Noin tuossa kävi. Kesäromanssi, jonka olisin voinut jättää kokematta. Olin kai yksinäinen, kaipasin läheisyyttä, halusin jakaa ilot ja arjen... en tiedä?
Deittasin yhden naisen, joka oli ulkoisesti ok, muuten ei naisessa ollut todellakaan yhtään mitään mikä olisi kiinnostanut, ei mitään! Ajatukset, harrastukset, työ, huumorintaju, ikä (nainen vanhempi), ystävät... mikään ei ollut samalta planeetalta. Ei edes seksi, johon petyin todella raskaasti. Kuvittelin, etä ensimmäinen kerta oli vain jännityksen ja uuden kumppanin kanssa vähemmän tyydyttävää, kuin kaikissa edellisissä suhteissani. Näin ei kuitenkaan ollut, vaan kerta kerran jälkeen surkeampaa, kunnes aloin välttämään koko asiaa.
Hänellä oli suuria kuvitelmia ja unelmia itsestään ja yhteiselostamme, mutta elettäkään hän ei kyennyt tekemään, jotta olisi antanut osansa parisuhteeseen.
Yritin moneen otteeseen puhua asioista ja tyytymättömyydestä tilanteeseemme, mutta hän oli täysin mykkä, eikä edes yrittänyt tehdä asioiden hyväksi mitään. Ehkä hänelle riitti se loppumaton tyhjyys, jota suhteemme tarjosi?
Kävimme ravintoloissa, minä halusin tanssia, hän ei. Ja kun minua haettiin tanssimaan, hän loukkaantui. Tykkään tavata ihmisiä, vaihtaa kuulumisia, nähdä uusa asioita ja paikkoja- hän ei. Olin aina kuski, hän joi. Aloin jo muutaman viikon kuluttua ottamaan välimatkaa; mitä enemmän juoksin karkuun, sitä enemmän hän ripustautui minuun. Oloni alkoi olla todella ahdistava! Huumorintajuni kuoli täydellisesti, hän tuskin osasi edes hymyillä. Vain harvoin, kun tapasimme minun ystäviäni, minulla oli hauskaa- hän oli kuin haudasta noussut ja teki muillekin erittäin selväksi, ettei elämässä ole mitään hauskaa.
Niinpä lähdin kerralla ja lopullisesti.
Kirjoitin hänelle heti eron jälkeen pitkän kirjeen, jossa kerroin mitä olin odottanut, mitä toivoin, mitä olin ollut valmis tekemään, mitä halusin elämältä, vaikka hän sen jo tiesi. Olin yrittänyt puhua asioista niin monta kertaa. Hän ei lukuisista tekstiviesteistä ja meileistä päätellen käsittänyt ainuttakaan syytä, miksi hänet jätin. Vaikken ole alkanut seurustelemaan eromme jälkeen, niin olen nauttinut täysin rinnoin elämästäni: nyt osaan taas nauraa, nauttia elämästäni, tapaan rakkaita ystäviäni, vietän aikaa harrastusteni parissa, ruoka ja ulkoilu maistuu, nukun yöni hyvin... Kaikki tuntuu paremmalta kuin koskaan. Ellei muuta hyvää surkeassa suhteessamme ollut, niin eron jälkeen nautin ennen niin itsestäänselvistä asioista aivan uudessa valossa.
Älkää jääkö huonoon suhteeseen roikkumaan, vaan jos asiat eivät edes puhumalla parane, tehkää radikaali ratkaisu; vähän aikaa voi tuntua pahalta ja yksinäiseltä, mutta pian huomaatte, miten ihanaa elämä todellakin voi olla.
Tuntuu kuin olisin uudestisyntynyt.
Tämä nainen opetti, miten pahalta ja yksinäiseltä voi parisuhteessa tuntua, ja miten ihanaa elämä voi sinkkuna olla!
Deittasin yhden naisen, joka oli ulkoisesti ok, muuten ei naisessa ollut todellakaan yhtään mitään mikä olisi kiinnostanut, ei mitään! Ajatukset, harrastukset, työ, huumorintaju, ikä (nainen vanhempi), ystävät... mikään ei ollut samalta planeetalta. Ei edes seksi, johon petyin todella raskaasti. Kuvittelin, etä ensimmäinen kerta oli vain jännityksen ja uuden kumppanin kanssa vähemmän tyydyttävää, kuin kaikissa edellisissä suhteissani. Näin ei kuitenkaan ollut, vaan kerta kerran jälkeen surkeampaa, kunnes aloin välttämään koko asiaa.
Hänellä oli suuria kuvitelmia ja unelmia itsestään ja yhteiselostamme, mutta elettäkään hän ei kyennyt tekemään, jotta olisi antanut osansa parisuhteeseen.
Yritin moneen otteeseen puhua asioista ja tyytymättömyydestä tilanteeseemme, mutta hän oli täysin mykkä, eikä edes yrittänyt tehdä asioiden hyväksi mitään. Ehkä hänelle riitti se loppumaton tyhjyys, jota suhteemme tarjosi?
Kävimme ravintoloissa, minä halusin tanssia, hän ei. Ja kun minua haettiin tanssimaan, hän loukkaantui. Tykkään tavata ihmisiä, vaihtaa kuulumisia, nähdä uusa asioita ja paikkoja- hän ei. Olin aina kuski, hän joi. Aloin jo muutaman viikon kuluttua ottamaan välimatkaa; mitä enemmän juoksin karkuun, sitä enemmän hän ripustautui minuun. Oloni alkoi olla todella ahdistava! Huumorintajuni kuoli täydellisesti, hän tuskin osasi edes hymyillä. Vain harvoin, kun tapasimme minun ystäviäni, minulla oli hauskaa- hän oli kuin haudasta noussut ja teki muillekin erittäin selväksi, ettei elämässä ole mitään hauskaa.
Niinpä lähdin kerralla ja lopullisesti.
Kirjoitin hänelle heti eron jälkeen pitkän kirjeen, jossa kerroin mitä olin odottanut, mitä toivoin, mitä olin ollut valmis tekemään, mitä halusin elämältä, vaikka hän sen jo tiesi. Olin yrittänyt puhua asioista niin monta kertaa. Hän ei lukuisista tekstiviesteistä ja meileistä päätellen käsittänyt ainuttakaan syytä, miksi hänet jätin. Vaikken ole alkanut seurustelemaan eromme jälkeen, niin olen nauttinut täysin rinnoin elämästäni: nyt osaan taas nauraa, nauttia elämästäni, tapaan rakkaita ystäviäni, vietän aikaa harrastusteni parissa, ruoka ja ulkoilu maistuu, nukun yöni hyvin... Kaikki tuntuu paremmalta kuin koskaan. Ellei muuta hyvää surkeassa suhteessamme ollut, niin eron jälkeen nautin ennen niin itsestäänselvistä asioista aivan uudessa valossa.
Älkää jääkö huonoon suhteeseen roikkumaan, vaan jos asiat eivät edes puhumalla parane, tehkää radikaali ratkaisu; vähän aikaa voi tuntua pahalta ja yksinäiseltä, mutta pian huomaatte, miten ihanaa elämä todellakin voi olla.
Tuntuu kuin olisin uudestisyntynyt.
Tämä nainen opetti, miten pahalta ja yksinäiseltä voi parisuhteessa tuntua, ja miten ihanaa elämä voi sinkkuna olla!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hieno kirjoitus. Tällaista minä juuri odotin, vaikket minulle kirjoittanutkaan, vaan kaikille yleisesti. Kiitos, tunnen olevani huojentunut.
Harmi, että ex rakkaani valitsi suhteen missä hänen sanojensa mukaan ei paljon ilonaihetta löydy. Sanooko vain, jotta tuntisin myötätuntoa. Tiensä valitsi, kulkekoon sen nyt vain parhaalla katsomallaan tavalla.
Kaikkea hyvää sinulle ja nauti elämästäsi.Onnen lintu on lentänyt ikkunalaudallesi!
Piti sanoman, että oma kirjoitukseni on särkynyt sydän palstalla.
Kunnioitan ihmistä joka on rehellinen tunteissaan ja teoissaan.
Minullakin oli vähän samanlainen "suhde" entiseen poika-ystävääni."Kesäromanssi" joka olisi saanut jäädä kokematta. Deittailin myös tämän tyypin kanssa, tässä kaverissa ei ollut siis mitään hyvää, ei edes ulkonäköä. Minulla oli takana "vuosisadan rakkaustarina" jossa olin vielä kiinni silloin ja jatkuvasti, ei kyllä saisi, mutta minä vertailin näitä kaveruksia ja ex ex, vei aina voiton. Hänellä oli suuret kuvitelmat itsestään, hän kirjoitti paljon mutta kaikki oli valetta, hänellä oli kaikennäköisiä "fantasiota" mutta mikään ei pitänyt paikkaansa. Hän oli "luuseri" varsinaisessa mielessä ja työnvieroksuja. Kaikki työt hän teetti vanhalla isällään.
Kävimme myös ravintoloissa, hän ajoi koska halusi,ja minähän join, ei sitä tuollaista hapannaamaa selvinpäin katsele! Hän tanssi ja minäkin tanssein, mutta ei yhdessä, koska hän ei halunnut.
Hänellä ei ollut ystäviä oikeastaan lainkaan, en minä ainakaan nähnyt niitä. Minulla on ystäviä vaikka muille jakaa mutta hän yritti erottaa minut kavereistani.
Minä rakastan suutelemista yli kaiken ja hän ei osannut suudella yhtään oli kuin hauki kuivalla maalla ja sängyssä hän oli yhtä huono.
Mitä tästä opimme, ensimmäisestä katseesta viisisekuntia ovat ratkaiseva. Jos minä olisin tiennyt silloin katseen merkityksen olisin juossut lujaa karkuun.