo kun keskustelimme kahvikupin äärellä; hän oli erittäin kova arvostelemaan kaikkia ja kaikkea, etenkin entisiä treffikaveireitaan, sekä heidän ulkonäköään että käytöstään. Harmi sinänsä, mies oli oikein mukavannäköinen ja oloinen mutta kun avasi suunsa... tyydyin kommentoimaan että "aijaa, olet sitä mieltä" "ahaa" ym. joten hän totesi itsekin kun treffit oli ohi, että ei tainnut mennä ihan putkeen hänen osaltaan. Ja sanoin siihen että ei niin, joten ei kun morjens.

      Yksi asia vielä, joka tökkää ekoilla treffeillä on tupakointi. Usein miehen ei profiilinsa mukaan joko polta ollenkaan tai "joskus". Kuitenkin tunnin treffien aikana on poltettava 2-3 röökiä, sormet on keltaiiset ja hampaat myös. Pienen paheen voin hyväksyä mutta kova tupakointi on ehdoton turn-off.

      • Nettideittiproffa

        Ryhdyin pohtimaan noita sinun -aikuinen nainen_ kertomiasi "bänksien" syitä tarkemmin ja tuli mieleeni, että ovatkohan nämä syyt tyypillisiä millä tahansa nettideitin kautta sovituilla treffeillä vai ovatko ne erityisesti tapahtuneet sinun tapauksessasi, koska olet tavannut deitit ilman etukäteen kirjoittamalla tai muuten viestimällä tapahtunutta tutustumista. Jos ajatuksia on jo jonkin aikaa vaihdettu ennen tapaamista, niin voisi ehkä tulla ilmi, jos toisella on vaikeuksia käyttäytyä tai kova arvostelemisen tarve tai yhteensopimaton huumori. Siinä mielessä nopea tapaaminen on varmasti hyvä ettei ehdi muodostamaan liikaa odotuksia, jolloin "bänksitkin" ovat helpommat. Syvemmän etukäteistutustumisen jälkeen yllätykset treffeillä ehkä liittyvät useammin ulkoisiin seikkoihin. Sitten taas syvemällä luonteessa olevat piirteet, kuten esim. luonnehäiriöt ja addiktiot paljastuvat vasta pidemmän tapailun myötä. Olenkohan yhtään oikeilla jäljillä tässä asiassa, mitä mieltä olet?

        Tuosta tupakoinnista pitää mainita, että itsellänikin on vastaavia kokemuksia. Parikin treffikumppaniani ovat osoittautuneet aktiivisiksi tupakoitsijoiksi vaikka ovat profiileissaan ilmoittanet olevansa savuttomia tai harvoin tupakoivia. Toisaalta treffit saattavat jännittää sen verran, että voi syntyä normaalia kovempi tupakoinnin tarve. Mutta rehellinenhän pitäisi aina olla. Vaikka itse en tupakoi, niin en ole kuitenkaan varsinaisesti tupakoinnin takia tehnyt "bänksejä", koska nämä tupakoitsijatkin olivat sen verran mukavia ihmisiä että heitä oli syytä tapailla jonkin aikaa ja tutustua paremmin. Voisin kuvitella, että speed-datella hylkäisin tupakoitsijan jollei hän muutenkaan vaikuttaisi kiinnostavalta.

      • vain elämää
        Nettideittiproffa kirjoitti:

        Ryhdyin pohtimaan noita sinun -aikuinen nainen_ kertomiasi "bänksien" syitä tarkemmin ja tuli mieleeni, että ovatkohan nämä syyt tyypillisiä millä tahansa nettideitin kautta sovituilla treffeillä vai ovatko ne erityisesti tapahtuneet sinun tapauksessasi, koska olet tavannut deitit ilman etukäteen kirjoittamalla tai muuten viestimällä tapahtunutta tutustumista. Jos ajatuksia on jo jonkin aikaa vaihdettu ennen tapaamista, niin voisi ehkä tulla ilmi, jos toisella on vaikeuksia käyttäytyä tai kova arvostelemisen tarve tai yhteensopimaton huumori. Siinä mielessä nopea tapaaminen on varmasti hyvä ettei ehdi muodostamaan liikaa odotuksia, jolloin "bänksitkin" ovat helpommat. Syvemmän etukäteistutustumisen jälkeen yllätykset treffeillä ehkä liittyvät useammin ulkoisiin seikkoihin. Sitten taas syvemällä luonteessa olevat piirteet, kuten esim. luonnehäiriöt ja addiktiot paljastuvat vasta pidemmän tapailun myötä. Olenkohan yhtään oikeilla jäljillä tässä asiassa, mitä mieltä olet?

        Tuosta tupakoinnista pitää mainita, että itsellänikin on vastaavia kokemuksia. Parikin treffikumppaniani ovat osoittautuneet aktiivisiksi tupakoitsijoiksi vaikka ovat profiileissaan ilmoittanet olevansa savuttomia tai harvoin tupakoivia. Toisaalta treffit saattavat jännittää sen verran, että voi syntyä normaalia kovempi tupakoinnin tarve. Mutta rehellinenhän pitäisi aina olla. Vaikka itse en tupakoi, niin en ole kuitenkaan varsinaisesti tupakoinnin takia tehnyt "bänksejä", koska nämä tupakoitsijatkin olivat sen verran mukavia ihmisiä että heitä oli syytä tapailla jonkin aikaa ja tutustua paremmin. Voisin kuvitella, että speed-datella hylkäisin tupakoitsijan jollei hän muutenkaan vaikuttaisi kiinnostavalta.

        Mulla tulee mieleen sellanen juttu, että jos toisella on juuri takana ikäviä kokemuksia, niin purkaako niitä sitten seuraavilla treffeillä...sehän olis aika inhimillistä. Mietin vaan, että jos itselle on lähimenneisyydessä tullut jotain pettymystä tms. niin helposti on jotenkin "piikit pystyssä", saattaa jopa kostaa aivan syyttömälle ihmiselle...tämäkin vaatii asian tiedostamista. Ehkä sen vuoksi kannattaa pitää vähän taukoa uusille treffeille jos tulee pettymyksiä. Tarkoitan tällä nyt sitä, kun -aikuiselle naiselle_ on tullut vastaan edellisiä seuralaisia haukkuvia miehiä, niin heillä on takanaan pettymys?
        Tupakointi minuakin ärsyttää, tosin sen kuulee jo puhelimessa, kun puhaltelevat, jos siis soitellaan ennen tapaamista...mulla on jotenkin jäänyt ne tapaamiset sitten toteuttamatta : )

      • Nettideittiproffa
        vain elämää kirjoitti:

        Mulla tulee mieleen sellanen juttu, että jos toisella on juuri takana ikäviä kokemuksia, niin purkaako niitä sitten seuraavilla treffeillä...sehän olis aika inhimillistä. Mietin vaan, että jos itselle on lähimenneisyydessä tullut jotain pettymystä tms. niin helposti on jotenkin "piikit pystyssä", saattaa jopa kostaa aivan syyttömälle ihmiselle...tämäkin vaatii asian tiedostamista. Ehkä sen vuoksi kannattaa pitää vähän taukoa uusille treffeille jos tulee pettymyksiä. Tarkoitan tällä nyt sitä, kun -aikuiselle naiselle_ on tullut vastaan edellisiä seuralaisia haukkuvia miehiä, niin heillä on takanaan pettymys?
        Tupakointi minuakin ärsyttää, tosin sen kuulee jo puhelimessa, kun puhaltelevat, jos siis soitellaan ennen tapaamista...mulla on jotenkin jäänyt ne tapaamiset sitten toteuttamatta : )

        Monessa tapauksessa nuo ikävät kokemukset, kuten vaikkapa hiljattainen ero voi jopa yhdistää treffikumppaneita. Mutta se vaatii tosiaan hieman tunneälykkyyttä ettei ala purkaa omaa pahaa oloaan ihmiselle, jota se ei kiinnosta lainkaan. Silloin menee treffit varmasti mönkään. Se on vain elämää aivan totta, että taukoa kannattaisi eron jälkeen pitää ennen uusia suhteita, sillä ero tulee käsitellyksi joka tapauksessa jossain vaiheessa. Omassa treffihistoriassani tosin kävi niin, etten ehtinyt eroani aikoinaan puimaan kun syöksyin suinpäin uuteen romanssiin. Sittemmin eron aiheuttamat tunteet on kuitenkin tullut puitua moneen kertaan. Mutta ensitreffit eivät tosiaan normaalisti ole oikea paikka näitä tuntoja käsitellä. Torjutuksi tuleminen tai muuten pieleen menneet treffitkin ovat mielestäni huono aihe uusilla treffeillä, jollei niiden käsittely sitten tapahdu humoristisissa merkeissä. Omituiset ja tavallisuudesta poikkeavat aiemmat treffikokemukset voivat olla ihan hyvä keskustelun aihe treffeillä, mutta toisen treffikumppanin haukkuminen sentään ei. Se pitäisi osata tiedostaa, aivan kuten kirjoitit.

      • -aikuinen nainen_
        Nettideittiproffa kirjoitti:

        Ryhdyin pohtimaan noita sinun -aikuinen nainen_ kertomiasi "bänksien" syitä tarkemmin ja tuli mieleeni, että ovatkohan nämä syyt tyypillisiä millä tahansa nettideitin kautta sovituilla treffeillä vai ovatko ne erityisesti tapahtuneet sinun tapauksessasi, koska olet tavannut deitit ilman etukäteen kirjoittamalla tai muuten viestimällä tapahtunutta tutustumista. Jos ajatuksia on jo jonkin aikaa vaihdettu ennen tapaamista, niin voisi ehkä tulla ilmi, jos toisella on vaikeuksia käyttäytyä tai kova arvostelemisen tarve tai yhteensopimaton huumori. Siinä mielessä nopea tapaaminen on varmasti hyvä ettei ehdi muodostamaan liikaa odotuksia, jolloin "bänksitkin" ovat helpommat. Syvemmän etukäteistutustumisen jälkeen yllätykset treffeillä ehkä liittyvät useammin ulkoisiin seikkoihin. Sitten taas syvemällä luonteessa olevat piirteet, kuten esim. luonnehäiriöt ja addiktiot paljastuvat vasta pidemmän tapailun myötä. Olenkohan yhtään oikeilla jäljillä tässä asiassa, mitä mieltä olet?

        Tuosta tupakoinnista pitää mainita, että itsellänikin on vastaavia kokemuksia. Parikin treffikumppaniani ovat osoittautuneet aktiivisiksi tupakoitsijoiksi vaikka ovat profiileissaan ilmoittanet olevansa savuttomia tai harvoin tupakoivia. Toisaalta treffit saattavat jännittää sen verran, että voi syntyä normaalia kovempi tupakoinnin tarve. Mutta rehellinenhän pitäisi aina olla. Vaikka itse en tupakoi, niin en ole kuitenkaan varsinaisesti tupakoinnin takia tehnyt "bänksejä", koska nämä tupakoitsijatkin olivat sen verran mukavia ihmisiä että heitä oli syytä tapailla jonkin aikaa ja tutustua paremmin. Voisin kuvitella, että speed-datella hylkäisin tupakoitsijan jollei hän muutenkaan vaikuttaisi kiinnostavalta.

        Hei, olen siksi päätynyt nopeaan tapaamiseen, että nuo seikat nimenomaan voivat hyvinkin jäädä piiloon kirjoittelussa. Kun noviisina ekoja kertoja menin treffipalstalle muutamia vuosia sitten, ihastuin aivan älyttömästi erääseen yh-mieheen pitemmän matkan takaa. Kirjoittelimme lähes yötä päivää pari kuukautta ja tunne tuntui molemminpuoliselta, sukat pyöri jaloissa. Sitten aloin ehdottaa tapaamista, olisin ollut valmis matkustamaan hänen paikkakunnalleen mutta mies keksi koko ajan tekosyitä, miksei se onnistu. Kun edes mansikoiden syönti heidän paikallisella torilla ei kelvannut tapaamiseksi, epäilin että tässä on jotain outoa. Koskaan se ei selvinnyt, ehkä hän oli varattu? Tai sitten hän oli ihan joitan muuta kuin kenen kuva oli profiilissa tms. Mistä tiedän vaikka se olisi ollut 60 v nainen, jonka kanssa kirjoittelin?

        Petyin ihan älyttömästi ja siksi haluan aina ensin tapaamisen ja sitten vasta aletaan tutustua. Minulla on sen verran tätä elämää takana, että tunnistan ihmisen silmistä aika paljon, JOS hän katsoo silmiin. Näen kyllä ellei ole ihan puhtaat jauhot pussissa. Ihminen voi olla ja saa olla jännittynyt, ujo tai hermostunut, se ei haittaa. Sen sijaan ylimielisyys, suvaitsemattomuus, tiukkapipoisuus, narsismi ym. luonteenpiirre paljastuvat useimmiten heti kun tavataan.

        En myöskään mene koskaan miehen autoon ekoilla treffeillä, koskaan ei voi tietää (etenkin jos miehellä on pre-paid, se yksin herättää epäluuloja) kuka on vastassa, kaikenlaisia tyyppejä on lääkityksessä ja avohoidossa, autossa voi olla vaikka ase. Mitään raiskausta en enää tämän ikäisenä pelkää mutta jos henki lähtee, se on vähän ikävää etenkin lasten kannalta - vaikka aikuisia ovatkin. Eräs mies halusi väkisin hakea minut Helsingin rautatieasemalta autoonsa ja olisimme menneet syömään siihen 200 m päähän ravintolaan. Sanoin että kävelen sinne ravintolaan ihan mielellään junassa istumisen jälkeen, että treffataan siellä - miehestä ei ikinä kuulunut mitään.

        Nämä siis kantapään kautta tulleita juttuja omaan käytökseeni ja jos se ei treffikaverille sovi niin siirryn seuraavaan. Huomautuksena, että useimmat miehet ovat siis aivan tavallisia, kivoja ja monen kanssa on juttu jatkunut ja yhtä usein päättynyt ;) mutta kihloissakin kerran olin ja suhteemme kesti useamman vuoden nettituttavuuden kanssa.

      • Nettideittiproffa
        -aikuinen nainen_ kirjoitti:

        Hei, olen siksi päätynyt nopeaan tapaamiseen, että nuo seikat nimenomaan voivat hyvinkin jäädä piiloon kirjoittelussa. Kun noviisina ekoja kertoja menin treffipalstalle muutamia vuosia sitten, ihastuin aivan älyttömästi erääseen yh-mieheen pitemmän matkan takaa. Kirjoittelimme lähes yötä päivää pari kuukautta ja tunne tuntui molemminpuoliselta, sukat pyöri jaloissa. Sitten aloin ehdottaa tapaamista, olisin ollut valmis matkustamaan hänen paikkakunnalleen mutta mies keksi koko ajan tekosyitä, miksei se onnistu. Kun edes mansikoiden syönti heidän paikallisella torilla ei kelvannut tapaamiseksi, epäilin että tässä on jotain outoa. Koskaan se ei selvinnyt, ehkä hän oli varattu? Tai sitten hän oli ihan joitan muuta kuin kenen kuva oli profiilissa tms. Mistä tiedän vaikka se olisi ollut 60 v nainen, jonka kanssa kirjoittelin?

        Petyin ihan älyttömästi ja siksi haluan aina ensin tapaamisen ja sitten vasta aletaan tutustua. Minulla on sen verran tätä elämää takana, että tunnistan ihmisen silmistä aika paljon, JOS hän katsoo silmiin. Näen kyllä ellei ole ihan puhtaat jauhot pussissa. Ihminen voi olla ja saa olla jännittynyt, ujo tai hermostunut, se ei haittaa. Sen sijaan ylimielisyys, suvaitsemattomuus, tiukkapipoisuus, narsismi ym. luonteenpiirre paljastuvat useimmiten heti kun tavataan.

        En myöskään mene koskaan miehen autoon ekoilla treffeillä, koskaan ei voi tietää (etenkin jos miehellä on pre-paid, se yksin herättää epäluuloja) kuka on vastassa, kaikenlaisia tyyppejä on lääkityksessä ja avohoidossa, autossa voi olla vaikka ase. Mitään raiskausta en enää tämän ikäisenä pelkää mutta jos henki lähtee, se on vähän ikävää etenkin lasten kannalta - vaikka aikuisia ovatkin. Eräs mies halusi väkisin hakea minut Helsingin rautatieasemalta autoonsa ja olisimme menneet syömään siihen 200 m päähän ravintolaan. Sanoin että kävelen sinne ravintolaan ihan mielellään junassa istumisen jälkeen, että treffataan siellä - miehestä ei ikinä kuulunut mitään.

        Nämä siis kantapään kautta tulleita juttuja omaan käytökseeni ja jos se ei treffikaverille sovi niin siirryn seuraavaan. Huomautuksena, että useimmat miehet ovat siis aivan tavallisia, kivoja ja monen kanssa on juttu jatkunut ja yhtä usein päättynyt ;) mutta kihloissakin kerran olin ja suhteemme kesti useamman vuoden nettituttavuuden kanssa.

        Mielestäni netissä ei voi koskaan olla liian varovainen ja noita sinun -aikuinen nainen_ kokemuksista lukiessa tulee se vaikutelma, että netissä todellakin vaanii hämäriä tapauksia. Pre-paidia en omien kokemuksieni perusteella pitäisi sinänsä epäilyttävänä, sillä useammalla treffikumppanillani on se ollut ja kun on haluttu tapailla useamman kerran, niin sitten on kerrottu se oikea numero. Pre-paid on ikäänkuin turvallinen valinta ensimmäisiin yhteydenottoihin. Ja kumppanini ovat olleet naisia. Voihan sitä ajatella, että uhka on suurempi miesten taholta naisia kohtaan, mutta miksei mieskin voisi pitää pre-paidia. Itse olen pärjännyt tähän asti oman numeron pitämisellä salaisena.

        Luulenpa ettei siihen löydy yksiselitteistä vastausta, onko parempi tavata nopeasti vai kirjoitella ensin. Vaikuttaa siltä, että kyse on siitä millä tavoin kukin on tottunut tutustumaan toiseen ihmiseen. Minä olen yleensä kirjoitellut ensin jonkin aikaa ihan vaan tunnustellakseni omia tunteitani, että haluanko ylipäätään tavata kyseisen henkilön. Mielestäni on hyvä kuulostella etukäteen hieman toisen taustoista ja siitä, vastaako hänen ajatuksensa lainkaan sitä mitä on profiilissaan kirjoittanut. Toki uskon, että on mahdollista kirjoittaa mitä tahansa satuja ja varmasti livenä tavatessa on vaikea teeskennellä jotain muuta kuin, mitä oikeasti on. Mutta silti minulla on käsitys, että esim. juuri narsismi ei välttämättä tule ilmi ihan ensi tapaamisella. Varsinkin kun narsistit usein pystyvät kontrolloimaan narsistiuttaan. Tietysti jos on vahva intuitio tai muuten silmää tunnistaa persoonallisuushäiriöitä, niin osaa lukea ihmisestä määrättyjä piirteitä. Monilla ei ehkä ole tarpeeksi osaamista analysoida toista ihmistä tässä mielessä. He arvioivat esim. sitä syntyykö keskustelua tai tuntuuko toinen mukavalta. Paljon tietysti riippuu myös siitä, osaako kysyä toiselta oikeita kysymyksiä. Kiusallisimmat treffit ovat olleet suurinpiirtein sen tyyppisiä, että kun toinen ei ole innostunut vastailemaan kysymyksiin avoimesti niin sitten sitä alkaa puhumaan ainoastaan itsestään ja eihän kahden välinen kommunikointi oikein tällä tavoin ole sujuvaa.

      • 1+2
        Nettideittiproffa kirjoitti:

        Mielestäni netissä ei voi koskaan olla liian varovainen ja noita sinun -aikuinen nainen_ kokemuksista lukiessa tulee se vaikutelma, että netissä todellakin vaanii hämäriä tapauksia. Pre-paidia en omien kokemuksieni perusteella pitäisi sinänsä epäilyttävänä, sillä useammalla treffikumppanillani on se ollut ja kun on haluttu tapailla useamman kerran, niin sitten on kerrottu se oikea numero. Pre-paid on ikäänkuin turvallinen valinta ensimmäisiin yhteydenottoihin. Ja kumppanini ovat olleet naisia. Voihan sitä ajatella, että uhka on suurempi miesten taholta naisia kohtaan, mutta miksei mieskin voisi pitää pre-paidia. Itse olen pärjännyt tähän asti oman numeron pitämisellä salaisena.

        Luulenpa ettei siihen löydy yksiselitteistä vastausta, onko parempi tavata nopeasti vai kirjoitella ensin. Vaikuttaa siltä, että kyse on siitä millä tavoin kukin on tottunut tutustumaan toiseen ihmiseen. Minä olen yleensä kirjoitellut ensin jonkin aikaa ihan vaan tunnustellakseni omia tunteitani, että haluanko ylipäätään tavata kyseisen henkilön. Mielestäni on hyvä kuulostella etukäteen hieman toisen taustoista ja siitä, vastaako hänen ajatuksensa lainkaan sitä mitä on profiilissaan kirjoittanut. Toki uskon, että on mahdollista kirjoittaa mitä tahansa satuja ja varmasti livenä tavatessa on vaikea teeskennellä jotain muuta kuin, mitä oikeasti on. Mutta silti minulla on käsitys, että esim. juuri narsismi ei välttämättä tule ilmi ihan ensi tapaamisella. Varsinkin kun narsistit usein pystyvät kontrolloimaan narsistiuttaan. Tietysti jos on vahva intuitio tai muuten silmää tunnistaa persoonallisuushäiriöitä, niin osaa lukea ihmisestä määrättyjä piirteitä. Monilla ei ehkä ole tarpeeksi osaamista analysoida toista ihmistä tässä mielessä. He arvioivat esim. sitä syntyykö keskustelua tai tuntuuko toinen mukavalta. Paljon tietysti riippuu myös siitä, osaako kysyä toiselta oikeita kysymyksiä. Kiusallisimmat treffit ovat olleet suurinpiirtein sen tyyppisiä, että kun toinen ei ole innostunut vastailemaan kysymyksiin avoimesti niin sitten sitä alkaa puhumaan ainoastaan itsestään ja eihän kahden välinen kommunikointi oikein tällä tavoin ole sujuvaa.

        Miten voi "tunnustella omia tunteita" sellaista ihmistä kohtaan, jota ei ole edes tavannut?

        Ja mitä tulee bänkseihin sen jälkeen jos on jo ekalla tapaamisella harrastettu seksiä niin ei se mitenkään muuta tilannetta. Seksi on vain seksiä, sille ei pidä antaa sen isompaa merkitystä. Eikä kenenkään pidä harrastaa seksiä vain koska kuvittelee että sillä saa toisen kiinnostumaan tai sitoutumaan.

      • Nettideittiproffa
        1+2 kirjoitti:

        Miten voi "tunnustella omia tunteita" sellaista ihmistä kohtaan, jota ei ole edes tavannut?

        Ja mitä tulee bänkseihin sen jälkeen jos on jo ekalla tapaamisella harrastettu seksiä niin ei se mitenkään muuta tilannetta. Seksi on vain seksiä, sille ei pidä antaa sen isompaa merkitystä. Eikä kenenkään pidä harrastaa seksiä vain koska kuvittelee että sillä saa toisen kiinnostumaan tai sitoutumaan.

        Moi taas 1 2, omien tunteiden tunnustelu kirjoitellessa perustuu nettideittien dynamiikkaan. Arvioin profiilin, viestien ja muiden toisesta saatujen tietojen perusteella sitä voisiko hänessä olla potentiaalia suhteeseen kanssani. Esim. sen perusteella kuinka luontevaa ja avointa viestien vaihtaminen on kuulostelen sitä, innostunko tarpeeksi käyttääkseni aikaa ja tarmoa tapaamisen järjestämiseen. Pitää uskaltaa luottaa omaan arviointikykyynsä ja hyväksyä myös se ettei treffeille pääse kovin usein, koska ei ryntää tapaamaan jokaista nettideitissä kontaktoimaansa henkilöä. Tässä on myös se hyvä puoli, että "bänksien" tekeminen ns. hutien kanssa on jäänyt vähiin. Ja rehellisyyden nimissä pitää myöntää, ettei nettideitin listoilta ihan oikeasti ole löytynyt kovinkaan montaa kiinnostavaa profiilia. Ja nettideitin paradoksihan on se, että niitä kiinnostavia profiileja ei välttämättä saa kontaktoitua vaikka kuinka yrittää.

        Tähän ketjuun tulleiden kommenttien perusteella olen miettinyt tuota nopeaa tapaamista ja kuinka yleistä se mahtaa olla? Tyypillisesti varmaan on hyvä vaihtaa viestejä ennen tapaamista sen verran, että varmistuu toisen olemassa olosta ja hyvistä aikeista. Kuinka tyypillistä sitten on tavata, vaikkei toinen oikeasti edes kiinnosta? Jokin toive tapaamisten takana täytyy olla ja tässä ketjussa on mainittu tuo seksi. Eli ainakin monet miehet ovat tavanneet lähinnä seksi mielessään ja saaneet tämän takia pakit naiselta. En usko, että seksiäkään sen takia halutaan että sen ajatellaan toimivan "iskukeinona". Mutta epäilen, että se voi joissain tapauksissa olla tapailun jatkamisen syy eikä se varmaan vallan tavatatonta olekaan. Normaalisti toiveena tapaamisten takana on varmaan se parisuhteen löytäminen, mutta käyvätkö esim. yksinäiset miehet kaikkien mahdollisten naisten kanssa treffeillä vain kokeillakseen, jos saisivat mahdollisuuden seksiin?

    • vain elämää

      Monenlaisia treffioppaita on kirjoitetttu tyyliin "älä tee tätä mokaa ensitrefeillä"...mulla on paha tapa niitä lueskella. Onneksi ohjeet unohtuu tositilanteessa ja juttu menee joko hyvää tai huonoon suuntaan : )
      Monesti sitä vaan laskeutuu sen toisen tasolle (siis alaspäin, toivottavasti miehet ei tätä lue ; )
      Muutama kerran olen treffeiltä mennyt autoon ja ajatellut että "huh huh, olipa siinä tapaus" ja sitten on vain jätettävä asia taakse kuin hankala asiakas : )
      On ollut myös mahtavia tapauksia elämän varrella (ei siis vielä nettideiteillä tän parin kuukauden aikana), valitettavasti ei ole syntynyt mitään pidempiaikaista, (varmaan syy on sitten minussa : )

      En siis pitäisi kovin suurena erona yleensä treffailua ja nettideittailua, molemmissa pätee samat ihmisten väliset kommuniointisäännöt- ja tavat, ollaan kai sen verran vielä kivikauden aikojen geenien vankeja : ) Hyvää yötä kaikille!

      • Nettideittiproffa

        Heh, vain elämää minä olen mies :)

        Minun mielestäni treffeillä on parasta mennä ikäänkuin sen kumppanin tasolle, jotta näkee syntyykö yhteys. Sitten jos yhteyttä ei synny ja ryhtyy täyttämään hiljaisia hetkiä ulkoa opetelluilla jutuilla, niin silloin juttuhan ei toimi. Olet oikeassa, että uuden ihmisen kohtaamisessa treffimielessä on sinänsä sama miten treffeille on päädytty. Ainoastaan sillä lienee vaikutusta kuinka hyvin kumppanin tuntee ennestään. Tuntemattoman ihmisen kanssa keskustelemisessa on aika samantyyppiset lainalaisuudet aina. Tietysti sillä erolla, että määrättyjä rooleja ei pysty tarvittaessa käyttämään, kuten esim. työroolia. Hankalissa tilanteissa jokin työroolin kautta omaksuttu tekniikka voi tietysti auttaa, mutta treffeille en ennustaisi kovin hyvää onnistumisprosenttia jos tällaiseen joutuu turvautumaan.

        Omalla kohdallani parhaimpia treffejä ovat olleet sellaiset, joissa on ikäänkuin luonnostaan innostunut toisen seurasta niin kovasti että keskustelukin on sujunut kuin itsestään aiheesta toiseen soljuen ilman sen kummemmin miettimättä. Tällaisessa tapauksessa ei ajan käytölläkään ole ollut mitään väliä ja joskus treffit ovat jatkuneet jopa toiseen päivään ja kolmanteen. Ymmärrän hyvin niitä, jotka valmiiksi suunnittelevat että treffit kestävät vaikka tunnin ja siinä ajassa on tunnistettava syntyykö kipinä. Ja että treffataan jossain julkisessa paikassa ja määritellään tapahtumalle tarkat puitteet. Tällainen on varmasti aika tavallista ja tehokasta, mutta olen miettinyt pystyykö silloin avoimin mielin tutustumaan toiseen vai vääristääkö tilanteen kaavamaisuus kommunikaatiota ja aitojen tunteiden syntymistä?

        Tässäpä asiaa pohdittavaksi yön pimeisiin tunteihin, proffakin kiittää ja kuittaa? :)

    • vain elämää

      Huomenta : ) Aaamuvirkeillä aivoilla jatkan vielä aiheesta (ja sen vierestä)

      Tässä se taas nähtiin, miten helposti sitä olettaa asioita...olin aivan varma että nainen siellä kyselee ja kommentoi : ) Mutta aina mielenkiintoisempaa että saa miehen kanssa jutella tällaisista asioista, kun monesti täällä keskustellaan aika pinnallisista asioista, haukutaan toista sukupuolta ym, Enkä sano tätä pahalla, pitää olla kanava jolla voi ottaa puheeksi mitä vaan : )

      Olen samaa mieltä, ei pitäisi liikaa suunnitella esim. tapaamisen kestoa...itsellä on ollut niissä tilanteissa kuitenkin sellanen ajatus, että jos suunnittelee keston (1-2 tuntia) etukäten, niin se on hyvä tekosyy lähteä paikalta, jos itsellä ei yhtään innosta, varsinkin jos huomaa että toinen on kiinnostunut...ja jos mullekin sattuisi joskus käymään ( : \ ) niin, että kiinnostun, niin sitten sitä haluaa jatkaa tapaamista vaikka useamman päivän, jos toislle sopii.

      Vielä noihin pakkeihin, eli kyllä mun on ollut vaikea siinä suoraan se sanoa (yhden kerran olen sanonut), eli mieluummin sanon, että mietin asiaa ja ilmoitan, ja olen sitten laitanut viestin.

      Omaa käyttäytymistäni tässä vielä mietin siltä osin, että olen varmaan lähtenyt jonkun kerran treffelle sellaisten kanssa, josta tiedän jo lähtiessä, että ei taida olla mun juttu...siitä kirjoittelusta on jo tullut sellanen tunne...on tullut luvattua ja kun toinen kovasti toivoo tapaamista, olen suostunut. Mutta eihän se ole hyvä lähtökohta, jos itse on jo valmiiksi lähes varma, että ei...olen kuitenkin kohteliaasti jutellut ja sitten ilmoittanut päätöksen nopeasti, enkä jatkanut profiilsissa kuulumisten kyselyä ym. Näissä on ollut vastapuolella ensisijaisesti seksi mielessä.

      Kysyit etukäteen suunnittelusta, että vääristääkö se komminikaatioita ja tunteiden syntyä...vaikea sanoa...onhan siinä varmaan jännitystä puolin ja toisin, siis normaaleilla ihmisillä...jos siinä tilanteessa ei jännitä, punastele ja hikoile (ainakin jonkun verran) niin kysymys on persoonallisuushäiriöstä, joka on tunnekylmä ihminen ja käsittelee toista ihmistä kuin mielenkiintoista ötökkää : ) Tälläinenkin on tullut koettua, ja tosi ikävä kokemus.
      Itse tykkään kohdata ihmisiä spontaanisti, mielellään vapaa-ajalla ja vaikka baarissa...jotenkin se on enemmän mun juttu kuin netti, tällä 2 kk:n kokemuksella netissä. Uskallan lähestyä ja luulen, että pystyn myös keskustelemaan tilanteen vaatimalla tasolla : ) Ja siinä saa heti käsityksen toisen olemuksesta ja käyttäytymisestä, ja sekin on tärkeää huomata, miten toine suhtautuu ympäristöön eli onko varaukselinen vai vapautunut.
      Moni on kuitenkin näissä nettitreffeissä lopulta onnistunut, mikä on hyvä juttu ja rohkaisee muitakin kokeilemaan. Mutta väkisin ei pidä vääntää ja laittaa itselleen liian tiukkoja vaatimuksia aikatauluista, tapaamisten lukumääristä ym. Tämän täytyy tuntua hauskalta ja rennolta : )

      Mulla haluttais vielä pohtia miehen ja naisen eroja näissä treffiasioissa, mutta ei taida kuulua tämän ketjun ongelma-asetteluun... : )

      • Nettideittiproffa

        Moi vain elämää :) Yritin pitää tämän ketjun mahdollisimman sukupuolineutraalina, koska niin usein keskustelut muodostuvat väittelyksi miesten ja naisten välillä. Mutta tokihan nettitreffailussa on piirteitä, jotka näyttäytyvät erilaiselta eri sukupuolille. Olisi toki hieno juttu, jos saataisiin vielä vastauksia alkuperäisiin kysymyksiin myös miehiltä, sikäli kuin olen itse tulkinnut aiempien vastaajien sukupuolen oikein. :)

        Sinun taktiikkasi treffeillä kuulostaa minun korvaani ihan hyvältä. Aina kannattaa varmistella vähän omaa selustaansa, sillä mitä tahansa voi tapahtua. Olen huomannut sellaisen asian, että määrätynlainen avoimuus tutustumisessa ennen treffejä vaikuttaa paljon siihen, miten treffit tulee järjestettyä. Olen itse ottanut sen linjan etten edes sovi treffejä jollei riittävän avointa keskustelua synny ennen tätä. Tuo ajatus siitä, että lähtee treffeille vaikka koko tapaaminen askarruttaa kuulostaa mielenkiintoiselta. Ymmärrän tavallaan sen, että ei ehkä luoteta siihen onko toisesta muodostunut totuuden mukainen kuva ja lähdetään ns. tsekkaamaan tyyppi livenä varmuuden vuoksi. Kuten itsekin kirjoitit, ilmeisesti alkuperäinen intuitio on pitänyt näissä tapauksissa paikkansa eikä treffikumppaneista ole kuoriutunut unelmien prinssiä? Olisiko tyypillisempää kuitenkin se, että etukäteen on muodostunut toiveikas kuva ja paljon odotuksia, jotka sitten livenä kohdatessa romuttuvat jostain syystä. Tässä palaamme taas dilemmaan siitä, kannattaako ensin kirjoitella/jutella puhelimessa vai tavata mahdollisimman pian?

        Nettideitin kautta ihmisiin tutustumisessa on ihan oma dynamiikkansa verrattuna arkielämän kohtaamisiin. Kun ihmisen kohtaa spontaanisti kasvokkain ilman odotuksia esim. ihastumisesta, niin väitän että silloin tunteet ovat aitoja ja tilanne on luonnollinen. Ihminen on läsnä koko pakettina ja mitkään ennakko-odotukset tai -käsitykset eivät määrittele kohtaamista. Sillä tavoinhan perinteisesti ihmiset ovat kohdanneet ja suhteet ovat saaneet alkunsa. Tällaisessa kohtaamisessa ihmisessä pitää olla jokin sellainen piirre tai ominaisuus, joka vetää toista puoleensa. Ulkonäkö, pukeutuminen, määrätynlainen puhe, jonkin asian tekeminen, rooli sosiaalisessa ryhmässä...pitää olla jotain, mikä herättää toisen osapuolen huomion. Tai sitten se kuuluisa biologinen kemia, joka sivuuttaa nuo edellä mainitut ulkoiset seikat. Mutta kun huomio on saatu ja mielenkiinto on herännyt, niin ihmisen taustoilla ei sinänsä ole mitään merkitystä. Nettideitissä taustat ja määrätyt kriteerit ikäänkuin asetetaan arvosteltavaksi ensin. Ja lähtökohta on se, että ihastumaan valmiit ja suhdetta etsivät ihmiset arvioivat toistensa mielenkiintoisuutta. Ns. huomion herättämisen ja toisen hurmaamisen välineet ovat paljon rajallisemmat, koska se tapahtuu ensijaisesti kirjoittamalla ja tarkkaan valittua kuvaa näyttämällä. Mutta toisaalta netissä on mahdollista herättää huomiota ja tuoda itseään tykö eri tavalla kuin livenä. Vaikka usein valitetaan sitä että netissä on vaikea saada kontaktia niin väitän, että netissä on mahdollisuus tutustuttaa persoonaansa toiselle ihmiselle jopa helpommin kuin normaalissa elämässä. Tämä sen takia, että netissä ollaan valmiiksi siinä roolissa, että halutaan tutustua. Ja sen takia, että ihmiset jotka eivät luonnostaan herätä huomiota ulkomaailmassa pystyvät tekemään sen netissä, koska kohde on helpommin tavoitettavissa. Mutta ns. luonnollisen kohtaamisen kanssa tällä ei ole mitään tekemistä. Mitä mieltä olette tästä teoriasta?

    • vain elämää

      Myönnän että minulla on ollut paljon ennakkoluuloja nettideittailua kohtaan; saattaa johtua siitä, että en helposti lähde uusien virtausten mukaan, vaan lämpenen hitaasti : ) Ja usein on nähty se, että vanha konsti on parempi kuin pussillinen uusia, tosin, onhan ennenkin ollut kirjeenvaihtoilmoitukset ja lehtien treffipalstat...eikös sitä ennen vanhaan kirjoiteltu naapurikylän tytön/pojan kanssa ja sitten mentiin kihloihin ja seuraavana kesänä naimisiin, eikä voinut perääntyä kun yleensä siinä vaiheessa oli jo lapsi tulossa...ja oltiin yhdessä loppuelämä - oi niitä aikoja : )

      Luulen että vaikutusta on henkilökohtaisille ominaisuuksilla, kumpi sopii paremmin, netti vai oikea tapaaminen, tarkoitan sitä, että joillekin on helpompaa kirjoittamalla kerota itsestään, toisille puhumalla...on tullut tavattua ihmisiä, jotka eivät juurikaan saa kunnon lausetta kirjoitettua mutta ovat hyviä puhumaan ja heitä kuuntelee mielellään...ainakin täällä pohjoisessa on paljon sellaisia : ) Jos asuu syrjässä, voi netti olla hyvä väline saada kontakteja, mutta kirjoittaminen ei vain suju. Siksi tulee painetta nopeaan tapaamiseen...onkohan tätä tutkittu, siinä voisi olla proffalle seuraava aihe selvitettäväksi eli miten eri alueilla nämä tutustumiset etenee : )
      Jos osaa ilmaista itseään hyvin kirjoittamalla, se on hyvä väline tuoda itseään esiin...
      Olen kuitenkin sitä mieltä, että aito ihastuminen voi tapahtua vain fyysisessä tapaamisessa. Minulla ainakin on niin vilkas mielikuvitus, että alan hyvin nopeasti luomaan mielikuvaa henkilöstä ja pieleen on mennyt. Tosin mun otanta on vielä pieni.

      Mietin sitä, kun proffa sanoit, että netissä on helpompi tutustuttaa persoonansa toiselle kuin livenä, niin kyllähän se niin on, että netissä tuot esille vain sen, minkä itse haluat tulevan esille. Oikea elämä kuitenkin vasta tuo meistä kaikki puolet esiin...miten kohtelet muita käytännössä, miten sinun arvot näkyvät sinun teoissa, onko sinun kanssa helppo olla...siitä se oikea tutustuminen vasta alkaa. Netissä voit toki kertoa omista puutteistasi, mutta millainen merkitys niillä on oikeassa elämässä, onkin eri juttu.

      Olen samaa mieltä, että netissä saa itseään esille tietylle kohderyhmälle, mutta vain niille, jotka siellä ovat, joka on kai aika pieni joukko...jos siis lähdet baariin, niin siellä on myös kumppania hakevia ja voit löytää jonkun heti, joka miellyttää...minua kiinnostais tietää, onko netissä paljon niitä, jotka ovat muilla tavoin todenneet seuran löytämisen vaikeaksi eli onko netti viimeinen keino...en haluaisi niin uskoa : )

      • Nettideittiproffa

        Olen näistä aivan samaa mieltä kanssasi hyvä vain elämää. Minulle on usein sanottu, että nettideitti on vain uusi väline vanhojen senssipalstojen tms. lisäksi. Ja näinhän se varmasti onkin. Jo pitkään pareja on synytynyt jopa teksti-tv:n chatissa. Mutta silti edelleen itsekin toivon, että se "oikea" ilmestyisi eteeni jossain kaupan kassalla tai muualla netin ulkopuolella. Mutta annan silti netille mahdollisuuden. Nettideitissä on tosin se riski, että siitä tulee yhdenlainen some. Ympäristö, joka koukuttaa viettämään siellä kaiken aikansa kuten somen tyyliin sopii. Nettideitissä on sellainen koukuttava piirre, että se sisältää lupauksen toisen ihmisen löytämisestä. Ja jollei ihmistä tahdo löytyä se turhauttaa ja masentaa. Ja vaikka löytyisikin, niin helposti tulee houkutus etsiä vielä parempaa. Ja molemmissa tapauksissa nettideitti koukuttaa yrittämään uudelleen ja uudelleen.

        Nettideitin käyttöä on perusteltu minulle mm. sillä tavoin, että normaalissa arjessa ei ole aikaa eikä mahdollisuuksia löytää ja tavata sopivia sinkkuja. Ja ymmärrän sen hyvin. Erilaiset elämäntilanteet voivat aivan hyvin rajoittaa sosiaalista kanssakäymistä niin ettei muutoin olisi edes mahdollista tavata treffiehdokkaita. Ja toinen peruste on se, että nettideitissä myös ne voivat saada kontaktia kumppaneihin, jotka eivät herätä live-maailmassa huomiota. Tai vaikkapa asuvat paikkakunnalla, jossa ei ole kumppaniehdokkaita. En haluaisi uskoa siihen, että nettideitti olisi joillekin ainoa mahdollisuus mutta varmaankin se on.

      • vain elämää
        Nettideittiproffa kirjoitti:

        Olen näistä aivan samaa mieltä kanssasi hyvä vain elämää. Minulle on usein sanottu, että nettideitti on vain uusi väline vanhojen senssipalstojen tms. lisäksi. Ja näinhän se varmasti onkin. Jo pitkään pareja on synytynyt jopa teksti-tv:n chatissa. Mutta silti edelleen itsekin toivon, että se "oikea" ilmestyisi eteeni jossain kaupan kassalla tai muualla netin ulkopuolella. Mutta annan silti netille mahdollisuuden. Nettideitissä on tosin se riski, että siitä tulee yhdenlainen some. Ympäristö, joka koukuttaa viettämään siellä kaiken aikansa kuten somen tyyliin sopii. Nettideitissä on sellainen koukuttava piirre, että se sisältää lupauksen toisen ihmisen löytämisestä. Ja jollei ihmistä tahdo löytyä se turhauttaa ja masentaa. Ja vaikka löytyisikin, niin helposti tulee houkutus etsiä vielä parempaa. Ja molemmissa tapauksissa nettideitti koukuttaa yrittämään uudelleen ja uudelleen.

        Nettideitin käyttöä on perusteltu minulle mm. sillä tavoin, että normaalissa arjessa ei ole aikaa eikä mahdollisuuksia löytää ja tavata sopivia sinkkuja. Ja ymmärrän sen hyvin. Erilaiset elämäntilanteet voivat aivan hyvin rajoittaa sosiaalista kanssakäymistä niin ettei muutoin olisi edes mahdollista tavata treffiehdokkaita. Ja toinen peruste on se, että nettideitissä myös ne voivat saada kontaktia kumppaneihin, jotka eivät herätä live-maailmassa huomiota. Tai vaikkapa asuvat paikkakunnalla, jossa ei ole kumppaniehdokkaita. En haluaisi uskoa siihen, että nettideitti olisi joillekin ainoa mahdollisuus mutta varmaankin se on.

        Luulen, että koukuttuminen on yksilöllistä eli ne joilla on addiktio-taipumusta, jäävät myös treffipalsta- ym. vastaaviin koukkuun. Ja riippuvuus vaatii aina suurempaa "palkintoa"...olisko näin?

        Itse olen karaoke-baari-koukussa, enkä tiedä, onko se mulle hyväksi vai pahaksi...se on kuitenkin sosiaalista ja siellä voi laittaa itsensä likoon (tekee hyvää ujolle) ja on tullut hyviä kavereita. En kuitenkaan ole sieltä seurustelusuhdetta löytänyt mutta jotain säpinää kuitenki, joka on ollut jotain muuta kuin netti"löydöt" :)

        Minusta ajankäyttö on valinta-asia; helppo jäädä hiukset sekaisin kotiverkkareissa netin ääreen...mulla kuitenkin tulee ihan eri fiilis kun saunon, laitan tukan ja naaman "ulkoilukuntoon" ja vähän mietin vaatetusta ja lähden kaupungille...voittaa netin ääressä istumisen, vaikka olis kuinka hyvä profiili edessä : ) Ja jos löytyy mukavaa seuraa, en mieti nettituttavuuksia...elävä ihminen korvaa moninverroin virtuaali-ihmisen.

        Olen samaa mieltä kanssasi eli pitää hyväksyä se, että mikä sopii jollekin, ei sovi toiselle ja siksi on hyvä, että on eri vaihtoehtoja. Jonkun tietyn asian puolesta hehkuttaminen ei ole järkevää, koska ihmisillä on erilaiset lähtökohdat jo temperamentin ja kotiolojen puolesta. Jos on vaikka pieniä lapsia tai esim. vanha äiti hoidettavana, ei siitä niin vain lähdetä ulos. Itse en tällaista ole kokenut, koska olin vielä parisuhteessa kun lapset oli pieniä. Luulen että netti on hyvä väline pienten lasten äideille ja isille, jotka ovat hakemassa uutta kumppania. Mutta myös työpaikalta ja harrastuksesta voi löytää seuraa...
        Eräs mies on sanonut minulle, että hänestä ei kertakaikkiaan ole selvin päin tekemään minkäänlaista aloitetta naisten suuntaan. Kaveri on hyvännäköinen ja hyvä tyyppi, mutta naisia vain katselee kaukaa...netti voisi hänelle olla hyvä juttu jos saisi sen läppärin hankittua. Se että meille syntyi ystävyys, alkoi baarissa ja nyt hän soittelee jopa selvinpäin : )

        Nyt tämä keskustelu karkasi kokonaan proffa sun käsistä, kun halusit niistä bäkseistä mielipiteitä...näin me ihmiset ollaan arvaamattomia : )

      • Nettideittiproffa
        vain elämää kirjoitti:

        Luulen, että koukuttuminen on yksilöllistä eli ne joilla on addiktio-taipumusta, jäävät myös treffipalsta- ym. vastaaviin koukkuun. Ja riippuvuus vaatii aina suurempaa "palkintoa"...olisko näin?

        Itse olen karaoke-baari-koukussa, enkä tiedä, onko se mulle hyväksi vai pahaksi...se on kuitenkin sosiaalista ja siellä voi laittaa itsensä likoon (tekee hyvää ujolle) ja on tullut hyviä kavereita. En kuitenkaan ole sieltä seurustelusuhdetta löytänyt mutta jotain säpinää kuitenki, joka on ollut jotain muuta kuin netti"löydöt" :)

        Minusta ajankäyttö on valinta-asia; helppo jäädä hiukset sekaisin kotiverkkareissa netin ääreen...mulla kuitenkin tulee ihan eri fiilis kun saunon, laitan tukan ja naaman "ulkoilukuntoon" ja vähän mietin vaatetusta ja lähden kaupungille...voittaa netin ääressä istumisen, vaikka olis kuinka hyvä profiili edessä : ) Ja jos löytyy mukavaa seuraa, en mieti nettituttavuuksia...elävä ihminen korvaa moninverroin virtuaali-ihmisen.

        Olen samaa mieltä kanssasi eli pitää hyväksyä se, että mikä sopii jollekin, ei sovi toiselle ja siksi on hyvä, että on eri vaihtoehtoja. Jonkun tietyn asian puolesta hehkuttaminen ei ole järkevää, koska ihmisillä on erilaiset lähtökohdat jo temperamentin ja kotiolojen puolesta. Jos on vaikka pieniä lapsia tai esim. vanha äiti hoidettavana, ei siitä niin vain lähdetä ulos. Itse en tällaista ole kokenut, koska olin vielä parisuhteessa kun lapset oli pieniä. Luulen että netti on hyvä väline pienten lasten äideille ja isille, jotka ovat hakemassa uutta kumppania. Mutta myös työpaikalta ja harrastuksesta voi löytää seuraa...
        Eräs mies on sanonut minulle, että hänestä ei kertakaikkiaan ole selvin päin tekemään minkäänlaista aloitetta naisten suuntaan. Kaveri on hyvännäköinen ja hyvä tyyppi, mutta naisia vain katselee kaukaa...netti voisi hänelle olla hyvä juttu jos saisi sen läppärin hankittua. Se että meille syntyi ystävyys, alkoi baarissa ja nyt hän soittelee jopa selvinpäin : )

        Nyt tämä keskustelu karkasi kokonaan proffa sun käsistä, kun halusit niistä bäkseistä mielipiteitä...näin me ihmiset ollaan arvaamattomia : )

        Olet aivan oikeassa. Osaat muuten loistavasti "puolustaa" oikeiden ihmiskontaktien merkitystä. Nettielämän puolustajat varmaankin sanoisivat, että netissäkin kohtaa oikeita ihmisiä. Mutta pidän tuosta sinun sanonnastasi "elävä ihminen korvaa moninverroin virtuaali-ihmisen". Ehkäpä se juttu onkin siinä, mistä tässä ketjussa olemme keskustelleet. Parempi tavata mahdollisimman pian ja monta netin kautta löytynyttä ihmistä, sillä vain ihmisen tapaaminen oikeasti kasvokkain on luonnollinen ja aito ihmiskontakti? Tätä pohdiskellessani mietin ystävääsi, joka on ujo lähestymään naista ilman rohkaisua. Ymmärrän häntä hyvin ja luulen, että netti voisi olla hänelle sopiva kanava lähestyä vastakkaista sukupuolta. Itseasiassa juuri tuota tarkoitin, kun kirjoitin että netissä on helpompi tutustuttaa persoonaansa toiselle.

        Kysyin ketjun aloittaessani ihmisiltä kokemuksia "bänksien" tekemisestä nettideittikumppanien kanssa ja toivoin tapauskohtaisia kuvauksia. Mutta selvästi ihmiset kertovat mieluummin kokemuksistaan yleisellä tasolla. Ja se onkin luonnollista näin julkisella foorumilla. Nettideittailun analysointi ja pohdiskelu on muutenkin mielenkiintoista ja siksi minua ei haittaa, että ihmiset ovat "arvaamattomia". :) Yleinen keskustelufoorumi toimii tällä tavoin ja hyväksyn sen.

    • Kannattaa hoitaa

      bänät vaan yksinkertaisesti siten, että lopettaa vain kaiken yhteydenpidon eikä vastaa mihinkään meiliin, tekstariin tai puhelinsoittoon.

      • 14+15

        ^ Lapsellisin ja typerin tapa lopettaa treffailu.

      • halveksittavaa

        Vain surkeimmat luuserit toimii noin.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Yritän tänään laittaa taajuudet kohdilleen

      Jotta törmätään kirjaimellisesti. Ei tätä kestä enää perttikään. Olet rakas ❤️
      Ikävä
      66
      2238

    2. Onko kaivattusi

      kyltymätön nainen, pystyisitkö olemaan hänelle loputon mies, vai meneekö toisinpäin.
      Ikävä
      38
      1853

    3. Vanhuksen varpaankynsien leikkaus 89 euroa...

      Huh huh.......Parturikäynti olisi varmasti ollut 250 euroa? Kallis on suomi nykyään.
      Maailman menoa
      171
      1480

    4. Viulu vaiennut

      Eikö pisnikset suju ? Vai miksi pahin yrittäjä vouhka on "kadonnu" maan alle. 🤣
      Suomussalmi
      21
      1454

    5. Anne Kukkohovi. Myy likaisia alushousujaan.

      Kuka ihme ostaa jonkun naisen likaisia alushousuja, menee lujaa kyllä tälläkin housujen myyjällä.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      76
      1153

    6. Nainen, sellaista tässä ajattelin

      Minulla on olo, että täällä on edelleen joku, jolla on jotain käsiteltävää. Hän ei ole päässyt lähtemään vielä vaan jost
      Ikävä
      177
      1134

    7. Kyllä tekee kipeää

      Luopua kaikesta mitä on elämässä saavuttanut😞 ei vaan ole enää yhtäkään hiljaista vuorokautta🤬
      Ikävä
      21
      1086

    8. Kauanko skuutteja on siedettävä? Ei tietoa liikennesäännöistä, ajellaan miten sattuu ja missä vain.

      Kauanko on kestettävä sähköpotkulautojen terrorismismia? Niillä ajelevat eivät tiedä, tai jos tietävätkin, niin eivät vä
      Maailman menoa
      105
      1064

    9. Luotatko kaivattuusi?

      Jos et, mistä kiikastaa?
      Ikävä
      77
      919

    10. En mä tiedä mitä tapahtuu

      siis tykkäisitköhän musta oikeasti. Ehkä oot pelannu liikaa rahapelejä, ehkä rakastat tyhjiä arpoja.
      Ikävä
      9
      912
    Aihe
    TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt